Lue keskustelun säännöt.
Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?
26.11.2022 |
Ostin keräykseen 11-vuotiaalle hänen toivomansa ratsastustunnin. Se on mielestäni kohtuullinen ja järkevä toive. Mutta että uusimmat muotikamat millä voi leuhkia kavereille? En ymmärrä.
Kommentit (763)
Vierailija kirjoitti:
Pitänee omatkin toiveet laittaa joulupuu-keräykseen jos tuota luokkaa saa olla haaveet ja on ilmeisest aivan toteutettavissa monella. Meillä kaksi työssäkäyvää vanhempaa, mutta ei meillä ole varaa ostaa lapselle, saati molemmille uusia jopoja ja Iphoneja. Että kai sitä sitten ollaan siellä köyhemmän puolella ja voidaan toivoa vaikka ps5 ja etelänmatka ois kans jees kun ei ole koskaan ollut varaa ostaa itse. Tallinnaan ois ollut kiva perheen kanssa mennä mutta passit kaikille tekee tiukkaa. Ehkä sieltä joulupuusta sais nekin.
Itse toivon uuden transportterin, ei ole pakko olla aivan uusi, mutta reilusta nykyistä uudempi. Noin, toive lähti keijupölynä joulupuu keräykseen.
Jos joku voisi tuon asuntolainani maksaa, joku varakkaampi, niin kylläpä tätä lahjansaajaa se niin ilahduttaisi! Jos on liian kova toive, niin se autolainan maksulappu siellä puussa on myös minun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole röyhkeydellä rajaa. ensin lisäännytään, vaikka ei olisi siihen varaa. sitten kerjätään yhteiskunnalta tukia sohvallamakaamiseen ja kaiken huippuna vielä lahjatkin kerjätään muilta
Lasta ei saa syyttää siitä, että vanhemmat on päättäneet heidät köyhyytensä keskelle saattaa. Ihan kohtuullista, että edes kerran vuodessa tällaisena antamisen juhlana kuin Joulu annetaan niille vähävaraistenkin lapsille jotain mitä ovat pyytäneet. Se lapsi ei voi vanhempiensa rahatilanteelle tai elämänhallintaongelmille yhtikäs mitään. Lapsella on oikeus olla lapsi ja pyytää joululahjoja, toisille keräykseen osallistuville lahjatoiveet on realisitisempia toteuttaa kuin toisille. Kenelläkään ei ole velvollisuutta sitä iPhonea ostaa jos ei halua tai pysty, itse valitset osallistutko lahjan antoon lainkaan.
Kyllä se on vastuutonta antaa lapselle turhaa toivoa siitä, että joku ostaisi tuntemattalle lapselle yli tonnin lahjan
Kai te iPhoneista keskustelijat tajuatte, että noita tonnin lahjoja toivoo oikeasti tosi harva ja että suurin osa lahjoista on edelleen ihan kohtuullisella budjetilla toteutettavissa? Kyllä minäkin ihmettelisin jos kaikki lahjatoiveet olisi tyyliä uusi puhelin, tietokone, pleikkari, merkkilaukku ym. mutta kun näin ei ole. Te nyt jauhatte sivutolkulla vaan tästä iPhonesta ja unohdatte, että se oli varmaan kalleimpia yksittäisiä lahjatoiveita eikä edusta sitä, mitä tuolla normaalisti pyydetään. Mä sitäpaitsi uskon, että vanhemmat joiden lapset tuonne toiveita on esittäneet toivovat itsekin, että lapsi saisi jotain mitä vanhempien ei ole millään tavalla mahdollista hankkia. Se dödö ja suihkugeeli varmaan voidaan ostaa joulualesta köyhässäkin perheessä, noissa kalliimmissa lahjoissa ei ne aletkaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?
Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.
Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.
Joo mutta on aivan älytöntä toivoa iPhonea, jos ruokapöydästä puuttuu ruoka ja kodista sähkö. Keskiluokkaisetkin ihmiset joutuvat painimaan näiden realiteettien kanssa. Miksei vähävaraiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä noita lapsiakin. Kyllähän sitä voi tuntea olonsa todella ulkopuoliseksi, jos ei ole mitään sellaista mitä muilla.
Me asumme ns. paremmalla alueella kaupungissamme. Lapsilla on iPhonet, Applen kuulokkeet, kellot jne sekä merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja lomamatkat. Koko kaupungin koulut ovat todella täysiä, joten lapsen luokalle sijoitettiin toisesta kaupunginosasta köyhän perheen lapsi. Tällä lapsella ei ole ollenkaan puhelinta ja kuulemma on samat vaatteet aina päällä. Hän ei pääse koskaan kenenkään synttäreille eikä saa järjestää omia. Hän ei harrasta mitään ja oli kuulemma kesäloman vain kotona. En yhtään ihmettele, jos tällainen lapsi toivoisi joululahjaksi iPhonea tuntemattomalta, että olisi edes yksi asia, jossa olisi kuin muut luokkakaverit.
Vähän ohiksena vielä, että minusta ihan älyttömän huono ratkaisu laittaa tällaiselle luokalle vain yksi eri oloista tuleva lapsi. Sehän oikein alleviivaa niitä eroja ja laittaa tämän yhden lapsen ikävään asemaan. Ennemmin pitäisi sekoittaa samaan luokkaan monista eri taustoista tulleita useampia.
Minusta te kasvatatte lapsenne ihan yhtä huonosti kuin köyhät, jotka opettavat lapsensa haaveilemaan järkyttävän kalliista merkkituotteista. Ei elämän pidä pyöriä merkkitavaroiden ympärillä.
No harvemmalla se pyörii. Vaatteet ostetaan halvalla outleteista lomilla. Vanhemmat saavat puhelimet töistä ja vaihdon tullessa kierrättävät lapsilleen. Samoin kellot ja kuulokkeet siirtyvät lapsille, kun vanhemmat hankkivat uutta. Mikään ei pyöri minkään ympärillä vaan kaikki on vain käyttötavaraa. Vakavaraisen hyvätuloisen perheen lapsen todellisuus nyt vaan on aika erilainen kuin köyhän perheen. Näkyy se muissakin kuin vaatteissa ja tavaroissa. Esim. elämyksistä ja tekemisissä. Köyhän perheen lapsen on kuitenkin helpompi toivoa sitä puhelinta tai vaikka merkkihupparia kuin esim. lentoa fööniin, koska se puhelin on näkyvämpi kuin se mitä tekee koulun ulkopuolella ja puhelimesta on iloa pidempään.
Mutta kun se halpa android-puhelin on ihan yhtä hyvä peruskäytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhille riittää köyhien lahjat. Aivan törkeää kerjätä vierailta ilmaisia lahjoituksia. Jos ei rahat riitä, niin ei riitä. Sillä on elettävä mitä on annettu. Olen itsekin köyhästä perheestä ja joululahjaksi saatoin saada esim. sukat, omenan ja muutaman pähkinän. Onnellisia silti oltiin ja tyydyttiin siihen mitä oli.
Liikuttavaa. Kerrohan vielä hiihditkö kouluun kesät, talvet isoisoisoisän vanhoilla puusuksilla, molemmat suunnat ylämäkeen ja sudet kintereilläsi?
Mä kävelin kesät talvet kouluun yksin alakoululaisena pimeän metsän läpi. Tie siellä oli, muttei katuvaloja. Ja ylitin yhden ison valtatien. Näin jälkeenpäin oon miettinyt, että olin aika kova mimmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä noita lapsiakin. Kyllähän sitä voi tuntea olonsa todella ulkopuoliseksi, jos ei ole mitään sellaista mitä muilla.
Me asumme ns. paremmalla alueella kaupungissamme. Lapsilla on iPhonet, Applen kuulokkeet, kellot jne sekä merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja lomamatkat. Koko kaupungin koulut ovat todella täysiä, joten lapsen luokalle sijoitettiin toisesta kaupunginosasta köyhän perheen lapsi. Tällä lapsella ei ole ollenkaan puhelinta ja kuulemma on samat vaatteet aina päällä. Hän ei pääse koskaan kenenkään synttäreille eikä saa järjestää omia. Hän ei harrasta mitään ja oli kuulemma kesäloman vain kotona. En yhtään ihmettele, jos tällainen lapsi toivoisi joululahjaksi iPhonea tuntemattomalta, että olisi edes yksi asia, jossa olisi kuin muut luokkakaverit.
Vähän ohiksena vielä, että minusta ihan älyttömän huono ratkaisu laittaa tällaiselle luokalle vain yksi eri oloista tuleva lapsi. Sehän oikein alleviivaa niitä eroja ja laittaa tämän yhden lapsen ikävään asemaan. Ennemmin pitäisi sekoittaa samaan luokkaan monista eri taustoista tulleita useampia.
Minusta te kasvatatte lapsenne ihan yhtä huonosti kuin köyhät, jotka opettavat lapsensa haaveilemaan järkyttävän kalliista merkkituotteista. Ei elämän pidä pyöriä merkkitavaroiden ympärillä.
No harvemmalla se pyörii. Vaatteet ostetaan halvalla outleteista lomilla. Vanhemmat saavat puhelimet töistä ja vaihdon tullessa kierrättävät lapsilleen. Samoin kellot ja kuulokkeet siirtyvät lapsille, kun vanhemmat hankkivat uutta. Mikään ei pyöri minkään ympärillä vaan kaikki on vain käyttötavaraa. Vakavaraisen hyvätuloisen perheen lapsen todellisuus nyt vaan on aika erilainen kuin köyhän perheen. Näkyy se muissakin kuin vaatteissa ja tavaroissa. Esim. elämyksistä ja tekemisissä. Köyhän perheen lapsen on kuitenkin helpompi toivoa sitä puhelinta tai vaikka merkkihupparia kuin esim. lentoa fööniin, koska se puhelin on näkyvämpi kuin se mitä tekee koulun ulkopuolella ja puhelimesta on iloa pidempään.
Mutta kun se halpa android-puhelin on ihan yhtä hyvä peruskäytössä.
Varmaan joo. Ei ole tullut kokeiltua. Töistä saa uuden iPhonen kahden vuoden välein, jonka jälkeen se kierrätetään lapsille. Lapset ei vaan ymmärrä noiden ominaisuuksien päälle vaan haluavat sen mikä kavereillakin on. Näin on ollut kaikessa aina. Tuskin ne leviksetkään aikanaan mitkään ylivertaisen hyvät farkut oli, mutta silti piti olla juuri ne eikä mitkään halvemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä noita lapsiakin. Kyllähän sitä voi tuntea olonsa todella ulkopuoliseksi, jos ei ole mitään sellaista mitä muilla.
Me asumme ns. paremmalla alueella kaupungissamme. Lapsilla on iPhonet, Applen kuulokkeet, kellot jne sekä merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja lomamatkat. Koko kaupungin koulut ovat todella täysiä, joten lapsen luokalle sijoitettiin toisesta kaupunginosasta köyhän perheen lapsi. Tällä lapsella ei ole ollenkaan puhelinta ja kuulemma on samat vaatteet aina päällä. Hän ei pääse koskaan kenenkään synttäreille eikä saa järjestää omia. Hän ei harrasta mitään ja oli kuulemma kesäloman vain kotona. En yhtään ihmettele, jos tällainen lapsi toivoisi joululahjaksi iPhonea tuntemattomalta, että olisi edes yksi asia, jossa olisi kuin muut luokkakaverit.
Vähän ohiksena vielä, että minusta ihan älyttömän huono ratkaisu laittaa tällaiselle luokalle vain yksi eri oloista tuleva lapsi. Sehän oikein alleviivaa niitä eroja ja laittaa tämän yhden lapsen ikävään asemaan. Ennemmin pitäisi sekoittaa samaan luokkaan monista eri taustoista tulleita useampia.
Minusta te kasvatatte lapsenne ihan yhtä huonosti kuin köyhät, jotka opettavat lapsensa haaveilemaan järkyttävän kalliista merkkituotteista. Ei elämän pidä pyöriä merkkitavaroiden ympärillä.
Millä tavalla kallis merkkituote liittyy kasvatukseen?
Kun lapset tarvitsevat joka tapauksessa yhtä ja toista niin miten se on huonoa kasvatusta jos lapselle hankkii vaikka 100e:n tuotteen 50e:n sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouluna saa ja pitääkin toivoa. Se kuuluu lapsuuteen ja jouluun. Mitä niistä lapsista oikein kasvaa jos ei koskaan ole mahdollisuutta edes toivoa mitään?
Tuskin täälläkään kukaan lapsena toivonut jotain sukkia ja suihkugeelejä lahjaksi vaan samoja kalleimpia muotileluja kun muutkin.
Ei ne lapset ole tänä päivänä sen kummempia kuin aiempinakaan vuosikymmeninä.
Just niin. Jouluna saa toivoa mahdottomiakin. Lapsena toivoin koiranpentua. Olin katsonut kuvakirjaa Kaunotar ja Kulkuri, ja ihastunut Kaunottareen. Semmoisen koiran halusin. Kirjoitin siitä jopa joulupukille. No, joulu tuli, muttei koiraa. Meni 50 vuotta. Sukulaiseni oli hankkinut koiranpennun, mutta ei pystynyt sitä sitten pitämäänkään. Koira tuli meille asumaan. Ja oli just sellainen kuin Kaunotar, Amerikan cockerspanieli, ja niin rakas. Hän oli meillä 13 vuotta. Nyt jo tähtenä taivaalla.
Luulen, että joulupukki on sittenkin olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kauhistelijat. Menkää Hopelle jouluapulaisiksi, menkää katsomaan kuinka raadollisia tarinoita siellä kohtaa usean kerran päivässä. Vannon, että sen jälkeen kauhistelette vähemmän.
Mene sinä Ukrainaan niin näet oikeasti raadollisuutta.
No sieltähän se tuli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykypennuilla ei ole mitään käsitystä kohtuudesta.
Ei ollut toisaalta minullakaan.
Olen itse köyhästä perheestä ja teini-iässä rupesin vaatimaan ja kyseenalaistamaan, koska muillakin oli ulkomaanmatkoja, kalliita vaatteita ja harrastuksia. Ymmärsin, että muiden vanhemmat oli töissä yms, mutta ei se helpottanut katkeruuttani.
Olin onneksi perheeni ainoa, joten täysin ilman en jäänyt. Silti olen vieläkin katkera siitä, kuinka ei ollut varaa esim. Harrastaa, mikä oli minun suuri toiveeni.
Teini-iässä olin todella vaikea ja vihainen lapsi. Kateus syö kalatkin vedestä ja oikeasti lapsiperheköyhyys on kamalaa. 😔
Älkää pliis hankkiko lapsia ainakaan tietoiseti köyhyyteen. 💔
Kyllä meillä on uudet iPhonet ostettu omille lapsille, joo ei uusimpia ja kalleimpia, mutta ihan hienot kuitenkin. Kun joku ihmetteli, ettei tavallisten perheiden lapsilla sellaisia ole. Niin kyllä on, lasten kavereilla on tosi monilla, joillain jopa niitä kalleimpia. Eikä tosiaan olla mitään ökyrikkaita, vaan ihan tavallisia. Itsekin pidän laadukkaasta elektroniikasta ja hankin kallista silloin, jos jotain tarvitsen.
Mutta en mä usko, että noissa joulupuissa kovin moni toivoo mitään huippukallista. Aivan turhaa tehdä tällaista "kiittämättömät köyhät" -rutinaa. Ihan yhtä oikeutettu se toive on joka tapauksessa, oli vanhempien tulot mitä hyvänsä. Ja loppujen lopuksi ihan meidän jokaisen olisi hyvä opetella olemaan iloisia vähemmästä, luontokin kiittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä noita lapsiakin. Kyllähän sitä voi tuntea olonsa todella ulkopuoliseksi, jos ei ole mitään sellaista mitä muilla.
Me asumme ns. paremmalla alueella kaupungissamme. Lapsilla on iPhonet, Applen kuulokkeet, kellot jne sekä merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja lomamatkat. Koko kaupungin koulut ovat todella täysiä, joten lapsen luokalle sijoitettiin toisesta kaupunginosasta köyhän perheen lapsi. Tällä lapsella ei ole ollenkaan puhelinta ja kuulemma on samat vaatteet aina päällä. Hän ei pääse koskaan kenenkään synttäreille eikä saa järjestää omia. Hän ei harrasta mitään ja oli kuulemma kesäloman vain kotona. En yhtään ihmettele, jos tällainen lapsi toivoisi joululahjaksi iPhonea tuntemattomalta, että olisi edes yksi asia, jossa olisi kuin muut luokkakaverit.
Vähän ohiksena vielä, että minusta ihan älyttömän huono ratkaisu laittaa tällaiselle luokalle vain yksi eri oloista tuleva lapsi. Sehän oikein alleviivaa niitä eroja ja laittaa tämän yhden lapsen ikävään asemaan. Ennemmin pitäisi sekoittaa samaan luokkaan monista eri taustoista tulleita useampia.
Minusta te kasvatatte lapsenne ihan yhtä huonosti kuin köyhät, jotka opettavat lapsensa haaveilemaan järkyttävän kalliista merkkituotteista. Ei elämän pidä pyöriä merkkitavaroiden ympärillä.
No harvemmalla se pyörii. Vaatteet ostetaan halvalla outleteista lomilla. Vanhemmat saavat puhelimet töistä ja vaihdon tullessa kierrättävät lapsilleen. Samoin kellot ja kuulokkeet siirtyvät lapsille, kun vanhemmat hankkivat uutta. Mikään ei pyöri minkään ympärillä vaan kaikki on vain käyttötavaraa. Vakavaraisen hyvätuloisen perheen lapsen todellisuus nyt vaan on aika erilainen kuin köyhän perheen. Näkyy se muissakin kuin vaatteissa ja tavaroissa. Esim. elämyksistä ja tekemisissä. Köyhän perheen lapsen on kuitenkin helpompi toivoa sitä puhelinta tai vaikka merkkihupparia kuin esim. lentoa fööniin, koska se puhelin on näkyvämpi kuin se mitä tekee koulun ulkopuolella ja puhelimesta on iloa pidempään.
Meillä ei työpaikan vaihtuvia puhelimia saa omaksi vaan niiden kierrätyksen hoitaa työpaikka eli ei kierrä työpuhelimet perheeseen. Näiden puhelimien hinnat uuteena noin 200-300 € eli kovin kaukana 1000 €.
Finnkinon leffalippu tai Hesen 20€ lahjakortti on sopiva lahja tuntemattomalle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä on uudet iPhonet ostettu omille lapsille, joo ei uusimpia ja kalleimpia, mutta ihan hienot kuitenkin. Kun joku ihmetteli, ettei tavallisten perheiden lapsilla sellaisia ole. Niin kyllä on, lasten kavereilla on tosi monilla, joillain jopa niitä kalleimpia. Eikä tosiaan olla mitään ökyrikkaita, vaan ihan tavallisia. Itsekin pidän laadukkaasta elektroniikasta ja hankin kallista silloin, jos jotain tarvitsen.
Mutta en mä usko, että noissa joulupuissa kovin moni toivoo mitään huippukallista. Aivan turhaa tehdä tällaista "kiittämättömät köyhät" -rutinaa. Ihan yhtä oikeutettu se toive on joka tapauksessa, oli vanhempien tulot mitä hyvänsä. Ja loppujen lopuksi ihan meidän jokaisen olisi hyvä opetella olemaan iloisia vähemmästä, luontokin kiittäisi.
Tässä oli puhe uusimmista malleista, joissa hinnat 1000 € luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä on uudet iPhonet ostettu omille lapsille, joo ei uusimpia ja kalleimpia, mutta ihan hienot kuitenkin. Kun joku ihmetteli, ettei tavallisten perheiden lapsilla sellaisia ole. Niin kyllä on, lasten kavereilla on tosi monilla, joillain jopa niitä kalleimpia. Eikä tosiaan olla mitään ökyrikkaita, vaan ihan tavallisia. Itsekin pidän laadukkaasta elektroniikasta ja hankin kallista silloin, jos jotain tarvitsen.
Mutta en mä usko, että noissa joulupuissa kovin moni toivoo mitään huippukallista. Aivan turhaa tehdä tällaista "kiittämättömät köyhät" -rutinaa. Ihan yhtä oikeutettu se toive on joka tapauksessa, oli vanhempien tulot mitä hyvänsä. Ja loppujen lopuksi ihan meidän jokaisen olisi hyvä opetella olemaan iloisia vähemmästä, luontokin kiittäisi.
Tässä oli puhe uusimmista malleista, joissa hinnat 1000 € luokkaa.
Ja kuinka usein siellä tosiaan tulee vastaan lappu "iPhonen uusin malli"? Niinpä, aivan turhaa kauhistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä noita lapsiakin. Kyllähän sitä voi tuntea olonsa todella ulkopuoliseksi, jos ei ole mitään sellaista mitä muilla.
Me asumme ns. paremmalla alueella kaupungissamme. Lapsilla on iPhonet, Applen kuulokkeet, kellot jne sekä merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja lomamatkat. Koko kaupungin koulut ovat todella täysiä, joten lapsen luokalle sijoitettiin toisesta kaupunginosasta köyhän perheen lapsi. Tällä lapsella ei ole ollenkaan puhelinta ja kuulemma on samat vaatteet aina päällä. Hän ei pääse koskaan kenenkään synttäreille eikä saa järjestää omia. Hän ei harrasta mitään ja oli kuulemma kesäloman vain kotona. En yhtään ihmettele, jos tällainen lapsi toivoisi joululahjaksi iPhonea tuntemattomalta, että olisi edes yksi asia, jossa olisi kuin muut luokkakaverit.
Vähän ohiksena vielä, että minusta ihan älyttömän huono ratkaisu laittaa tällaiselle luokalle vain yksi eri oloista tuleva lapsi. Sehän oikein alleviivaa niitä eroja ja laittaa tämän yhden lapsen ikävään asemaan. Ennemmin pitäisi sekoittaa samaan luokkaan monista eri taustoista tulleita useampia.
Minusta te kasvatatte lapsenne ihan yhtä huonosti kuin köyhät, jotka opettavat lapsensa haaveilemaan järkyttävän kalliista merkkituotteista. Ei elämän pidä pyöriä merkkitavaroiden ympärillä.
No harvemmalla se pyörii. Vaatteet ostetaan halvalla outleteista lomilla. Vanhemmat saavat puhelimet töistä ja vaihdon tullessa kierrättävät lapsilleen. Samoin kellot ja kuulokkeet siirtyvät lapsille, kun vanhemmat hankkivat uutta. Mikään ei pyöri minkään ympärillä vaan kaikki on vain käyttötavaraa. Vakavaraisen hyvätuloisen perheen lapsen todellisuus nyt vaan on aika erilainen kuin köyhän perheen. Näkyy se muissakin kuin vaatteissa ja tavaroissa. Esim. elämyksistä ja tekemisissä. Köyhän perheen lapsen on kuitenkin helpompi toivoa sitä puhelinta tai vaikka merkkihupparia kuin esim. lentoa fööniin, koska se puhelin on näkyvämpi kuin se mitä tekee koulun ulkopuolella ja puhelimesta on iloa pidempään.
Mutta kun se halpa android-puhelin on ihan yhtä hyvä peruskäytössä.
Varmaan joo. Ei ole tullut kokeiltua. Töistä saa uuden iPhonen kahden vuoden välein, jonka jälkeen se kierrätetään lapsille. Lapset ei vaan ymmärrä noiden ominaisuuksien päälle vaan haluavat sen mikä kavereillakin on. Näin on ollut kaikessa aina. Tuskin ne leviksetkään aikanaan mitkään ylivertaisen hyvät farkut oli, mutta silti piti olla juuri ne eikä mitkään halvemmat.
Jännä työnantaja teillä. Meillä ei työpuhelimia kierrätä perheeseen. Kyseessä iso kansainvälinen yhtiö, jossa ei rahasta pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä noita lapsiakin. Kyllähän sitä voi tuntea olonsa todella ulkopuoliseksi, jos ei ole mitään sellaista mitä muilla.
Me asumme ns. paremmalla alueella kaupungissamme. Lapsilla on iPhonet, Applen kuulokkeet, kellot jne sekä merkkivaatteet ja kalliit harrastukset ja lomamatkat. Koko kaupungin koulut ovat todella täysiä, joten lapsen luokalle sijoitettiin toisesta kaupunginosasta köyhän perheen lapsi. Tällä lapsella ei ole ollenkaan puhelinta ja kuulemma on samat vaatteet aina päällä. Hän ei pääse koskaan kenenkään synttäreille eikä saa järjestää omia. Hän ei harrasta mitään ja oli kuulemma kesäloman vain kotona. En yhtään ihmettele, jos tällainen lapsi toivoisi joululahjaksi iPhonea tuntemattomalta, että olisi edes yksi asia, jossa olisi kuin muut luokkakaverit.
Vähän ohiksena vielä, että minusta ihan älyttömän huono ratkaisu laittaa tällaiselle luokalle vain yksi eri oloista tuleva lapsi. Sehän oikein alleviivaa niitä eroja ja laittaa tämän yhden lapsen ikävään asemaan. Ennemmin pitäisi sekoittaa samaan luokkaan monista eri taustoista tulleita useampia.
Minusta te kasvatatte lapsenne ihan yhtä huonosti kuin köyhät, jotka opettavat lapsensa haaveilemaan järkyttävän kalliista merkkituotteista. Ei elämän pidä pyöriä merkkitavaroiden ympärillä.
No harvemmalla se pyörii. Vaatteet ostetaan halvalla outleteista lomilla. Vanhemmat saavat puhelimet töistä ja vaihdon tullessa kierrättävät lapsilleen. Samoin kellot ja kuulokkeet siirtyvät lapsille, kun vanhemmat hankkivat uutta. Mikään ei pyöri minkään ympärillä vaan kaikki on vain käyttötavaraa. Vakavaraisen hyvätuloisen perheen lapsen todellisuus nyt vaan on aika erilainen kuin köyhän perheen. Näkyy se muissakin kuin vaatteissa ja tavaroissa. Esim. elämyksistä ja tekemisissä. Köyhän perheen lapsen on kuitenkin helpompi toivoa sitä puhelinta tai vaikka merkkihupparia kuin esim. lentoa fööniin, koska se puhelin on näkyvämpi kuin se mitä tekee koulun ulkopuolella ja puhelimesta on iloa pidempään.
Mutta kun se halpa android-puhelin on ihan yhtä hyvä peruskäytössä.
Varmaan joo. Ei ole tullut kokeiltua. Töistä saa uuden iPhonen kahden vuoden välein, jonka jälkeen se kierrätetään lapsille. Lapset ei vaan ymmärrä noiden ominaisuuksien päälle vaan haluavat sen mikä kavereillakin on. Näin on ollut kaikessa aina. Tuskin ne leviksetkään aikanaan mitkään ylivertaisen hyvät farkut oli, mutta silti piti olla juuri ne eikä mitkään halvemmat.
Jännä työnantaja teillä. Meillä ei työpuhelimia kierrätä perheeseen. Kyseessä iso kansainvälinen yhtiö, jossa ei rahasta pulaa.
Varmaan aika harvinaista, että työpuhelimia tosiaan saisi työntekijä itselleen, ne kun yleensä ovat leasingilla.
Toki joissain soppareissa sen laitteen saattaa saada lunastettua itselleen sopimuskauden päätteeksi jollain summalla. Tämäkin on tarkkaan säädeltyä ihan jo verotuksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Te kauhistelijat. Menkää Hopelle jouluapulaisiksi, menkää katsomaan kuinka raadollisia tarinoita siellä kohtaa usean kerran päivässä. Vannon, että sen jälkeen kauhistelette vähemmän.
Tässä nyt lähinnä kritisoitiin sitä, että toiveena ventovieraalta oli iPhone. Miten kommenttisi liittyy tähän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä on uudet iPhonet ostettu omille lapsille, joo ei uusimpia ja kalleimpia, mutta ihan hienot kuitenkin. Kun joku ihmetteli, ettei tavallisten perheiden lapsilla sellaisia ole. Niin kyllä on, lasten kavereilla on tosi monilla, joillain jopa niitä kalleimpia. Eikä tosiaan olla mitään ökyrikkaita, vaan ihan tavallisia. Itsekin pidän laadukkaasta elektroniikasta ja hankin kallista silloin, jos jotain tarvitsen.
Mutta en mä usko, että noissa joulupuissa kovin moni toivoo mitään huippukallista. Aivan turhaa tehdä tällaista "kiittämättömät köyhät" -rutinaa. Ihan yhtä oikeutettu se toive on joka tapauksessa, oli vanhempien tulot mitä hyvänsä. Ja loppujen lopuksi ihan meidän jokaisen olisi hyvä opetella olemaan iloisia vähemmästä, luontokin kiittäisi.
Tässä oli puhe uusimmista malleista, joissa hinnat 1000 € luokkaa.
Ja kuinka usein siellä tosiaan tulee vastaan lappu "iPhonen uusin malli"? Niinpä, aivan turhaa kauhistelua.
iPhone 11 maksaa vielä noin 600 €. Se on sentään jo kolme vuotta vanha, kun nyt on menossa iPhone 14.
No harvemmalla se pyörii. Vaatteet ostetaan halvalla outleteista lomilla. Vanhemmat saavat puhelimet töistä ja vaihdon tullessa kierrättävät lapsilleen. Samoin kellot ja kuulokkeet siirtyvät lapsille, kun vanhemmat hankkivat uutta. Mikään ei pyöri minkään ympärillä vaan kaikki on vain käyttötavaraa. Vakavaraisen hyvätuloisen perheen lapsen todellisuus nyt vaan on aika erilainen kuin köyhän perheen. Näkyy se muissakin kuin vaatteissa ja tavaroissa. Esim. elämyksistä ja tekemisissä. Köyhän perheen lapsen on kuitenkin helpompi toivoa sitä puhelinta tai vaikka merkkihupparia kuin esim. lentoa fööniin, koska se puhelin on näkyvämpi kuin se mitä tekee koulun ulkopuolella ja puhelimesta on iloa pidempään.