Joulupuu-toiveet, miten joku kehtaa toivoa jotain uutta jopoa tai iPhonea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

Joo mutta on aivan älytöntä toivoa iPhonea, jos ruokapöydästä puuttuu ruoka ja kodista sähkö. Keskiluokkaisetkin ihmiset joutuvat painimaan näiden realiteettien kanssa. Miksei vähävaraiset?

No mitä köyhän lapsen pitäisi toivoa? Puurohiutaleita vai? 

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

" Normaalien"? Lähes tonnin puhelin ei ole normaalin perheen lahjatoive.

Kukaan ei ole väittänyt, että saippuaa, ja hammastahnaa pitäisi toivoa, vaan tavallisia lahjoja, esim ihan vaan sitä puhelinta.

Nämä "köyhä lapsi saa toivoa mitä tahansa älytöntä kallista merkkitavaraa"-vouhotukset ovat siemenenä roadman-kulttuurille.

Että jos ei ole rahaa kalliisiin merkkituotteisiin, niin sulla on kuitenkin oikeus niihin ja varakkaampien kuuluu antaa ne sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole käsitystä siitä, ettei muillakaan ole varaa hankkia vaikka mitä. Kotona ei osata puhua rahasta.

Mutta eihän kännykkä ja polkupyörä ole "vaikka mitä", ihan normaaleja ja hyödyllisiä hankintoja. Ei edes iPhone tai Jopo ole mitään tavatonta. Aika monella niitä on. Omassa tuttavapiirissäni yllättävän monella itse asiassa on juuri iPhone. Eivät ole mitään rikkaita vaan ihan tavallisia ihmisiä.

Mietin ihan samaa. Puhelin on käytännössä pakollinen tietystä iästä alkaen ja polkupyörä on erittäin hyödyllinen muuten vain, ja jos perheessä ei ole autoa, sitäkin hyödyllisempi.

Se että nuorilla on tietyt merkit, jotka ovat mieluisampaa, on sitten ihan universaali ilmiö ollut aina. En itsekään teininä käyttänyt esim muita farkkuja kuin leviksen 501. En vaikka äiti kuinka maanitteli.

Itsellä aikuisena on 200 000 asuntolainaa ja venelaina ja lapsi toivoo Jopoa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä aikuisena on 200 000 asuntolainaa ja venelaina ja lapsi toivoo Jopoa.

Mennäänkö kesällä satamaan haukkumaan veneiden ostajat ahneiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

" Normaalien"? Lähes tonnin puhelin ei ole normaalin perheen lahjatoive.

Kukaan ei ole väittänyt, että saippuaa, ja hammastahnaa pitäisi toivoa, vaan tavallisia lahjoja, esim ihan vaan sitä puhelinta.

Yritetään vielä. Niitä iphoneja toivoo ehkä 1/5000 jos sitäkään. Aivan ylivoimainen enemmistö on kohtuullisen hintaista toivetta, kympistä max vähän yli sataseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä aikuisena on 200 000 asuntolainaa ja venelaina ja lapsi toivoo Jopoa.

Mennäänkö kesällä satamaan haukkumaan veneiden ostajat ahneiksi?

Aikuiset eivät pysty hillitsemään itseään ja omia halujaan. Osa ottaa jopa venelainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä aikuisena on 200 000 asuntolainaa ja venelaina ja lapsi toivoo Jopoa.

Mennäänkö kesällä satamaan haukkumaan veneiden ostajat ahneiksi?

Aikuiset eivät pysty hillitsemään itseään ja omia halujaan. Osa ottaa jopa venelainaa.

Entäs moottoripyörät, ulkomaanmatkat ja esim. bemari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

Ei niitä merkkituotteita ole monilla normiperheiden lapsillakaan.

No kenellä sitten niitä muka on? En ymmärrä miten näissä keskusteluissa AINA toistuu käsitys, että työssäkäyvillä "ei ole varaa" siihen-ja-siihen, mutta miettikää nyt, pysyisikö merkkivaatekaupat ja iPhone-valmistajat pystyssä, jos kukaan ei tuotteita ostaisi? Tottakai niitä ostetaan, ja niitä postavat nimenomaan "normiperheet" eli tavalliset, työssäkäyvät ihmiset. Kaverini juuri kertoi, että hänen lapsensa koulussa kiusataan, jos ei ole merkkivaatteita ja iPhonea, joten moni vanhempi ostaa merkkituotteita ihan vain siinä toivossa, että se säästäisi juuri oman lapsen kiusaamiselta. Toki moni ostaa siksi, että haluaakin ostaa niitä - yllättävän moni ihminen on valmis maksamaan merkistä. Ja siihen koko kapitalistinen järjestelmä perustuukin - että normiperheet ja normi-ihmiset haluavat ostaa, kuluttaa ja olla merkkiuskollisia.

Pitäisikö kysyä moottoripyörämieheltä että etkö pystynyt hillitsemään itseäsi ja ostit tuollaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

" Normaalien"? Lähes tonnin puhelin ei ole normaalin perheen lahjatoive.

Kukaan ei ole väittänyt, että saippuaa, ja hammastahnaa pitäisi toivoa, vaan tavallisia lahjoja, esim ihan vaan sitä puhelinta.

Yritetään vielä. Niitä iphoneja toivoo ehkä 1/5000 jos sitäkään. Aivan ylivoimainen enemmistö on kohtuullisen hintaista toivetta, kympistä max vähän yli sataseen.

Mutku joku joskus unessaan ehkä näki jossain toiveen, missä oli eriteltynä uusin ja kallein iPhone, kaikilla herkuilla, ei mitään köyhien mallia. Pakkohan sen on tarkoittaa, että köyhät ovat kiittämättömiä, eikä koskaan olisi pitänyt lisääntyä. Näin ne urbaanilegendat lähtevät elämään.

Aikuisilla on helvekosti asuntovelkaa ja veneitä ja moottoropyöriä ja arvostellaan lasten pyörä ja puhelin toiveita.

Menkää hoitoon aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

" Normaalien"? Lähes tonnin puhelin ei ole normaalin perheen lahjatoive.

Kukaan ei ole väittänyt, että saippuaa, ja hammastahnaa pitäisi toivoa, vaan tavallisia lahjoja, esim ihan vaan sitä puhelinta.

Normaaleissa perheissä juuri on niitä tonnin puhelimia. En tarkoita, että kaikilla, mutta aika moni ostaa niitä. Omalla lapsellani on puolta halvempi Samsung, ja hän on koulussa vähemmistöä, kun melkein kaikilla on iPhone. Samoin lapseni ostaa vaatteensa H&M:ltä ja Lindexiltä, mutta luokkakuvan perusteella aika moni näyttää ostavan merkkivaatteita. Ja ei ole meillä köyhyydestä tms kiinni. Mutta lapsen luokkakaverit ovat ihan tavallisista perheistä, emme asu rikkaalla alueella vaan ihan tavallisessa helsinkiläisessä kaupunginosassa, jossa asuu monenlaisia perheitä.

Eikö tätä asiaa kannattaisi hoitaa niin, että jokainen lapsi saisi jonkun avustusjärjestön kautta "kummin". Että se sama ihminen/perhe/ystäväporukka hoitaisi saman lapsen lahjatoiveen vuodesta toiseen. Sitten se lapsi vaikka kirjoittaisi kirjeen tuolle kummilleen/kummiporukalleen. Vähän samaan tyyliin kuin ainakin aikoinaan oli näitä kummilapsia joissain kehitysmaissa.

Ymmärrän toki, että jotkut keski- ja hyvätuloiset haluavat nimenomaan auttaa anonyymisti, ja se heille sallittakoon. Mutta että nämä kummit olisivat sitten vaikka järjestön kautta, järjestön työntekijöitä (SPR tmv.)

Sitten jos teini-ikäinen lapsi alkaa haaveilla joposta tai iphonesta, voi se kummi sitten katsoa, onko lapsella muutenkin epärealistisia käsityksiä maailman toimivuudesta (aiemman kommentoijan sanoma "oletus siitä, että joku muu hoitaa aina, itse ei tarvitse tehdä mitään") tai rahan arvosta ja mistä se raha tulee ja mihin sitä on järkevää käyttää. Silloin sillä lahjan antajalla olisi myös kasvatustehtävä - mikä pitää olla AINA mukana, jos puhutaan lapsista ja nuorista. Joskus tuo kasvatustehtävä pitäisi olla mukana myös aikuisista, ei-täysvaltaisista (ei tienaa itse rahoja omiin tarpeisiinsa) puhuttaessa. Sanon tämän aivan tosissani. Jos aikuisena olen pyytänyt vanhemmiltani rahaa, olen saanut ihan asiallisen luennon siitä, miten raha-asioita pitää hoitaa. Mutta jos olisin pyytänyt rahan yhteiskunnalta (esim. työttömyyskorvauksen tai muun tuen muodossa), en varmastikaan olisi saanut sitä opetusta tarjoavaa luentoa "kaupan päälle".

Myönnän, että minulla ei ole täyttä ymmärrystä siitä, mistä lopulta puhutaan kun puhutaan näistä lasten tekemistä toivomuskorteista. Ennen kaikkea ihmettelen asiaa yhteiskunnalliselta kannalta: miksi tuollaisia toivomuspuita tarvitaan, miten asiaa ei voi hoitaa jotenkin muuten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska joidenkin mielestä myös köyhien perheiden lapsilla on oikeus pyytää samoja lahjoja kuin muutkin lapset pyytävät, sen sijaan että toivoisivat sukkia ja hygieniatarvikkeita, jotka on normaalin elämän perusedellytyksiä, ei lahjoja

Millaisessa kodissa näitä kalliita tuotteita oikein sitten toivotaan muka? Ei meidän lähipiirissä ainakaan missään perheessä voi toivoa uusinta ja kalleinta.

Oman tuttavapiirini perusteella sanoisin, että kalliita tuotteita on ihan tavallisilla ihmisillä. En tiedä, mitä syistä ihmisillä on valita juuri iPhone (itse en halua sellaista mm. siksi, että monella tuntuu ongelmana sen hyytyminen pakkasella), mutta todella monella tavallisessa työssä olevalla ihmisellä ja heidän perheenjäsenillään on iPhone.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole röyhkeydellä rajaa. ensin lisäännytään, vaikka ei olisi siihen varaa. sitten kerjätään yhteiskunnalta tukia sohvallamakaamiseen ja kaiken huippuna vielä lahjatkin kerjätään muilta

Lasta ei saa syyttää siitä, että vanhemmat on päättäneet heidät köyhyytensä keskelle saattaa. Ihan kohtuullista, että edes kerran vuodessa tällaisena antamisen juhlana kuin Joulu annetaan niille vähävaraistenkin lapsille jotain mitä ovat pyytäneet. Se lapsi ei voi vanhempiensa rahatilanteelle tai elämänhallintaongelmille yhtikäs mitään. Lapsella on oikeus olla lapsi ja pyytää joululahjoja, toisille keräykseen osallistuville lahjatoiveet on realisitisempia toteuttaa kuin toisille. Kenelläkään ei ole velvollisuutta sitä iPhonea ostaa jos ei halua tai pysty, itse valitset osallistutko lahjan antoon lainkaan.

Kyllä se on vastuutonta antaa lapselle turhaa toivoa siitä, että joku ostaisi tuntemattalle lapselle yli tonnin lahjan

Kai te iPhoneista keskustelijat tajuatte, että noita tonnin lahjoja toivoo oikeasti tosi harva ja että suurin osa lahjoista on edelleen ihan kohtuullisella budjetilla toteutettavissa? Kyllä minäkin ihmettelisin jos kaikki lahjatoiveet olisi tyyliä uusi puhelin, tietokone, pleikkari, merkkilaukku ym. mutta kun näin ei ole. Te nyt jauhatte sivutolkulla vaan tästä iPhonesta ja unohdatte, että se oli varmaan kalleimpia yksittäisiä lahjatoiveita eikä edusta sitä, mitä tuolla normaalisti pyydetään. Mä sitäpaitsi uskon, että vanhemmat joiden lapset tuonne toiveita on esittäneet toivovat itsekin, että lapsi saisi jotain mitä vanhempien ei ole millään tavalla mahdollista hankkia. Se dödö ja suihkugeeli varmaan voidaan ostaa joulualesta köyhässäkin perheessä, noissa kalliimmissa lahjoissa ei ne aletkaan auta.

Mutta näitä joulukeräyksiähän järjestää tosi monet tahot nykyään. Silloin kun minä viimeksi osallistuin johonkin joulupuu-tyypiseen keräykseen, niissä lapuissa luki vain lapsen sukupuoli ja ikä. Lahja oli tarkoitus hankkia vain noilla tiedoilla. Jossain toisessa keräyksessä aiemmin oli toivottu hintahaarukka lahjoille, en nyt muista mikä se tarkalleen oli, mutta lahjojen arvolle oli siis laitettu ylärajakin.

En tiedä onko kaikissa keräyksissä lahjatoiveet nykyään. Mutta kyllähän sellaisia on tullut vastaan vuosien varrella jo useampia, joissa isot toiveet olivat enemmän poikkeus kuin sääntö. Pahimpia taitavat olla nämä Facebookin jouluapuryhmät, mutta kyllä ainakin muistaakseni Hope:n järjestämissä on tullut vastaan ihan poskettomia toiveita - tosin näiden keräysten toteutus taitaa vaihdella suuresti paikkakunnalta toiselle.

Paljonko Mersu maksaa Jopoon verrattuna?

Ja tupakan polttajat voisi maksaa ruokansa itse eikä hakea sitä leipäjonosta.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka ikisen joulun alla ilmestyy näitä oikeistolaisia vihaketjuja köyhistä lapsista. Nyt on vaalitkin tulossa, eikä oikeisto muuta kampanjoimista keksi kuin vihaa milloin mitäkin ihmisryhmää kohtaan. Karmeaa.

Oikein hieno ristiriita joulun sanoman ja Jeesuksen opetusten kanssa. Köyhä antaa vähästään, mutta rikas ei anna paljostaan. Mitähän se Jesse sanoikaan itsensä ylentäjistä, tai rikkaista? Sattuuko muistumaan päähänne.

Eipä sillä että te mihinkään uskoisitte, vaikka esiinnyttekin tekohurskaina "kristittyinä" aina kun sillä voi jotain etua itselle saada.

Kuule, tän palstan kirjoittajista 90% on just niitä ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä jotka miettii, miten saa rahat riittämään. Ei todellakaan mitään pörssimiljonäärejä. Missä sinä rikkaita näet? Mä en tunne ketään. Niitä on Suomessa todella vähän.

Itselläkin tekee tiukkaa ja sitten jonkun sossuperheen pentu kulkee merkkivaatteissa ja iPhone kädessä. Mieti nyt vähän. Ja näille pitäisi ostaa vielä joululahjoja? Mitä aktuaalista v*ttua?

En ihmettele enää, miksi itä-Helsingissä nuoret ryöstelee toisiaan. Arvot on vaan sitä tavaraa ja merkkikamaa. Ei ole opittu kotona että käydään töissä ja ostetaan tavarat omilla rahoilla.

Uskotko vakavissasi, että nimenomaan sosspuperheillä on merkkivaatteet ja iPhonet, ja työssäkävyät elävät kurjuudessa? Uskotko siis, että kaikki merkkituotteita myyvät liikkeet pysyvät pystyssä vain toimeentulotukiasiakkaiden ostosten varassa - ja samaan aikaan kaikki työssäkäyvät laskevat pennejä, riittääkö rahat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna köyhien perheiden lapsille annetaan vapaus toivoa. He eivät ikinä voi toivoa mitään, koska ymmärtävät perheen tilanteen. Oikeasti nämä lapset ovat onnellisia vaikka kuukautissiteistä, mutta eikö ole oikeudenmukaista edes kerran vuodessa antaa lapselle mahdollisuus unelmoimiseen?

Ilman unelmia lapsiperheköyhyys periytyy entistä voimakkaammin.

Hieman näköalanottokykyä ja empatiaa ainaisen tuomitsemisen sijaan. Sitä nämä lapset ja perheet kokee elämässään päivästä toiseen ihan tarpeeksi.

Ei niitä merkkituotteita ole monilla normiperheiden lapsillakaan.

No kenellä sitten niitä muka on? En ymmärrä miten näissä keskusteluissa AINA toistuu käsitys, että työssäkäyvillä "ei ole varaa" siihen-ja-siihen, mutta miettikää nyt, pysyisikö merkkivaatekaupat ja iPhone-valmistajat pystyssä, jos kukaan ei tuotteita ostaisi? Tottakai niitä ostetaan, ja niitä postavat nimenomaan "normiperheet" eli tavalliset, työssäkäyvät ihmiset. Kaverini juuri kertoi, että hänen lapsensa koulussa kiusataan, jos ei ole merkkivaatteita ja iPhonea, joten moni vanhempi ostaa merkkituotteita ihan vain siinä toivossa, että se säästäisi juuri oman lapsen kiusaamiselta. Toki moni ostaa siksi, että haluaakin ostaa niitä - yllättävän moni ihminen on valmis maksamaan merkistä. Ja siihen koko kapitalistinen järjestelmä perustuukin - että normiperheet ja normi-ihmiset haluavat ostaa, kuluttaa ja olla merkkiuskollisia.

Niin, normiperheet eli keskiluokkaiset ja älyltään keskitasoiset tai sitä alemmat. Ihmiset, joille materia on tärkein arvo. Kaiken hinta tiedetään, mutta ei minkään arvoa.

Odotan sitä hetkeä, kun tämä meidän eri tavoin velkarahoitteinen hyvinvointimme romahtaa, ja uudet arvot nousevat esiin. Silloin kilpaillaankin siitä, kuinka monta kirjaa ihminen lukee, kuinka montaa kieltä osaa puhua ja kirjoittaa, kuinka nopeasti laskee päässään prismaostostensa yhteissumman kassalla. Aletaan arvostaa asioita, joiden tekeminen vaatii aivotyötä, mieleenpainamista, pitkäjänteisyyttä.

Liian halvalla ovat älykkyydeltään keskitasoiset ihmiset saaneet tähän mennessä kutakuinkin kaiken. Vaan se tulee pian muuttumaan. Siitä tulee kamala parku, tietenkin, mutta sen jälkeen asiat ovat paremmin.