Lue keskustelun säännöt.
Yle: Peruskoulun aloittaessa lasten osaamisero matematiikassa on kolme vuotta ja peruskoulun päättyessä seitsemän vuotta
26.11.2022 |
"Matematiikan osaamisen romahtamisen keskeisimmiksi syiksi nousivat niin ikään heikosti resurssoidun inkluusion aiheuttamat ongelmat kuten rauhattomuus, liian suuret ryhmäkoot, liukuhihnamainen opetustahti, tasoryhmien ja tasokurssien puuttuminen. Ongelmana nähtiin myös kännyköiden mieltäminen osaksi omaa ajattelua, minkä vuoksi matematiikan kannalta keskeisiä asioita, kuten kertotaulua, ei enää opita. "
Moni lapsi valmistuu ysiluokalta kakkosluokkalaisen matikan taitojen kanssa. Edes kertotauluja ei saada opittua. Ei me tehdä näin heikosti osaavien ihmisillä mitään. Itä-Suomessa 20% peruskoulun päättävistä nuorista ei osaa edes lukea niin hyvin, että selviäisi jatko-opinnoista. Nämä nuoret ovat täysin syrjäytyneitä.
Kommentit (261)
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmat nykyään kuulustele lapsiltaan kertotaulua tai kysele läksyjä?
Itse olisin todella huolissani, jos lapseni ei osaisi kunnolla lukea 1.luokan jälkeen ja käyttäisin koko kesäloman hänen lukemaan opettamiseensa.Se ei kuulu vanhemmille vaan opettajalle. Kaikki koulutus pitää tapahtua koulussa.
Opetus kotona ei ole suotavaa, ainakaan etukäteen, sillä kaikki vanhemmat eivät oikeasti osaa opettaa toiselle ihmiselle.
Se ei ole opettamista että antaa toiselle vain tiedon. Pitää osata kuunnella toista ja miettiä, millä mielikuvin hänessä voisi syntyä oivallus.
Surkea yritys etukäteen vain hämmentää oppilasta ja vähentää luottamusta omiin kykyihin. Se myös hankaloittaa opettajan työtä, kun on valmiiksi vääriä käsityksiä.
Niin, tätä jauhetaan.
Itsellä kokemusta. Tokan keväällä lapsella takkusi matikka. Opettaja kielsi ehdottomasti puuttumasta. Kuuluu kehitykseen.
Näin heti kevätjuhlan jälkeen paria vanhempaa tuurilla, heillä oli lapsilla sama juttu matikassa. Koulusta kyllä vaan kerrottiin, että nou hätä. Kyselimme muilta vanhemmilta. Yli puolilla ongelmia. Selvisi, että kaksi mölytoosaa ovat riehuneet kevään ja opetus jäänyt täysin väliin.
Opetin kesän ja syksyllä vaihdoimme koulua. Lapsen matikka oli tämän jälkeen kymppi. Ja on edelleen. Ei tullut haittoja.
Mölytoosat jatkavat edellisessä luokassa.
Ei voi olla totta, että opettaja kieltää puuttumasta! Päin vastoin, opettajan pitäisi ohjeista vanhempia vähintään valvomaan, että lapsi tekee läksynsä.
Vai onko vuosia sitten vaadittu "kodin ja koulun yhteistyö" oikeasti muuttunut tällaiseksi?
Kyllä vaan voi. Ja tiukasti kielsikin. Tekee kuulemma lapselle haittaa ja vaikeuttaa hänen työtään. Opettajan työ on opettaa, vanhemman olla vanhempi. Näin hän meille sanoi.
Koska opettaja ei hoitanut työtään, tuurasin ja sen jälkeen olin se vanhempi ja lapsi siirtyi toiseen kouluun syksyllä. Eli tavallaan toimin open ohjeen mukaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmat nykyään kuulustele lapsiltaan kertotaulua tai kysele läksyjä?
Itse olisin todella huolissani, jos lapseni ei osaisi kunnolla lukea 1.luokan jälkeen ja käyttäisin koko kesäloman hänen lukemaan opettamiseensa.Se ei kuulu vanhemmille vaan opettajalle. Kaikki koulutus pitää tapahtua koulussa.
Opetus kotona ei ole suotavaa, ainakaan etukäteen, sillä kaikki vanhemmat eivät oikeasti osaa opettaa toiselle ihmiselle.
Se ei ole opettamista että antaa toiselle vain tiedon. Pitää osata kuunnella toista ja miettiä, millä mielikuvin hänessä voisi syntyä oivallus.
Surkea yritys etukäteen vain hämmentää oppilasta ja vähentää luottamusta omiin kykyihin. Se myös hankaloittaa opettajan työtä, kun on valmiiksi vääriä käsityksiä.
Niin, tätä jauhetaan.
Itsellä kokemusta. Tokan keväällä lapsella takkusi matikka. Opettaja kielsi ehdottomasti puuttumasta. Kuuluu kehitykseen.
Näin heti kevätjuhlan jälkeen paria vanhempaa tuurilla, heillä oli lapsilla sama juttu matikassa. Koulusta kyllä vaan kerrottiin, että nou hätä. Kyselimme muilta vanhemmilta. Yli puolilla ongelmia. Selvisi, että kaksi mölytoosaa ovat riehuneet kevään ja opetus jäänyt täysin väliin.
Opetin kesän ja syksyllä vaihdoimme koulua. Lapsen matikka oli tämän jälkeen kymppi. Ja on edelleen. Ei tullut haittoja.
Mölytoosat jatkavat edellisessä luokassa.
Ei voi olla totta, että opettaja kieltää puuttumasta! Päin vastoin, opettajan pitäisi ohjeista vanhempia vähintään valvomaan, että lapsi tekee läksynsä.
Vai onko vuosia sitten vaadittu "kodin ja koulun yhteistyö" oikeasti muuttunut tällaiseksi?
Kyllä vaan voi. Ja tiukasti kielsikin. Tekee kuulemma lapselle haittaa ja vaikeuttaa hänen työtään. Opettajan työ on opettaa, vanhemman olla vanhempi. Näin hän meille sanoi.
Koska opettaja ei hoitanut työtään, tuurasin ja sen jälkeen olin se vanhempi ja lapsi siirtyi toiseen kouluun syksyllä. Eli tavallaan toimin open ohjeen mukaan...
Vaikea uskoa Toki ymmärrän sen esimerkiksi lukemaan oppimisen opiskelussa, koska jos vanhempi ei tunne tai käytä samaa tapaa kuin koulussa, siitä tulee sekavaa etenkin heikolle lapselle, kun opetaan eri tavalla Ja vaikka jossain matikassa, kun matikassa juuri syntyy erilaisia miniteorioita siitä, että matikkaa ei ymmärretä, sitä sovelletaan yksityäisissä tilanteissa tilanteeseen sopien kuin, että sama teoria toimii universaalisti.
Joskus se kieltäminen voi perustua siihen, että kotona tehdään asiat eri tavalla, jolloin lapsi ei enää ymmärrä opetusta koulussa ja kotona vanhemman opetusta, kun se on eri tavalla kuin koulussa
Mutta ihmeen haittaa muissa aineissa voisi olla, että niitä tehdään yhdessä kotona? Tai jos vanhempi osaa itse asian niinhyvin, että kykenee asiaa opettaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Väitän, että erityislapsi voi paremmin omanlaistensa parissa.
Ei ennenkään laitettu yhtä kympintyttöä erityislasten ryhmään ja vaadittu opettajaa opettamaan häntä niin, ettei hän turhaudu.
Nyt oppilaat turhautuvat koulussa. Aika menee niille muutamalle, joiden pitäisi olla ihan omassa porukassaan.
Sanoohan sen jo järkikin, että jos vierekkäin on vaikka kuusi luokkaa. Joka luokassa pari mölyää ja riehuu. Luokassa on 40% 6-7 oppilaita, 40% 8-9 oppilaita ja loput 10-10+ oppilaita, niin miten kannattaisi toimia.
Luokka 1, Häiriköt
Luokat 2 ja 3, 6-7 oppilaat
Luokat 4 ja 5, 8-9 oppilaat
Luokka 6, 10-10+ oppilaat
Ja luokkien välillä voi siirtyä aina kehityksen mukaan. Tämä käytäntö palkitsisi ja veisi jokaisella oppimista eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matemaattinen kyky on perinnöllinen asia, ja yksilöissä on tässä kyvyssä valtavaa vaihtelua.
Jotta opettajat (erityisesti alakoulun, kun 2/3 opetusvuosista) voisi tasata kykyjen eroa, heikkokykyisempien eduksi, hänen tulisi osata opetta epätavanomaisen erinomaisesti, intohimoisesti. Tuntemani alakoulun opettajat eivät osaa. Aika moni on sellainen jäykkä.
Kun olin itse lapsi, koulussa matematiikan opettivat miesopettajat. Tunnilla oltiin hiljaa ja laskettin (ja opittiin). Nykyään ei ilmeisesti opita.
Kun sinä olit lapsi, emut ja esyt sekä apukoululaiset olivat heille tarkoitetuissa kouluissa ja luokillaan. Nyt he ovat siellä yleisopetuksessa läsnä ja aivan sama minkä ikäinen ja sukupuolinen opettaja kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmat nykyään kuulustele lapsiltaan kertotaulua tai kysele läksyjä?
Itse olisin todella huolissani, jos lapseni ei osaisi kunnolla lukea 1.luokan jälkeen ja käyttäisin koko kesäloman hänen lukemaan opettamiseensa.Se ei kuulu vanhemmille vaan opettajalle. Kaikki koulutus pitää tapahtua koulussa.
Opetus kotona ei ole suotavaa, ainakaan etukäteen, sillä kaikki vanhemmat eivät oikeasti osaa opettaa toiselle ihmiselle.
Se ei ole opettamista että antaa toiselle vain tiedon. Pitää osata kuunnella toista ja miettiä, millä mielikuvin hänessä voisi syntyä oivallus.
Surkea yritys etukäteen vain hämmentää oppilasta ja vähentää luottamusta omiin kykyihin. Se myös hankaloittaa opettajan työtä, kun on valmiiksi vääriä käsityksiä.
Niin, tätä jauhetaan.
Itsellä kokemusta. Tokan keväällä lapsella takkusi matikka. Opettaja kielsi ehdottomasti puuttumasta. Kuuluu kehitykseen.
Näin heti kevätjuhlan jälkeen paria vanhempaa tuurilla, heillä oli lapsilla sama juttu matikassa. Koulusta kyllä vaan kerrottiin, että nou hätä. Kyselimme muilta vanhemmilta. Yli puolilla ongelmia. Selvisi, että kaksi mölytoosaa ovat riehuneet kevään ja opetus jäänyt täysin väliin.
Opetin kesän ja syksyllä vaihdoimme koulua. Lapsen matikka oli tämän jälkeen kymppi. Ja on edelleen. Ei tullut haittoja.
Mölytoosat jatkavat edellisessä luokassa.
Ei voi olla totta, että opettaja kieltää puuttumasta! Päin vastoin, opettajan pitäisi ohjeista vanhempia vähintään valvomaan, että lapsi tekee läksynsä.
Vai onko vuosia sitten vaadittu "kodin ja koulun yhteistyö" oikeasti muuttunut tällaiseksi?
Kyllä vaan voi. Ja tiukasti kielsikin. Tekee kuulemma lapselle haittaa ja vaikeuttaa hänen työtään. Opettajan työ on opettaa, vanhemman olla vanhempi. Näin hän meille sanoi.
Koska opettaja ei hoitanut työtään, tuurasin ja sen jälkeen olin se vanhempi ja lapsi siirtyi toiseen kouluun syksyllä. Eli tavallaan toimin open ohjeen mukaan...
Vaikea uskoa Toki ymmärrän sen esimerkiksi lukemaan oppimisen opiskelussa, koska jos vanhempi ei tunne tai käytä samaa tapaa kuin koulussa, siitä tulee sekavaa etenkin heikolle lapselle, kun opetaan eri tavalla Ja vaikka jossain matikassa, kun matikassa juuri syntyy erilaisia miniteorioita siitä, että matikkaa ei ymmärretä, sitä sovelletaan yksityäisissä tilanteissa tilanteeseen sopien kuin, että sama teoria toimii universaalisti.
Joskus se kieltäminen voi perustua siihen, että kotona tehdään asiat eri tavalla, jolloin lapsi ei enää ymmärrä opetusta koulussa ja kotona vanhemman opetusta, kun se on eri tavalla kuin koulussa
Mutta ihmeen haittaa muissa aineissa voisi olla, että niitä tehdään yhdessä kotona? Tai jos vanhempi osaa itse asian niinhyvin, että kykenee asiaa opettaa?
Tässähän puhuttiin matikasta. Luehan ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Väitän, että erityislapsi voi paremmin omanlaistensa parissa.
Ei ennenkään laitettu yhtä kympintyttöä erityislasten ryhmään ja vaadittu opettajaa opettamaan häntä niin, ettei hän turhaudu.
Nyt oppilaat turhautuvat koulussa. Aika menee niille muutamalle, joiden pitäisi olla ihan omassa porukassaan.
Sanoohan sen jo järkikin, että jos vierekkäin on vaikka kuusi luokkaa. Joka luokassa pari mölyää ja riehuu. Luokassa on 40% 6-7 oppilaita, 40% 8-9 oppilaita ja loput 10-10+ oppilaita, niin miten kannattaisi toimia.
Luokka 1, Häiriköt
Luokat 2 ja 3, 6-7 oppilaat
Luokat 4 ja 5, 8-9 oppilaat
Luokka 6, 10-10+ oppilaat
Ja luokkien välillä voi siirtyä aina kehityksen mukaan. Tämä käytäntö palkitsisi ja veisi jokaisella oppimista eteenpäin.
Esimerkiksi somalit ja romanit voisivat olla omassa erityisryhmässä. Hehän tulevat hankkimaan elantonsa samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen opettajana sitä mieltä, että on hyvä, että kotona katsotaan, että on läksyt tehty ja kuulustellaan vaikka ne kertotaulut ja sanoja sanakokeeseen. Lukemaan oppiminen kannattaa kyllä jättää vain koulun huoleksi. Yhdelle vanhemmalle olen joutunut sanomaan ettei tekisi matikan läksyjä lapsensa kanssa, koska ne oli joka kerta tehty väärin kun tämä vanhempi oli puuttunut niiden tekemiseen. Kun lapsi oli tehnyt pelkästään itse, oli homma sujunut paremmin. Mitään isompia asioita ei kotona kannata alkaa opettamaan, mutta on hyvä, että vahditaan, että ne koulussa jo opetellut asiat sujuvat myös kotona. Ja jos ei suju niin opettajaa voi informoida tästä ja ope keksii sitten ratkaisut asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Väitän, että erityislapsi voi paremmin omanlaistensa parissa.
Ei ennenkään laitettu yhtä kympintyttöä erityislasten ryhmään ja vaadittu opettajaa opettamaan häntä niin, ettei hän turhaudu.
Nyt oppilaat turhautuvat koulussa. Aika menee niille muutamalle, joiden pitäisi olla ihan omassa porukassaan.
Sanoohan sen jo järkikin, että jos vierekkäin on vaikka kuusi luokkaa. Joka luokassa pari mölyää ja riehuu. Luokassa on 40% 6-7 oppilaita, 40% 8-9 oppilaita ja loput 10-10+ oppilaita, niin miten kannattaisi toimia.
Luokka 1, Häiriköt
Luokat 2 ja 3, 6-7 oppilaat
Luokat 4 ja 5, 8-9 oppilaat
Luokka 6, 10-10+ oppilaat
Ja luokkien välillä voi siirtyä aina kehityksen mukaan. Tämä käytäntö palkitsisi ja veisi jokaisella oppimista eteenpäin.
Tasoryhmät, mutta nämä kiellettiin eriarvoistavana. Toisaalta kaikkia oppiaineita ei saa mitenkään laitettua niin, että olisi yhteisryhmiä. Aineenopettajajärjestelmässä ihan mahdotonta jo sen takia, että kouluissa on painotuksia eri kieliä, uskontoja, opettajien tuntimäärät vaihtelee samankin oppiaineen toisen tehdessä 24h ja toisen vain 16h..
Seuraavaksi vastaan tule raha. Tarvittaisiin opettajia enemmän töihin, jotta rasoryhmiä voitaisiin perustaa. Ei riitä 3 luokkaa ja kolme aikuista tai yhdessä keskiryhmässä on 40 oppilasta, heikossa 20 ja parhaassa 20. Keskimmäinen ryhmä olisi liian iso, siellä olisi edelleen järjestysongelmia. Heikoin ryhmä olisi katastrofi kun 4-6 oppilaita 20 samassa, kukaan ei haluaisi opettaa sitä ainakaan yksin Tarvittaisiin vähintään 2 lisäopettajaa, 1 lisää heikkoihin ja 1 lisää keskimmäiseen
Lähtökohtaisesti siirtyminen inkluusioon ja erityisluokien lakkauttaminen, vähentäminen, on johtanut siihen, että jokaisessa ryhmässä on yhtä kurjaa kaikilla, koska kukaan ei saa tasoistaan opetusta, kellään ei ole työrauhaa ja häiriköt leimataan muitten silmissä hulluiksi ja jotenkin vajaiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmat nykyään kuulustele lapsiltaan kertotaulua tai kysele läksyjä?
Itse olisin todella huolissani, jos lapseni ei osaisi kunnolla lukea 1.luokan jälkeen ja käyttäisin koko kesäloman hänen lukemaan opettamiseensa.Se ei kuulu vanhemmille vaan opettajalle. Kaikki koulutus pitää tapahtua koulussa.
Opetus kotona ei ole suotavaa, ainakaan etukäteen, sillä kaikki vanhemmat eivät oikeasti osaa opettaa toiselle ihmiselle.
Se ei ole opettamista että antaa toiselle vain tiedon. Pitää osata kuunnella toista ja miettiä, millä mielikuvin hänessä voisi syntyä oivallus.
Surkea yritys etukäteen vain hämmentää oppilasta ja vähentää luottamusta omiin kykyihin. Se myös hankaloittaa opettajan työtä, kun on valmiiksi vääriä käsityksiä.
Niin, tätä jauhetaan.
Itsellä kokemusta. Tokan keväällä lapsella takkusi matikka. Opettaja kielsi ehdottomasti puuttumasta. Kuuluu kehitykseen.
Näin heti kevätjuhlan jälkeen paria vanhempaa tuurilla, heillä oli lapsilla sama juttu matikassa. Koulusta kyllä vaan kerrottiin, että nou hätä. Kyselimme muilta vanhemmilta. Yli puolilla ongelmia. Selvisi, että kaksi mölytoosaa ovat riehuneet kevään ja opetus jäänyt täysin väliin.
Opetin kesän ja syksyllä vaihdoimme koulua. Lapsen matikka oli tämän jälkeen kymppi. Ja on edelleen. Ei tullut haittoja.
Mölytoosat jatkavat edellisessä luokassa.
Ei voi olla totta, että opettaja kieltää puuttumasta! Päin vastoin, opettajan pitäisi ohjeista vanhempia vähintään valvomaan, että lapsi tekee läksynsä.
Vai onko vuosia sitten vaadittu "kodin ja koulun yhteistyö" oikeasti muuttunut tällaiseksi?
Kyllä vaan voi. Ja tiukasti kielsikin. Tekee kuulemma lapselle haittaa ja vaikeuttaa hänen työtään. Opettajan työ on opettaa, vanhemman olla vanhempi. Näin hän meille sanoi.
Koska opettaja ei hoitanut työtään, tuurasin ja sen jälkeen olin se vanhempi ja lapsi siirtyi toiseen kouluun syksyllä. Eli tavallaan toimin open ohjeen mukaan...
Vaikea uskoa Toki ymmärrän sen esimerkiksi lukemaan oppimisen opiskelussa, koska jos vanhempi ei tunne tai käytä samaa tapaa kuin koulussa, siitä tulee sekavaa etenkin heikolle lapselle, kun opetaan eri tavalla Ja vaikka jossain matikassa, kun matikassa juuri syntyy erilaisia miniteorioita siitä, että matikkaa ei ymmärretä, sitä sovelletaan yksityäisissä tilanteissa tilanteeseen sopien kuin, että sama teoria toimii universaalisti.
Joskus se kieltäminen voi perustua siihen, että kotona tehdään asiat eri tavalla, jolloin lapsi ei enää ymmärrä opetusta koulussa ja kotona vanhemman opetusta, kun se on eri tavalla kuin koulussa
Mutta ihmeen haittaa muissa aineissa voisi olla, että niitä tehdään yhdessä kotona? Tai jos vanhempi osaa itse asian niinhyvin, että kykenee asiaa opettaa?
Tässähän puhuttiin matikasta. Luehan ketju.
Vastauksessakin puhuttiin matematiikasta. Luehan sinä vastaus siten, että ymmärrät sen vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö vanhemmat nykyään kuulustele lapsiltaan kertotaulua tai kysele läksyjä?
Itse olisin todella huolissani, jos lapseni ei osaisi kunnolla lukea 1.luokan jälkeen ja käyttäisin koko kesäloman hänen lukemaan opettamiseensa.Se ei kuulu vanhemmille vaan opettajalle. Kaikki koulutus pitää tapahtua koulussa.
Opetus kotona ei ole suotavaa, ainakaan etukäteen, sillä kaikki vanhemmat eivät oikeasti osaa opettaa toiselle ihmiselle.
Se ei ole opettamista että antaa toiselle vain tiedon. Pitää osata kuunnella toista ja miettiä, millä mielikuvin hänessä voisi syntyä oivallus.
Surkea yritys etukäteen vain hämmentää oppilasta ja vähentää luottamusta omiin kykyihin. Se myös hankaloittaa opettajan työtä, kun on valmiiksi vääriä käsityksiä.
Niin, tätä jauhetaan.
Itsellä kokemusta. Tokan keväällä lapsella takkusi matikka. Opettaja kielsi ehdottomasti puuttumasta. Kuuluu kehitykseen.
Näin heti kevätjuhlan jälkeen paria vanhempaa tuurilla, heillä oli lapsilla sama juttu matikassa. Koulusta kyllä vaan kerrottiin, että nou hätä. Kyselimme muilta vanhemmilta. Yli puolilla ongelmia. Selvisi, että kaksi mölytoosaa ovat riehuneet kevään ja opetus jäänyt täysin väliin.
Opetin kesän ja syksyllä vaihdoimme koulua. Lapsen matikka oli tämän jälkeen kymppi. Ja on edelleen. Ei tullut haittoja.
Mölytoosat jatkavat edellisessä luokassa.
Ei voi olla totta, että opettaja kieltää puuttumasta! Päin vastoin, opettajan pitäisi ohjeista vanhempia vähintään valvomaan, että lapsi tekee läksynsä.
Vai onko vuosia sitten vaadittu "kodin ja koulun yhteistyö" oikeasti muuttunut tällaiseksi?
Kyllä vaan voi. Ja tiukasti kielsikin. Tekee kuulemma lapselle haittaa ja vaikeuttaa hänen työtään. Opettajan työ on opettaa, vanhemman olla vanhempi. Näin hän meille sanoi.
Koska opettaja ei hoitanut työtään, tuurasin ja sen jälkeen olin se vanhempi ja lapsi siirtyi toiseen kouluun syksyllä. Eli tavallaan toimin open ohjeen mukaan...
Vaikea uskoa Toki ymmärrän sen esimerkiksi lukemaan oppimisen opiskelussa, koska jos vanhempi ei tunne tai käytä samaa tapaa kuin koulussa, siitä tulee sekavaa etenkin heikolle lapselle, kun opetaan eri tavalla Ja vaikka jossain matikassa, kun matikassa juuri syntyy erilaisia miniteorioita siitä, että matikkaa ei ymmärretä, sitä sovelletaan yksityäisissä tilanteissa tilanteeseen sopien kuin, että sama teoria toimii universaalisti.
Joskus se kieltäminen voi perustua siihen, että kotona tehdään asiat eri tavalla, jolloin lapsi ei enää ymmärrä opetusta koulussa ja kotona vanhemman opetusta, kun se on eri tavalla kuin koulussa
Mutta ihmeen haittaa muissa aineissa voisi olla, että niitä tehdään yhdessä kotona? Tai jos vanhempi osaa itse asian niinhyvin, että kykenee asiaa opettaa?
Tässähän puhuttiin matikasta. Luehan ketju.
Mun teini on ymmärtänyt matikan paljon paremmin niillä 80-luvun tavoilla opettaa kaavamaisesti kuin näillä nykyisillä vähä-älyisten päåttelytehtävillä. Uutta jakokulmaa meistä ei vieläkään ymmärrä kukaan, vaikka molemmat vanhemmat on teknisellä alalla ja matikkaa lukeneet sen mukaan.
Perjantaina teini tuli koulusta ja pyysi opettamaan excelin käyttöä jotta voisi ymmärtää ensi viikolla edes jotain open sepustuksista (tilastotiedettä ja exceliä siis matikassa nyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niiden linkkien laittamisessa on niin vaikeaa?
En tiedä, kun en ole koskaan kokeillut. Jos joku kerran opastaisi, niin uskoisin oppivani. Luulen sen olevan helppoa. Ei vaan kiinnosta niin paljoa, että olisin viitsinyt opetella.
-eri
Tietokoneella klikkaat hiiren vasemmalla napilla osoiteriviä, jolloin ainakin itselläni se tulee suoraan valituksi, ja sitten painat oikeaa nappia sen päällä ja valitset "kopioi". Siirrät hiiren osoittimen kenttään johon kirjoitat viestiä, ja taas oikeaa nappia ja valikosta "liitä".
Puhelimella sama periaate, tosin käytettävä selain vaikuttaa. Joillain selaimilla pitää ensin näpätä osoitekenttää ja sitten esiin tulevasta listasta "leikkaa", jollain toisella taas pidetään sormea pohjassa osoitteen päällä kunnes tulee ilmoitus "linkki kopioitu". Vastaavasti viestikentän kohdalla pidät sormea pohjassa ja valitset "liitä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Väitän, että erityislapsi voi paremmin omanlaistensa parissa.
Ei ennenkään laitettu yhtä kympintyttöä erityislasten ryhmään ja vaadittu opettajaa opettamaan häntä niin, ettei hän turhaudu.
Nyt oppilaat turhautuvat koulussa. Aika menee niille muutamalle, joiden pitäisi olla ihan omassa porukassaan.
Sanoohan sen jo järkikin, että jos vierekkäin on vaikka kuusi luokkaa. Joka luokassa pari mölyää ja riehuu. Luokassa on 40% 6-7 oppilaita, 40% 8-9 oppilaita ja loput 10-10+ oppilaita, niin miten kannattaisi toimia.
Luokka 1, Häiriköt
Luokat 2 ja 3, 6-7 oppilaat
Luokat 4 ja 5, 8-9 oppilaat
Luokka 6, 10-10+ oppilaat
Ja luokkien välillä voi siirtyä aina kehityksen mukaan. Tämä käytäntö palkitsisi ja veisi jokaisella oppimista eteenpäin.
Miten voi olla niin pihalla, että arvelee 20% ikäluokasta olevan kympin oppilaita? Vai mitä yrität sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Väitän, että erityislapsi voi paremmin omanlaistensa parissa.
Ei ennenkään laitettu yhtä kympintyttöä erityislasten ryhmään ja vaadittu opettajaa opettamaan häntä niin, ettei hän turhaudu.
Nyt oppilaat turhautuvat koulussa. Aika menee niille muutamalle, joiden pitäisi olla ihan omassa porukassaan.
Sanoohan sen jo järkikin, että jos vierekkäin on vaikka kuusi luokkaa. Joka luokassa pari mölyää ja riehuu. Luokassa on 40% 6-7 oppilaita, 40% 8-9 oppilaita ja loput 10-10+ oppilaita, niin miten kannattaisi toimia.
Luokka 1, Häiriköt
Luokat 2 ja 3, 6-7 oppilaat
Luokat 4 ja 5, 8-9 oppilaat
Luokka 6, 10-10+ oppilaat
Ja luokkien välillä voi siirtyä aina kehityksen mukaan. Tämä käytäntö palkitsisi ja veisi jokaisella oppimista eteenpäin.
Miten voi olla niin pihalla, että arvelee 20% ikäluokasta olevan kympin oppilaita? Vai mitä yrität sanoa?
Niin, olisiko, jos olisi nuo tasoryhmät? Nyt ei varmasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Väitän, että erityislapsi voi paremmin omanlaistensa parissa.
Ei ennenkään laitettu yhtä kympintyttöä erityislasten ryhmään ja vaadittu opettajaa opettamaan häntä niin, ettei hän turhaudu.
Nyt oppilaat turhautuvat koulussa. Aika menee niille muutamalle, joiden pitäisi olla ihan omassa porukassaan.
Sanoohan sen jo järkikin, että jos vierekkäin on vaikka kuusi luokkaa. Joka luokassa pari mölyää ja riehuu. Luokassa on 40% 6-7 oppilaita, 40% 8-9 oppilaita ja loput 10-10+ oppilaita, niin miten kannattaisi toimia.
Luokka 1, Häiriköt
Luokat 2 ja 3, 6-7 oppilaat
Luokat 4 ja 5, 8-9 oppilaat
Luokka 6, 10-10+ oppilaat
Ja luokkien välillä voi siirtyä aina kehityksen mukaan. Tämä käytäntö palkitsisi ja veisi jokaisella oppimista eteenpäin.
Miten voi olla niin pihalla, että arvelee 20% ikäluokasta olevan kympin oppilaita? Vai mitä yrität sanoa?
Jäikö oma koulu väliin?
Jos yksi luokka on erityisluokka, neljä luokkaa ns. tavallisia, yht. 80% ja yksi luokka sitä kymppitasoa, niin onko se erityisluokka siis tyhjänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Väitän, että erityislapsi voi paremmin omanlaistensa parissa.
Ei ennenkään laitettu yhtä kympintyttöä erityislasten ryhmään ja vaadittu opettajaa opettamaan häntä niin, ettei hän turhaudu.
Nyt oppilaat turhautuvat koulussa. Aika menee niille muutamalle, joiden pitäisi olla ihan omassa porukassaan.
Sanoohan sen jo järkikin, että jos vierekkäin on vaikka kuusi luokkaa. Joka luokassa pari mölyää ja riehuu. Luokassa on 40% 6-7 oppilaita, 40% 8-9 oppilaita ja loput 10-10+ oppilaita, niin miten kannattaisi toimia.
Luokka 1, Häiriköt
Luokat 2 ja 3, 6-7 oppilaat
Luokat 4 ja 5, 8-9 oppilaat
Luokka 6, 10-10+ oppilaat
Ja luokkien välillä voi siirtyä aina kehityksen mukaan. Tämä käytäntö palkitsisi ja veisi jokaisella oppimista eteenpäin.
Tasoryhmät, mutta nämä kiellettiin eriarvoistavana. Toisaalta kaikkia oppiaineita ei saa mitenkään laitettua niin, että olisi yhteisryhmiä. Aineenopettajajärjestelmässä ihan mahdotonta jo sen takia, että kouluissa on painotuksia eri kieliä, uskontoja, opettajien tuntimäärät vaihtelee samankin oppiaineen toisen tehdessä 24h ja toisen vain 16h..
Seuraavaksi vastaan tule raha. Tarvittaisiin opettajia enemmän töihin, jotta rasoryhmiä voitaisiin perustaa. Ei riitä 3 luokkaa ja kolme aikuista tai yhdessä keskiryhmässä on 40 oppilasta, heikossa 20 ja parhaassa 20. Keskimmäinen ryhmä olisi liian iso, siellä olisi edelleen järjestysongelmia. Heikoin ryhmä olisi katastrofi kun 4-6 oppilaita 20 samassa, kukaan ei haluaisi opettaa sitä ainakaan yksin Tarvittaisiin vähintään 2 lisäopettajaa, 1 lisää heikkoihin ja 1 lisää keskimmäiseen
Lähtökohtaisesti siirtyminen inkluusioon ja erityisluokien lakkauttaminen, vähentäminen, on johtanut siihen, että jokaisessa ryhmässä on yhtä kurjaa kaikilla, koska kukaan ei saa tasoistaan opetusta, kellään ei ole työrauhaa ja häiriköt leimataan muitten silmissä hulluiksi ja jotenkin vajaiksi
Onko oikeasti jotenkin helpompi opettaa kuuden opettajan voimin kuutta luokkaa, joissa kaikissa on taso 4-10 ja pari niistä nelosista roikkuu päivät joko verhoissa tai ilmastointiputkessa sitä paukuttaen?
Vierailija kirjoitti:
Se hyvä puoli tässä on, että kun taso on tämä, hyvin pienellä viitseliäisyydellä on helppo taata jatkokoulutuspaikka omalle lapselle.
Mun lasta on koko peruskoulun ajan pidetty koulussa jonain superlahjakkuutena matematiikassa, vaikka se on ihan tavallinen lapsi. Salaisuus on se, että olen ekalta asti pistänyt sen tekemään matematiikasta aina kaikki kappaleen tehtävät eikä vain sitä pientä läksyosiota. Sen lisäksi vilkaistaan aina yhdessä läpi seuraavan kappaleen teoria. Noillakin on aika levoton luokka, mutta kun uusi asia on katsottu etukäteen läpi, lapsi pääsee tunnilla hyvin laskemaan, vaikka opettaja ei ehtisikään niin hyvin opettaa.
Nimenomaan tästä kärsiikin ne superlahjakkuudet. Mitä arvelet supernopeasti älyävästä oppilaasta jaksaako tehdä miljoona peruslaskua kun aivot joutuu käynnistämään ainoadtaan siinä vaikeimmassa bonustehtävässä? Mun tyttö teki ekalla luokalla viidennen tehtäviä ja yläasteella oli ihan tuskaa tankata samoja tehtäviä aina vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Väitän, että erityislapsi voi paremmin omanlaistensa parissa.
Ei ennenkään laitettu yhtä kympintyttöä erityislasten ryhmään ja vaadittu opettajaa opettamaan häntä niin, ettei hän turhaudu.
Nyt oppilaat turhautuvat koulussa. Aika menee niille muutamalle, joiden pitäisi olla ihan omassa porukassaan.
Sanoohan sen jo järkikin, että jos vierekkäin on vaikka kuusi luokkaa. Joka luokassa pari mölyää ja riehuu. Luokassa on 40% 6-7 oppilaita, 40% 8-9 oppilaita ja loput 10-10+ oppilaita, niin miten kannattaisi toimia.
Luokka 1, Häiriköt
Luokat 2 ja 3, 6-7 oppilaat
Luokat 4 ja 5, 8-9 oppilaat
Luokka 6, 10-10+ oppilaat
Ja luokkien välillä voi siirtyä aina kehityksen mukaan. Tämä käytäntö palkitsisi ja veisi jokaisella oppimista eteenpäin.
Tasoryhmät, mutta nämä kiellettiin eriarvoistavana. Toisaalta kaikkia oppiaineita ei saa mitenkään laitettua niin, että olisi yhteisryhmiä. Aineenopettajajärjestelmässä ihan mahdotonta jo sen takia, että kouluissa on painotuksia eri kieliä, uskontoja, opettajien tuntimäärät vaihtelee samankin oppiaineen toisen tehdessä 24h ja toisen vain 16h..
Seuraavaksi vastaan tule raha. Tarvittaisiin opettajia enemmän töihin, jotta rasoryhmiä voitaisiin perustaa. Ei riitä 3 luokkaa ja kolme aikuista tai yhdessä keskiryhmässä on 40 oppilasta, heikossa 20 ja parhaassa 20. Keskimmäinen ryhmä olisi liian iso, siellä olisi edelleen järjestysongelmia. Heikoin ryhmä olisi katastrofi kun 4-6 oppilaita 20 samassa, kukaan ei haluaisi opettaa sitä ainakaan yksin Tarvittaisiin vähintään 2 lisäopettajaa, 1 lisää heikkoihin ja 1 lisää keskimmäiseen
Lähtökohtaisesti siirtyminen inkluusioon ja erityisluokien lakkauttaminen, vähentäminen, on johtanut siihen, että jokaisessa ryhmässä on yhtä kurjaa kaikilla, koska kukaan ei saa tasoistaan opetusta, kellään ei ole työrauhaa ja häiriköt leimataan muitten silmissä hulluiksi ja jotenkin vajaiksi
Olen eri kirjoittaja. Kävin itse peruskoulun 80-luvulla ja kärsin jo silloin tasapäistävästä opetuksesta. Toisaalta samalla harmitti se, kuinka heikoimmat oppilaat eivät saaneet tarvitsemaansa opetusta, kun siihen aikaan mentiin luokan keskitason mukaan. Kumpikin ääripää siis kärsi.
Olen aina toivonut järjestelmän muuttuvan sellaiseksi, että jokaisessa aineessa oppilaat jaetaan edellisen lukukauden menestyksen perusteella tasoryhmiin. Siis kaikilla teetetään samat kokeet, ja tulosten perusteella muodostetaan ryhmät aina uudelleen. Sadasta oppilaasta esim. 20 voisi olla heikoimpien ryhmässä, 40 perusryhmässä ja loput 40 edistyneempien ryhmässä. Tämä siksi että luultavasti siellä heikoimpien ryhmässä tarvitaan enemmän yksilöllistä ohjausta, ja muut selviytyvät paremmin vain kuuntelemalla opetusta, kunhan se opetus on suunnattu pääasiassa juuri oman tasoisille.
Ryhmiä ei siis jaettaisi ollenkaan iän mukaan vaan osaamistason mukaan. Näin opettajien työmäärä olisi mahdollista lyödä lukkoon jo etukäteen. Opetuksen sisältöä opettaja voisi joutua hieman säätämään ns. lennosta, sen mukaan minkä tasoinen hänen ryhmänsä sillä kerralla todellisuudessa on, mutta tämä lienee melko helposti toteutettavissa tilanteen mukaan.
Joskus kun olen ottanut aiheen puheeksi, olen saanut palautetta että luokattomuus johtaisi sosiaalisiin ongelmiin, kun opetusryhmän kokoonpano vaihtuu jatkuvasti. Mutta toisaalta on olemassa tutkimustietoa, jonka mukaan lasten laittaminen luokkiin syntymävuoden perusteella lisää häiriökäytöstä. Kun ryhmissä on keskenään eri ikäisiä oppilaita, vanhemmille oppilaille syntyy luonnollista vastuuntuntoa, halua auttaa nuorempia ja olla esimerkkinä heille. Lopputuloksena oppilaat käyttäytyvät keskimäärin paremmin.
Minusta tällainen luokaton systeemi olisi kokeilemisen arvoinen, varsinkin nyt tämän keskustelun luettuani. Mihin yleensäkin perustuu se oletus/vaatimus, että jokainen oppilas edistyy kaikissa aineissa samaan tahtiin läpi koko peruskoulun? Eiköhän asiassa ole oikeasti paljonkin vaihtelua, sen mukaan milloin kullakin esim. alkaa murrosikä, millaiset kotiolot sattuu milloinkin olemaan, tuleeko pidempiä sairastamisia, miten oma kiinnostus eri aineisiin muuttuu ja kehittyy - vain muutamia mainitakseni. Ja lähtökohtaiset lahjakkuuserot vaikuttavat siihen, miten pärjää muihin saman ikäisiin nähden. Nykyisessä systeemissä nämä täysin luonnolliset erot ovat ongelmia, ja aiheuttavat tarpeetonta häpeää ja edistyneempien joukossa taas laiskistumista.
Eikö ole aivan itsestään selvää, että oppisisällöt kannattaa säätää todellisen osaamistason mukaisesti, eikä fyysisen iän mukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ja olen myös erityislapsen äiti. Jälkimmäinen on vaikuttanut suuresti opettajuuteeni. Opettajissa on paljon sellaisia, jotka eivät huomioi erityisen tuen tarpeessa olevia käytännön tasolla mitenkään. Heille nämä lapset ovat vain ja ainoastaan taakka: lapsista aiheutuu heille ylimääräistä paperisotaa ja stressiä, kun eivät opikaan välttämättä itsekseen kuten moni muu - kuten tässäkin ketjussa moni opettaja on todennut, opettaa ei kouluissa enää ehdi joten oppilaiden tulee käytännössä oppia asiat itsekseen. Minusta inkluusio on hieno aate. Se että joku ei opi samalla tavalla kuin massat ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Erityislapsen äitinä tiedän että jo erityisyyden myöntäminen on opettajalta iso ele. Mutta valtaosa ei tee edes sitä. Ne lapset on vain taakka. Häiritsevät heitä tekemästä työtään kun oikeastihan heidän työtään olisi nimenomaan se lasten ja nuorten kohtaaminen.
Kyllä minustakin suomalainen koulu on pilattu. Erityislapset sitä eivät ole pilanneet vaan se että opettajia vituttaa kun kaikki eivät opikaan samalla tavalla ja siitä aiheutuu heille ylimääräistä vaivaa.
Jep. Olen turhautunut. Kyseessä on oman lapseni elämä. Kotoa käsin voin tehdä vain rajallisesti lapseni hyväksi. Töissä teen kaikkeni muiden erityislasten eteen.
Kun annat kaikkesi niille erityislapsille, miten ne luokan muut oppilaat? Keskinkertaiset, jotka tarvitsevat myös apua, entä lahjakkaat? Vai oletko vain näitä erityisiä varten siellä, koska sinullakin on erityinen?
Vai oletko sinä juuri se opettaja koulussa, joka itkee rehtorin luona, kun sinulla on rityisiä ryhmässäsi, niin jokaisella tunnilla on toinen aikuinen läsnä ja samalla sen koulun muut ryhmät on vailla apua erityisineen Sinä kun annat kaikkesi erityisillesi muiden kustannuksella?
Väitän, että erityislapsi voi paremmin omanlaistensa parissa.
Ei ennenkään laitettu yhtä kympintyttöä erityislasten ryhmään ja vaadittu opettajaa opettamaan häntä niin, ettei hän turhaudu.
Nyt oppilaat turhautuvat koulussa. Aika menee niille muutamalle, joiden pitäisi olla ihan omassa porukassaan.
Sanoohan sen jo järkikin, että jos vierekkäin on vaikka kuusi luokkaa. Joka luokassa pari mölyää ja riehuu. Luokassa on 40% 6-7 oppilaita, 40% 8-9 oppilaita ja loput 10-10+ oppilaita, niin miten kannattaisi toimia.
Luokka 1, Häiriköt
Luokat 2 ja 3, 6-7 oppilaat
Luokat 4 ja 5, 8-9 oppilaat
Luokka 6, 10-10+ oppilaat
Ja luokkien välillä voi siirtyä aina kehityksen mukaan. Tämä käytäntö palkitsisi ja veisi jokaisella oppimista eteenpäin.
Tasoryhmät, mutta nämä kiellettiin eriarvoistavana. Toisaalta kaikkia oppiaineita ei saa mitenkään laitettua niin, että olisi yhteisryhmiä. Aineenopettajajärjestelmässä ihan mahdotonta jo sen takia, että kouluissa on painotuksia eri kieliä, uskontoja, opettajien tuntimäärät vaihtelee samankin oppiaineen toisen tehdessä 24h ja toisen vain 16h..
Seuraavaksi vastaan tule raha. Tarvittaisiin opettajia enemmän töihin, jotta rasoryhmiä voitaisiin perustaa. Ei riitä 3 luokkaa ja kolme aikuista tai yhdessä keskiryhmässä on 40 oppilasta, heikossa 20 ja parhaassa 20. Keskimmäinen ryhmä olisi liian iso, siellä olisi edelleen järjestysongelmia. Heikoin ryhmä olisi katastrofi kun 4-6 oppilaita 20 samassa, kukaan ei haluaisi opettaa sitä ainakaan yksin Tarvittaisiin vähintään 2 lisäopettajaa, 1 lisää heikkoihin ja 1 lisää keskimmäiseen
Lähtökohtaisesti siirtyminen inkluusioon ja erityisluokien lakkauttaminen, vähentäminen, on johtanut siihen, että jokaisessa ryhmässä on yhtä kurjaa kaikilla, koska kukaan ei saa tasoistaan opetusta, kellään ei ole työrauhaa ja häiriköt leimataan muitten silmissä hulluiksi ja jotenkin vajaiksi
Onko oikeasti jotenkin helpompi opettaa kuuden opettajan voimin kuutta luokkaa, joissa kaikissa on taso 4-10 ja pari niistä nelosista roikkuu päivät joko verhoissa tai ilmastointiputkessa sitä paukuttaen?
Ei ole, siksi inkluusio nykyisellään ei toimi.
Jos kuusi luokkaa jaettaisiin perustettaisiin koulukunnottomat 1 pienluokka, arvosanan 4-5, 6-7, 8, 9-10 oppilaat, oltaisiin tehty käänteisesti erityisluokat yleisopetuksen ryhmistä. Tässä vain lähtökohtaisesti erityisopettajan sijaan luokkaa opettaisikin luokanope tai aineenope. Laaja-alaisen tukea tarvittaisiin 4 eri ryhmässä, eikä hän voi neljään paikkaan revetä Tarvittaisiin lisäaikuisia eli oltaisiin tilanteessa, jossa olisi edelleen ne vanhat erityisluokat köytössä eli mitään säästöä ei sy nyt, johon inkluusiolla pyrittiin.
Juostenkustu alusta saakka ja nyt opetushallituskin nostanut ködet pystyyn, ettei ole ratkaisua.
Ratkaisuja on: emut ja esyt takaisin onille luokilleen, luokkiin työrauha ja tasoryhmät takaisin. Kielipuolet opiskelee pääosinomissa ryhmissään enemmäkseen suomea ja osaa oppiaineista, taitavimmat siirtyy alkeissuomen jälkeen yleisopetuksen luokkiin täysin. Nythän kouluissa on ysillä oppilaita, joille pitäisi taikoa päättötodistus, vailla että edes osaa suomea auttavasti
Niinpä. Etänä opettaessa klikkaat sen hölöttäjän mikrofonin kiinni. Muita ei häiritse ja saavat rauhassa oppia. Eivätkä he näe, miten siellä mykistetyn ruudun päässä irvistellään, hakataan kattilankansia tai tungetaan kokonainen omena suuhun tai vaikka, no...
Kaikki nauttivat hiljaisuudesta. Jos puhutaan esim. viidesluokkalaisista ja 25 oppilaasta 24 oppii, yksi tippuu. Se yksi on tuo mölymaakari. Onko silloin vika etäopetuksessa, vai kenties jossakin muussa?
Eli erityisryhmät takaisin. Meille etäkoulu oli helpotus, arvosanat nousivat ja stressi laski nollaan.