Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan jaksaa olla pihin puolison kanssa?
24.11.2022 |
Rahaa olisi mutta ikinä sillä ei mitään kivaa raaski tehdä.
Mitä näette sellaisessa puolisossa?
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Exäni oli todella pihi.
Kerran seurustelun alkuvaiheessa menimme hänen vanhempiensa omistamalle mökille kahdestaan viikonlopun viettoon. Mietin etuköteen mitä hyvää ruokaa tehtäisiin siellä ja ehdotin miehelle erästä reseptiä ja että kävisimme ruokakaupassa ennen mökille lähtöä. Tykkään kokkailla.
Mies vastasi että eikait meidän tarvi kauppaan mennä ku voidaan ottaa mukaan äitin laittamaa lihakeittoa. Puhuin että jos nyt kuitenkin käytäisi siell kaupassa ja tehtäisi yhdessä jotain muutakin ruokaa, mies vastasi että no ne kanasuikaleet riittää, ei tarvi mitään lisukkeita ( wokkia varten) kuten paprikaa sun muita ksviksia ostaa.
Exällä oli aina samat yksitoikkoiset ostokset kaupasta tullessaan. Itse ostelin kalliimpia mehuja ja lisukkeita ruokiin jotka kelpasivat miehellekin. Ex tienasi enemmän kuin minä, on ihan johtavassa asemassa töissäön eli hyvin tienaa.
Koskaan ei tarjonnut minulle mitään.Asuin hänen luonaan hänen omistusasunnossa, ja hän peri minulta vuokraa. Kerran hän mietti josko laittaisi lasit parvekkeelle, ja kysyi minulta maksanko puolet. En suostunut, asunnon arvo nousisi ja minulla ei ollut mitään osuutta asuntoon
Ok- taloon muuttaessamme alkoi komentelu siitä että saunassa käydään vain kerran viikossa, talon lämmitys niin että sisällä saa olla max 20 lämmintä. Koskaan ei käyty missään mikä maksaa. Lomat aina vanhempien luona tai heidän mökillä.
Mies oli muutenkin hyvin kontrolloiva.
Saimme lapsen ja kaikki hankinnat mahdollisimman halvalla kirpparilta.
Erosimme lopultaMulla oli vähän vastaava ukko. Tosin ruokaan tykkäsi laittaa rahaa, koska on kulinaristi. Hän motkotti mulle vuosikausia, kun halusin aina perjantaisin ostaa marketista 5e ruusukimpun. Erottuamme vielä monen vuodenkin kuluttua jaksoi puhua lapsille, että äitinne laittaa kaikki rahat kukkiin.
Yhdessä ollessa olisin saanut ostaa vain ruokaa ja kaikki lasten vaatteet. Lapsille sain tehdä kohtuullisia ostoksia. Itselle en mitään.
Ero tuli, jo 13v sitten. Onneksi 2 viimeistä vuotta on mennyt niin, että ei tarvitse olla tekemisissä. Harmittaa vaan kun molemmat lapset on opiskelijoita ja eivät yleensä uskalla pyytää isältä rahaa. Ei varsinkaan tyttö,joka on jotenkin traumatisoitunut isän pihiyttä kohtaan.
Täällä myös kohtalotoveri. Mistään sellaisesta ei olisi saanut koskaan maksaa, minkä pystyi itse tekemään. Eli palvelut oli no no. Tavara oli vähän parempi, koska se ei hävinnyt jäytön jälkeen. Esim kampaaja tai hieroja. Mieleenikään ei tullut ostaa kukkia.
Erosimme myös 13 vuotta sitten. Lapset ovat aikuisia, ja kun kokoonnumme, niin aina heidän välinen keskustelu kääntyy siihen, kuinka pihi isä on. Se liittynee siihen, että isällä oli 5000-6000 euron kuukauspalkka, mutta silti niinä harvoina ravintolakertoina synttäreillä ei saanut juoda muuta kuin vettä.
Olen tuo edellinen kirjoittaja. Meilläkin se eksä tienasi jo silloin 13v sitten 6000 käteen. Minä silloin ehkä 1700. Eron jälkeen tietty pihtasi elareissa. Oli sen verran hirviö, etten uskaltanut lähteä tappelemaan, kun uhkasi että hylkää lapsensa.
Jälkikäteen ajateltuna olisi varmastikin ollut parempi lapsille, jos eksä olisi hävinnyt jo silloin kuvioista. Nykyajan riesoja on mm se, että poika pyysi 12e laskunmaksua varten ja eksä käski heti vaan kysyä äidiltä eli multa. Tyttö meni isälle viikonlopuksi mutta koska isä ei raatsi lämmittää asuntoa, niin lapsi ja eksän nykyvaimo siellä hytisi ja lapsi sanoi,että ei halua sinne enää palelemaan.
Pelottaa, miten lapset voi kasvaa täysin pieleen, kun joutuu isänsä juttuja kuuntelemaan. Isä arvostaa rahan todellakin omien lastensakin ohi, eli tottakai sellainen aiheuttaa lapsessa tunteen, että en ole isälle tärkeä. Yritän aina sanoa lapsille, että isä välittää mutta se ei ole kunnossa ja käytös on epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pihi mies. Kuukausipalkka hänellä on yli 10 000 e + työsuhdeauton ilmaiset bensat. Hänen lapsensa ovat aikuisia, ei maksele siis muuta kuin omaa elämistään. Asuu pienessä kaksiossa halvalla, kämppä sisustettu halvimmilla 7 euron Ikea-tuoleilla. Kaupassa ei haluaisi maksaa mitään ja kyttää punalaputettuja euron pitsoja.
Emme asu yhdessä, mutta mies on 80 % öistään luonani, koska minulla on isompi ja mukavampi perheasunto. Maksan vuoroviikkoäitinä paljon lasteni ruokia, vaatteita, harrastuksia ja sen ison perheasunnon kuluja. Tienaan puolet sitä mitä mies tienaa.
Kieltämättä alkaa maku mennä mieheen, koska hän usein syö luonani ja on isoruokainen. Mitää ei kuitenkaan maksa, ja kun otan asian puheeksi, niin loukkaantuu. Alkaa ihan laskeskelemaan, että enhän mä eilenkään syönyt sun luona kuin neljä leipää ja lasagnea. Kaksi lasia viiniä.
Edellisessä seurustelusuhteessa hän maksoi naisystävälleen kaiken. Kuulemma mikä olen niin hyvätuloinen ettei kustannuksia tarvitse jakaa. Alkaa olla vetovoima nollassa. Vaikka tiedän, että sniiduilu on hänen luonteenpiirteensä. Aikuisia, opiskelevia lapsiaan ei tue tai osta esim joulu- tai synttärilahjoja. Itse muistelen omaa äitiäni, joka pienipalkkaisena yh:nakin tuki opintojani, ja pidän miehen käytöstä itsekkäänä. Ehkä
se juuri sitä on, itsekkyyttä.Sairasta vallankäyttö, henkistä väkivaltaa!
Miksi suostut tuohon? Tyhmää!
Se ukko käyttää sua vaan hyväkseen. Hyvä jos oot ajatellut häipätä. Tai jos et saa jätettyä, niin mee jutteleen johonkin asian tuntevaan tahoon. Kuulkaa myös taloudellinen väkivalta ja henkinen väkivalta, lue ajatuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Juuri sinunkaltaiset ihmiset on nyt energiakriisissä huutamassa valtiota apuun kun ei ole rahaa sähköön.
Jos olisit säästänyt niin olisi rahaa. Jokainene ruo minkä kulutata on pois tulevaisuudesta jossa oikeasti sitä tarvitsisit
Miten jaksaa olla yhdessä tuhlaajan kanssa?
Rahan käytössä ei järjen hiventä!
Eihän tuossa ole ongelma se, että toinen olisi pihi, vaan se, että parisuhteen osapuolet ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
Tämä on yhtä kelvoton logiikka kuin vanha tuttu "se siivoaa jota sotku haittaa". Ei homma toimi, jos toinen hoitaa kaikki kotityöt tai maksaa kaiken, jos toinenkin niistä sitten nauttii. Ja tämä pätee riippumatta siitä, miten päin sukupuolet ovat.
Oma asiansa on sitten tilanteet joissa joku kirjaimellisesti miljonääri päättää ryhtyä yhteen persaukisen kanssa. Tällöin miljonääri harvemmin haluaa sen persaukisen elintasoa, jolloin on ymmärrettävää että joutuu maksamaan enemmän kuluja vaikkapa asumisesta.
Tässä tuli taas se virheellinen olettamus, että puoliso nauttii siitä mistä sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Juuri sinunkaltaiset ihmiset on nyt energiakriisissä huutamassa valtiota apuun kun ei ole rahaa sähköön.
Jos olisit säästänyt niin olisi rahaa. Jokainene ruo minkä kulutata on pois tulevaisuudesta jossa oikeasti sitä tarvitsisit
Minulla on mainiosti rahaa sähköön enkä ole huutamassa ketään apuun. Sinulle voi tulla yllätyksenä mutta me elämästä nauttivat ihmiset emme siltikään laita kaikkea sileäksi vaan onnistumme usein myös säästämään rahaa sen lisäksi.
Pihi ihminen on kuin alkoholisti joka pelkää koko ajan "retkahdusta" joka suistaa hänet köyhyyteen. Ja siksi kuvittelee että muutkaan eivät pysty normaaliin hallittuun rahankäyttöön. Eli juuri kuten viestissäsi osoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
Tämä on yhtä kelvoton logiikka kuin vanha tuttu "se siivoaa jota sotku haittaa". Ei homma toimi, jos toinen hoitaa kaikki kotityöt tai maksaa kaiken, jos toinenkin niistä sitten nauttii. Ja tämä pätee riippumatta siitä, miten päin sukupuolet ovat.
Oma asiansa on sitten tilanteet joissa joku kirjaimellisesti miljonääri päättää ryhtyä yhteen persaukisen kanssa. Tällöin miljonääri harvemmin haluaa sen persaukisen elintasoa, jolloin on ymmärrettävää että joutuu maksamaan enemmän kuluja vaikkapa asumisesta.
Tässä tuli taas se virheellinen olettamus, että puoliso nauttii siitä mistä sinäkin.
Jos puolison käsitys nautinnosta ei vastaa lainkaan omaasi niin sen parisuhteen perusta on aika hatara. MItä itse tunnen pihejä ihmisiä niin he kyllä ovat ainakin joskus nauttineet monista asioista mutta vähitellen sen pihistelyn tuoma sairas nautinto on alkanut jyrätä kaikki nuo aikaisemmat nautinnot. Ja juuri koska tämä kehitys on vähittäinen, moni huomaa ihan liian myöhään olevansa tällaisen ankeuttajan kanssa naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole ongelma se, että toinen olisi pihi, vaan se, että parisuhteen osapuolet ovat erilaisia.
Jos parisuhteessa on vain kaksi aikuista osapuolta niin asia on juuri noin. Mutta jos siinä on lapsiakin niin toisen vanhemman piheys on monikin tavoin ongelma. Ensinnäkin se usein vääristää vanhemmuuden dynamiikkaa ja kaikki alkaa pyöriä rahan ympärillä. Toisekseen se vähemmän pihi vanhempi joutuu kustantamaan paljon enemmän lasten asioita koska se pihi osapuoli ei antaisi rahaa edes välttämättömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen takia pihillä on rahaa ettei se tuhlaa niitä.
On sillä rahaa mutta raha on vain numeroita tilillä jos sitä ei koskaan käytä mihinkään. Useimmille ei edes tule sitä "pahaa päivää" jonka varalle se pihi on omasta mielestään säästänyt. Ja jos tulee niin onko pihi silloin iloinen? No ei koska rahan kuluttaminen on hänelle se kaikkein kamalin juttu joten hän ei saa iloa siitä edes silloin kun se on todella välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ihmisillä on myös omat rahat. Ei tarvitse silloin katsoa toisen lompakkoon.
Paitsi jos joskus haluaa tehdä jotain myös yhdessä. Aika moni parsiuhteessa oleva haluaa.
Jos haluat tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä maksaa, niin tietenkin sinä maksat sen oli kyseessä sitten yhteinen illallinen, ulkomaanmatka tai jääkiekko-ottelu. Jos puolisolle riittää yhteiseksi tekemiseksi juoksulenkki, koiranulkoilutus tai käynti kirjallisuusmatineassa, niin sitten osallistut näihin ja hyväksyt sen, että hän maksaa nolla euroa moisesta yhdessäolosta.
Tämä on yhtä kelvoton logiikka kuin vanha tuttu "se siivoaa jota sotku haittaa". Ei homma toimi, jos toinen hoitaa kaikki kotityöt tai maksaa kaiken, jos toinenkin niistä sitten nauttii. Ja tämä pätee riippumatta siitä, miten päin sukupuolet ovat.
Oma asiansa on sitten tilanteet joissa joku kirjaimellisesti miljonääri päättää ryhtyä yhteen persaukisen kanssa. Tällöin miljonääri harvemmin haluaa sen persaukisen elintasoa, jolloin on ymmärrettävää että joutuu maksamaan enemmän kuluja vaikkapa asumisesta.
Tässä tuli taas se virheellinen olettamus, että puoliso nauttii siitä mistä sinäkin.
Tässä tuli taas se mikä on pihin kanssa elämisessä ongelma: ei voi olla sellaista asiaa josta molemmat nauttisi, koska toinen nauttii vaan rahoistaan. Mitä järkeä on semmoisessa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo ensimmäisillä treffeillä on todettavissa räikeimmät luonteenpiirteet. Juuri pihiys on sellainen jota ei pysty mitenkään peittelemään. Kohtelias ja ei-pihi mies maksaa ne ensimmäiset kahvit. Jos tulee toiset treffit ja jos nainen on kohtelias ja ei-pihi, hän tarjoaa kahvit. Jos mies on edelleen kohtelias, hän maksaa itse oman kahvinsa.
Pihi mies jättäytyy kahvilan jonossa naisen taakse (voi miten kohteliasta) ja miettii mielessään että jos naiselta kysytään että tuleeko yhdessä vai erikseen, niin nainen ei kehtaisi sanoa että erikseen, vaan maksaisi myös sen perässäpeesaavan paavoväyrysenkin kahvit.
Wau, tästä saisi vaikka romaanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä palstaa lukiessa olen koko ajan tyytyväisempi yksineläjä. Oma arki on kepeää ja rauhallista. Ei esim. tarvitse siivota kenenkään toisen jälkiä, kestää toisen välinpitämättömyyttä tai taas kerran olla se joka joutuu joustamaan.
En käsitä miksi ihmiset kituuttavat huonoissa suhteissa. Joidenkin puolisot kuulostavat aivan kaameilta tapauksilta. Tiedän, että jotkut mieluummin pitävät kiinni keskiluokkaisista puitteista, vaikka puoliso ja koko parisuhde aiheuttaa pahaa mieltä. Onko tuo elämää? Itse muistan kirkkaasti päivän, jolloin löysin hymyni takaisin. Ja hymystäni en enää luovu. En koskaan enää.Naisille joustaminen on mahdotonta kun naiset ovat päättäneet että joustaminen on ainoastaan miesten hommaa
No naiset ovat edelleen se joka keskimäärin vastaa enemmän siitä lastenhoidosta kotona. Ja mitä muuta lasten kanssa olo on kuin loputonta kompromissia, sopeutumista ja sovittelua? Eiköhän se ole useimmin mies joka ei kotona jousta ja joka on sitä mieltä että lasten ja naisen pitää sopeutua siihen mitä mies haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mun kanssa jaksanutkaan olla. Puhuimme lomamatkaan säästämisestä ja omaan taloon ja vaikka ja mihin. Minä säästän ja ukko tuhlaa. Aloin valittaa rahan käytöstä kunnolla ja en enää antanut rahojani käyttöön vaan pidin ihan itselläni säästössä.
Ero tuli ja nyt minulla on melkein kokonaan käsiraha säästettynä omaan asuntoon. Exällä kasa laskuja ulosotossa.
Ennemmin olen pihi kuin tuhlari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee off topicina mieleen näistä Helenin uusin suositus, että 2 minuutin suihku riittää vallan mainiosti peseytymiseen. Tänään tulleessa Helenin lehdessä oli tämä kehotus.
Jaa, se tarkoittaa sitten sitä, että pitkät hiukset pitää leikata ihan lyhyiksi. Mikäs siinä.
Miten se pitkä tukka vaatii enemmän vettä. Ei minulla ainakaan ,kun oli pitkä. Saman verran käytin vettä kun nytkin. Ei se päänahan suihkutus hiusten pituudesta ole kiinni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä palstaa lukiessa olen koko ajan tyytyväisempi yksineläjä. Oma arki on kepeää ja rauhallista. Ei esim. tarvitse siivota kenenkään toisen jälkiä, kestää toisen välinpitämättömyyttä tai taas kerran olla se joka joutuu joustamaan.
En käsitä miksi ihmiset kituuttavat huonoissa suhteissa. Joidenkin puolisot kuulostavat aivan kaameilta tapauksilta. Tiedän, että jotkut mieluummin pitävät kiinni keskiluokkaisista puitteista, vaikka puoliso ja koko parisuhde aiheuttaa pahaa mieltä. Onko tuo elämää? Itse muistan kirkkaasti päivän, jolloin löysin hymyni takaisin. Ja hymystäni en enää luovu. En koskaan enää.Naisille joustaminen on mahdotonta kun naiset ovat päättäneet että joustaminen on ainoastaan miesten hommaa
No naiset ovat edelleen se joka keskimäärin vastaa enemmän siitä lastenhoidosta kotona. Ja mitä muuta lasten kanssa olo on kuin loputonta kompromissia, sopeutumista ja sovittelua? Eiköhän se ole useimmin mies joka ei kotona jousta ja joka on sitä mieltä että lasten ja naisen pitää sopeutua siihen mitä mies haluaa.
Juu kyllä se empaattisuus ja sovittelevuus ja siis myös joustavuus ovat enemmän feminiinisiä piirteitä kuin maskuliinisia. Mutta ehkä sitä ei huomata, kun se tulee ihan luonnostaan. Jos tehdään kompromissi, se on miehen mielestä "naisen tahtoon taipumista".
Vierailija kirjoitti:
No ei mun kanssa jaksanutkaan olla. Puhuimme lomamatkaan säästämisestä ja omaan taloon ja vaikka ja mihin. Minä säästän ja ukko tuhlaa. Aloin valittaa rahan käytöstä kunnolla ja en enää antanut rahojani käyttöön vaan pidin ihan itselläni säästössä.
Ero tuli ja nyt minulla on melkein kokonaan käsiraha säästettynä omaan asuntoon. Exällä kasa laskuja ulosotossa.
Ennemmin olen pihi kuin tuhlari.
Suurin osa on mielummin absolutisteja kuin juoppoja jos ne ovat ne ainoat vaihtoehdot joista valita. Mutta oikeassa elämässä suurin osa on silti kohtuukäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?
No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.
Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.
Juuri sinunkaltaiset ihmiset on nyt energiakriisissä huutamassa valtiota apuun kun ei ole rahaa sähköön.
Jos olisit säästänyt niin olisi rahaa. Jokainene ruo minkä kulutata on pois tulevaisuudesta jossa oikeasti sitä tarvitsisit
Minulla on mainiosti rahaa sähköön enkä ole huutamassa ketään apuun. Sinulle voi tulla yllätyksenä mutta me elämästä nauttivat ihmiset emme siltikään laita kaikkea sileäksi vaan onnistumme usein myös säästämään rahaa sen lisäksi.
Pihi ihminen on kuin alkoholisti joka pelkää koko ajan "retkahdusta" joka suistaa hänet köyhyyteen. Ja siksi kuvittelee että muutkaan eivät pysty normaaliin hallittuun rahankäyttöön. Eli juuri kuten viestissäsi osoitit.
Suomalaiset ovat velkaantuneempia kuin koskaan, joten olet väärässä, yleistävä kehitysvammainen.
Vierailija kirjoitti:
En olisi, koska en ole edes pihin kaverin kanssa!
Piheys on sairaus!
Elämä on elämistä varten ja siitä kuuluu myös nauttia!
Eri asia on se, jos rahaa ei oikeasti ole!
Tuhlari näköjään tuhlaa huutomerkkejä ja säästää pisteitä. Uskomatonta.
Sairasta vallankäyttö, henkistä väkivaltaa!
Miksi suostut tuohon? Tyhmää!