Miten kukaan jaksaa olla pihin puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

No yhteinen tarkoittaa myös sitä että se pihi joustaa joskus ylöspäin. Nyt oli kyse siitä että tehdään aina kuten se pihi haluaa ja se ei ole yhteistä.

Mikset sinä voi maksaa sitä kivaa juttua molemmille jota sinä haluaisit yhdessä tehdä? Vai kieltäytyykö pihi siitäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessa olen koko ajan tyytyväisempi yksineläjä. Oma arki on kepeää ja rauhallista. Ei esim. tarvitse siivota kenenkään toisen jälkiä, kestää toisen välinpitämättömyyttä tai taas kerran olla se joka joutuu joustamaan.

En käsitä miksi ihmiset kituuttavat huonoissa suhteissa. Joidenkin puolisot kuulostavat aivan kaameilta tapauksilta. Tiedän, että jotkut mieluummin pitävät kiinni keskiluokkaisista puitteista, vaikka puoliso ja koko parisuhde aiheuttaa pahaa mieltä. Onko tuo elämää? Itse muistan kirkkaasti päivän, jolloin löysin hymyni takaisin. Ja hymystäni en enää luovu. En koskaan enää.

Naisille joustaminen on mahdotonta kun naiset ovat päättäneet että joustaminen on ainoastaan miesten hommaa

Älä aina itke.

Vierailija kirjoitti:

Exäni oli todella pihi.

Kerran seurustelun alkuvaiheessa menimme hänen vanhempiensa omistamalle mökille kahdestaan viikonlopun viettoon. Mietin etuköteen mitä hyvää ruokaa tehtäisiin siellä ja ehdotin miehelle erästä reseptiä ja että kävisimme ruokakaupassa ennen mökille lähtöä. Tykkään kokkailla.

Mies vastasi että eikait meidän tarvi kauppaan mennä ku voidaan ottaa mukaan äitin laittamaa lihakeittoa. Puhuin että jos nyt kuitenkin käytäisi siell kaupassa ja tehtäisi yhdessä jotain muutakin ruokaa, mies vastasi että no ne kanasuikaleet riittää, ei tarvi mitään lisukkeita ( wokkia varten) kuten paprikaa sun muita ksviksia ostaa.

Exällä oli aina samat yksitoikkoiset ostokset kaupasta tullessaan. Itse ostelin kalliimpia mehuja ja lisukkeita ruokiin jotka kelpasivat miehellekin. Ex tienasi enemmän kuin minä, on ihan johtavassa asemassa töissäön eli hyvin tienaa.

Koskaan ei tarjonnut minulle mitään.

Asuin hänen luonaan hänen omistusasunnossa, ja hän peri minulta vuokraa. Kerran hän mietti josko laittaisi lasit parvekkeelle, ja kysyi minulta maksanko puolet. En suostunut, asunnon arvo nousisi ja minulla ei ollut mitään osuutta asuntoon

Ok- taloon muuttaessamme alkoi komentelu siitä että saunassa käydään vain kerran viikossa, talon lämmitys niin että sisällä saa olla max 20 lämmintä. Koskaan ei käyty missään mikä maksaa. Lomat aina vanhempien luona tai heidän mökillä.

Mies oli muutenkin hyvin kontrolloiva.

Saimme lapsen ja kaikki hankinnat mahdollisimman halvalla kirpparilta.

Erosimme lopulta

Mulla oli vähän vastaava ukko. Tosin ruokaan tykkäsi laittaa rahaa, koska on kulinaristi. Hän motkotti mulle vuosikausia, kun halusin aina perjantaisin ostaa marketista 5e ruusukimpun. Erottuamme vielä monen vuodenkin kuluttua jaksoi puhua lapsille, että äitinne laittaa kaikki rahat kukkiin.

Yhdessä ollessa olisin saanut ostaa vain ruokaa ja kaikki lasten vaatteet. Lapsille sain tehdä kohtuullisia ostoksia. Itselle en mitään.

Ero tuli, jo 13v sitten. Onneksi 2 viimeistä vuotta on mennyt niin, että ei tarvitse olla tekemisissä. Harmittaa vaan kun molemmat lapset on opiskelijoita ja eivät yleensä uskalla pyytää isältä rahaa. Ei varsinkaan tyttö,joka on jotenkin traumatisoitunut isän pihiyttä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessa olen koko ajan tyytyväisempi yksineläjä. Oma arki on kepeää ja rauhallista. Ei esim. tarvitse siivota kenenkään toisen jälkiä, kestää toisen välinpitämättömyyttä tai taas kerran olla se joka joutuu joustamaan.

En käsitä miksi ihmiset kituuttavat huonoissa suhteissa. Joidenkin puolisot kuulostavat aivan kaameilta tapauksilta. Tiedän, että jotkut mieluummin pitävät kiinni keskiluokkaisista puitteista, vaikka puoliso ja koko parisuhde aiheuttaa pahaa mieltä. Onko tuo elämää? Itse muistan kirkkaasti päivän, jolloin löysin hymyni takaisin. Ja hymystäni en enää luovu. En koskaan enää.

Naisille joustaminen on mahdotonta kun naiset ovat päättäneet että joustaminen on ainoastaan miesten hommaa

Aivan. Aloittajan perheessä teinipoika joutuu joustamaan, kun ei saa mennä edes suihkuun. Varmaan kiva olla koulussa hieltä haisevana.

Sen takia pihillä on rahaa ettei se tuhlaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee off topicina mieleen näistä Helenin uusin suositus, että 2 minuutin suihku riittää vallan mainiosti peseytymiseen. Tänään tulleessa Helenin lehdessä oli tämä kehotus.

Jaa, se tarkoittaa sitten sitä, että pitkät hiukset pitää leikata ihan lyhyiksi. Mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia pihillä on rahaa ettei se tuhlaa niitä.

Mutta kun siitä rahasta ei ole mitään iloa itsessään, vaan niistä asioissa joita pihi ei osta, vaikka varaa olisi. Pihi yleensä jää yksin, muut ihmiset ei jaksa sitä että raha menee ohi kaikesta, myös ihmissuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni oli todella pihi.

Kerran seurustelun alkuvaiheessa menimme hänen vanhempiensa omistamalle mökille kahdestaan viikonlopun viettoon. Mietin etuköteen mitä hyvää ruokaa tehtäisiin siellä ja ehdotin miehelle erästä reseptiä ja että kävisimme ruokakaupassa ennen mökille lähtöä. Tykkään kokkailla.

Mies vastasi että eikait meidän tarvi kauppaan mennä ku voidaan ottaa mukaan äitin laittamaa lihakeittoa. Puhuin että jos nyt kuitenkin käytäisi siell kaupassa ja tehtäisi yhdessä jotain muutakin ruokaa, mies vastasi että no ne kanasuikaleet riittää, ei tarvi mitään lisukkeita ( wokkia varten) kuten paprikaa sun muita ksviksia ostaa.

Exällä oli aina samat yksitoikkoiset ostokset kaupasta tullessaan. Itse ostelin kalliimpia mehuja ja lisukkeita ruokiin jotka kelpasivat miehellekin. Ex tienasi enemmän kuin minä, on ihan johtavassa asemassa töissäön eli hyvin tienaa.

Koskaan ei tarjonnut minulle mitään.

Asuin hänen luonaan hänen omistusasunnossa, ja hän peri minulta vuokraa. Kerran hän mietti josko laittaisi lasit parvekkeelle, ja kysyi minulta maksanko puolet. En suostunut, asunnon arvo nousisi ja minulla ei ollut mitään osuutta asuntoon

Ok- taloon muuttaessamme alkoi komentelu siitä että saunassa käydään vain kerran viikossa, talon lämmitys niin että sisällä saa olla max 20 lämmintä. Koskaan ei käyty missään mikä maksaa. Lomat aina vanhempien luona tai heidän mökillä.

Mies oli muutenkin hyvin kontrolloiva.

Saimme lapsen ja kaikki hankinnat mahdollisimman halvalla kirpparilta.

Erosimme lopulta

Mulla oli vähän vastaava ukko. Tosin ruokaan tykkäsi laittaa rahaa, koska on kulinaristi. Hän motkotti mulle vuosikausia, kun halusin aina perjantaisin ostaa marketista 5e ruusukimpun. Erottuamme vielä monen vuodenkin kuluttua jaksoi puhua lapsille, että äitinne laittaa kaikki rahat kukkiin.

Yhdessä ollessa olisin saanut ostaa vain ruokaa ja kaikki lasten vaatteet. Lapsille sain tehdä kohtuullisia ostoksia. Itselle en mitään.

Ero tuli, jo 13v sitten. Onneksi 2 viimeistä vuotta on mennyt niin, että ei tarvitse olla tekemisissä. Harmittaa vaan kun molemmat lapset on opiskelijoita ja eivät yleensä uskalla pyytää isältä rahaa. Ei varsinkaan tyttö,joka on jotenkin traumatisoitunut isän pihiyttä kohtaan.

Täällä myös kohtalotoveri. Mistään sellaisesta ei olisi saanut koskaan maksaa, minkä pystyi itse tekemään. Eli palvelut oli no no. Tavara oli vähän parempi, koska se ei hävinnyt jäytön jälkeen. Esim kampaaja tai hieroja. Mieleenikään ei tullut ostaa kukkia.

Erosimme myös 13 vuotta sitten. Lapset ovat aikuisia, ja kun kokoonnumme, niin aina heidän välinen keskustelu kääntyy siihen, kuinka pihi isä on. Se liittynee siihen, että isällä oli 5000-6000 euron kuukauspalkka, mutta silti niinä harvoina ravintolakertoina synttäreillä ei saanut juoda muuta kuin vettä.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia pihillä on rahaa ettei se tuhlaa niitä.

Just tänään katsoin TLC kanavalta ohjelmaa näistä piheistä. Siinä eräskin mies paistoi munakokkelia autonsa kuumenneen moottorin päällä ja yksi nainen pyysi miestään irrottamaan itseltään hampaan, jotta ei tarvitse maksaa 180 dollaria hammaslääkärille. Kyllä tuo pihiys on sairaus. Useimmiten kyse ei ole siitä etteikö olisi varaa. Ei vain haluta maksaa. Tuossakin kyseisessä ohjelmassa ne tyypit sanoo aina, että vaikka voittaisivat lotossa, sama touhu jatkuisi. He saavat siitä nautintoa. Tai lievitystä ahdistukseen.

Onneksi meidän pientalossa on kaukolämpö.

Pihiys on kuulemma sukulainen kateudelle. Kyse on tunteesta, että kaikille ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Sen takia pihillä on rahaa ettei se tuhlaa niitä.

Pihin vastakohta ei ole tuhlari. Mutta sekä pihit että tuhlarit tyydyttävät jotain ahdistustaan. Järkevästikin voi rahaa käyttää. Elämästä saa myös nauttia ja mennä joskus valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

No yhteinen tarkoittaa myös sitä että se pihi joustaa joskus ylöspäin. Nyt oli kyse siitä että tehdään aina kuten se pihi haluaa ja se ei ole yhteistä.

Mikset sinä voi maksaa sitä kivaa juttua molemmille jota sinä haluaisit yhdessä tehdä? Vai kieltäytyykö pihi siitäkin?

Tällaisia nuo pihit ovat: mitään ei itse raaskita koskaan niillä rahoilla tehdä, mutta kieli pitkällä ollaan kärkkymässä, että muut tarjoaa. Kyllähän sitä voisi, jos edes joskus olisi jotain vastavuoroisuutta, mutta kuka jaksaa aina olla tarjoamassa lokille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Ota maahan_muuttajamies, sitähän kuitenkin haluat. Ne arvostavat naisia. Suomalainen mies on paska. 

No minulla on suomalainen mies ja hän ei ole pihi. Ei edes vaikka minä meillä ansaitsen enemmän ja mies hyötyy siitä monin tavoin. Mutta pienemmistäkin rahoistaan hän on aina välillä valmis ilahduttamaan minua kuten minäkin häntä. En kestäisi jos oma mies olisi sellainen että koskaan ei voi tehdä mitään kivaa koska hän ei haluaisi käyttää lainkaan rahaa.

Taas paistaa tämä naisten rahanahneus pahasti läpi. Ilman rahaa ei voi olla kivaa, raha raha raha. 

Tietenkin ilman rahaa voi olla kivaa, mutta niin voi olla myös rahan kanssa. Toiset kivat asiat nyt vaan maksavat, kuten vaikka kuvassa ravintolassa hyvän pihvin syöminen. Ehkä siellä mustikkametsässä on kiva syödä niitä ilmaisia marjoja, mutta ne eivät ole sama asia kun liharuoka ravintolassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Ota maahan_muuttajamies, sitähän kuitenkin haluat. Ne arvostavat naisia. Suomalainen mies on paska. 

No minulla on suomalainen mies ja hän ei ole pihi. Ei edes vaikka minä meillä ansaitsen enemmän ja mies hyötyy siitä monin tavoin. Mutta pienemmistäkin rahoistaan hän on aina välillä valmis ilahduttamaan minua kuten minäkin häntä. En kestäisi jos oma mies olisi sellainen että koskaan ei voi tehdä mitään kivaa koska hän ei haluaisi käyttää lainkaan rahaa.

Taas paistaa tämä naisten rahanahneus pahasti läpi. Ilman rahaa ei voi olla kivaa, raha raha raha. 

Tietenkin ilman rahaa voi olla kivaa, mutta niin voi olla myös rahan kanssa. Toiset kivat asiat nyt vaan maksavat, kuten vaikka kuvassa ravintolassa hyvän pihvin syöminen. Ehkä siellä mustikkametsässä on kiva syödä niitä ilmaisia marjoja, mutta ne eivät ole sama asia kun liharuoka ravintolassa.

Minä viihdyn erinomaisesti marjametsässä, mutta mun mies haluaa aina silloin tällöin ravintolaan syömään. Palstamiesten mielestä mun mies on varmaan lokki ja lompakkoloinen, kun ei tarjoa mullekin vaikka itse haluaa sinne pihville? Yhteisistä varoista kehtaa maksella omatkin syömisensä, vaikka pakastin olis täynnä mun keräämiä ilmaisia puolukoita.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan jaksaa olla puolison kanssa? Eivätkö kaikki ihmiset rakastakaan omaa vapauttaan vaan myyvät sen pois ja sitten vain sopeutuvat? Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta saa kai sitä ihmetellä välillä.

Aika hyvä 👻

Liiallinen nuukuus on sairaus. Liittyy jotenkin turvattomasn ja rakkaudettomaan lapsuuteen. Sellaisen elänyt hakee turvaa rahan keräämisestä. Mikään ei riitä.

Joskus lukee uutisia vanhuksista, jotka ovat vuosikausia kituuttaneet vanhassa talossa ilman sähköä ja juoksevaa vettä ja silmälasejakaan ei ole raaskittu hankkia.

Sitten kun kuolevat, löytyy valtaisa omaisuus, pankkitilillä puoli miljoonaa tyyliin.

Rikas on usein sika...mut köyhä myös.

Mulla on pihi mies. Kuukausipalkka hänellä on yli 10 000 e + työsuhdeauton ilmaiset bensat. Hänen lapsensa ovat aikuisia, ei maksele siis muuta kuin omaa elämistään. Asuu pienessä kaksiossa halvalla, kämppä sisustettu halvimmilla 7 euron Ikea-tuoleilla. Kaupassa ei haluaisi maksaa mitään ja kyttää punalaputettuja euron pitsoja.

Emme asu yhdessä, mutta mies on 80 % öistään luonani, koska minulla on isompi ja mukavampi perheasunto. Maksan vuoroviikkoäitinä paljon lasteni ruokia, vaatteita, harrastuksia ja sen ison perheasunnon kuluja. Tienaan puolet sitä mitä mies tienaa.

Kieltämättä alkaa maku mennä mieheen, koska hän usein syö luonani ja on isoruokainen. Mitää ei kuitenkaan maksa, ja kun otan asian puheeksi, niin loukkaantuu. Alkaa ihan laskeskelemaan, että enhän mä eilenkään syönyt sun luona kuin neljä leipää ja lasagnea. Kaksi lasia viiniä.

Edellisessä seurustelusuhteessa hän maksoi naisystävälleen kaiken. Kuulemma mikä olen niin hyvätuloinen ettei kustannuksia tarvitse jakaa. Alkaa olla vetovoima nollassa. Vaikka tiedän, että sniiduilu on hänen luonteenpiirteensä. Aikuisia, opiskelevia lapsiaan ei tue tai osta esim joulu- tai synttärilahjoja. Itse muistelen omaa äitiäni, joka pienipalkkaisena yh:nakin tuki opintojani, ja pidän miehen käytöstä itsekkäänä. Ehkä

se juuri sitä on, itsekkyyttä.

En olisi, koska en ole edes pihin kaverin kanssa!

Piheys on sairaus!

Elämä on elämistä varten ja siitä kuuluu myös nauttia!

Eri asia on se, jos rahaa ei oikeasti ole!