Miten kukaan jaksaa olla pihin puolison kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan molemmat säästeliäitä, pihejä kenties. Entinen puoliso oli törsääjä. Hänellä meni hetkessä omat, minun ja muilta lainatut rahat johonkin turhuuteen. En sitä kauan jaksanut. Nykyisen kanssa on samanlaiset kulutustavat, yhteistä eloa reilu 15v ja rahaa kertynyt mukavasti.

On kiva olla pihi, koska silloin on varaa ostaa se, mitä haluaa. Sekin hyöty on, että moni turha asia jää ostamatta, koska ostoksia harkitaan ensin. Tavaroita on tarjolla joka lähtöön, joten tavrapaljoutta riittää, vaikka on hiukan pihi eikä sorru joka asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Nii-in, pihin kanssa eläessä se tarkoittaa että pihi päättää, toisen mielipidettä ei huomioida.

Ei, rahankäyttö vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei se, että ei käytetä rahaa.

Jos sanoisin vaimolleni että käytän 10000 euroa uuteen kelloon, niin eihän siitä tietenkään tykkäisi. Sen takia käyttäisin sen ostamiseen vain omia rahoja. Joista minä saan yksin päättää.

Yhtä lailla rahan käyttö ja käyttämättömyys vaatii yhteistä hyväksyntää. Ei toinen voi yksipuolisesti päättää, että perheessä kaikki tehdään aina halvimman mukaan, ja yhteiseksi tekemiseksi käy vain halvin. Ellei ole todellinen rahapula, mutta siitähän tässä nyt ei ole kyse.

Niin, eikä nainen voi myöskään päättää, että aina pitää saada kalleinta. 

No ei tietenkään voi, ei mies eikä nainen, siitähän tässä ei ollut kyse. Vaan siitä että päätetään _yhdessä_.

Ja mikä on yhteinen päätös? Toinen on huolissaan miten rahat riittää ja toinen on huolissaan ettei saa käydä enää pitkissä kuumissa suihkuissa.

Näissä suhteissa way to go on tehdä asiat niin kuin itseä huvittaa ja kuunnella kumppanin natinaa, syyttelyä ja valitusta.

Yhteisiin tilanteisiin ei ole olemassa ratkaisua. Niissä jouduttaneen säveltämään aina kertakohtaisesti, että kummalta pilataan mieli sillä kertaa totaalisemmin.

Niin no, kerrottakoon nyt oma kokemus tällaisesta pattitilanteesta: viime talvena käytettiin lattialämmitystä kylpyhuoneessa, puoliso halusi että se on koko ajan päällä ja minä halusin, että se laitetaan aina aamulla suihkun jälkeen pois päältä, koska kukaan ei ole arkipäivänä edes kotona ja siksi se olisi mielestäni sähkön tuhlaamista. Ei sitä ole mielestäni järkeä yölläkään kyllä käyttää, mutta koska puoliso menee aina aamulla ensimmäiseksi suihkuun, niin myönnyin tähän, että se lattialämmitys olisi iltapäivästä aamuun päällä. No, tämä ei puolisolle kelvannut ja aina sen jälkeen kun napsautin lattialämmityksen töistä tullessani päälle, oli tämä käynyt laittamassa sen pois. Että sellaista naisten kompromissiin kykeneväisyyttä. Vain hänen ehdotuksensa olisi kelvannut, muuten pitää sitten olla kokonaan ilman lattialämmitystä. 

...ja tässäkin yleistät oman puolisosi toiminnan kaikkiin naisiin.

Se oli yksi esimerkki "pihistä" ja "ei-pihistä". Minä olen varmaankin tässä sairaalloisen pihi kontrollifriikki, näiden tämän langan juttujen perusteella.

Pihiys on usein periaatteellista. Oleellista ei ole säästön suuruus vaan se että se säästö saadaan. Normaali ihminen suhteuttaa hyödyt ja haitat ja päättää esim. että parin euron lisäsähkön takia ei kannata riidellä puolison kanssa. Mutta pihin mielestä se kannattaa.

Niin ja siinä toisessa osapuolessa ei ole koskaan mitään vikaa? Eli periaatteessa sen oletetun "pihin" pitäisi vaan aina myötäillä, ettei tule riitoja? Niin ja pari euroa tuolta, parikymmentä euroa tuolta, 50 euroa sieltä. Ei "kannata" riidellä vaan maksaa vaan, ihan vaikka turhastakin.

Kummasti rahalla ei ole merkitystä kunhan vaan toinen maksaa. Kun itse joutuukin maksamaan, niin sitä alkaa miettimään mitä mikäkin oikeasti maksaa.

Höpö höpö. Olen maksanut itse kaiken 19-vuotiaasta lähtien yksin. Nyt olen 40-vuotias, edelleen maksan kaiken yksin. Kyllä rahalla on merkitystä, mutta myös siinä mielessä, että elämästä tulee nauttia ja ostaa apua/palveluita, kun niille on tarve. Elämä ei kaadu siihen, jos ostaakin perusValion sijaan artesaanijäätelöä silloin, kun jäätelöä haluaa, tai siihen, että pesee hiuksensa ja itsensä kunnolla, jos muuten käyttää rahaa fiksusti, ei kerrytä velkoja ja tekee hankintoja fiksusti. Jestas sentään, autottomana käytän taksiakin välillä!

Juuri näin. Jostain syystä joillekin ei mene jakeluun että piheys ei ole sitä että ostaa vain sitä mihin on varaa vaan piheys on sitä että jättää ostamatta asioita joihin olisi ihan hyvin varaa koska ei raaski.

Minä olen onnellinen siitä, että puolisoni on tarkka rahoistaan.  Aiemmassa suhteessa toinen tärväsi

rahat, jopa minunkin, turhuuteen.  Puolisoni ei ole liian pihi, mutta pienistä tuloista ei voi hassata

mielin määrin.  Toki käymme lomamatkalla kerran vuodessa, kumpikin maksaa, hän ostaa minulle

jotain pientä merkkipäivinä, syömme joskus ulkona.  Tärkeintä kuitenkin, että rahankäyttö on

järkevissä rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan molemmat säästeliäitä, pihejä kenties. Entinen puoliso oli törsääjä. Hänellä meni hetkessä omat, minun ja muilta lainatut rahat johonkin turhuuteen. En sitä kauan jaksanut. Nykyisen kanssa on samanlaiset kulutustavat, yhteistä eloa reilu 15v ja rahaa kertynyt mukavasti.

On kiva olla pihi, koska silloin on varaa ostaa se, mitä haluaa. Sekin hyöty on, että moni turha asia jää ostamatta, koska ostoksia harkitaan ensin. Tavaroita on tarjolla joka lähtöön, joten tavrapaljoutta riittää, vaikka on hiukan pihi eikä sorru joka asiaan.

Ei tuo ole piheyttä vaan harkittua rahankäyttöä. Piheyttä on se että ihminen ei enää raaski ostaa ihan tavallisiakaan asioita jotka muille saman tulotason ihmisille ovat ihan normaaleja.

Tuhlaa vaan reippaasti omia rahojas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan molemmat säästeliäitä, pihejä kenties. Entinen puoliso oli törsääjä. Hänellä meni hetkessä omat, minun ja muilta lainatut rahat johonkin turhuuteen. En sitä kauan jaksanut. Nykyisen kanssa on samanlaiset kulutustavat, yhteistä eloa reilu 15v ja rahaa kertynyt mukavasti.

On kiva olla pihi, koska silloin on varaa ostaa se, mitä haluaa. Sekin hyöty on, että moni turha asia jää ostamatta, koska ostoksia harkitaan ensin. Tavaroita on tarjolla joka lähtöön, joten tavrapaljoutta riittää, vaikka on hiukan pihi eikä sorru joka asiaan.

Tuo ei ole piheyttä, kukaan normaali ei osta kaikkea mitä päähän pälkähtää. Mutta pihi ei raaski ostaa niitä järkeviäkään asioita.

Ja aika tyypillinen on se asenne, että hän kyllä muka tarvitsee sen ökyauton, mutta esim. lasten vaatteet ja kengät onkin ihan turhia, kävelköön liian pienissä. On piirre jota en sietäisi kumppanilta.

Pihille ei riitä, että hän vahtii omaa rahankäyttöään. Pihi haluaa vahtia myös kaikkien muiden rahankäyttöä, etenkin puolison ja lapsien. Oma isä on pihi ja hänellä on kyllä ihan ihmeellisiä aivoituksia. Monet kerrat hän raivosi kotona, kun naapuri ajoi joskus arkiajoja matkailuautollaan. Ihan aiheetta me saatiin huudot asiasta, joka ei kuulunut meille ollenkaan ja johon me ei voitu vaikuttaa.

Tunnistan itsessäni taipumuksen pihiyteen. Toimintani on järkevää ja taloudellista tiettyyn pisteeseen saakka. Välillä meinaan horjahtaa pihiyden puolelle ainakin ajatuksissani.

Parisuhteessa palkinnon auttanut, kun olen tiedostanut tämän piirteen itsessäni. Ja ainakin yrittänyt lopettaa kommentoinnin asioista jotka eivät minulle kuuluu puolison rahan käytössä. Tosin mielessäni voin edelleen asioita sadatella, sille en voi mitään

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itsessäni taipumuksen pihiyteen. Toimintani on järkevää ja taloudellista tiettyyn pisteeseen saakka. Välillä meinaan horjahtaa pihiyden puolelle ainakin ajatuksissani.

Parisuhteessa palkinnon auttanut, kun olen tiedostanut tämän piirteen itsessäni. Ja ainakin yrittänyt lopettaa kommentoinnin asioista jotka eivät minulle kuuluu puolison rahan käytössä. Tosin mielessäni voin edelleen asioita sadatella, sille en voi mitään

Palkinnon = paljon on.

Lisäkommenttina vielä, että erityisesti puolison tuhlailu ärsyttää silloin, kun hän on juuri aikaisemmin lainannut minulta rahaa.

Ja nainen olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itsessäni taipumuksen pihiyteen. Toimintani on järkevää ja taloudellista tiettyyn pisteeseen saakka. Välillä meinaan horjahtaa pihiyden puolelle ainakin ajatuksissani.

Parisuhteessa palkinnon auttanut, kun olen tiedostanut tämän piirteen itsessäni. Ja ainakin yrittänyt lopettaa kommentoinnin asioista jotka eivät minulle kuuluu puolison rahan käytössä. Tosin mielessäni voin edelleen asioita sadatella, sille en voi mitään

Palkinnon = paljon on.

Lisäkommenttina vielä, että erityisesti puolison tuhlailu ärsyttää silloin, kun hän on juuri aikaisemmin lainannut minulta rahaa.

Ja nainen olen.

Eikö hän maksa takaisin, vai miksi sinun pitää päättää hänen rahankäytöstään? Pihiin kyllä sattuu, kun joku muu käyttää rahaa, vaikka ei siis olisi kyse pihin rahoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan molemmat säästeliäitä, pihejä kenties. Entinen puoliso oli törsääjä. Hänellä meni hetkessä omat, minun ja muilta lainatut rahat johonkin turhuuteen. En sitä kauan jaksanut. Nykyisen kanssa on samanlaiset kulutustavat, yhteistä eloa reilu 15v ja rahaa kertynyt mukavasti.

On kiva olla pihi, koska silloin on varaa ostaa se, mitä haluaa. Sekin hyöty on, että moni turha asia jää ostamatta, koska ostoksia harkitaan ensin. Tavaroita on tarjolla joka lähtöön, joten tavrapaljoutta riittää, vaikka on hiukan pihi eikä sorru joka asiaan.

Ei pihi osta mitään

Kannattaa keskustella raha-asioista jo ennen vakavaan suhteeseen päätymistä. Itse ajattelen, että on hyvä, jos molemmat suhtautuvat rahankäyttöön suurinpiirtein samalla tavalla.

Minulla on itseäni varakkaampi miesystävä. Asumme erillämme ja kumpikin hoitaa omat rahansa. Minulla on lisäksi pieni lapsi. Kun olemme miesystäväni luona, hän maksaa ruokamme. Minä puolestani ruokin häntä, kun hän on luonani käymässä. Usein hän lisäksi tankkaa autoni (joskus salaa) ja haluaa maksaa kaupassa, vaikka olen sanonut että ei tarvitse. Kiitän häntä kauniisti, kun hän näin tekee. En kuitenkaan pidä itsestäänselvyytenä sitä, että hän maksaa vain, koska hänellä on rahaa.

Pihin miehen kanssa en kuitenkaan haluaisi olla, sillä on ihanaa, kun toinen huomioi tavalla tai toisella - omasta vapaasta tahdostaan. Joskus kyse on vain siitä, että ostaa toiselle lempisuklaata, koska siitä tulee molemmille hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Voihan nainen pyytää sinne hääpäivän illalliselle naapurin poikamiehen mukaansa. Mies voi sillä aikaa syödä kotona kaurapuuroa.

Totta kai voi, nainenhan voi tehdä mitä haluaa, vaikka n*ssia ympäriinsä. Ei siinä ole miehellä mitään sanottavaa, se on sen oma vika. 

Etkö sinä osaa ajatella mitään muuta kuin seksiä? Sen pihistelyn lisäksi.

Ei mutta kun naisillahan on oikeus, etkö ymmärrä? Ei niillä muuta olekaan kuin oikeuksia, oikeus jopa päättää toisten rahankäytöstä ja oikeus käydä naapurin poikien kanssa "syömässä". 

Vierailija kirjoitti:

Pihille ei riitä, että hän vahtii omaa rahankäyttöään. Pihi haluaa vahtia myös kaikkien muiden rahankäyttöä, etenkin puolison ja lapsien. Oma isä on pihi ja hänellä on kyllä ihan ihmeellisiä aivoituksia. Monet kerrat hän raivosi kotona, kun naapuri ajoi joskus arkiajoja matkailuautollaan. Ihan aiheetta me saatiin huudot asiasta, joka ei kuulunut meille ollenkaan ja johon me ei voitu vaikuttaa.

Kyllä riittää. Esim. minua ei kiinnosta tippaakaan mihin puoliso rahansa laittaa, kunhan ei ole tuhlailunsa takia minulta lainaamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan molemmat säästeliäitä, pihejä kenties. Entinen puoliso oli törsääjä. Hänellä meni hetkessä omat, minun ja muilta lainatut rahat johonkin turhuuteen. En sitä kauan jaksanut. Nykyisen kanssa on samanlaiset kulutustavat, yhteistä eloa reilu 15v ja rahaa kertynyt mukavasti.

On kiva olla pihi, koska silloin on varaa ostaa se, mitä haluaa. Sekin hyöty on, että moni turha asia jää ostamatta, koska ostoksia harkitaan ensin. Tavaroita on tarjolla joka lähtöön, joten tavrapaljoutta riittää, vaikka on hiukan pihi eikä sorru joka asiaan.

Ei pihi osta mitään

No pihihän ei osta mitään. En ikinä, ikinä voisi elää pihin ihmisen joka kyseenalaistaa kaikki hankinnat. Ei toki toinenkaan ääripää houkuta mutta nyt vastaan ap:n kysymykseen eli en jaksaisikaan.

 

Kaverin mies on sellainen: leikkaa itse saksilla tukkansa (hirveä jukolanjussi-look), ei osta mitään vaatteita itselleen ja suosii mustaa väriä. Tulos: 90-luvulla ostetut mustat T-paidat näyttävät kulahtaneilta, housuissa lahkeet ovat liian lyhyet, sukissa reikiä yms. Vaimo ei saa ostaa vaatteita, koska miehellä "tarkka maku." Kaveri on viisikymppinen ja ajattelee ettei jaksa aloittaa pariutumisrumbaa kenenkään uuden kanssa ja siksi tyytyy tähän pihipelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulla ole omat rahat? Käytä niitä miten tykkäät. Vai tarttisko saada törsätä myös puolison rahat?

No jos se johtaa siihen että yhteinen hääpäivän illallinen nautitaan seisten räntäsateella nakkikioskin ulkopuolella kun se toinen ei raaski muuta ostaa niin eivät ne omat rahat juuri auta.

Eli kyllä se toisenkin valmius käyttää rahaa vaikuttaa niihin yhteisiin tekemisiin. Omia asiota voi tietenkin ostaa omalla rahalla mutta kahdenkeskiset tai perheen yhteiset asiat vaativat kyllä sen toisenkin osallistumista välillä.

Huomaatko sanan yhteinen. YH-TEIN-NEN. Eli tarkoittaa, että sinä etä pääse yksin päättämään yhteisistä rahoista. Rahan käyttämiseen pitää olla molempien hyväksyntä.

Ai yhteinen? Eli pihin logiikalla hänellä on aina veto-oikeus kaikkiin perheen hankintoihin ja hän voi esim kieltää puolisolta liian kalliin talvitakin. Kiva avioliitto tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylenpalttinen törsääminen on hölmöä. Sästäminen on hyvä asia, tiettyyn pisteeseen saakka.

Niin TIETTYYN PISTEESEEN. Mutta jos ei KOSKAAN tehdä mitään. Taloa ei raaski lämmittää. Suihkusta loppuu lämmin vesi ennen kuin pitkät hiukset ehtii pestä. Jne. 

Tällaisille säästäjille käy usein köpelösti. Ei lämmitetä taloa kunnolla, tukitaan tuuletusaukot, ei huolleta, ei korjata kaikki turhaa tuhlausta. Lopulta jäljellä on vain arvoton homeinen talo. Mutta toki pitkä penni säästettiin sähkössä!

En itsekään olisi päivääkään pihin puolisona. On aivan sairasta kontrolloida toisen peseytymistä. Itselläni on krooninen kipusairaus ja ainoa lääkkeetön keino helpottaa kipua on pitkät kuumat suihkut. Pahoina kipupäivinä saatan olla suihkussa 2-4 h. Jos puoliso tästä valittaisi, niin olisi entinen puoliso. Pihiä kun ei haittaa vaikka puoliso kuinka kärsisi. Pihi on tunne-elämältään alikehittynyt.

Vanhempani ovat tällaisia. Nettotulot kuussa yli kymppitonnin ja varallisuutta useita satoja tuhansia. Lukuisia eri kiinteistöjä ostettu ja velat maksettu. Mutta nuukailevat ihan käsittämättömistä asioista. Jääkaapissa paistaa lähinnä valo ja muutama välttämätön ruokatuote rainbowlta. Kyttäävät joskus roskista, ja antavat heti noottia, jos oivariini-purkista olisi vielä veitsellä saanut nuoltua ainakin puolikkaan teelusikallisen rasvaa. Koko kämppä on ihan rempallaan, huonekalut kuluneita ja nuupahtaneita, vaatteita ostetaan vain kun edelliset alkaa olla täynnä reikiä, jos sittenkään, lattia olisi pitänyt uusia jo 10 vuotta sitten, edelleen samat koiranpennun jättämät kakkajäljet ja naarmut parketissa kuin vuonna 2008. Auto ostettiin käytettynä vuonna 2002, ja sen penkit ovat ihan puhkikuluneet ja tuulilasin halkeama on ollut siinä jo yli vuosikymmenen. Tuntuvat menevän jotenkin pois tolaltaan, jos joutuvat joskus ostamaan jotain uutta. Tietenkin ainoa oikea vaihtoehto mille tahansa on aina kierrätyskeskuksen tai kirpputorin halvimmat tuotteet, mutta mieluummin ei osteta mitään, vaan mennään kuluneilla ja risaisilla ja nuupahtaneilla tuotteilla. Lahjat on ilmaistuotteita ja elämyksiä ostetaan vain, jos niihin saa jonkinlaisen alennuksen. :D

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat tällaisia. Nettotulot kuussa yli kymppitonnin ja varallisuutta useita satoja tuhansia. Lukuisia eri kiinteistöjä ostettu ja velat maksettu. Mutta nuukailevat ihan käsittämättömistä asioista. Jääkaapissa paistaa lähinnä valo ja muutama välttämätön ruokatuote rainbowlta. Kyttäävät joskus roskista, ja antavat heti noottia, jos oivariini-purkista olisi vielä veitsellä saanut nuoltua ainakin puolikkaan teelusikallisen rasvaa. Koko kämppä on ihan rempallaan, huonekalut kuluneita ja nuupahtaneita, vaatteita ostetaan vain kun edelliset alkaa olla täynnä reikiä, jos sittenkään, lattia olisi pitänyt uusia jo 10 vuotta sitten, edelleen samat koiranpennun jättämät kakkajäljet ja naarmut parketissa kuin vuonna 2008. Auto ostettiin käytettynä vuonna 2002, ja sen penkit ovat ihan puhkikuluneet ja tuulilasin halkeama on ollut siinä jo yli vuosikymmenen. Tuntuvat menevän jotenkin pois tolaltaan, jos joutuvat joskus ostamaan jotain uutta. Tietenkin ainoa oikea vaihtoehto mille tahansa on aina kierrätyskeskuksen tai kirpputorin halvimmat tuotteet, mutta mieluummin ei osteta mitään, vaan mennään kuluneilla ja risaisilla ja nuupahtaneilla tuotteilla. Lahjat on ilmaistuotteita ja elämyksiä ostetaan vain, jos niihin saa jonkinlaisen alennuksen. :D

Tulee mieleen ystäväni appivanhemmat. Niillä on seissyt omakotitalo kylmänä Espoossa jo 10 v, nykyään on purkukuntoinen. Mutta kovasti on säästetty, kun ei ole maksettu lämmöstä eikä pidetty kunnossa. Pihit ei osaa käyttää rahaa.