Lue keskustelun säännöt.
Avioero lasten kasvatusnäkemysten vuoksi
23.11.2022 |
Olen yrittänyt joustaa ja muokkautua. Välillä vaan miehen toiminta (tai oikeastaan hyvin usein) on niin vastoin omia toimintatapojani, että enbole pystynyt seuraamaan vierestä, vaan ollut pakko puuttua. Kyse tilanteista joissa lasten tulevaisuus vaaraantuu haukkumisen, vähättelyn tai muun vastaavan vuoksi. En pysty omia periaatteitani muuttamaan vastaamaan miehen tapoja.
Pohjalla kummallakin on samat arvot, toimintavat poikkeavat todella paljon.
Mies syyttää minua huonoksi äidiksi. Ja tapojani huonoiksi. Saan jatkuvaa arvostelua osakseni asiassa.
Meillä siis tulee avioero tämän vuoksi. Miehen aloitteesta.
Nyt olen käynyt koulutusta, joka vahvistaa entisestään sitä, että minun toimintatapani ovat enemmän oikein kun miehen.
En oikeastaan tiedä miksi kirjoitan tämän tänne. Ehkä siksi, eten voi asiaa missään ääneen sanoa, ja olen saanut todella paljon haukkuja asiasta. Jonka kuitenkin pohjimmiltaan teen oikein. Tai virheitähän me kaikki teemme, mutta kuitenkin.
Ero on surullista, valtavan surullista. Mies ei kuitenkaan näe omassa tavassaan väärää, vaan hän on täysin oikeassa.
Ehkä ero lopulta on paras ratkaisu kaikessa kamaluudessaan? Ei lapsille tee hyvää elää niin negatiivisessa ja latistavassa, alistavassa, haukkuvassa ilmapiirissä. Ikävä kyllä ovat jo isompia, mutta jospa ei vielä olisi myöhäistä heidän kannaltaan.
Ja varmasti isäkin jaksaa olla osallistuvampi ja suhtautua lapsiinsa lämpimämmin kun eivät ole arjessa läsnä jatkuvasti. Sitä toivon.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla totta. Haluaisin toivoa, että miehen käytös muuttuisi eron myötä paremmaksi. Mutta tuskin.
En tiedä miten tuommoisen jäärän saisi ymmärtämään? Ei varmasti mitenkään. On niin varma siitä omasta jutustaan.
Ei tässä mitkään kasvatusnäkemykset ole syynä. Mies ei rakasta sinua enää ja oireilee olemalla sinulle ilkeä, lapset sijaiskärsijöinä. Sellaista se elämä välillä on. Uutta matoa vaan koukkuun
Ei se noin mene.
On mahdollista, että mies ei enää rakasta, mutta sillloin hän olisi välinpitämätön. Häntä ei ap kiinnostaisi suuntaan tai toiseen. Miksi sitä käyttäisi ilkeilyenergiaansa ihmiseen, jolla ei ole mitään väliä.
Vain emotionaalisesti epävakaa, tai sisäisesti kärsivä ihminen on ilkeä. Ilkeilyllä ei ole mitään tekemistä kohteen kanssa, millainen tämä on. Iklkeily kertoo vain ja ainoastaan sanojasta itsestään.
Tämä on varmasti totta. Olen pitkään ajatellut, että miehellä on pahaolla. Kärsii sisäisesti ja hakee nyt ratkaisua omaan oloonsa erosta. On joskus sanonut että tekee kaikkensa ollakseen parempi isä. Ei vaan osaa muuttaa käytöstään. Eikä ota keneltäkään apua vastaan. Luulen että sisäinen pahaolo laittaa hänet hakemaan helpotusta ulkoisista asioista. Eniten syyttelee/ilkeilee/suuttuu asioista jotka mättää hänen omassa olemisessa/käytöksessä. Näkee siis ns.virheet muissa, ei itsessään. Epäilen, että ero ei ehkä auta häntä.
Nytkin valittaa että onnihan puhki, no ei lepää kunnolla missään välissä, paahtaa menemään ympäri suomen, alkoholia kuluu... auttaako ero?? No, varmasti se auttaa, ehkä hänellä eron jälkeen on koti missä voi rauhoittua ja levätä. Nykyinen koti kun aiheuttaa pelkkää ahdistusta ja vitutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet oikein. Oikein lapsille ja oikein itsellesi.
Toivoin lapsena usein että äitini olisi eronnut, isäni oli juuri niin mitätöivä ja ilkeä kuin olla voi. Hirveä ihminen eikä omasta mielestään tehnyt mitään väärää. Olen katkera vielä aikuisenakin ettei äiti puuttunut asiaan. He ovat vieläkin yhdessä, en ymmärrä miksi.
Teet lapsillesi oikein ja nostan hattua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Teet oikein. Oikein lapsille ja oikein itsellesi.
Toivoin lapsena usein että äitini olisi eronnut, isäni oli juuri niin mitätöivä ja ilkeä kuin olla voi. Hirveä ihminen eikä omasta mielestään tehnyt mitään väärää. Olen katkera vielä aikuisenakin ettei äiti puuttunut asiaan. He ovat vieläkin yhdessä, en ymmärrä miksi.
Teet lapsillesi oikein ja nostan hattua siitä.
Eroaminen on todella todella vaikeaa. Lasten vuoksi olisin valmis vaikka mihin. Ajattelin pitkään, että avioliittoa pitää jatkaa juuri lasten vuoksi. Nyt ajatus on alkanut muuttumaan. Että juuri lasten pitää päästä pois painostavasta ilmapiiristä. Heidän tulevaisuus kyllä edelleen mietityttää kovasti, lähinnä taloudelliselta kannalta.
Tämä on yksi iso syy, miksi olen mennyt väliin tilanteissa joissa isä on käyttäytynyt lapsiaan kohtaan todella törkeästi, haukkunut, vääristellyt puheita, vähätellyt ja muutaman kerran jopa käynyt fyysisesti käsiksi. En halua lasteni olevan minulle katkeria siitä etten mennyt väliin.
Perus kasvatuksellisiin asioihin en toki mene härppimään väliin. Koska eihän se ole hyvä asia, että vanhemmat ovat kasvatuksessa toisiaan vastaan lasten nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet oikein. Oikein lapsille ja oikein itsellesi.
Toivoin lapsena usein että äitini olisi eronnut, isäni oli juuri niin mitätöivä ja ilkeä kuin olla voi. Hirveä ihminen eikä omasta mielestään tehnyt mitään väärää. Olen katkera vielä aikuisenakin ettei äiti puuttunut asiaan. He ovat vieläkin yhdessä, en ymmärrä miksi.
Teet lapsillesi oikein ja nostan hattua siitä.
Eroaminen on todella todella vaikeaa. Lasten vuoksi olisin valmis vaikka mihin. Ajattelin pitkään, että avioliittoa pitää jatkaa juuri lasten vuoksi. Nyt ajatus on alkanut muuttumaan. Että juuri lasten pitää päästä pois painostavasta ilmapiiristä. Heidän tulevaisuus kyllä edelleen mietityttää kovasti, lähinnä taloudelliselta kannalta.
Tämä on yksi iso syy, miksi olen mennyt väliin tilanteissa joissa isä on käyttäytynyt lapsiaan kohtaan todella törkeästi, haukkunut, vääristellyt puheita, vähätellyt ja muutaman kerran jopa käynyt fyysisesti käsiksi. En halua lasteni olevan minulle katkeria siitä etten mennyt väliin.
Perus kasvatuksellisiin asioihin en toki mene härppimään väliin. Koska eihän se ole hyvä asia, että vanhemmat ovat kasvatuksessa toisiaan vastaan lasten nähden.
Varmasti on vaikeaa. Eron sanotaan olevaan yksi suurimmista stressin aiheuttajista elämässä, vertautuiko jopa läheisen kuolemaan. Mutta se miten kuvailet tätä isäihmistä, lapset ymmärtää sen vasta isompana, että heitä kohtaan tehdään nyt väärin. Mutta tulevat kyllä ymmärtämään ja sitten katsovat sinuun, jos et tehnyt mitään.
Mutta siis aiot tehdä ja se on hyvä. Elämä lähtee kyllä lutviutumaan. Taloudellinen puoli selviää kyllä, uskon että löydät keinot, on se sitten sossu tai sukulainen apuun tai lisätyöt. Tsemppiä. Ensi vuonna tähän aikaan on paremmin.
Ero on tuossa tilanteessa ainoa ratkaisu. Toivottavasti vain ei ole jo myöhäistä.
Mies ei tule muuttumaan eron myötä Vuoden Isäksi. Eivät nuo tuollaiset ikinä muutu, jotka eivät näe toiminnassaan mitään väärää. Muuttua voi vain, jos myöntää, että omassa toiminnassa on jotain pielessä. Miehesi tuskin tulee sitä myöntämään.
Sääliksi käy lapsiasi. Minulla oli tuollainen isä, eikä minusta koskaan oikein ihmistä tullut. Tällainen varjoissa kyyristelevä raunio, jolla ei ole itsetuntoa, eikä uskoa omaan osaamiseen ja pärjäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Yksi tuttava perhe eroaa juuri nyt. Tunnen paremmin miehen (todella jääräpäinen kun niin päättää) mitä perheen naista. Silti tai siksi tuntuu että haluaisin lähettää tsemppiä niin sinulle kun tälle tutulle naiselle.
Itseäni on haitannut kun tämä tuttu mies komentelee poikaansa meillä käydessään. Minun on tehnyt mieli komentaa tuota miestä että lopeta ja anna poikasi olla. Poika on siis oikein hyväkäytöksinen ja mukava mutta aina voi valittaa vaikka siitä että poika istuu väärällä tavalla ym. Minä olen jo pitkään huolehtinut että poika on mennyt meidän lasten kanssa tuon miehen näkymättömiin touhuamaan yhdessä. Silloin ei tarvitse yrittää koko ajan miellyttää äkäistä isää.
Vierailija kirjoitti:
Ero on tuossa tilanteessa ainoa ratkaisu. Toivottavasti vain ei ole jo myöhäistä.
Mies ei tule muuttumaan eron myötä Vuoden Isäksi. Eivät nuo tuollaiset ikinä muutu, jotka eivät näe toiminnassaan mitään väärää. Muuttua voi vain, jos myöntää, että omassa toiminnassa on jotain pielessä. Miehesi tuskin tulee sitä myöntämään.
Sääliksi käy lapsiasi. Minulla oli tuollainen isä, eikä minusta koskaan oikein ihmistä tullut. Tällainen varjoissa kyyristelevä raunio, jolla ei ole itsetuntoa, eikä uskoa omaan osaamiseen ja pärjäämiseen.
Olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti löydät oman sisäisen rauhasi, uskosi siihen, että sinä olet hyvä juuri tuollaisena.
Se on totta, että ei voi muuttua, jos ei näe itsessään tarvetta muuttua. Juuri tässä eräänä päivänä hän minulle sanoi että sä tuskin tulet muuttumaan, samana paskana tämä jatkuisi. Eli minussa on kaikki vika. Toki, olen tätä niin paljon kuullut, että uskon tähän jo itsekkin. Että vika on minussa. Olen yrittänyt muuttua, muokkautua, tasoitella ryppyjä miehen ja lasten välillä, ennakoida kaikkea ettei riitoja tulisi. Välillä, aika useasti tulee olo, että mies on oikeassa ja kaikki vika on minussa.
Toivon todella, ettei ole myöhäistä lasten suhteen. Ja toisaalta, säilyyhän isä jatkossakin heidän elämässään. Kyllä lapsista jo näkee sen "mä nyt oon tämmönen paska, en mä osaa mitään" asenteen. Jos puolittaisen arvostelevan sanan sanoo niin vastaus voi olla " no miks pidät mua täällä? Laittaisit jonnekkin pois" surullista. Todella surullista. Mutta isä on hyvin usein uhannut laittaa lapset lastenkotiin kun on ollut erimielisyyksiä. Semmoisia normaaleja nuorten elämään kuuluvia kuohuntoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Yksi tuttava perhe eroaa juuri nyt. Tunnen paremmin miehen (todella jääräpäinen kun niin päättää) mitä perheen naista. Silti tai siksi tuntuu että haluaisin lähettää tsemppiä niin sinulle kun tälle tutulle naiselle.
Itseäni on haitannut kun tämä tuttu mies komentelee poikaansa meillä käydessään. Minun on tehnyt mieli komentaa tuota miestä että lopeta ja anna poikasi olla. Poika on siis oikein hyväkäytöksinen ja mukava mutta aina voi valittaa vaikka siitä että poika istuu väärällä tavalla ym. Minä olen jo pitkään huolehtinut että poika on mennyt meidän lasten kanssa tuon miehen näkymättömiin touhuamaan yhdessä. Silloin ei tarvitse yrittää koko ajan miellyttää äkäistä isää.
Kiitos tsempeistä.
Kannattaisi ehkä joskus sanoa isälle ääneen asiasta. Parhaimmillaan saattaisi tajuta jotain? Joskushan meistä jokainen sokeutuu omalle toiminnalleen. Pahimmillaan tietysti suuttuu ja laittaa välit poikki. Jos on vastaavanlainen äkäpää kun minun mies, tai ex-mies. Sen vuoksi sukulaisetkaan eivät sano hänelle asiasta. Pelkäävät reaktiota.
Olen sinusta ylpeä, ap. Olet hyvä äiti, kun teet vaikean ratkaisun lastesi hyväksi. Minun äitini jäi liittoon isää myötäilemään, joten sain kasvattaa itse itsestäni tasapanoisen aikuisen monta kertaa romahdettuani. Sinun lapsillasi tulee olemaan helpompi tie. Kaikesta huolimatta hyvää joulunaikaa sinulle. Pidetään me äidit yhtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tärkeältä, että lapset ja ap saavat sellaisen kodin, jossa voi olla rauhassa ja rentoutua. Se on tosi oleellista hyvinvoinnin kannalta.
Millainen tapaamisjärjestely lapsille tulee isänsä kanssa? Jos isä on edelleen henkisesti väkivaltainen lapsia kohtaan, ei lasten ole hänen luokseen pakko mennä. Toisaalta voihan olla, että isä jaksaa olla ihmisiksi lyhyempiä aikoja kerrallaan, jolloin voivat rakentaa ihan hyvän suhteen.
On vielä keskustelun alla millainen tapaamisjärjestely tulee. Kuten voitte ehkä kuvitella, mies muuttaa mieltään asiasta jatkuvasti. Välillä haluaa lapset kokonaan itselleen, välillä että jäävät minulle. Välillä jotain siltä väliltä.
Itse ajattelisin, että järkevintä ja helpointa kaikille olisi että lapset jäisi pääasiassa minun kanssa, ja tapaisivat isäänsä ihan niinkun haluaisivat, ja isälle sopisi. Kyse kuitenkin jo isommista lapsista, nuorista.
Mutta, en tiedä minkälainen tappelu tästä vielä tulee, ennen kun asiat on selviä. Elatusmaksuja en uskalla vielä edes miettiä. Ne vasta riitelyksi meneekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos voit myrskyisinä teinivuosina tarjota rauhallisen kodin, jossa lapsi tulee kohdatuksi arvokkaana, omana itsesään, se on eron arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Jos voit myrskyisinä teinivuosina tarjota rauhallisen kodin, jossa lapsi tulee kohdatuksi arvokkaana, omana itsesään, se on eron arvoista.
Kiitos näistä sanoista. Nämä auttavat minua rämpimään tämän eron läpi.
Kuten joku aiemmin kirjoitti, eroaminen on elämän suurimpia kriisejä. Eroon liittyviin isoihin asioihin voimien löytäminen on todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron jälkeen sä et voi vaikuttaa yhtään miten isä toimii lasten kanssa, yhdessä ollessa voisitte yrittää löytää yhteisiä tapoja toimia esimerkiksi perhetyöntekijä voisi olla hyvä apu tähän että aikuisten kesken voidaan keskustella miten asioita aletaan jatkossa toteuttaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla ennen kuin eroaa, näitä käyntejä kannattaa pyytää useampia.
Lastenkasvatus on yhdyssana. Oikea otsikko olisi käsitys lastenkasvatuksesta tai lastenkasvatuskäsitykset.
Noin kirjoitettuna 'lasten kasvatusnäkemykset' tarkoittaa, että lapsilla on jotakin
kasvatusnäkemyksiä.
t. kielipoliisi
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen sä et voi vaikuttaa yhtään miten isä toimii lasten kanssa, yhdessä ollessa voisitte yrittää löytää yhteisiä tapoja toimia esimerkiksi perhetyöntekijä voisi olla hyvä apu tähän että aikuisten kesken voidaan keskustella miten asioita aletaan jatkossa toteuttaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla ennen kuin eroaa, näitä käyntejä kannattaa pyytää useampia.
Mies haluaa eron. Ei suostu mihinkään apuun. Hänen tapa on ainoa oikea, ja kuten sanoin, olen koittanut siihen mukautua pelastaakseni liiton ja säilyttääkseni lapsilla kodin. On vaan asioita joita en pysty katsomaan vierestä, saatika itse toimimaan kyseisellä tavalla.
Se vaihtoehto, että jotain olisi pelastettavissa on täysin kuopattu.
Pitää vaan toivoa, että mies muuttuu eron jälkeen vähän lempeämmäksi lapsiaan kohtaan. Kyn ei arki pains niin paljon. Enkä minä ole läsnä ärsyttämässä olemalla vääränlainen.
Kielipoliisille pahoitteluni. Virheitä varmasti riittää. Koita kestää. Tai jätä lukematta.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Yksi tuttava perhe eroaa juuri nyt. Tunnen paremmin miehen (todella jääräpäinen kun niin päättää) mitä perheen naista. Silti tai siksi tuntuu että haluaisin lähettää tsemppiä niin sinulle kun tälle tutulle naiselle.
Itseäni on haitannut kun tämä tuttu mies komentelee poikaansa meillä käydessään. Minun on tehnyt mieli komentaa tuota miestä että lopeta ja anna poikasi olla. Poika on siis oikein hyväkäytöksinen ja mukava mutta aina voi valittaa vaikka siitä että poika istuu väärällä tavalla ym. Minä olen jo pitkään huolehtinut että poika on mennyt meidän lasten kanssa tuon miehen näkymättömiin touhuamaan yhdessä. Silloin ei tarvitse yrittää koko ajan miellyttää äkäistä isää.
Sun kotona sun säännöt. Ehkä en siinä lapsen läsnä puuttuisi, ellei todella räikeetä olisi isän käytös.. Mutta jossain vaiheessa olisin sanonut, että anna herranenaika sen lapsen jo olla ja hengittää!
Olen muutaman kerran pakotettu puuttumaan, kun niin hirvitti ne lapset mille niitä altistetaan. Asennossa istutaan ja pitää laittaa kädet nyrkkiin, kun syö, ettei murustakaan tipu. Myös kolmivuotias. Se oli hirveetä seurattavaa. Jos yksikin muru tippuu, niin tulee säksätystä. En halua, että omat lapset joutuu tuommoista seuraamaan vierestä.
Käytöstavat on käytöstapoja, mutta tuo oli aivan järkkyä kiusaamista. Samaa perhettä olen ojentanut myös sukujuhlilla. Siis aikuisia. Antaa niiden lasten juosta ja temmeltää muiden kanssa.. mutta ei, ne istuu asennossa vanhempien kanssa. Ei tanssi, ei leiki, vaan istuu ja tuijottaa kädet nyrkissä.
Nyt sen perheen äiti ei enää suostu tulemaan meille tai juhliin joissa mä olen. Hyvä niin. Isä on tullut lasten kanssa ja aivan eri meno. Lapset saavat olla rauhassa ja silti he ovat hiljaisempia lapsia joita mä olen koskaan tavannut. Eivät oikein näy ja kuulu.
Ei se noin mene.
On mahdollista, että mies ei enää rakasta, mutta sillloin hän olisi välinpitämätön. Häntä ei ap kiinnostaisi suuntaan tai toiseen. Miksi sitä käyttäisi ilkeilyenergiaansa ihmiseen, jolla ei ole mitään väliä.
Vain emotionaalisesti epävakaa, tai sisäisesti kärsivä ihminen on ilkeä. Ilkeilyllä ei ole mitään tekemistä kohteen kanssa, millainen tämä on. Iklkeily kertoo vain ja ainoastaan sanojasta itsestään.