Lue keskustelun säännöt.
Avioero lasten kasvatusnäkemysten vuoksi
23.11.2022 |
Olen yrittänyt joustaa ja muokkautua. Välillä vaan miehen toiminta (tai oikeastaan hyvin usein) on niin vastoin omia toimintatapojani, että enbole pystynyt seuraamaan vierestä, vaan ollut pakko puuttua. Kyse tilanteista joissa lasten tulevaisuus vaaraantuu haukkumisen, vähättelyn tai muun vastaavan vuoksi. En pysty omia periaatteitani muuttamaan vastaamaan miehen tapoja.
Pohjalla kummallakin on samat arvot, toimintavat poikkeavat todella paljon.
Mies syyttää minua huonoksi äidiksi. Ja tapojani huonoiksi. Saan jatkuvaa arvostelua osakseni asiassa.
Meillä siis tulee avioero tämän vuoksi. Miehen aloitteesta.
Nyt olen käynyt koulutusta, joka vahvistaa entisestään sitä, että minun toimintatapani ovat enemmän oikein kun miehen.
En oikeastaan tiedä miksi kirjoitan tämän tänne. Ehkä siksi, eten voi asiaa missään ääneen sanoa, ja olen saanut todella paljon haukkuja asiasta. Jonka kuitenkin pohjimmiltaan teen oikein. Tai virheitähän me kaikki teemme, mutta kuitenkin.
Ero on surullista, valtavan surullista. Mies ei kuitenkaan näe omassa tavassaan väärää, vaan hän on täysin oikeassa.
Ehkä ero lopulta on paras ratkaisu kaikessa kamaluudessaan? Ei lapsille tee hyvää elää niin negatiivisessa ja latistavassa, alistavassa, haukkuvassa ilmapiirissä. Ikävä kyllä ovat jo isompia, mutta jospa ei vielä olisi myöhäistä heidän kannaltaan.
Ja varmasti isäkin jaksaa olla osallistuvampi ja suhtautua lapsiinsa lämpimämmin kun eivät ole arjessa läsnä jatkuvasti. Sitä toivon.
Kommentit (39)
Mutta arvaa, mitä tulee tapahtumaan, kun sinä et ole paikalla suojelemassa lapsia, puskurina. Lapset joutuvat ottamaan kaiken vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi olla totta. Haluaisin toivoa, että miehen käytös muuttuisi eron myötä paremmaksi. Mutta tuskin.
En tiedä miten tuommoisen jäärän saisi ymmärtämään? Ei varmasti mitenkään. On niin varma siitä omasta jutustaan.
Kamalinta tässä tarinassa minun mielestäni on, että tuntuu, että sinä et itse enää reagoi saamaasi henkiseen väkivaltaan. Niin me sen kohteena olleet ajattelemme sen olevan normaalia.
Tuo on hyvin yleistä nykyisin. Pohjimmainen syy siihen on miesten ja naisen välisen poliittisen kuilun kasvaminen missä miehet ovat pääosin kansallismielisiä konservatiiveja ja naiset taas liberaaleja punavihreitä. Miehet kannattavat kurikasvatusta ja muita perinteisiä arvoja, kun taas naisille tärkeää on positiivisuus, lempeys ja lasten oikeudet.
Se on ihan totta. En taida vielä oikein edes ymmärtää minkälaisen henkisen väkivallan kanssa olen elänyt vuosia. Ja jatkuu edelleen. Erokin pitäisi hoitaa miehen haluamalla tavalla tai uhkailee rupeavansa vittumaiseksi. Ja sen varmasti tekeekin.
Jotenkin koko henkistä väkivaltaa on vaikea tunnustaa. Äitinä puolustan toki lapsia, mutta rajat itseäni kohtaan on hämärtyneet jo aikoja sitten.
Ehkä silmät avautuu kunnolla vasta eron jälkeen. Tosin nyt jo, kun mies paljon pois kotoa, on kodin ilmapiiri aivan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan totta. En taida vielä oikein edes ymmärtää minkälaisen henkisen väkivallan kanssa olen elänyt vuosia. Ja jatkuu edelleen. Erokin pitäisi hoitaa miehen haluamalla tavalla tai uhkailee rupeavansa vittumaiseksi. Ja sen varmasti tekeekin.
Jotenkin koko henkistä väkivaltaa on vaikea tunnustaa. Äitinä puolustan toki lapsia, mutta rajat itseäni kohtaan on hämärtyneet jo aikoja sitten.Ehkä silmät avautuu kunnolla vasta eron jälkeen. Tosin nyt jo, kun mies paljon pois kotoa, on kodin ilmapiiri aivan erilainen.
Ymmärrän. Minä elin 20 vuotta sellaisessa avioliitossa, ja silmäni avautuivat vasta sitten, kun olin muuttanut pois. Sain käsiini kirjan verbally abusive relationship, ja tärisin ja hikoilin, kun sitä luin kerta toisensa jälkeen. Minä olin aina ajatellut, että totta kai kaikilla, myös miehellä, saa olla oikeis mielipiteisiinsä.
Toinen, mikä ravisutti minua, oli omien oikeuksien luettelo. Meni varmaan vuosi, kun luin niitä aamuin illoin, ennenkuin oikeasti uskoin niihin: http://vuorovaikutuspakki.blogspot.com/2013/04/omien-oikeuksien-luettel…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta arvaa, mitä tulee tapahtumaan, kun sinä et ole paikalla suojelemassa lapsia, puskurina. Lapset joutuvat ottamaan kaiken vastaan.
No ei sitä yhdessä ollessakaan voi koko ajan haukkana olla vahtimassa miten toinen käyttäytyy. Ja ihan koko ajan kotona on negatiivinen ilmapiiri, kun lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan lisäksi aikuiset tappelee keskenään, ja on jatkuva kiista siitä, miten pitäisi toimia.
Erotessa lapset joutuu ottamaan kaiken vastaan ilman puskuria joo, mutta saavat myös toisen kodin, jossa henkistä väkivaltaa ei ole. Siellä saa olla rauhassa ja turvassa osan aikaa, ja erolla ei-väkivaltainen vanhempi osoittaa lapsille, että toisen vanhemman toiminta ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta arvaa, mitä tulee tapahtumaan, kun sinä et ole paikalla suojelemassa lapsia, puskurina. Lapset joutuvat ottamaan kaiken vastaan.
No ei sitä yhdessä ollessakaan voi koko ajan haukkana olla vahtimassa miten toinen käyttäytyy. Ja ihan koko ajan kotona on negatiivinen ilmapiiri, kun lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan lisäksi aikuiset tappelee keskenään, ja on jatkuva kiista siitä, miten pitäisi toimia.
Erotessa lapset joutuu ottamaan kaiken vastaan ilman puskuria joo, mutta saavat myös toisen kodin, jossa henkistä väkivaltaa ei ole. Siellä saa olla rauhassa ja turvassa osan aikaa, ja erolla ei-väkivaltainen vanhempi osoittaa lapsille, että toisen vanhemman toiminta ei ole ok.
Niin, lapset ikävä kyllä ovat tottuneita isänsä käytökseen, aivan kuten minäkin. Ehkä eron myötä tilanne valkenee heillekkin jossain vaiheessa. Että mikä on normaalia, ja mikä ei. Ja ovat pian sen ikäisiä, että voivat valita olla menemättä. Mutta, niinkun itse lannistettuna ja maahan poljettuna tiedän. Ei tuommoisen voimakkaan jääräpäisen ihmisen vastustamimen ole helppoa. Kääntää kaiken aina muiden syyksi. Aina.
Pakko uskoa siihen, että ero helpottaa kaikkien elämää, joskus, lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta arvaa, mitä tulee tapahtumaan, kun sinä et ole paikalla suojelemassa lapsia, puskurina. Lapset joutuvat ottamaan kaiken vastaan.
No ei sitä yhdessä ollessakaan voi koko ajan haukkana olla vahtimassa miten toinen käyttäytyy. Ja ihan koko ajan kotona on negatiivinen ilmapiiri, kun lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan lisäksi aikuiset tappelee keskenään, ja on jatkuva kiista siitä, miten pitäisi toimia.
Erotessa lapset joutuu ottamaan kaiken vastaan ilman puskuria joo, mutta saavat myös toisen kodin, jossa henkistä väkivaltaa ei ole. Siellä saa olla rauhassa ja turvassa osan aikaa, ja erolla ei-väkivaltainen vanhempi osoittaa lapsille, että toisen vanhemman toiminta ei ole ok.
Niin, lapset ikävä kyllä ovat tottuneita isänsä käytökseen, aivan kuten minäkin. Ehkä eron myötä tilanne valkenee heillekkin jossain vaiheessa. Että mikä on normaalia, ja mikä ei. Ja ovat pian sen ikäisiä, että voivat valita olla menemättä. Mutta, niinkun itse lannistettuna ja maahan poljettuna tiedän. Ei tuommoisen voimakkaan jääräpäisen ihmisen vastustamimen ole helppoa. Kääntää kaiken aina muiden syyksi. Aina.
Pakko uskoa siihen, että ero helpottaa kaikkien elämää, joskus, lopulta.
Meillä helpotti sinä päivänä, kun kuopus täytti 18. Sen jälkeen eksä lopetti minun haukkumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta arvaa, mitä tulee tapahtumaan, kun sinä et ole paikalla suojelemassa lapsia, puskurina. Lapset joutuvat ottamaan kaiken vastaan.
No ei sitä yhdessä ollessakaan voi koko ajan haukkana olla vahtimassa miten toinen käyttäytyy. Ja ihan koko ajan kotona on negatiivinen ilmapiiri, kun lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan lisäksi aikuiset tappelee keskenään, ja on jatkuva kiista siitä, miten pitäisi toimia.
Erotessa lapset joutuu ottamaan kaiken vastaan ilman puskuria joo, mutta saavat myös toisen kodin, jossa henkistä väkivaltaa ei ole. Siellä saa olla rauhassa ja turvassa osan aikaa, ja erolla ei-väkivaltainen vanhempi osoittaa lapsille, että toisen vanhemman toiminta ei ole ok.
Niin, lapset ikävä kyllä ovat tottuneita isänsä käytökseen, aivan kuten minäkin. Ehkä eron myötä tilanne valkenee heillekkin jossain vaiheessa. Että mikä on normaalia, ja mikä ei. Ja ovat pian sen ikäisiä, että voivat valita olla menemättä. Mutta, niinkun itse lannistettuna ja maahan poljettuna tiedän. Ei tuommoisen voimakkaan jääräpäisen ihmisen vastustamimen ole helppoa. Kääntää kaiken aina muiden syyksi. Aina.
Pakko uskoa siihen, että ero helpottaa kaikkien elämää, joskus, lopulta.
Meillä helpotti sinä päivänä, kun kuopus täytti 18. Sen jälkeen eksä lopetti minun haukkumisen.
O'ou, siihen on vielä vuosia aikaa. Pakko alkaa suojaamaan itseään. Olla ex:n kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä, ja hyvin asialinjalla. Vain sen verran kun on pakko. Ja suodattaa. Nyt jo ajattelen, kun haukkuminen alkaa, että anna tulla vaan, ei tunnu missään, mun ei tarvitse kestää tätä enää kauan.
On myös tosiaan mahdollista, että mies muuttaa käytöstään eron jälkeen. Omalle isälleni kävi näin, tosin pitkällä viiveellä.
Vanhempani erosivat vasta kun kaikki lapset olivat aikuisia, ja eron jälkeen isäni piti pari vuotta etäisyyttä kaikkiin lapsiin. Sitten hän pikku hiljaa rupesi rakentamaan normaalia suhdetta meihin. Tästä on jo yli 10 vuotta ja isä on saanut korjattua välit kaikkiin muihin paitsi yhteen meistä sisaruksista. Ei uskoisi samaksi ihmiseksi, joka kohteli meitä kaltoin koko lapsuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parmpaa et kesksinnyt tähän iltaanAvioerot on nyky päivä ihan yleistä.Joten aiheesi on vanhan aikainen.
Vierailija kirjoitti:
On myös tosiaan mahdollista, että mies muuttaa käytöstään eron jälkeen. Omalle isälleni kävi näin, tosin pitkällä viiveellä.
Vanhempani erosivat vasta kun kaikki lapset olivat aikuisia, ja eron jälkeen isäni piti pari vuotta etäisyyttä kaikkiin lapsiin. Sitten hän pikku hiljaa rupesi raketamaan normaalia suhdetta meihin. Tästä on jo yli 10 vuotta ja isä on saanut korjattua välit kaikkiin muihin paitsi yhteen meistä sisaruksista. Ei uskoisi samaksi ihmiseksi, joka kohteli meitä kaltoin koko lapsuuden.
Mahtavaa kuulla, että olette saaneet välit korjattua isänne kanssa. Ikävää, että koko lapsuuden hän kohteli teitä kaltoin. Hienoa kuitenkin, että ymmäri viimein jotain, ja muutti käytöstään. Tätä toivon myös omille lapsilleni. Että isä heräisi, ja rakentaisi lapsiinsa uuden, entistä paremman suhteen. Kiinnostuisi heistä ja heidän asioista.
Kiitos tästä viestistä, toivoa siis on. Lapsillani saada hyvä suhde isäänsä.
Eli olet yrittänyt joustaa omista periaatteista mutta et ole pystynyt ja nalkutat ja jätät kun mies ei tee niin kuin sinä haluat
Yllättävää että nainen pitää itseään ja omia tapoja toimia parempana kuin kaikkien muiden yhteensä
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla totta. Haluaisin toivoa, että miehen käytös muuttuisi eron myötä paremmaksi. Mutta tuskin.
En tiedä miten tuommoisen jäärän saisi ymmärtämään? Ei varmasti mitenkään. On niin varma siitä omasta jutustaan.
Ei tässä mitkään kasvatusnäkemykset ole syynä. Mies ei rakasta sinua enää ja oireilee olemalla sinulle ilkeä, lapset sijaiskärsijöinä. Sellaista se elämä välillä on. Uutta matoa vaan koukkuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla totta. Haluaisin toivoa, että miehen käytös muuttuisi eron myötä paremmaksi. Mutta tuskin.
En tiedä miten tuommoisen jäärän saisi ymmärtämään? Ei varmasti mitenkään. On niin varma siitä omasta jutustaan.
Ei tässä mitkään kasvatusnäkemykset ole syynä. Mies ei rakasta sinua enää ja oireilee olemalla sinulle ilkeä, lapset sijaiskärsijöinä. Sellaista se elämä välillä on. Uutta matoa vaan koukkuun
Niin. Olen samaa mieltä tästä. Itseasiassa mies on sanonutkin ettei enää rakasta. Aina vetoaa kasvatuseroavaisuuksiin. Mutta juuri tässä eräänä päivänä sanoin hänelle, että luulen tämän olevan tekosyy, selitys. Oikeasti olen hyvin varma, että hänellä on jo uusi.
Mutta ilkeä hän on. Ilkeä minulle ja ilkeä lapsille. Miten joku voikin olla omille lapsille niin tyly. Sen ymmärrän että munä otan päähän, kun on päättänyt haluavansa erota ja ilkeilee minulle siksi. Tosin on ollut ilkeä jo tosi tosi kauan. Kerran sanoikin että on käyttäytynyt niin huonosti että ihme etten ole jättänyt häntä. Sitä on varmaan yrittänyt, että jättäisin, ettei hänen olisi tarvinnut
Huhhuh, kuulostaa sille, että ero tosiaan on paras ratkaisu.