kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
Ystävän mielipiteistä ei kannata pillastua. Jos hän pitää sinua vähän rumana ja parisuhteeseen "kelvottomana", se on hänen näkemyksensä.
Entisen ystävän.
Erosin, koska rakastuin toiseen. Eli kyllä kannattaa erota, jos tuntuu siltä, että elämä on valumassa hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 51v ja löysin vuotta vanhemman mieskaverin. Kivaa on.
Olin 51 v ja löysin 13 vuotta nuoremman mieskaverin. Kivaa on ollut jo 12 vuotta.
Olet varmasti nätti ja mukava nainen.
Mukavaksi minua kyllä on sanottu, mutta en todellakaan ole nätti, sievä, enkä söpö. Olen ihan tavallinen mamma. Mutta mieheni tuntuu tykkäävän, vaikka hän itse on vieläkin, nyt 51v:na ikämiehenä, varsin komea.
Tällainen tieto rohkaisee. Täällä tuoreessa suhteessa oleva puumamamma ihmettelee, mitä oikein tapahtui. Meillä on hyvä olla yhdessä.
Kieltämättä itsellekin oli alussa vähän vaikea uskoa, että toinen on ihan tosissaan minuun rakastunut. Mutta hän on myös fiksu ja antoi minulle aikaa ja tilaa rakastua häneen. Olen hänen kanssaan onnellinen ja hän kertoo ja näyttää olevansa onnellinen minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 51v ja löysin vuotta vanhemman mieskaverin. Kivaa on.
Olin 51 v ja löysin 13 vuotta nuoremman mieskaverin. Kivaa on ollut jo 12 vuotta.
Olet varmasti nätti ja mukava nainen.
Mukavaksi minua kyllä on sanottu, mutta en todellakaan ole nätti, sievä, enkä söpö. Olen ihan tavallinen mamma. Mutta mieheni tuntuu tykkäävän, vaikka hän itse on vieläkin, nyt 51v:na ikämiehenä, varsin komea.
Tällainen tieto rohkaisee. Täällä tuoreessa suhteessa oleva puumamamma ihmettelee, mitä oikein tapahtui. Meillä on hyvä olla yhdessä.
... puumamamma...
Jos asetelma olisi toisinpäin, mies 13v vanhempi, niin ketään ei kiinnostaisi nimitellä tai ihmetellä.
Aika moni keski-ikäinen nainen on mieluummin yksin avioeron jälkeen. Jos rahatilanne vain sallii, elämä on liian lyhyt siihen, että on onneton suhteessa. Mutta tee niin kuin itse parhaaksi näät. Tsemppiä!
En eroaisi. Meillä on lupa käydä vieraissa, sillä ehdolla että siltä ei tule harrastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 51v ja löysin vuotta vanhemman mieskaverin. Kivaa on.
Olin 51 v ja löysin 13 vuotta nuoremman mieskaverin. Kivaa on ollut jo 12 vuotta.
Olet varmasti nätti ja mukava nainen.
Mukavaksi minua kyllä on sanottu, mutta en todellakaan ole nätti, sievä, enkä söpö. Olen ihan tavallinen mamma. Mutta mieheni tuntuu tykkäävän, vaikka hän itse on vieläkin, nyt 51v:na ikämiehenä, varsin komea.
Tällainen tieto rohkaisee. Täällä tuoreessa suhteessa oleva puumamamma ihmettelee, mitä oikein tapahtui. Meillä on hyvä olla yhdessä.
... puumamamma...
Jos asetelma olisi toisinpäin, mies
Ei tietenkään, koska miehet eivät kykene vastaavaan itsekritiikkiin.
Parempi taivas alla kuin tossun alla. Myös naisten.
Oma elämänlaatuni kyllä parani, kun tämän suurin lapsukainen eli ex-mies lensi myös pesästä toiseen pesään. Ei ole ketään vaatimassa, marisemassa, nalkuttamassa, arvostelemassa. Vaikka välillä tulee olo, että on yksin, niin sitten tajuan, että yksin olin enimmäkseen koko liiton. Minä tuin häntä ja olin sekä likasanko että olkapää. Vastavuoroisuutta ei ollut.
Voithan ottaa aikalisän ja kokeilla miten sujuu ihan omin voimin. Puoliso jos on naisten mieleen, niin häntä et ehkä enää sitten takaisin saa. Mun ex viettää onnellista elämää bikinifitness avokkinsa kanssa. Hyvä niin.
Erota saa, jos liitossa on paha olla eikä toinen näe itsessään vikaa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
En eroaisi. Meillä on lupa käydä vieraissa, sillä ehdolla että siltä ei tule harrastusta.
Ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Parempi taivas alla kuin tossun alla. Myös naisten.
Oma elämänlaatuni kyllä parani, kun tämän suurin lapsukainen eli ex-mies lensi myös pesästä toiseen pesään. Ei ole ketään vaatimassa, marisemassa, nalkuttamassa, arvostelemassa. Vaikka välillä tulee olo, että on yksin, niin sitten tajuan, että yksin olin enimmäkseen koko liiton. Minä tuin häntä ja olin sekä likasanko että olkapää. Vastavuoroisuutta ei ollut.
Voithan ottaa aikalisän ja kokeilla miten sujuu ihan omin voimin. Puoliso jos on naisten mieleen, niin häntä et ehkä enää sitten takaisin saa. Mun ex viettää onnellista elämää bikinifitness avokkinsa kanssa. Hyvä niin.
Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii jne jne joka siis pätee vain meihin naisiin.
En tiedä missä exmies huitelee vaikka olisinkin bikinifitness tyypin kanssa. Pääasia ettei mun nurkissa.
Hyvin sanottu tuo "ei ole ketään vaatimassa, narisemassa, nalkuttamassa ja arvostelemassa"
Miksiköhän sitä sieti paskaa käytöstä.
Itse olen näin 60 lähestyessä mielummin itsenäinen ja omillani kuin ainaisen marisevan, nalkuttavan ja tyytymättömän äijän kodinhoitajana. Kauan sitä jaksoinkin, mutta kummasti sitä turtuu toisen paskaan käytökseen. Eron elämän ihanuudessa ja kepeydessä huomaa sitten, kun toinen on ollut hetken pois ankeuttamasta arkea.
Arki onkin ihan juhlaa. :-)
Vierailija kirjoitti:
Erota saa, jos liitossa on paha olla eikä toinen näe itsessään vikaa lainkaan.
Eroon ei tarvita kenenkään siunausta, vaikka paheksujia aina löytyy (ei pitäisi antaa periksi, kuulemma ...). Pääasia, että jälkikasvusta huolehditaan, jos sitä on.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen näin 60 lähestyessä mielummin itsenäinen ja omillani kuin ainaisen marisevan, nalkuttavan ja tyytymättömän äijän kodinhoitajana. Kauan sitä jaksoinkin, mutta kummasti sitä turtuu toisen paskaan käytökseen. Eron elämän ihanuudessa ja kepeydessä huomaa sitten, kun toinen on ollut hetken pois ankeuttamasta arkea.
Arki onkin ihan juhlaa. :-)
Jep, se on niin saakelin helppoa arvostella toisen tekemistä tai tekemättä jättämistä kun itse ei ole pistänyt tikkua ristiin.
Riitaa välttääkseen tuota tosi asiaa ei nosta keskusteluun koska tietää mitä siitä seuraa: Aina sä mäkätät kaikesta mitä olen (mies) jättänyt tekemättä ja kuitenkin se olin minä (mies) joka viimeksikin vei roskat!!
Jos on niin hyvä ja ihana viisikymppinen, jonka ei ole tarvinnut erota, voi kertoa, mikä on hänen salaisuutensa. Luonne? Ulkonäkö? Sosiaaliset taidot? Tuuri? ...
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keski-ikäinen nainen on mieluummin yksin avioeron jälkeen. Jos rahatilanne vain sallii, elämä on liian lyhyt siihen, että on onneton suhteessa. Mutta tee niin kuin itse parhaaksi näät. Tsemppiä!
Kyllä ja joskus voi vielä tavata sen oikean.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keski-ikäinen nainen on mieluummin yksin avioeron jälkeen. Jos rahatilanne vain sallii, elämä on liian lyhyt siihen, että on onneton suhteessa. Mutta tee niin kuin itse parhaaksi näät. Tsemppiä!
Kyllä ja joskus voi vielä tavata sen oikean.
Tarvitseeko eronnut viisikymppinen, vaihdevuosi-ikäinen enää uutta parisuhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keski-ikäinen nainen on mieluummin yksin avioeron jälkeen. Jos rahatilanne vain sallii, elämä on liian lyhyt siihen, että on onneton suhteessa. Mutta tee niin kuin itse parhaaksi näät. Tsemppiä!
Ei kai sitä enää kaipaa miehen kosketusta, kun naiseus katoaa vaihdevuosissa ...
Vanha nainen, eroa vain, mutta jätä miehet rauhaan.
Mistä tietää että kumppani elää vanhemmaksi kuin itse - ettei tarvitse olla yksin? Miltä se tuntuu siltä pitempää elävältä, kun toinen kuolla kupsahtaa ja jättää puolestaan sen toisen osapuolen yksin.
Itsekästä.