Lue keskustelun säännöt.
kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
23.11.2022 |
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Entä jos mies vaihtaa nuorempaan ja nätimpään? Hiiteen tuommoiset miehet. Kypsä ja fiksu nainen pärjää yksinkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei jaksa katsella vanhaa huuhkajaa.
Äitini erosi hiukan alle 50-vuotiaana ja alkoi vasta sitten elää omaa elämäänsä omia toiveitaan toteuttaen ja käyttäen omia rahojaan. Osti mieleisensä huonekalut ja sopivia vaatteita. Matkusteli, kävi teatterissa ja näyttelyissä, seurusteli ystäviensä kanssa. Löysi vielä hieman myöhemmin mukavan miesystävän. Suosittelen kyllä eroa, jos teillä ei ole mitään yhteistä, on alko- tms. ongelmaa, väkivaltaa, välinpitämättömyyttä jne. Tee se - sinä elät vain kerran!
t. Tytär
Tähän kuuluu vastata, että kannattaa. Itselläni kuitenkin toinen kokemus. Erosin miehen alkoholiongelman takia 3 vuotta sitten. Elämältä putosi pohja. Olen äärettömän yksinäinen ja masentunut, ollut koko ajan eron jälkeen. Lapset muuttaneet pois. Mieheni raitistui muutama vuosi sitten, lasten kautta olen tähän saanut vahvistuksen. Nyt vaikuttaisi siltä, että on ihan oikeasti raitis ja se pitänyt jo kaksi vuotta. En ole nähnyt häntä kuukausiin. Nyt olen alkanut miettiä mahdollista yhteenpaluuta. Eron ainut syy oli alkoholismi. Olen aina rakastanut häntä eikä kyse ole pelkästään läheisriippuvuudesta. Tapasin eron jälkeen muutamia miehiä, mutta ei kiinnostanut pätkääkään enkä pystynyt mihinkään suhteeseen muiden miesten kanssa ja päätin elää yksin. Se yksinäisyys mitä eron jälkeen tuntee on kauheaa. Eri asia jos erottu sen takia että ei ole enää rakkautta.
Minulle tuli ero 50 v:nä lähes 30 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Tätä palstaa lukeneena ajattelin, että vietän loppuelämäni yksin. Eipä siinä kauaa mennyt kun eteeni täysin odottamatta ilmestyi ihana 57 vuotias mies. Nyt ollaan oltu yhdessä yli vuosi.
Yksinäisyyttä ei kannata pelätä, mutta erotessa siihenkin vaihtoehtoon kannattaa varautua. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä, miksi elää parisuhteessa jossa ei ole enää onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin jokin aika sitten huonosta suhteesta. Eräs tuttu nainen sanoi, että tulen jäämään yksin (koska olen tavallinen, hoikka ja ikääntyvä nainen). Jos jään yksin, sitten jään. Se on murheista nyt pienimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Erosin jokin aika sitten huonosta suhteesta. Eräs tuttu nainen sanoi, että tulen jäämään yksin (koska olen tavallinen, hoikka ja ikääntyvä nainen). Jos jään yksin, sitten jään. Se on murheista nyt pienimpiä.
Miehistäkin valtaosa on aivan tavallisia, mutta silti ovat sokeita omalle ulkonäölleen ikääntyessään. Pinnallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkö vaikuttaa paljon parinvalinnassa.
Mihin hoikkuus vaikuttaa, jos on vanha ja ruma? T. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda naiseen. Niin minä tein.
Ei parisuhde ole hyvän elämän mitta. Tuuripeliä löytää seniori-iässä uusi suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihda naiseen. Niin minä tein.
Yksin pärjää!
Vierailija kirjoitti:
Tähän kuuluu vastata, että kannattaa. Itselläni kuitenkin toinen kokemus. Erosin miehen alkoholiongelman takia 3 vuotta sitten. Elämältä putosi pohja. Olen äärettömän yksinäinen ja masentunut, ollut koko ajan eron jälkeen. Lapset muuttaneet pois. Mieheni raitistui muutama vuosi sitten, lasten kautta olen tähän saanut vahvistuksen. Nyt vaikuttaisi siltä, että on ihan oikeasti raitis ja se pitänyt jo kaksi vuotta. En ole nähnyt häntä kuukausiin. Nyt olen alkanut miettiä mahdollista yhteenpaluuta. Eron ainut syy oli alkoholismi. Olen aina rakastanut häntä eikä kyse ole pelkästään läheisriippuvuudesta. Tapasin eron jälkeen muutamia miehiä, mutta ei kiinnostanut pätkääkään enkä pystynyt mihinkään suhteeseen muiden miesten kanssa ja päätin elää yksin. Se yksinäisyys mitä eron jälkeen tuntee on kauheaa. Eri asia jos erottu sen takia että ei ole enää rakkautta.
Jos oli väkivaltainen, tai muutenkaan ei osoittanut arvostusta ja välittämistä, niin kannattaisi laskea irti haihatuksesta.
Muussa tapauksessa on tietystikin ihanaa, jos voi unelmoida vielä yhteen paluusta. Nauti itsenäisyydestä, nauti päätöksien tekemisestä, kulje tarkkaavaisena, hymyillen ja keskustellen. Älä anna kenenkään huiputtaa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten pitää arvostaa itseään enemmän.
Jos parisuhteessa ei kunnioiteta, ei sellaisella suhteella tee yhtikäs mitään.
Minä lähdin, koska olin itsestäänselvyys ja olin yksinäinen. Ei suhteessa pitäisi potea yksinäisyyttä. Nyt olen yksin, mutta en ole yksinäinen.
Minä asun kuin kämppiskaveri mieheni kanssa ja olen tosi tyytyväinen. Emme näe vaivaa toistemme eteen, mutta on meistä arkista seuraa toisillemme. Teen edelleen paljon kotitaloustöitä yksin, mutta osaan olla kiitollinen miehen osuudesta talotekniikan ja raskaimpien hommien tekemisestä ja erityisesti taloudellisesta turvallisuudesta ja mahdollisuudesta tähän asumismuotoon. Emme syö yhdessä, joten en ole sidottu aikatauluihin, näen ystäviä, liikun, harrastan ja touhuan sen kummemmin niistä tilittämättä. Tilini on oma. Ihan yksin en haluaisi olla, mutta mistään hinnasta en haluaisi aloittaa minkäänlaista parisuhdetta uuden miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä asun kuin kämppiskaveri mieheni kanssa ja olen tosi tyytyväinen. Emme näe vaivaa toistemme eteen, mutta on meistä arkista seuraa toisillemme. Teen edelleen paljon kotitaloustöitä yksin, mutta osaan olla kiitollinen miehen osuudesta talotekniikan ja raskaimpien hommien tekemisestä ja erityisesti taloudellisesta turvallisuudesta ja mahdollisuudesta tähän asumismuotoon. Emme syö yhdessä, joten en ole sidottu aikatauluihin, näen ystäviä, liikun, harrastan ja touhuan sen kummemmin niistä tilittämättä. Tilini on oma. Ihan yksin en haluaisi olla, mutta mistään hinnasta en haluaisi aloittaa minkäänlaista parisuhdetta uuden miehen kanssa.
Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asun kuin kämppiskaveri mieheni kanssa ja olen tosi tyytyväinen. Emme näe vaivaa toistemme eteen, mutta on meistä arkista seuraa toisillemme. Teen edelleen paljon kotitaloustöitä yksin, mutta osaan olla kiitollinen miehen osuudesta talotekniikan ja raskaimpien hommien tekemisestä ja erityisesti taloudellisesta turvallisuudesta ja mahdollisuudesta tähän asumismuotoon. Emme syö yhdessä, joten en ole sidottu aikatauluihin, näen ystäviä, liikun, harrastan ja touhuan sen kummemmin niistä tilittämättä. Tilini on oma. Ihan yksin en haluaisi olla, mutta mistään hinnasta en haluaisi aloittaa minkäänlaista parisuhdetta uuden miehen kanssa.
Surullista.
Mikä kohta?
Vanhan ja ruman naisen pitää tyytyä omaan ukkoon tai elää yksin.