Lue keskustelun säännöt.
kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
23.11.2022 |
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Kyllä meitä tasokkaita, kunnollisia miehiä on. Tosin meillä on varaa valita ja voin vakuutaa, että rima on korkealla. Moni on tyytynyt normatiiviseen parisuhteeseen ja itsetutkiskelun jälkeen huomannut, että haluaa jotain parempaa ja enemmän.
ap kannattaisi kyllä hoidella ero ja oma pääkoppansa ensin kuntoon, eikä alkaa etsiä uutta. Vaikuttaa joltain läheisriippuvuudelta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakenna oma elämä, ei sitä varten erota tarvitse. Taloudellisesti lienee parempi yhdessä. Mutta et tiedä, montako päivää tai hetkeä teillä kummallakaan on jäljellä. Itsenäisty, niin pärjäät kävi miten kävi.
Tuo on karmeinta tekopyhyyttä, usein myös taakan siirtoa seuraavaan sukupolveen.
Täysin vastuutonta.
Erosin 5 vuotta sitten, 60-vuotiaana. Se oli yksi parhaita päätöksiä, mitä olen tehnyt. Elämä on nyt rauhallista, saan tehdä mitä lystää, varsinkin nyt kun jäin eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä ainakin kannattaa erota, koska valkoihoinen mies 5-kymppisenä on planeetan halutuimpia kumppaneita, kuha asiat kunnossa. Voin suositella eroa, voi valita helposti nuoristakin naisista ja vieläpä avoimeen suhteeseen. :)
Avoimeen suhteeseen, eli sugardaddy-suhteeseen jossa papalta nyhdetään rahaa ja nuoria seksikkäitä miehiä sitten pannaan.
Itsestäsi kiinni mitkä asiat arvostat elämässä tärkeiksi. Jos liitto on huono mutku raha, niin pysy ihmeessä kärvistelemässä. Turha täältä on kysyä neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks eroaminen ookkaan tosi vanhana enää häpeä?
Tosi itsekästä jättää toinen osapuoli. Mitä pitempi suhde, sen tuomittavampaa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
NIin, ja kustantaahan se ukko kumminkin ainakin puolet sun elintasosta muutenkin. Pidä vaan kiinni siitä kynsin hampain, kyllä sitä vaikka mieluummin vähän kärsii, kun että joutuisi täysin omilleen ja tekemään noiden asioiden eteen töitä. Siinä on oikeesti kova homma, jos ei ole koskaan tarvinnut mitään tehdä eikä mitään itse ajatella. Älä eroa. Sinulla ei tule olemaan mitään mahdollisuutta selvitä siitä.
Appiukko meni kolmansiin naimisiin kasikymppisenä. Ei ehtinyt olla leskimiehenä kuin pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos onkin sitten kovin yksinäistä. Ei ole oikein tullut pidettyä yhteyttä yllä kavereihin, ei jaksa oikein harrastaa mitään.
Mitä yksinäinen tekee vaikkapa viikonloppuna? Kenen kanssa lähteä vaikkapa matkoille? Jutella päivän asioista?
NIin, ja kustantaahan se ukko kumminkin ainakin puolet sun elintasosta muutenkin. Pidä vaan kiinni siitä kynsin hampain, kyllä sitä vaikka mieluummin vähän kärsii, kun että joutuisi täysin omilleen ja tekemään noiden asioiden eteen töitä. Siinä on oikeesti kova homma, jos ei ole koskaan tarvinnut mitään tehdä eikä mitään itse ajatella. Älä eroa. Sinulla ei tule olemaan mitään mahdollisuutta selvitä siitä.
Miksi mennä naimisiin edes, jos pitää erota myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin. Mulla on myös ystäviä ja harrastuskavereita. Jossain vaiheessa eläkeläisryhmiin ja vanhuusiällä sitten jonnekin hoitokotiin, josta löytyy seuraa.
Niin, monet naiset voimaantuvat. Ainakin leskeneläkkeen menettää. Voi olla aika isokin.
Yksin tänne synnyt ja yksin lähdet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 on elämän parasta aikaa. jos asuu yksin ei ole riippuvainen kenestäkään, voi mennä ja tulla miten haluaa
vapaus. itsenäisyys. en vaihtais tätä olotilaa enää yhteenkä ukkoon.
Vastaus ketjun kysymykseen: ei kannata. Et pysty etkä ehdi vanhuksena uutta elämää rakentamaan. Juna meni. Olisit nuorena valinnut paremmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju. Mutta aika jännä, kuinka joku miettii eroa ja suurin huoli on seuraavan puolison löytäminen. Tämä ihminen on tainnut hukata itsensä vuosien saatossa. Toki yksinäisyys voikin pelottaa, jos ei ole yksin ollut. Toivottavasti hän on löytänyt ratkaisun. Ja jos erosi, opettelee ensin itsensä kanssa elämistä.
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan ap ollut parisuhteessa tosi nuoresta alkaen. Olen ollut huomaavinani, että "aina" parisuhteessa olleet, suunnilleen lapsuuskodista kumppanin kanssa yhteen muuttaneet pelkäävät yksin elämistä. Sitten taas kauan yksin eläneille sinkkuus on ok, heillä on kokemus pärjäämisestä.
Johtuu varmaan siitä, että suoraan lapsuudenkodista parisuhteeseen menneet eivät ole koskaan itsenäistyneet. Toki se sitten vanhempana on vaiketa, jos ei koko elämänsä aikana ole asunut yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju. Mutta aika jännä, kuinka joku miettii eroa ja suurin huoli on seuraavan puolison löytäminen. Tämä ihminen on tainnut hukata itsensä vuosien saatossa. Toki yksinäisyys voikin pelottaa, jos ei ole yksin ollut. Toivottavasti hän on löytänyt ratkaisun. Ja jos erosi, opettelee ensin itsensä kanssa elämistä.
Silmät eivät ole vielä avautuneet. Ei ole vielä hoksannut että hetkinen,mihin minä miestä tarvitsisin? Voihan olla yksinkin ;)
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju. Mutta aika jännä, kuinka joku miettii eroa ja suurin huoli on seuraavan puolison löytäminen. Tämä ihminen on tainnut hukata itsensä vuosien saatossa. Toki yksinäisyys voikin pelottaa, jos ei ole yksin ollut. Toivottavasti hän on löytänyt ratkaisun. Ja jos erosi, opettelee ensin itsensä kanssa elämistä.
Osuit naulan kantaan. Todella moni eroa harkitseva pelkää eniten sitä, ettei löydä uutta kumppania (jonka kanssa hukata itsensä uudelleen).
Kannattaisi ensin löytää itsensä. Sen jälkeen on paljon todennäköisempää voida löytää myös se itselle sopiva kumppani (joka myös on löytänyt itsensä).
Minä erosin 50 vuotiaana ja olen mies. Elämäntavat on normaalit, ja suht terveelliset. Alkoa minulla menee vain kohtuudella, olen savuton, aktiivinen ja sosiaalinen elämäntapaa. Enkä käy baareissa. En edes suunnitellut että alkaisin enää seurustelemaan tai etsisin mitään parisuhdetta jatkossa eron jälkeen ja valmistauduin jo henkisesti lopulliseen vanhan pojan elämään. Niin se elämä vaan joskus vie että huomasin olevani muutamaa vuotta myöhemmin uudessa parisuhteessa jossa kaikki on oikein hyvin, kunnioitusta ja molemmin puolista rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin parisuhteet kestävät? Onko kyse onnesta vai omista kyvyistä (empatia, sosiaalisuus, vuorovaikutustaidot ...)?
Jotenkin vaan sovitaan yhteen. Opitaan elämään yhdessä ja antamaan toiselle tilaa. Luottamus ja välittäminen. Ei haaveilla koko ajan jostain mitä ei ole. Läsnäolo ja huumori. Jos kumpikin räkättävät kippurassa yhdessä jollekin se on hyvä merkki. Kai se edellyttää että kumpikin on perustyytyväinen luonne ehkä jo suhteen alkaessa. Ei kipuilla isosti mitään. Tasapainoisuus. Nuohan ovat aina kivoja ihmisiä tuommoiset.
Miehenä ainakin kannattaa erota, koska valkoihoinen mies 5-kymppisenä on planeetan halutuimpia kumppaneita, kuha asiat kunnossa. Voin suositella eroa, voi valita helposti nuoristakin naisista ja vieläpä avoimeen suhteeseen. :)