kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?

Olen 71 ja juuri eronnut. Kaipaan ja etsinkin vielä kumppania moniin asioihin, jakamaan mielenkiintoista elämääni ja kokemuksia esim. luonnossa, matkoilla, näyttelyissä, ravintoloissa ja ennen kaikkea arjessa. Jos kerron vielä että seksielämäkään ei ole loppunut, moni teistä sanoo, että hyi, ällöttävää tuonikäisenä, mutta en aio lopettaa, kun virtaa vielä riittää. Olen hyväkuntoinen ja huolehdin itsestäni monin tavoin. Yksinkin olen tyytyväinen elämääni, mutta uusi kumppani olisi hieno juttu. Saas nähdä.

Viisikymppisellä on joko hyviä tai huonoja vuosia edessä vielä kymmeniä. Siihen hyvyyteen tai huonouteen vaikuttaa onnen ja kunnostaan huolehtimisen lisäksi ihan älyttömän paljon ihmissuhteet, eli älä ainakaan pilaa loppuelämääsi viettämällä sitä huonon kaverin kanssa. Moni kokee elämän vasta alkaneen viisikymppisenä.

Mahdotonta sanoa kannattaako erota vai ei, kun en tunne tilannetta sen tarkemmin, tai sitä minkälainen ihminen AP on.

unnen sekä tosi onnellisia 50+ sinkkunaisia, että syvästi masentuneita 50+ sinkkunaisia. Eli ei se parisuhdestatus mitenkään automaattisesti kerro, elääkö ihminen onnellista elämää vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Aina se toisesta eroaminen on kaikkein huonoin vaihtoehto. Etenkin jos on lapsia ja on vuosikymmenten historia takana.

Ei todellakaan ole. Miten sinä voit muka tietää, mikä on kenellekin huonoin vaihtoehto? Eihän kukaan järkevä ihminen eroa, jos puolison kanssa menee hyvin, jos tämä kohtelee toista hyvin ja jos kaikki on kunnossa. En ainakaan itse olisi eronnut.

Itse erosin alle viisikymppisenä enkä ole katunut. Nyt on rinnalla hyvä ja lempeä mies entisen raivopäisen alkoholistin sijaan.

Tunnen monia eronneita naisia eikä yksikään heistä ole eroaan katunut, vaan kaikkien elämä on parantunut eron jälkeen. Talous on voinut kärsiä, mutta raha ei merkitse kaikkea. Niin että kyllä se ero voi olla usein paras vaihtoehto.

Jos elätte hyvin vanhoiksi teillä on turvaa toisistanne.

Lisäksi säästtte lastenne hermoja, kun vahditte toistenne toilailuja.

Yksin pärjää, annat vaan pyllyä ja piparia kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina se toisesta eroaminen on kaikkein huonoin vaihtoehto. Etenkin jos on lapsia ja on vuosikymmenten historia takana.

Ei todellakaan ole. Miten sinä voit muka tietää, mikä on kenellekin huonoin vaihtoehto? Eihän kukaan järkevä ihminen eroa, jos puolison kanssa menee hyvin, jos tämä kohtelee toista hyvin ja jos kaikki on kunnossa. En ainakaan itse olisi eronnut.

Itse erosin alle viisikymppisenä enkä ole katunut. Nyt on rinnalla hyvä ja lempeä mies entisen raivopäisen alkoholistin sijaan.

Tunnen monia eronneita naisia eikä yksikään heistä ole eroaan katunut, vaan kaikkien elämä on parantunut eron jälkeen. Talous on voinut kärsiä, mutta raha ei merkitse kaikkea. Niin että kyllä se ero voi olla usein paras vaihtoehto.

Ei niitä hyviä ole tuossa kohtaa jäljellä kuin ihan muutama.

Vierailija kirjoitti:

Nosto, ap tässä

Siis miksi helvetissä miehillä on muka joku oikeus haluta nuorempia naisia, miksei muka naisilla ole tähän mitään sanottavaa? Siis miksi muka joku nuorempi nainen haluaisi vnhempaa miestä?

Onko kaikki miehet seksin perässä läähättäviä ääliöitä?

En todellakaan ottaisi reilusti vanhempaa miestä!

Äitini 60 v. erosi juuri 70 v. avomiehestään. Kyllä se ikäero tuntui jo tosi isolta tuossa iässä. Kuusikymppiset ovat vielä vuosia työelämässä, mies oli ollut jo vuosia eläkkeellä.

Eläkeläismies odotteli kotona että puoliso tulee töistä ja laittaa hänelle ruokaa.

Vanhemmiten monet ärsyttävät / persoonallisuushäiriöiden piirteet pahenevat. Mm. syyllistäminen ja kontrolloiminen ovat henkistä pahoinpitelyä, ei sellaista elämää kannata sietää. Terveellisempää erota ja olla sitten vaikka yksin.

Vierailija kirjoitti:

Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.

Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.

Ihmisten tarpeet ja halut muuttuvat ajan myötä. En tiedä minkälaisista hankaluuksista puhut ja ovatko ne ylipääsemättömiä.  Oletko keskustellut tilanteesta ja erom mahdollisuudesta miehesi kanssa? Joskus on molemminpuolin hyvä määritellä suhde uudelleen niin, että se tyydyttää molempia ja antaa heille tilaa omaan elämään.

Jos ennakkoasenteesi on, ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan, niin ehkä uuden toimivan parisuhteen luominen osoittautuu ongelmalliseksi.

Kysäisepä jonkun sinulle tärkeän ihmisenkin mielipidettä ennen kuin pilaat elämäsi. Ulkopuolinen näkee tilanteen eri tavalla. Älä tee mitään, mitä voisit katua!  

Pitkää avioliittoa kannattaa tavoitella. 

Vanhus, älä eroa. Elämäsi on jo loppusuoralla ja muutkin ihmiset on otettava huomioon. Järki käteen, älä tunteile.

Jos nyt miettii ap sun tilannetta, niin sulla on vaihtoehdot:

A) jäädä vanhaan liittoon. Tunnet tyytymättömyytta ja olet onneton. Tunteesi tuskin hälvenevät, ne alkavat tuntua normaaleilta, saatat masentua. Mutta vältät voimakkaan kriisin joka liittyy eroon, taloudellisesti säästät koska niin, eroaminen on kallista jos sitä omaisuutta on. Toisaalta suhteesi huono tila voikin olla vain vaihe, ja tilanne kohentuu välillänne.

B) eroat. Tunnet epävarmuutta mutta ehkä myös toivoa uudesta kivasta arjesta. Totta, olet paljon yksin, mutta saatat huomata että uusien harrastuksien myötä virkistyt ja alat jaksaa tehdä asioita enemmän. Elämäsi voi lähteä nousukiitoon, tai ihan yhtälailla voit lamaantua ja masentua.

Kuten huomaa, mitään selkeää kaavaa ei ole miten elämässä kellekin käy. 

Itse erosin vuosi sitten, en omasta aloitteestani. On ollut vaikea mutta myös antoisa vuosi. En ole edes ajatellut mitään seuraavia suhteita. Opettelussa yksinoloon on ollut ihan riittävästi tekemistä. 

Mä tapasin nykyisen mieheni pari vuotta sitten.

Avioliitto päättyi kun olin 36v. Sen jälkeen on ollut muutama parisuhde.

53v.

Vierailija kirjoitti:

Vanhus, älä eroa. Elämäsi on jo loppusuoralla ja muutkin ihmiset on otettava huomioon. Järki käteen, älä tunteile.

Viddu mitä paskaa.

N53

Mikä ihme vimma se on erota?!

Eronneella on taloudellinen taakka harteillaan, ei missään nimessä ole syytä erota. Nykyihminen on sokerista tehty. Voit aloittaa uuden harrastuksen, isovanhemmuuskin antaa paljon. Mihin oikeasti tarvitset romantiikkaa/seksiä enää? Pitkä aviolitto on ystävyyttä. Olet esikuva nuoremmille. 

Rakenna oma elämä, ei sitä varten erota tarvitse. Taloudellisesti lienee parempi yhdessä. Mutta et tiedä, montako päivää tai hetkeä teillä kummallakaan on jäljellä.  Itsenäisty, niin pärjäät kävi miten kävi.

Tiedän parikin 35 vuotiaana eronnutta naista, jotka jäivät yli 30 vuodeksi sinkuiksi. Miehiä ei ole näkynyt kuvioissa. Tuskin enää näkyykään.

Ei se yksinäisyys katso ikää, vaan enemmin persoonaa ja luonnetta. Se että tunteeko itseään ylipäätään yksinäiseksi.

Pariskunnilla on usein 5-kympin vaiheillä pitkässä liitossa kriisi. Voihan sitä jonkin aikaa katsella paraneeko parisuhde vaiko ei. Mikä kiire?