kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?
Lapset lensivät pesästä, pitkä avoliitto on ajatunut hankaluuksiin. Kannattaako tässä iässä enää haaveilla paremmasta elämästä? Vai jääkö sitä vallan yksin loppuiäkseen.
Olen siis nainen, ja arvelen ettei kunnollisia miehiä taida ollakaan. Tai jos onkin niin mistä edes löytäisi sellaisen kun ei käy kapakoissa eikä hyväksy viinaa juovia miehiä.
Kommentit (716)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty suosittelemaan avioeroa ratkaisuna omaan huonoon oloon.
Uutta kumppania, joka vielä olisi parempi, harva löytää.
Alkaa armoton yksinäisyys, merkityksettömyys, syrjäytyminen. Viimeistään eläkkeellä.
Parempi olisi vahvistaa itseään, oppia kommunikoimaan, pitää puolensa. Helpommin sanottu, kuin tehty. Mutta jos luulee, että avioero poistaa vain haitat ja muut hyvät pysyvät ennallaan, niin näin ei käy.
Talouttakin on mietittävä. Ero puolittaa tulot, menot pysyvät samoina. Köyhyys alkaa, vaikka omat tulot ovat samat. Eläkkeellä vasta huomaakin, että on köyhä.
Ota jatkoaika, valitse pienempi paha.
Höpönlöpön. Toki, jos on riippuvainen parisuhteesta, niin osittain mahdollista tämä.
Jotkut sarjasuhtelijat ovat riippuvaisia rakastumisvaiheen tunteesta. Siksi heidän suhteet eivät kestä.
Tuollaisten lapset saavat täysin vääristyneen mallin loppu viimein onnettomasta parisuhteesta. Täysin kelvottomia vanhemman rooliin.
Erossa ei ole mitään hyvää.
Näin on. Sarjasuhtelijat antavat onnettoman parisuhdemallin lapsilleen.
Yksikin ero on liikaa. Ero kertoo aina eroajasta. ) :
Vierailija kirjoitti:
Yksikin ero on liikaa. Ero kertoo aina eroajasta. ) :
Varsinkin jos monta lyhyehkön ajan sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikin ero on liikaa. Ero kertoo aina eroajasta. ) :
Varsinkin jos monta lyhyehkön ajan sisään.
Samaa levyä ei kannata toistaa koko ajan.
No aapee täällä hei. Mielenkiintoista keskustelua herättänyt tämä. Aihe tuntuu olevan monelle mielenkiintoinen.
Ihmeellisiä mielikuvia minusta teillä heräsi. En ole ruma, lihava, köyhä ja avuton, vaan ihan päinvastoin. Siitä huolimatta ihminen voi olla kotona viihtyvää sorttia ja parisuhdeihminen.
Mitä erinomaisen hienoa sinulla aloittaja on tarjota ikäisillesi miehille? Luettele.
En minä ainakaan uskalla erota näin 4-kymppisenä, en taatusti löydä enää ketään. N40
Vaikka olisikin niitä lapsia, niin koskaan ei voi tietää, että miten asiat ja ihmissuhteet kehittyy. Sukset voi mennä pahasti ristiin, lapsetkin voi kuolla ennen vanhempiaan tai muuttaa asumaan kauas toiseen maahan. Ja sitäkään ei voi ennustaa, että miten vanhaksi itse elää. Kannattaa mieluummin elää tätä hetkeä kuin että alkaa jo etukäteen surkuttelemaan tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan uskalla erota näin 4-kymppisenä, en taatusti löydä enää ketään. N40
Joo, kannattaa todellakin elää epäsopivassa suhteessa vaikka sitten väkisin. Sehän se melkoista elämää onkin.
Minä erosin 45-vuotiaana, löysin uuden kumppanin, mutta valitettavasti 15 vuoden jälkeen jäin leskeksi. Nyt en enää edes harkitse mitään miestä tähän vaiheeseen. Eron jälkeen silloin aikoinaan pärjäsin ihan riittävän hyvin, ja ihan toimistotyön palkalla elin. Ja ihan ok on tilanne nyttenkin. Ei mitään hillitöntä luksusta, mutta ei mitään totaalista ankeuttakaan.
Jos olet hyvännäköinen, niin tuskin sulla tulee olemaan mitään ongelmia löytää uutta kumppania, jos eroat.
Mutta jos et ole hyvännäköinen, niin eroamista kannattaa harkita aika tarkkaan, sillä uuden kumppanin löytäminen voi siinä tapauksessa olla aika haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sä uutta miestä tarvitset? Voithan elää omanlaista itsenäisen naisen elämää, eihän sen tarvitse olla yksinäistä jos elämä muuten on kuosissa.
Yksinäisen akan mielestä elämä ei ole yksinäistä kunhan palstallee vaan tarpeeksi😆🤣😂
Nelikymppisenä kannattaa vielä erota huonosta suhteesta, viisi- tai kuusikymppisenä sietää miettiä. Onko järkeä enää? Ikää on jo hirveästi. Sitä paitsi, jos on pitkään ollut saman kumppanin kanssa, miten hän on yhtäkkiä epäsopiva?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan uskalla erota näin 4-kymppisenä, en taatusti löydä enää ketään. N40
Joo, kannattaa todellakin elää epäsopivassa suhteessa vaikka sitten väkisin. Sehän se melkoista elämää onkin.
Minä erosin 45-vuotiaana, löysin uuden kumppanin, mutta valitettavasti 15 vuoden jälkeen jäin leskeksi. Nyt en enää edes harkitse mitään miestä tähän vaiheeseen. Eron jälkeen silloin aikoinaan pärjäsin ihan riittävän hyvin, ja ihan toimistotyön palkalla elin. Ja ihan ok on tilanne nyttenkin. Ei mitään hillitöntä luksusta, mutta ei mitään totaalista ankeuttakaan.
Jos etsii helppoa elämää, parisuhteeseen ei kannata ruveta. Mikä ei tapa, se antaa mielen lujuutta.
Pliis, viisikymppiset ihmiset, älkää erotko. Yksi elämä. Teillä on jo elåmänkokemusta ja näkemystä. Hyväksykää siippa sellaisena kuin hän on.
Viisikymppisen naisen on turha haaveilla uudesta kumppanista, vaikka olisi ihan viehättävä. Kaikenikäiset vapaat miehet etsivat nuoria naisia ...
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan uskalla erota näin 4-kymppisenä, en taatusti löydä enää ketään. N40
Tuo on hyvä pointti!
Jos toinen syyttelee eikä näe itsessään mitään vikaa eikä lähde terapiaan ... kannattaako erota vai sietää kumppania, kun on tämän kerran valinnut?
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisen naisen on turha haaveilla uudesta kumppanista, vaikka olisi ihan viehättävä. Kaikenikäiset vapaat miehet etsivat nuoria naisia ...
No mä olen 45 vuotias mies, ja kyllä mä voisin hyvinkin harkita yli 50 vuotiaan naisen kanssa seurustelua, edellyttäen että kyseinen nainen on oikeasti hyvännäköinen.
Paljon enemmän mun vaakakupissa painaa se että miltä nainen näyttää, kuin se että onko nainen yli vai alle 50v.
Erossa ei ole mitään hyvää.