kannattaako viiskymppisen enää erota? Onko edessä yksinäinen vanhuus?

50 v oli just hyvä ikä erota kun lapset oli jo lentänyt pesästä ja tuli muutenkin aika päivittää nuorempaan.

M53

Aina on ihmisiä, joiden mielestä mikään syy ei riitä eroon. Se on heidän mielipiteensä. Mielipiteitä maailmaan mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

50 v oli just hyvä ikä erota kun lapset oli jo lentänyt pesästä ja tuli muutenkin aika päivittää nuorempaan.

M53

Tämähän se on yksi lähes varma tapa yksinäiseen vanhuuteen kun vanhuuden kynnyksellä ottaa nuoremman kumppanin. Ihan kuin se siinä kovin kauaa olisi kun ikääntymisen merkit alkaa vanhemmalla todella tulla esiin. Ei ole oikein sitä yhteistä historiaakaan hitsaamassa yhteen niin on helppo lähteä ja ottaa vuorostaan nuorempi puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset luovuttavat ihan liian helposti. Ei oteta vastuuta. Kyllä saa moralisoida ratkaisuja!

Mistä ulkopuoliset tietävät, mikä on ollut eron syy? Sen kun moralisoit itse itseäsi ja tekemiäsi ratkaisuja.

Vai saisivatko ystävät, sukulaiset ja kaverit työntää nenänsä toisen asioihin ja neuvoa silloin, jos eroa suunnitteleva ei älyä itse parastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kannata. 50 plus ikäinen nainen ei kelpaa edes kyvyttömille papparaisille, on liian vanha.

Eli vaikka puoliso mätkisi turpaan tai käyttäisi henkistä väkivaltaa, ei kannata erota, koska on jo niiiin vanha eikä kukaan enää viisikymppistä huolisi? Voi luoja näitä mielipiteitä.

Vai pitääkö ihmisen, jota kohdellaan huonosti, asettaa toiselle osapuolelle rajat ja ruveta jämäkämmäksi, ettei vanhana tarttisi erota?

Ai miten asetetaan rajat mätkijälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kannata. 50 plus ikäinen nainen ei kelpaa edes kyvyttömille papparaisille, on liian vanha.

Eli vaikka puoliso mätkisi turpaan tai käyttäisi henkistä väkivaltaa, ei kannata erota, koska on jo niiiin vanha eikä kukaan enää viisikymppistä huolisi? Voi luoja näitä mielipiteitä.

Vai pitääkö ihmisen, jota kohdellaan huonosti, asettaa toiselle osapuolelle rajat ja ruveta jämäkämmäksi, ettei vanhana tarttisi erota?

Ai miten asetetaan rajat mätkijälle?

Paljon on naisia liitoissa, joissa mätkitään.

Vierailija kirjoitti:

Minua on aina ihmetyttänyt nämä "pakko olla p.skassa liitossa" ja "pakko tehdä lapsia", tai muuten on yksinäinen vanhus jankkaajat. Mistä tiedät, miten kauan puoliso tai lapset elävät? Mistä tiedät, että he ovat pitämässä sinulle seuraa? Mikset hanki kavereita, jotka todennäköisesti tarjoavat enemmän seuraa kuin muut?

Itseäni tässä ihmetyttää enemmänkin se, että paskan keski-iän lisäksi halutaan myös se paska vanhuus samassa ahdistavassa suhteessa, ja muka 'hyvänä vaihtoehtona'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kannata. 50 plus ikäinen nainen ei kelpaa edes kyvyttömille papparaisille, on liian vanha.

Eli vaikka puoliso mätkisi turpaan tai käyttäisi henkistä väkivaltaa, ei kannata erota, koska on jo niiiin vanha eikä kukaan enää viisikymppistä huolisi? Voi luoja näitä mielipiteitä.

Vai pitääkö ihmisen, jota kohdellaan huonosti, asettaa toiselle osapuolelle rajat ja ruveta jämäkämmäksi, ettei vanhana tarttisi erota?

Ai miten asetetaan rajat mätkijälle?

Paljon on naisia liitoissa, joissa mätkitään.

Niin on, minäkin. Kysyinkin että miten ne rajat asetetaan eroamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kannata. 50 plus ikäinen nainen ei kelpaa edes kyvyttömille papparaisille, on liian vanha.

Eli vaikka puoliso mätkisi turpaan tai käyttäisi henkistä väkivaltaa, ei kannata erota, koska on jo niiiin vanha eikä kukaan enää viisikymppistä huolisi? Voi luoja näitä mielipiteitä.

Vai pitääkö ihmisen, jota kohdellaan huonosti, asettaa toiselle osapuolelle rajat ja ruveta jämäkämmäksi, ettei vanhana tarttisi erota?

Ai miten asetetaan rajat mätkijälle?

Paljon on naisia liitoissa, joissa mätkitään.

Niin on, minäkin. Kysyinkin että miten ne rajat asetetaan eroamatta.

Miksi et lähde? Ei hakkaaminen ole rakkautta.

Tämä on kyllä itselleni kipeä ketju. Kun itse vielä rakasti miestä yhteisen 30 vuoden jälkeen ja tulee jätetyksi 50 vuotiaana. Miehen mielestä suhteessa ei ollut mitään vikaa, emme tapelleet, seksielämä oli hyvää. Mies ikäkriiseili ja myönsi, että kun ei ole ikinä asunut yksin vaan muutti mamman helmoista suoraan kanssani yhteen. Jos rakkaus loppuu, suhteessa paha olla, ei pysty olemaan toisen kanssa niin päästettävä on se ihminen pois. Sydämeni murtui täysin, vielä 10 kk myöhemminkin ajattelen miestä ensimmäisenä aamulla ja viimeiseksi illalla ja tämä on todella säälittävää. Asiaa ei auta, että asun lapsemme kanssa yhteisessä asunnossa ja jäin 100% yh:ksi. Tästä on todella vaikea nousta ja arvostaa itseään, on päiviä kun miettii, että ei haittaa vaikka elämäni päättyisi tähän. En ole masentunut. Lapsen takia kuitenkin jaksan ja teen ja pikkuhiljaa onneksi alkaa myös viha nousemaan miestä kohtaan, ei sen takia, että jätti vaan miten sen hoiti (ja hoitanut 10kk).

Huonosta liitosta saa lähteä, mutta olisi reilua tuoda kumppanille avoimesti esiin se, että voi huonosti ..... ei niin, että esittää loppuun asti, että kaikki hyvin ja ensimmäistä kertaa erosta puhuttaessa asunto on jo salaa hankittu yms.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä itselleni kipeä ketju. Kun itse vielä rakasti miestä yhteisen 30 vuoden jälkeen ja tulee jätetyksi 50 vuotiaana. Miehen mielestä suhteessa ei ollut mitään vikaa, emme tapelleet, seksielämä oli hyvää. Mies ikäkriiseili ja myönsi, että kun ei ole ikinä asunut yksin vaan muutti mamman helmoista suoraan kanssani yhteen. Jos rakkaus loppuu, suhteessa paha olla, ei pysty olemaan toisen kanssa niin päästettävä on se ihminen pois. Sydämeni murtui täysin, vielä 10 kk myöhemminkin ajattelen miestä ensimmäisenä aamulla ja viimeiseksi illalla ja tämä on todella säälittävää. Asiaa ei auta, että asun lapsemme kanssa yhteisessä asunnossa ja jäin 100% yh:ksi. Tästä on todella vaikea nousta ja arvostaa itseään, on päiviä kun miettii, että ei haittaa vaikka elämäni päättyisi tähän. En ole masentunut. Lapsen takia kuitenkin jaksan ja teen ja pikkuhiljaa onneksi alkaa myös viha nousemaan miestä kohtaan, ei sen takia, että jätti vaan miten sen hoiti (ja hoitanut 10kk).

Huonosta liitosta saa lähteä, mutta olisi reilua tuoda kumppanille avoimesti esiin se, että voi huonosti ..... ei niin, että esittää loppuun asti, että kaikki hyvin ja ensimmäistä kertaa erosta puhuttaessa asunto on jo salaa hankittu yms.

Surullinen ketju minullekin. Olen eroamassa, koska on jo pitkään ollut paha olo suhteessa. On selvittämättömiä ongelmia. Olen kertonut olostani, mutta puoliso ei korvaansa lotkauta, hän näkee asiat eri tavalla. Hänen mielestään minä olen neurootikko ja yliherkkä. Yksi päivä ehdin jo kyseenalaistaa mielenterveyteni, mutta kun ongelmat eivät ole vain pääkopassani.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä itselleni kipeä ketju. Kun itse vielä rakasti miestä yhteisen 30 vuoden jälkeen ja tulee jätetyksi 50 vuotiaana. Miehen mielestä suhteessa ei ollut mitään vikaa, emme tapelleet, seksielämä oli hyvää. Mies ikäkriiseili ja myönsi, että kun ei ole ikinä asunut yksin vaan muutti mamman helmoista suoraan kanssani yhteen. Jos rakkaus loppuu, suhteessa paha olla, ei pysty olemaan toisen kanssa niin päästettävä on se ihminen pois. Sydämeni murtui täysin, vielä 10 kk myöhemminkin ajattelen miestä ensimmäisenä aamulla ja viimeiseksi illalla ja tämä on todella säälittävää. Asiaa ei auta, että asun lapsemme kanssa yhteisessä asunnossa ja jäin 100% yh:ksi. Tästä on todella vaikea nousta ja arvostaa itseään, on päiviä kun miettii, että ei haittaa vaikka elämäni päättyisi tähän. En ole masentunut. Lapsen takia kuitenkin jaksan ja teen ja pikkuhiljaa onneksi alkaa myös viha nousemaan miestä kohtaan, ei sen takia, että jätti vaan miten sen hoiti (ja hoitanut 10kk).

Huonosta liitosta saa lähteä, mutta olisi reilua tuoda kumppanille avoimesti esiin se, että voi huonosti ..... ei niin, että esittää loppuun asti, että kaikki hyvin ja ensimmäistä kertaa erosta puhuttaessa asunto on jo salaa hankittu yms.

Siis häh? Se mieshän on ihan täys k- pää, jos jätti lapsenkin samalla? Ei siis edes joka toinen viikonloppu viitsi tavata lastaan (mikä nyt on se yleisesti pidetty minimi) ja luopui huoltajuudestaankin? Et kai sinä tosissasi voi haikailla tuollaisen perään. Sen siis ymmärrän, että teki sinulle tosi ikävästi ja satutti sinua, ja vielä et ole toipunut siitä, mutta en ymmärrä sitä, että ikään kuin kaipaisit häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä itselleni kipeä ketju. Kun itse vielä rakasti miestä yhteisen 30 vuoden jälkeen ja tulee jätetyksi 50 vuotiaana. Miehen mielestä suhteessa ei ollut mitään vikaa, emme tapelleet, seksielämä oli hyvää. Mies ikäkriiseili ja myönsi, että kun ei ole ikinä asunut yksin vaan muutti mamman helmoista suoraan kanssani yhteen. Jos rakkaus loppuu, suhteessa paha olla, ei pysty olemaan toisen kanssa niin päästettävä on se ihminen pois. Sydämeni murtui täysin, vielä 10 kk myöhemminkin ajattelen miestä ensimmäisenä aamulla ja viimeiseksi illalla ja tämä on todella säälittävää. Asiaa ei auta, että asun lapsemme kanssa yhteisessä asunnossa ja jäin 100% yh:ksi. Tästä on todella vaikea nousta ja arvostaa itseään, on päiviä kun miettii, että ei haittaa vaikka elämäni päättyisi tähän. En ole masentunut. Lapsen takia kuitenkin jaksan ja teen ja pikkuhiljaa onneksi alkaa myös viha nousemaan miestä kohtaan, ei sen takia, että jätti vaan miten sen hoiti (ja hoitanut 10kk).

Huonosta liitosta saa lähteä, mutta olisi reilua tuoda kumppanille avoimesti esiin se, että voi huonosti ..... ei niin, että esittää loppuun asti, että kaikki hyvin ja ensimmäistä kertaa erosta puhuttaessa asunto on jo salaa hankittu yms.

Siis häh? Se mieshän on ihan täys k- pää, jos jätti lapsenkin samalla? Ei siis edes joka toinen viikonloppu viitsi tavata lastaan (mikä nyt on se yleisesti pidetty minimi) ja luopui huoltajuudestaankin? Et kai sinä tosissasi voi haikailla tuollaisen perään. Sen siis ymmärrän, että teki sinulle tosi ikävästi ja satutti sinua, ja vielä et ole toipunut siitä, mutta en ymmärrä sitä, että ikään kuin kaipaisit häntä.

Olisiko isä ja lapsi käyneet elokuvissa 3 kertaa tämän 10 kuukauden aikana. Ongelmana on myös se että lapsi on jo iso (nyt jo 17v) niin ei sitä voi enää "pakottaa" isällensä yökylään. Miehen oli helppo aloittaa uusi itsenäinen elämä ilman huolenhäivää. Oma tarinansa on sitten vielä se, että maksan kaiken 100% poikani elämässä. Kaipaan sitä mitä meillä oli, mutta mennyt on mennyttä.

Mieluummin mielen tasapaino kuin huono liitto.

Monen mielestä huono liitto on parempi kuin ei liittoa ollenkaan!

Tarvitseeko vanha ihminen enää parisuhdetta? Yksin pärjää.

Sarjasuhteijoille, sarjapettäjille ja sarjaeroajille tulee kyllä se yksinäinen vanhuus hoivakodissa vaihtamattomissa vaipoissa jossa kukaan ei käy katsomassa.

Uhoavat myöhäiskeski-ikäisinä eroamisen ja suhteista toisiin hyppimisen autuudesta verhoten sen vapauteen. Ei se sitä ole. Se on pakoa itseltään.

Vierailija kirjoitti:

Sarjasuhteijoille, sarjapettäjille ja sarjaeroajille tulee kyllä se yksinäinen vanhuus hoivakodissa vaihtamattomissa vaipoissa jossa kukaan ei käy katsomassa.

Uhoavat myöhäiskeski-ikäisinä eroamisen ja suhteista toisiin hyppimisen autuudesta verhoten sen vapauteen. Ei se sitä ole. Se on pakoa itseltään.

Ei pidä yleistää, jos tarkoitit, että kaikki eroajat ovat tällaisia. Kyllä takuulla joku eroaa siksi, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin ero. Ennen vanhaan ei erottu, vaikka tapahtui mitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjasuhteijoille, sarjapettäjille ja sarjaeroajille tulee kyllä se yksinäinen vanhuus hoivakodissa vaihtamattomissa vaipoissa jossa kukaan ei käy katsomassa.

Uhoavat myöhäiskeski-ikäisinä eroamisen ja suhteista toisiin hyppimisen autuudesta verhoten sen vapauteen. Ei se sitä ole. Se on pakoa itseltään.

Ei pidä yleistää, jos tarkoitit, että kaikki eroajat ovat tällaisia. Kyllä takuulla joku eroaa siksi, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin ero. Ennen vanhaan ei erottu, vaikka tapahtui mitä.

Ei ainakaan itse tulkinnut tuon kommentin koskevan muita kuin siinä sanottuja sarjassa noita asioita tekeviä.

Heillä on usein tarve mennä piiloon siirtämällä keskustelun suuntaan itsestään ja omasta toiminnastaan poispäin.

Heille on vaikeaa keskustella nimenomaan tuosta omasta toimintatavastaan jota jotkut jopa kovaan ääneen mainostavat hyväksi tavaksi kohdella muita ihmisiä. Ja sitä se ei ole.