Onko teidän yli 70-vuotiaat vanhemmat kiukkuisia ja varsinkin miehet? Mun isä on riidanhaastaja ja lopetan

nosto

Sekä että. Appiukko tommonen heikkohermo. Oma isäni enemmän rauhallinen. Varmaan arvaatte kenen kanssa helpompi tulla toimeen.

Molemmat on nykyään lauhkeita kuin lampaat.

Ap tässä. Tosiaan isäni soitti mulle eilen illalla enkä jaksanut jutella hänen kanssaan kuin muutaman minuutin ja nyt tänään soitin hänelle iloisena mutta vastassa oli taas kiukkuinen ihminen,jonka kanssa ei jaksa jutella pitkään. Ei tietoa mikä taas harmittaa. Kiukuttelee sitten vanhalle äidilleni joka saa kirosanat ja haukut päälleen. Välillä toivon että isäni vaan katoaisi tai menettäisi puhekykynsä.

Mulla on ihana 87-vuotias isä. Äiti on kuollut.

👴: Koskas niitä lapsenlapsia alkaa tulla, olet jo aika kypsässä iässä tyttö?

👱: Isä, olen vela.

👴: Mikäs se semmoinen on?

👱: vapaaehtoisesti lapseton?

👴: Eli olet niin ruma ettei yksikään mies huoli hehehe, sitä minä olen aina sanonut

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minullakin menisi hermot nalkuttavaan vanhapiikatyttäreen.

Olet nalkuttava vanhapoika, incel. Sun kanssas eivät vanhemmat halua olla missään tekemisissä. Olet pettymys joka suhteessa.

Ap tässä, olen kahden aikuisen lapsen äiti.

Joo. Tosin kun joskus sanoi napakasti takaisin parina viime vuonna, vanhempi sijoittelee sanansa vähän paremmin. Sen ei kannata antaa hämätä, koska luonteenlaatu tuskin koskaan muuttuu. Siskonsa kanssa saisi rähistä.

Ei ole isä, mutta äiti on muuttunut ihan mahdottomaksi. Puhuu ensinnäkin taukoamatta ja kokoajan tietysti itsensä liittyvistä asioista. Sitten kun kaikki on käsitelty, siirtyy naapureihin tai jauhaa kymmenettä kertaa samoja asioita. Ei kuuntele yhtään mitä puhun, jos saan suunvuoron hän ei malta kuunnella vaan puhuu päälle ja juttu kääntyy sekunnissa häneen itseensä. Isä huutelee jotain väliin, en puhu hänen kanssaan puhelimessa.

Palstanulikalla on taas keulinut koko päivän. Plluton perjantai lähestyy, nääs. Sitä seuraa letuton lauantai ja saamaton sunnuntai.

Joo on. Siksi ei olla tekemisissä.

Minun isäni pehmeni, mitä vanhemmaksi tuli. Lapsuudessani oli autoritäärinen ja helposti hermostuva. 70-vuotiaana aivan pehmo nallekarhu. Ei koskaan tullut muistisairauksia tms.

Isä on viisas järki-ihminen. Äiti oli hysteerinen.

Oma 86-vuotias äitini on aina ollut tyytymätön, turhautunut ja katkera. Valittaa kaikesta ja on kiinnostunut vain itsestään. Korona-aika oli kaikkein pahin, vaikka hän on sentään kokenut sodan. Ja kun ei ole kriisiä, on tylsää.

Isä on hermoheikko ja impulsiivinen.

On. Vanhempani on 81-vuotias, mikään ei kelpaa ja kaikki on huonosti. Sietämätön tyyppi.

Meillä taas päälle seitenkymppinen isä vahnemmiten rauhoittunut, nuorempana saattoi räjähtää ja alkaa kiroilemaan ja huutamaan, pentuna saatiin selkäänkin ennenkuin muuttui laittomaksi.

Toisista tulee vain kiukkuisempia mitä vanhemmaksi tulevat. Huomaavat että aikuiset lapset eivät pidä enää samana auktoriteettina kuin aiemmin, keho alkaa antamaan periksi, tunne että on ollut elämisensä herra alkaa rakoilla.. Kuten sanottu ei tätä kaikille tule mutta työlästä heidän omaisille, oli sitten isä tai äiti joilla tämä asenne vahvistuu vuosi vuodelta vanhuuden myötä.

Vierailija kirjoitti:

Toisista tulee vain kiukkuisempia mitä vanhemmaksi tulevat. Huomaavat että aikuiset lapset eivät pidä enää samana auktoriteettina kuin aiemmin, keho alkaa antamaan periksi, tunne että on ollut elämisensä herra alkaa rakoilla.. Kuten sanottu ei tätä kaikille tule mutta työlästä heidän omaisille, oli sitten isä tai äiti joilla tämä asenne vahvistuu vuosi vuodelta vanhuuden myötä.

Hyvin kirjoitettu, näin se juuri menee. t.ap