Onko teidän yli 70-vuotiaat vanhemmat kiukkuisia ja varsinkin miehet? Mun isä on riidanhaastaja ja lopetan

Miksi sain 7 alanuolta? Onko parempi olla vastaamatta. Mitä tein väärin.

Olen yhden keski-ikäisen lapsen 70+v äiti. Yritän olla puuttumatta ja neuvomatta, mutta välillä lipsahtaa jotain, kun menen tunne edellä. Siitä sitten peruuttelen, kun järki kerkiää mukaan juttuun. Koskaan en ole pahalla sanonut, mutta siten se on hänestä tuntunut. Kun oma elämä on aika pientä, menen välillä liikaa mukaan toisen elämään, siis ajatuksissani.

Anoppi kiukuttelee mm. sitä että hänestä tehtiin huoli-ilmoitus. Ei hänen asioihin saa puuttua, hän hoitaa itse, ja onkin sitten kohta hoitanut itsensä ulosottokuntoon.

Miksi hirveä määrä alapeukkua? Kyllä vanhetessaan voi muuttua agressiiviseksi. Esimerkiksi alkavat muistisairaudet aiheuttaa tätä.

Itse en ole tekemisissä isäni kanssa, joka on väkivaltainen alkoholisti, tuskin on vanhetessaan muuksi muuttunut. Mutsista on kuitenkin vanhemmiten tullut melko ailahtelevainen. Ei myöskään kuuntele, vaan puhuu päälle, suorastaan huutaa välillä. Hällä on myös tuo vika, että kaikki asiat käännetään koskemaan itseä. On muuten äärimmäisen raskasta.

Jos kerron, että mulle sattui onnettomuus, alkaa kertoa kuinka hänellekin on sattunut lapsuudessa sitä ja tätä, vanhemmat ei vieneet edes lääkäriin ja varmaan jäi pysyviä vammoja. Itsehän olen aikuinen, voin ihan itse mennä lääkäriin. Mutta ei mutsia kiinnosta miten mulle kävi. Tärkeintä on päästä jauhamaan sitä omaa juttuaan.

Myöskin on nykyään hysteriaan taipuvainen, kyky tunteiden säätelyyn on melko olematon nykyään. Jos saa jotakin päähänsä, niin siitä ei päästetä irti, elää jossain omassa todellisuudessa, jossa tosiasioilla ei ole mitään väliä, koska hän tietää parhaiten. En oikein jaksa häntä nykyään, että eipä juuri olla yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yhden keski-ikäisen lapsen 70+v äiti. Yritän olla puuttumatta ja neuvomatta, mutta välillä lipsahtaa jotain, kun menen tunne edellä. Siitä sitten peruuttelen, kun järki kerkiää mukaan juttuun. Koskaan en ole pahalla sanonut, mutta siten se on hänestä tuntunut. Kun oma elämä on aika pientä, menen välillä liikaa mukaan toisen elämään, siis ajatuksissani.

Minun äiti on samanlainen ja sen takia kaksi lapsistaan ei halua olla hänen kanssa tekemisissä. Pyörittää päässään toisten asioita, joista tekee omia olettamuksiaan. Käyttää kaiken aikansa ihmeelliseen huoliajatteluun lastensa elämästä ja sitten järjestää kohtauksia lapsilleen, niin kuin ne hänen omat kuvitelmansa ja huoliajatelmansa olisivat totuus.

Annan saman neuvon, jonka annoin omalle äidille: hanki oma elämä. Tee sinua kiinnostavia asioita sen sijaan, että yrität elää lastesi elämää ja ainoa tekeminen on heidän asioidensa vatvominen. Valitettavasti oma vanhempi ei tähän neuvoon tarttunut ja nyt sitten perhe on rikkonainen.

Vierailija kirjoitti:

Toisista tulee vain kiukkuisempia mitä vanhemmaksi tulevat. Huomaavat että aikuiset lapset eivät pidä enää samana auktoriteettina kuin aiemmin, keho alkaa antamaan periksi, tunne että on ollut elämisensä herra alkaa rakoilla.. Kuten sanottu ei tätä kaikille tule mutta työlästä heidän omaisille, oli sitten isä tai äiti joilla tämä asenne vahvistuu vuosi vuodelta vanhuuden myötä.

Alkava muistisairaus oireilee yleensä kiukkuisuutena. Harhaisuutena ja syyttelynä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hirveä määrä alapeukkua? Kyllä vanhetessaan voi muuttua agressiiviseksi. Esimerkiksi alkavat muistisairaudet aiheuttaa tätä.

Itse en ole tekemisissä isäni kanssa, joka on väkivaltainen alkoholisti, tuskin on vanhetessaan muuksi muuttunut. Mutsista on kuitenkin vanhemmiten tullut melko ailahtelevainen. Ei myöskään kuuntele, vaan puhuu päälle, suorastaan huutaa välillä. Hällä on myös tuo vika, että kaikki asiat käännetään koskemaan itseä. On muuten äärimmäisen raskasta.

Jos kerron, että mulle sattui onnettomuus, alkaa kertoa kuinka hänellekin on sattunut lapsuudessa sitä ja tätä, vanhemmat ei vieneet edes lääkäriin ja varmaan jäi pysyviä vammoja. Itsehän olen aikuinen, voin ihan itse mennä lääkäriin. Mutta ei mutsia kiinnosta miten mulle kävi. Tärkeintä on päästä jauhamaan sitä omaa juttuaan.

Myöskin on nykyään hysteriaan taipuvainen, kyky tunteiden säätelyyn on melko olematon nykyään. Jos saa jotakin päähänsä, niin siitä ei päästetä irti, elää jossain omassa todellisuudessa, jossa tosiasioilla ei ole mitään väliä, koska hän tietää parhaiten. En oikein jaksa häntä nykyään, että eipä juuri olla yhteydessä.

Palstalla taitaa olla paljon 70+ ikäisiä...

Mitähän he itse olisivat tehneet neljissäkymmenissä jos vanhempansa olisi vielä siinä iässä rähjänneet heille?

Epäilen että seitenkymppiset kohta poistattavat tämän ketjun... sehän on nähty ennenkin että meidän isät ja äidit määrää edelleen täällä vielä eläkkeelläkin...

nosto

Ap, kerrot lopettavasi puhelun jollain tekosyyllä kun isäsi alkaa kiukutella. Mikset kerro hänelle sitä oikeaa syytä eli et halua kuunnella kiukuttelua?

No siitä alkaisi riita, joten lopetan puhelun. t.ap

Vanhoilla miehillä on vaihdevuodet.

Olen pian 60v ja kaikkea pientä kreppaa on alkanut tulla, kiitos 40v hoitajana olon, työn jälkeen en jaksa oikein mitään ja aamuisin ilman kunnon jumppaa ei kroppa lähde liikkeelle, lähes jokaista niveltä ja lihasta särkee jossain vaiheessa, välillä ihan sairaasti ja aina en saa nukuttua.

Ja kun särkee olen kyllä kärttyinen, yleensä se vielä ilmenee hiljaisuutena, mutta jos joku jankkasi jotain aivan varmasti tuiskaisin jotain rumasti. Katsotaan kun ikää tulee lisää mikä kiukku mummu minusta tulee.

Vierailija kirjoitti:

No siitä alkaisi riita, joten lopetan puhelun. t.ap

Juu ymmärrän tuon. Tarkoitan vaan että sen sijaan että sanoisit Ovikello soi, nyt pitää lopettaa sanoisitkin En jaksa kuunnella kiukutteluasi, joten lopetan nyt (ja puhelin kiinni).

Onnistuisiko tuollainen?