Sääliksi käy ihmisiä, joilla ei ole jouluksi paikkaa mihin mennä tai eivät kutsu kotiinsa sukulaisiaan.

En tarvitse ap:n kaltaisia tekopyhiä surkuttelemaan, joulu on vaan yksi päivä muitten joukossa.

Sanoppa muuta joulu on itsemurhien kulta-aikaa ja eiköhän noi Marinin johdolla tehdyt viimeisimmät kurjistus toimet vielä hieman lisää määriä mitä tehdään. 

Miksi haluaisin edes nähdä ihmisiä jouluna, varsinkaan sukulaisia?

Eihän muslimit edes vietä joulua

Aika moni yksin oleva on osansa valinnut - tavalla tai toisella. Pääasiahan on, että saa viettää sellaisen joulun, josta pitää. Onnettomia ovat ne, jotka joutuvat suvun painostuksesta juoksemaan siellä täällä ja tuolla, jotta kukaan ei pahoita mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi käy sääliksi? Kotona menee tämäkin joulu yksin, niin kuin kymmenet edellisetkin.

Sama tällä.Ei mitään ongelmaa yksin jouluna tai menneinä jouluina ole ollut!.terv,mutsi

Mua alkoi säälittää yksi nuori perheenäiti, jonka kanssa juttelin. Hän oli jo nyt ihan stressaantunut joulusta, kun piti järjestellä tapaamisia oman ja miehensä suvun kanssa. Kuulemma aatosta Tapaninpäivään kulkevat eri paikoissa, ensin jossain lounasaikaan ja sitten päivälliselle seuraavaan paikkaan. Oli vissiin mahdottomuus viettää lasten kanssa kiva ja kiireetön joulu kotona?

No onhan se toki surullista, jos haluaisi viettää joulun seurassa eikä ole ketään. Mutta kannattaa muistaa, että kaikki ei halua. Osa ei edes vietä joulua, ja osa viettää omasta tahdostaan yksin. 

Itse olen viettänyt koko aikuisikäni joulun omasta valinnastani yksin. Olen muutenkin erakkoluonne ja esim. vanhemmilla on sukulaisia, niiden lapsia yms. hälyä josta en pidä. Ärsyttävää on, että parikin kertaa joku naapurustosta on tullut ilmeisesti "hyväntekeväisyytenä" kutsumaan heille jouluksi, kun niitä on käynyt sääliksi kun olen yksin. Ei kiitoshan siihen on toki tullut vastattua, mutta ärsyttämään on jäänyt että siellä ne naapurit minua on tarkkailleet, olenko yksin ja sitten tehneet siitä vielä johtopäätelmän että se on jotenkin surullista vaikka minä nautin siitä.

Sellainen joulu aivan kammottava ajatellakin, että joku kutsuu säälistä luokseen, ikään kuin se ei näkyisi.

Miksi säälit? Sillä ihminenhän saattaa viihtyä ihan hyvin yksikseen, ei koe yksinäisyyden tuskaa.

Tuli jälleen luettua lehtiä. Jossakin lehtiartikkelissa, en muista sanomalehteä, aiheena oli yksin viihtyvän ihmisen vahvuudet. 

Jollekulle voi tietysti tuskaa se, että hän ajattelee, mitä nuo muut ajattelevat, kun olen joulun yksin... Siis se muiden ajatusten ajatteleminen.

Minä esim. olen yksin asuva, monet joulut ollut yksin. Ensimmäisiä yksin vietettyjä jouluja, no, silloin oli yhdessä pienkerrostalossa yks räpätäti joka joulun aikaan kovaan ääneen sanoi parvekkeella tupakalla ollessaan, että sääliksi käy (siis hän säälitteli minua). 

Vaikka oliskin iso lähisuku, niin joissakin suvuissa ei voi mennä toisten niskoille, jos vanhemmat ovat jo edesmenneitä. Toki silloin kun vanhemmat ovat elossa, sukujoulut voivat olla mahdollisia...

Miksi pitää sääliä, jos joku viihtyy yksin niin sitten viihtyy. Eikä kenenkään tarvitse hävetä yksin oloaan joulunakaan. Täytyy yrittää asennoitua niin, että a) ei se joulu kestä kuin kolme päivää, b) joulu on rauhoittumisen aikaa, c)...  ja d).... Kukin voi keksiä jatkokohtiin itse tekstejä...

Ei haittaa olla yksin jouluna. Eipä tarvitse tapella kenenkään kanssa, pahoittaa mieltään mistään riidasta, tai katsella juopottelua ja örveltämistä... Kukin viettäköön joulua kuten haluaa.

Sukulaisia ei pahemmin ole minun, eikä miehenkään puolelta.

Kaikki ovat ns eronneita, karanneita ja/tai kuolleita. Miehen tapauksessa vieläpä toisella mantereella.

Lisäksi kumpikin on taustaltaan vähän sekametelisoppaa, joten joulun vietto ei koskaan ole ollut elämää suurempi asia.

Tämä joulu menee minulla töissä ja mies ja teinit viettävät vapaita.

Toki on hyvää ruokaa, ei tosin suomalaista kinkkua tai laatikoita, mutta jotain arkiruokaa parempaa on pöydässä.

Varman käydään kävelyillä, katsotaan jotain kivaa hömppää netflixistä, pelataan korttia/lautapelejä jne.

Ja tosiaan töissäkin on pyhinä ihan kivaa, erilainen tunnelma kuin tavallisesti, joka vuosi töihin tulee lähes sama porukka, jonka kanssa on mukava tehdä töitä, eikä pyhälisätkään ole pahitteeksi.

Pyhien viettotapoja on monia nykyisin, ei se sukulaisten kanssa vietettynä ole mikään ainoa oikea.

Mieheni kotimaassa useimpina juhlapyhinä kokoontui ystäväporukka yhteen syömään ja viettämään aikaa.

Säälijoulu taitaisi olla pahinta mitä voin kuvitella. Että joku ihminen joka ei muuten kuulu mitenkään vakituisesti elämääni pakottaisi minut viettämään joulun hänen ja perheensä kanssa säälistä eli tunteakseen itsensä hyväksi ihmiseksi sääliessään yksinäistä raukkaa.

Ja en, en välitä ihmisten seurasta ainakaan isoina määrinä, siksi olenkin yksin.

Joo. Minä olen 30. Äiti kuoli kun olin teini, ei ole sisaruksia. Isä on... suoraan sanottuna ihmishirviö. Hänen naisystävänsä on hänen rakastajansa niiltä ajoilta kun äitini oli elossa, nykyään avopuoliso. Ihan samaa kastia kuin isäni, ikävä kyllä. Olen heidän kanssaan mielistellyt hyvää pataa ikäni mutta en enää vain jaksa. Heille olen ihan se ja sama olenko olemassa.

Eli ei ole paikkaa minne mennä jouluksi, ei ketään jonka kanssa sitä viettää.

Aion ehkä katsoa sen elokuvan It's A Wonderful Life, se on oma jouluperinteeni. Uudenvuoden aattona katson La Vie En Rose ja vien koiran jonnekin missä ei kuulu paukkuja niin paljon kuin täällä kaupungin keskustassa.

Viime vuonna kysyin serkuilta jos olisivat jouluksi halunneet luoksensa. Oli kuulemma kamala kiire.

Mulle uusivuosi on tärkeämpi juhla. Joulu ärsyttää enkä todellakaan halua olla tekopirteänä kyläilemässä. Katon leffoja, syön kun huvittaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Minä olen 30. Äiti kuoli kun olin teini, ei ole sisaruksia. Isä on... suoraan sanottuna ihmishirviö. Hänen naisystävänsä on hänen rakastajansa niiltä ajoilta kun äitini oli elossa, nykyään avopuoliso. Ihan samaa kastia kuin isäni, ikävä kyllä. Olen heidän kanssaan mielistellyt hyvää pataa ikäni mutta en enää vain jaksa. Heille olen ihan se ja sama olenko olemassa.

Eli ei ole paikkaa minne mennä jouluksi, ei ketään jonka kanssa sitä viettää.

Aion ehkä katsoa sen elokuvan It's A Wonderful Life, se on oma jouluperinteeni. Uudenvuoden aattona katson La Vie En Rose ja vien koiran jonnekin missä ei kuulu paukkuja niin paljon kuin täällä kaupungin keskustassa.

Viime vuonna kysyin serkuilta jos olisivat jouluksi halunneet luoksensa. Oli kuulemma kamala kiire.

Missäpäin asut

Introvertin unelma. Mutta ei mahdollista vielä moneen vuoteen.

Ei tarvitse sääliä:) Minä vietän joulua aivan yksin, ei ole lemmikkiäkään enää. Ostan itselleni lahjan ja teen hyvät ruoat, on kinkut, kalkkunat, lohet, juustot, jne. Syön rauhassa pitkän kaavan mukaan ja rentoudun takkatulen äärellä. Olisipa jo joulu.

Ja minun käy sääliksi niitä, jotka joutuvat kohteliaisuuden ja hyvien tapojen vuoksi sietämään karmeita sukulaisiaan ja kauhukakaroita, jotka pilaavat tunnelman ja ovat kiittämättömiä hienoista lahjoistaan, kun olisi vielä parempaa ja enemmän pitänyt olla.

t. onnellinen yksin

Vierailija kirjoitti:

Säälijoulu taitaisi olla pahinta mitä voin kuvitella. Että joku ihminen joka ei muuten kuulu mitenkään vakituisesti elämääni pakottaisi minut viettämään joulun hänen ja perheensä kanssa säälistä eli tunteakseen itsensä hyväksi ihmiseksi sääliessään yksinäistä raukkaa.

Ja en, en välitä ihmisten seurasta ainakaan isoina määrinä, siksi olenkin yksin.

Jep. Itse sairastan, ja joudun väkisin teeskentelemään jaksavaa ja iloista jouluna. Nyt olen kulkenut väkijoukoissa ilman maskia niin paljon kuin mahdollista; pääsisi kunnon koronassa osastolle jouluksi. Mulla on niin pahaa tautitaakkaa alla että luultavasti onnistuisi. Saisi olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vietän mäyräkoirani kanssa joulua. Syödään hyvin, ulkoillaan ja piereskellään sohvalla.

Täh? Käytät kaljapulloja ulkona?

Yritätkö olla vitsikäs?