Sääliksi käy ihmisiä, joilla ei ole jouluksi paikkaa mihin mennä tai eivät kutsu kotiinsa sukulaisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Sukujoulut kuulostavat aika kamalilta, mutta kyllä muakin kirpaisee ajatus että joillain ei ole yhtään ketään läheistä jonka kanssa viettää joulua vaan ovat täysin yksin ja joulu on heille vain yksi päivä muiden joukossa. Kuahean surullista.  

Jos heitä itseään haittaa tilanne, niin voivat auttaa joulutarjoiluissa, hyväntekeväisyydessä tai kysyä vaikka Facebookissa joulunviettopaikkaa. Joku ehkä kutsuu heidät luokseen.

Nuorena oli kauhujouluja, joina ajettiin 200 kilometrin päähän ja vierailtiin useilla sukulaisilla. En enää suostu.

Aina tota sanottu minulle ja miehelle. Ettetkö te mee mihinkään jouluna blaa blaa. Ei mennä. Ei kiinnosta joulu yhtään.

Mulla käy sääliksi aloittajaa, kun kaikkeen pitää olla kaveri. Koristelen kauniiksi joka joulu kodin pelkästään itsellenikin. Jokaisessa huoneessa on amaryllis, valoja ja kynttilöitä, seinillä vanhanaikaiset joulujulisteet, kuusi itsenäisyyspäivästä Nuutin päivään, muovinen, koska aito saa hengenahdistuksen aikaiseksi. Teen jouluruokiakin itselleni, vaan niitä, joista pidän! Saatanpa hörpätä saunaoluetkin!

Minä häivyin jo 16-vuotiaana joulupäivänä(aatto oli pakko olla kotona) poikaystävän luokse sen ankeaan yläkerran huoneeseen tekemään sitä, että pääsi pois siitä riitaisasta lapsuudenkodista, jossa oli kyllä jouluna väkeä kun iso perhe oli. 

Oli vaan ihana olla rauhassa ilman niitä ilkeitä ihmisiä vaikka ei siellä mitään joulutunnelmaa ollut mutta olipahan yksi ihminen joka halaili ja oli ystävällinen ja silitteli ja paijasi. 

En viettänyt lähes vuosikymmeneen joulua kun oli niin oksettavia muistoja lapsuudenkodista. 

Ne muistot on onneksi jo hälvenneet ja pahimmat tyypit jo kuolleetkin, joten jos minua pitäisi jouluna sääliä, niin se oli se lapsi ja nuori niinä perhe-suku-jouluina. Nyt on kaikki hyvin sen puolesta, ei tarvitse nähdä ketään, oravat puissa vipeltämässä ovat parasta jouluseuraa. 

Muut lähisukulaiset on jo kuolleet ja siskoni on pilannut niin monta joulua, että minulle on juhlaa olla näkemättä häntä jouluna. Lapsuuden jouluista minulla on hyviä muistoja, mutta aikuisiällä siskolla on ollut omituinen tapa sekoilla (täysin selvinpäin) juuri jouluina. Hän on mm. pilannut yhden joulun riehaantumalla siitä, että iäkäs äitimme tarjosi hänelle juotavaksi kylmää glögiä. Olen siitä lähtien antanut siskolle usein joululahjaksi glögipullon, koska hän ei tiedä äitimme ehtineen kertoa asiasta minulle ennen kuin sairastui vakavasti. Sisko siis huusi puoli tuntia täyttä kurkkua kylmästä glögistä ja laittoi välit poikki (mutta vasta joulun jälkeen) äitiimme lähes puoleksi vuodeksi. Kylmän glögin takia.

Monena muunakin jouluna sisko on ollut aivan sekaisin ja siksi joulusta on muodostunut minulle ainoastaan ahdistavia muistoja aikuisiällä. Kyse on opiston opettajasta, joka pitää kulisseja yllä ulkopuolisille, mutta omille sukulaisille hän on tehnyt juhlapäivistä yhtä helvettiä. Hän mm. pilasi aikoinaan isämme 50-vuotispäiväjuhlat asiattomilla puheillaan ja täysin selvinpäin.

Olen onnellinen jos onnistun viettämään joulun muistamatta siskoni olemassaoloa tai kuulematta hänestä.

Miksi joulua pitäisi käydä viettämässä jonkun toisen kotona ja miksi siellä olisi hauskempaa kuin omassa kodissa? Monella yksin asuvalla ihmisellä on viihtyisä koti, ovat saaneet sisustaa niin kuin ovat halunneet. Kyllä siellä joulua kelpaa viettää.

Jotkut yrittävät vain pysyä kaukana narsisti- ja aspergervanhemmistaan. Olisit mieluummin huolissasi onko ihmisillä laadukas koti, huonekalut, rahaa ja joku laite kommunikaatioon. Ja onko helppo päästä hammaslääkäriin tai yksityiselle puolelle, ei kunnan huonona ostopalveluna, vaan itse. Joulu on nyt vain yksi tai kaksi päivää. Tosin joskus pyhät voivat olla pitkiä niille, joilla ei ole mitään tai ketään.

Vierailija kirjoitti:

No onhan se toki surullista, jos haluaisi viettää joulun seurassa eikä ole ketään. Mutta kannattaa muistaa, että kaikki ei halua. Osa ei edes vietä joulua, ja osa viettää omasta tahdostaan yksin. 

Itse olen viettänyt koko aikuisikäni joulun omasta valinnastani yksin. Olen muutenkin erakkoluonne ja esim. vanhemmilla on sukulaisia, niiden lapsia yms. hälyä josta en pidä. Ärsyttävää on, että parikin kertaa joku naapurustosta on tullut ilmeisesti "hyväntekeväisyytenä" kutsumaan heille jouluksi, kun niitä on käynyt sääliksi kun olen yksin. Ei kiitoshan siihen on toki tullut vastattua, mutta ärsyttämään on jäänyt että siellä ne naapurit minua on tarkkailleet, olenko yksin ja sitten tehneet siitä vielä johtopäätelmän että se on jotenkin surullista vaikka minä nautin siitä.

Asutko maalla vai kaupungissa? Erikoista että Suomessa tulee naapurit kutsumaan jouluna kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Minä olen 30. Äiti kuoli kun olin teini, ei ole sisaruksia. Isä on... suoraan sanottuna ihmishirviö. Hänen naisystävänsä on hänen rakastajansa niiltä ajoilta kun äitini oli elossa, nykyään avopuoliso. Ihan samaa kastia kuin isäni, ikävä kyllä. Olen heidän kanssaan mielistellyt hyvää pataa ikäni mutta en enää vain jaksa. Heille olen ihan se ja sama olenko olemassa.

Eli ei ole paikkaa minne mennä jouluksi, ei ketään jonka kanssa sitä viettää.

Aion ehkä katsoa sen elokuvan It's A Wonderful Life, se on oma jouluperinteeni. Uudenvuoden aattona katson La Vie En Rose ja vien koiran jonnekin missä ei kuulu paukkuja niin paljon kuin täällä kaupungin keskustassa.

Viime vuonna kysyin serkuilta jos olisivat jouluksi halunneet luoksensa. Oli kuulemma kamala kiire.

Missäpäin asut

Miksi haluat tietää? Tai no, viskataan varot tuuleen: Turunseutu on tuttua.

Joulu on rauhoittumisen aikaa kotona. Muulloin vierailla, mutta ei ikinä jouluna. 

Miksi? Joskus ne jäljelle jääneet sukulaiset on kylmiä pettureita, joiden kanssa ei kukaan halyanolla tekenisissä paitsi se pakotettu ns ydinperhehlvtti.

Joulu tulee paremminkin yksinäisen jouluun, jos on tullut petetyksi ilkeän sisaruksen tai muun johdosta. Herra on yksinäisiä ja murrettujen lähellä. Ylpeille ja korskeille Hän kostaa monin tavoin. Amen.

Vierailija kirjoitti:

Muut lähisukulaiset on jo kuolleet ja siskoni on pilannut niin monta joulua, että minulle on juhlaa olla näkemättä häntä jouluna. Lapsuuden jouluista minulla on hyviä muistoja, mutta aikuisiällä siskolla on ollut omituinen tapa sekoilla (täysin selvinpäin) juuri jouluina. Hän on mm. pilannut yhden joulun riehaantumalla siitä, että iäkäs äitimme tarjosi hänelle juotavaksi kylmää glögiä. Olen siitä lähtien antanut siskolle usein joululahjaksi glögipullon, koska hän ei tiedä äitimme ehtineen kertoa asiasta minulle ennen kuin sairastui vakavasti. Sisko siis huusi puoli tuntia täyttä kurkkua kylmästä glögistä ja laittoi välit poikki (mutta vasta joulun jälkeen) äitiimme lähes puoleksi vuodeksi. Kylmän glögin takia.

Monena muunakin jouluna sisko on ollut aivan sekaisin ja siksi joulusta on muodostunut minulle ainoastaan ahdistavia muistoja aikuisiällä. Kyse on opiston opettajasta, joka pitää kulisseja yllä ulkopuolisille, mutta omille sukulaisille hän on tehnyt juhlapäivistä yhtä helvettiä. Hän mm. pilasi aikoinaan isämme 50-vuotispäiväjuhlat asiattomilla puheillaan ja täysin selvinpäin.

Olen onnellinen jos onnistun viettämään joulun muistamatta siskoni olemassaoloa tai kuulematta hänestä.

Sellainen k usipää siellä sitten veljenä. Siunausta siskollesi, itsehän elät kirouksen alaisena kirjoituksesi sen jo antaa ilmi. Toivon mukaan sisarellasi on oikeita ihmisiä eikä tuollaista m u lkkua kuin sinä.

Miksi just veljet varsinkin esikoiset tuntuu olevan kus ipäisimpiä ihmisiä mitä on.

Joku kateuskompkeksihan niillä.

Jos ei ole muuta paikkaa minne mennä, ja haluaa jonnekin mennä, niin varmaan joulukirkkoon saa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut lähisukulaiset on jo kuolleet ja siskoni on pilannut niin monta joulua, että minulle on juhlaa olla näkemättä häntä jouluna. Lapsuuden jouluista minulla on hyviä muistoja, mutta aikuisiällä siskolla on ollut omituinen tapa sekoilla (täysin selvinpäin) juuri jouluina. Hän on mm. pilannut yhden joulun riehaantumalla siitä, että iäkäs äitimme tarjosi hänelle juotavaksi kylmää glögiä. Olen siitä lähtien antanut siskolle usein joululahjaksi glögipullon, koska hän ei tiedä äitimme ehtineen kertoa asiasta minulle ennen kuin sairastui vakavasti. Sisko siis huusi puoli tuntia täyttä kurkkua kylmästä glögistä ja laittoi välit poikki (mutta vasta joulun jälkeen) äitiimme lähes puoleksi vuodeksi. Kylmän glögin takia.

Monena muunakin jouluna sisko on ollut aivan sekaisin ja siksi joulusta on muodostunut minulle ainoastaan ahdistavia muistoja aikuisiällä. Kyse on opiston opettajasta, joka pitää kulisseja yllä ulkopuolisille, mutta omille sukulaisille hän on tehnyt juhlapäivistä yhtä helvettiä. Hän mm. pilasi aikoinaan isämme 50-vuotispäiväjuhlat asiattomilla puheillaan ja täysin selvinpäin.

Olen onnellinen jos onnistun viettämään joulun muistamatta siskoni olemassaoloa tai kuulematta hänestä.

Sellainen k usipää siellä sitten veljenä. Siunausta siskollesi, itsehän elät kirouksen alaisena kirjoituksesi sen jo antaa ilmi. Toivon mukaan sisarellasi on oikeita ihmisiä eikä tuollaista m u lkkua kuin sinä.

Missä tässä käy ilmi, että kirjoittaja on veli?

Tulkitsen tuon otsikon jonkun passiivisagressiivisen piikittelijän naljailuksi meille ketkä on yksin jouluna tai ei haluta kutsua sukua kotiinsa.

Suotta säälit ne umyksinäiset on suurimmaksi osaksi miehiä

AP siellä silmät kiiluen jo odottaa, että saisi paistaa sukujouluporukalle sähkökatkosten keskellä kinkkua. Tai ehkä se kinkun paisto ehditäänkin kieltää kokonaan jo ennen joulua.

Ap mikä siinä joulussa on niin erinomaista, että ei pitäisi olla yksin vaan menossa johonkin ja vähintäinkin olla sukulaisten kanssa? En ymmärrä. Jokainen viettäköön joulunsa juuri niinkuin mieli tekee ilman pakkomielteitä ja painostamista muiden taholta. 

Koko joulu olisi pilalla jos kutsuisi sukulaiset kylään.