En vain tajua vuoroviikkoja. Ihan käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Erovanhemmat voisivat itse muuttaa viikon välein lasten luo ja pois lasten luota. Lapset asuisivat koko ajan samassa kodissa, vain vanhemmat vaihtuisivat.

Ai tämänkin ketjun tarkoitus oli sitten jankata siitä, että vanhemmat vaihtakoot kotia itse. Jotkut vanhemmat niin tekevätkin, mutta ratkaisu ei sovi kaikille. Yksi yleinen syy erojen takana on ongelmat kotitöiden jakamisessa. Silloin erossa olennaisena pointtina on, että kumpikin hoitakoon oman kotinsa niin hyvin tai huonosti kuin haluaa.

Aloittajalle: jos et vuoroviikkosysteemiä tajua niin varmaan erotessasi annat yksinhuoltajuuden toiselle vanhemmalle?

Vuoroviikkosysteemi on aika suosittu ihan siksi, että siinä on paljon hyviä puolia. Viikko ei ole mahdottoman pitkä aika olla erossa. Monesti sekä lasten että vanhempien kannalta selkeä systeemi on hyvä, se luo turvaa ja ennakoitavuutta. Vanhemmat voivat sopia harrastusmenonsa ja pitemmät työpäivänsä lapsivapaille viikoille, jolloin lapsiviikoilla on enemmän aikaa olla lasten kanssa kuin oli ydinperhearjessa. Säännöllinen vuoroviikko mahdollistaa esim. työmatkan sopimisen ensi kevääksi, kun lapsiviikot on jo tiedossa. On tietenkin hyvä, jos tilanteen tullen löytyy joustoa puolin ja toisin, mutta vanhempien voimavaroja on turha kuluttaa jatkuvaan säätämiseen. Säännöllisessä vuoroviikossa yleensä kummallakin vanhemmalla säilyy läheinen suhde lapseen ja vastuu lapsen asioista. Joka toisen viikonlopun tapaamisissa käy helpommin niin, että etävanhemman suhde lapseen kuihtuu, tapaamisia perutaan syystä tai toisesta ja lopulta lapsi tapaa toista vanhempaa satunnaisesti tai ei lainkaan, kaikki vastuu on käytännössä lähivanhemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?

Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.

Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D

Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..

Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta. 

Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona. 

Kun tiedossa on, että lapsi vaihtaa säännöllisesti asuinpaikkaansa, niin kannattaa ehkä silloin hankkia sellainen tietokone, jonka kanssa se onnistuu helposti. Kyseessä on joko idiotismi tai sitten tahallinen teko juuri tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedän, että on erovanhempia, jotka lellivät lasta kaikin mahdollisin materialistisin tavoin vain saavuttaakseen suosiota toisen vanhemman kustannuksella. Järkevä ja vastuullinen vanhempi ei tällaiseen sorru, mutta meitähän on moneen junaan ja jotkut jäävät laiturillekin toljottamaan.

Eli jätättekö sitten ostamatta esimerkiksi lapselle mopot ja isommat harrastukset? Koska mielestäni ainakin esimerkiksi tyyliin sähly + jääkiekko varusteiden viikottain raahaaminen edestakas on aika typerää, siihe päälle vielä muutkin tavarat sitten. 

No eikös se mopo siirry aika helposti paikasta toiseen - se lienee mopon ideakin? Ja en nyt ymmärrä miksi joidenkin sählykamojen siirtely olisi ylivoimaisen vaikeaa, joutuuhan niitä harrastukseenkin raahaamaan.

Vastaus kysymykseesi on varmaan aika lailla yleistäen seuraavanlainen: ei, vuoroviikkojen takia ei jätetä mopoja tai harrastuksia hankkimatta. Mutta kaikilla ei ole varaa ostaa mopoa muutenkaan, edes ydinperheessä, eivätkä kaikki nuoret edes halua mopoa. Asun itse Helsingissä, enkä ole vielä kuullut yhdenkään tuttavaperheen nuoren kinuavan mopoa. Täällä siirtyisivät sählykamat helposti joko bussilla tai vanhemman autolla. En ole vielä kuullut, että yksikään perhe olisi jättänyt jotain tavaroita hankkimatta vuoroviikkojen takia - sen takia toki joku voi jättää hankkimatta, jos jotain ei tarvita tai ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?

Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.

Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D

Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..

Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta. 

Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona. 

Kun tiedossa on, että lapsi vaihtaa säännöllisesti asuinpaikkaansa, niin kannattaa ehkä silloin hankkia sellainen tietokone, jonka kanssa se onnistuu helposti. Kyseessä on joko idiotismi tai sitten tahallinen teko juuri tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedän, että on erovanhempia, jotka lellivät lasta kaikin mahdollisin materialistisin tavoin vain saavuttaakseen suosiota toisen vanhemman kustannuksella. Järkevä ja vastuullinen vanhempi ei tällaiseen sorru, mutta meitähän on moneen junaan ja jotkut jäävät laiturillekin toljottamaan.

Eli jätättekö sitten ostamatta esimerkiksi lapselle mopot ja isommat harrastukset? Koska mielestäni ainakin esimerkiksi tyyliin sähly + jääkiekko varusteiden viikottain raahaaminen edestakas on aika typerää, siihe päälle vielä muutkin tavarat sitten. 

höh, miten ne lätkäkamppeet liikkuu kodin ja jäähallin välin teillä ydinperheissä?

Meillä on ollut vuoroviikkosysteemi 11 v (aloitettiin tosin 5-5-päivillä). Mitään oireilua ei ole ollut. Fiksu teini kasvamassa. Otti omakotitalosta kerrostaloon -vaihtelun seikkailuna. Nyt seilaa vapaasti molempien luona tarpeen ja halujensa mukaan. Nyt on äidin ja isän lisäksi kaksi äitiä ja kaksi isää, joihin lämpimät välit. Aina on joku pitää puolia, joku joka laittaa lämpimän ruuan ja sairastaessa hoitaa. Kahdet synttärit ja joulut tietty on ekstraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa järkevä ja oikeudenmukainen tapa lapselle on se, että hän asuu vakituisesti toisen vanhempansa kanssa, ja sitten tämä toinen vanhempi voi käydä lastaan tapaamassa.

Sinä sovitat tuossa etävanhemmalle jotain mummon/kummin roolia. Onko se oikeasti lapsen etu ja oikeudenmukaista? Käytännössä lapsi menettää puolet vanhemmistaan tuolla ratkaisulla.

Lapsen ja vanhemman suhteeseen lähtökohtaisesti kuuluu elämän kokonaisvaltainen jakaminen: vanhempi läsnä lapsen arjessa kaikilta osin, lapsi läsnä vanhemman arjessa kaikilta osin, yhteistä vapaa-aikaa ja lomailua ja kaikkea mahdollista mitä elämään kuuluu. Toisaalta harvoin eronnut pariskunta edes on sellaisissa väleissä, että toinen voi rampata toisen kotona kylässä mielin määrin niin, että yhteys lasten ja etävanhemman välillä vastaisi yhdessä asumista. Hyvin harvoin, väitän. Eksällä ei ainakaan mun asuntoon tai pihapiiriin ole enää koskaan minkäänlaista asiaa, enkä tule kutsumaan, vaikka lasten asioita yhteistyössä hoidetaankin ja huoltajuus jaetaan tasan kaikin puolin. Hän ei enää kuulu elämääni, mutta hänen tulee kuulua lasten elämään. Siinä on se määrittävä raja. 

Tässähän sanoit avainsanat, vanhemmat eivät halua järjestää asiaa niin, että lapsilla voisi olla yksi pysyvä koti ja silti molemmat vanhemmat mahdollisimman paljon arjessa läsnä erosta huolimatta, koska eivät halua olla keskenään tekemisissä.

Näinhän se valitettavasti usein on, että parempaan ei pystytä, etenkin kun se vaatisi molemmilta vakaata tahto tilaa ja silloin se viikko-viikko on parempi kuin jatkuva tappelu tai toisen etääntyminen, mutta on se silti harmi. Itse ainakin olisin toivonut, että vanhemmat olisivat osanneet laittaa omat asiansa sen verran syrjään, että olisi voinut asua yhdessä kodissa ja silti nähdä jos ei päivittäin niin ainakin useamman kerran viikossa molelpia vanhempia arkisissa merkeissä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vuoroviikkosysteemi 11 v (aloitettiin tosin 5-5-päivillä). Mitään oireilua ei ole ollut. Fiksu teini kasvamassa. Otti omakotitalosta kerrostaloon -vaihtelun seikkailuna. Nyt seilaa vapaasti molempien luona tarpeen ja halujensa mukaan. Nyt on äidin ja isän lisäksi kaksi äitiä ja kaksi isää, joihin lämpimät välit. Aina on joku pitää puolia, joku joka laittaa lämpimän ruuan ja sairastaessa hoitaa. Kahdet synttärit ja joulut tietty on ekstraa.

sivusta vähän ihmettelen miksi joku tähänkin ilmaisee tyytymättömyytensä painamalla nuolta alas? Osaisiko joku selittää mulle miksi se on huono asia jos jonkun vieraan ihmisen lapsella menee ihan hyvin, vanhempien erosta huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasumista yritetään nykyään mielestäni myydä jotenkin helppona ja tasa-arvoisena ratkaisuna kaikille, vaikka ei se todellisuudessa sitä ole.

On tietenkin perheitä, joissa se toimii hyvin, mutta on myös paljon perheitä, joissa se ei toimi. Lapset ovat yksilöitä. Eiväthän kaikki aikuisetkaan pidä esimerkiksi matkatyöstä tai etäsuhteista ollenkaan. Sitä voisi vähän verrata tähän. Itse kokisin todella stressaavana, jos joutuisin joka sunnuntai pakkaamaan rinkan muuttamaan toiseen kämppään.

Onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat, jos vanhemmat asuvat suht lähellä toisiaan ja ovat hyvissä väleissä. Molempien vanhempien pitäisi olla myös samalla lailla kykeneviä hoitamaan lapsen asioita ja suht saman mielisiä kasvatusperiaatteiden ja pelisääntöjen kanssa. Hommat mutkistuvat yleensä siinä vaiheessa, kun tulee elämä vastaan eli syntyy erimielisyyksiä ja riitoja, tulee muuttoja, vanhemmat löytävät uusia kumppaneita eli tulee uusperhekuvioita tms.

Lapset myös kasvavat ja mieli muuttuu. Se, mikä ekaluokkalaisen kanssa toimi vielä hyvin, ei ehkä enää 12-vuotiaalle käykään. 

Teen töitä alakoulun opettajana ja kyllä minä työssäni näen aika paljon näitä vuoroviikkoasumisen takia enemmän tai vähemmän oireilevia lapsia. Eikä tämä ole mitään omaa tulkintaani vaan siis erinäisiä vuoroviikkoasumisen aiheuttamia haasteita on monien perheiden kanssa yhdessä koitettu ratkoa.    

Mistä tiedät, minkä vuoksi he oireilevat? Ja miten oireilu ilmenee? Ettei vain olisi omaa tulkintaasi, ja kuvittelet kaiken oireilun liittyvän juuri vuoroasumiseen, vaikka oireiluhan voi johtua vaikka koulukiusaamisesta - opettajat tuntuvat muutenkin olevan sille aika sokeita. Mitä ne vuoroviikkoasumisen aiheuttamat haasteet ovat olleet? kerro toki tarkemmin.

Meillä lapset halusivat olla joka toinen viikko toisella. Ketään ei ole pakotettu. Jos lapsi ei halua, sitten tehdään muutos. Ei ainakaan meillä ole asiasta oireiltu. Toki olisi ihanteellista että olisi vain yksi koti, mutta teemme parhaamme tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?

Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.

Meillä on lapsi käyttää pilvipalvelua. Voi käyttää myös puhelimella vaikka koulussa. Tässä äippäkin oppii jotain uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa järkevä ja oikeudenmukainen tapa lapselle on se, että hän asuu vakituisesti toisen vanhempansa kanssa, ja sitten tämä toinen vanhempi voi käydä lastaan tapaamassa.

Eli lapsella ei todellisuudessa olisi enää kuin yksi vanhempi? En ymmärrä miten tämä olisi lapsen etu.

Kommenttisi on omituinen, voihan se toinen vanhempi tavata sitä lasta vaikka joka päivä, ei se vanhempi automaattisesti mihinkään katoa vaikka asuisikin eri osoitteessa.

Eri.

Tunnin tai parin tapaaminen ei nyt ole minusta kummoista vanhempi-lapsisuhteen ylläpitoa.

Miksi sen täytyy olla tunnin tai pari? Voihan se etävanhempi vaikka hakea lapset koulusta ja viettää heidän kanssaan aikaa siihen asti, että menevät nukkumaan ja lähteä sitten omaan kotiinsa? Tai viikonloppusin vaikka koko päivän? Kai hän voi silti ottaa lapset lomareissuille mukaan? Mikä ihmeen väite tämä on, ettei lapsi voisi tavata vanhempaansa kuin tunnin tai pari jos eivät asu saman katon alla?

On varmasti tapauksia joissa tuollainenkin on sopiva ratkaisu. Mutta toisaalta en sitten taas näe oikein yleistettynä järkeä siinä, että lapset käyvät lähivanhemman luona ainoastaan nukkumassa etävanhemman luona ja koulussa vietetyn valveajan väleissä. En oikein ymmärrä kenen etua se palvelee erityisesti verrattuna siihen että etän luona myös nukutaan ja sieltä käsin lähdetään aamulla kouluun. Tällaiseen järjestelyyn voi toki olla päteviä syitä, kuten etävanhemman pieni asunto, jossa ei mahdu kunnolla nukkumaan, tai vaikkapa paha päihdeongelma, jolloin yöt menee kännissä ja aamu krapulassa ja siksi lapsen on parempi nukkua ja herätä kouluun aina lähivanhemman luona. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa järkevä ja oikeudenmukainen tapa lapselle on se, että hän asuu vakituisesti toisen vanhempansa kanssa, ja sitten tämä toinen vanhempi voi käydä lastaan tapaamassa.

Eli lapsella ei todellisuudessa olisi enää kuin yksi vanhempi? En ymmärrä miten tämä olisi lapsen etu.

Kommenttisi on omituinen, voihan se toinen vanhempi tavata sitä lasta vaikka joka päivä, ei se vanhempi automaattisesti mihinkään katoa vaikka asuisikin eri osoitteessa.

Eri.

Tunnin tai parin tapaaminen ei nyt ole minusta kummoista vanhempi-lapsisuhteen ylläpitoa.

Miksi sen täytyy olla tunnin tai pari? Voihan se etävanhempi vaikka hakea lapset koulusta ja viettää heidän kanssaan aikaa siihen asti, että menevät nukkumaan ja lähteä sitten omaan kotiinsa? Tai viikonloppusin vaikka koko päivän? Kai hän voi silti ottaa lapset lomareissuille mukaan? Mikä ihmeen väite tämä on, ettei lapsi voisi tavata vanhempaansa kuin tunnin tai pari jos eivät asu saman katon alla?

Mikä ongelma siinä sitten olisi olla yötä sen vanhemman luona, joka hakee koulusta on iltaan asti lapsen kanssa - tuossahan sitä kodista toiseen surffailua vasta tuleekin, kun pitää jatkuvasti mennä vain illaksi toisen luo, mutta jonkin omituisen periaatteen vuoksi juuri sen vanhemman luona ei saisi ikinä olla yötä. Mikä järki tällaisessa on?

Vierailija kirjoitti:

Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?

Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.

Kaikkea sinäkin "olet aina ihmetellyt". Luulisi, että vähän tyhmempikin keksisi tuohon useamman erilaisen ratkaisuvaihtoehdon, ja saattaisi jo siitä päätellä, että eri perheet voivat ratkaista asian eri tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa järkevä ja oikeudenmukainen tapa lapselle on se, että hän asuu vakituisesti toisen vanhempansa kanssa, ja sitten tämä toinen vanhempi voi käydä lastaan tapaamassa.

Sinä sovitat tuossa etävanhemmalle jotain mummon/kummin roolia. Onko se oikeasti lapsen etu ja oikeudenmukaista? Käytännössä lapsi menettää puolet vanhemmistaan tuolla ratkaisulla.

Lapsen ja vanhemman suhteeseen lähtökohtaisesti kuuluu elämän kokonaisvaltainen jakaminen: vanhempi läsnä lapsen arjessa kaikilta osin, lapsi läsnä vanhemman arjessa kaikilta osin, yhteistä vapaa-aikaa ja lomailua ja kaikkea mahdollista mitä elämään kuuluu. Toisaalta harvoin eronnut pariskunta edes on sellaisissa väleissä, että toinen voi rampata toisen kotona kylässä mielin määrin niin, että yhteys lasten ja etävanhemman välillä vastaisi yhdessä asumista. Hyvin harvoin, väitän. Eksällä ei ainakaan mun asuntoon tai pihapiiriin ole enää koskaan minkäänlaista asiaa, enkä tule kutsumaan, vaikka lasten asioita yhteistyössä hoidetaankin ja huoltajuus jaetaan tasan kaikin puolin. Hän ei enää kuulu elämääni, mutta hänen tulee kuulua lasten elämään. Siinä on se määrittävä raja. 

Tässähän sanoit avainsanat, vanhemmat eivät halua järjestää asiaa niin, että lapsilla voisi olla yksi pysyvä koti ja silti molemmat vanhemmat mahdollisimman paljon arjessa läsnä erosta huolimatta, koska eivät halua olla keskenään tekemisissä.

Näinhän se valitettavasti usein on, että parempaan ei pystytä, etenkin kun se vaatisi molemmilta vakaata tahto tilaa ja silloin se viikko-viikko on parempi kuin jatkuva tappelu tai toisen etääntyminen, mutta on se silti harmi. Itse ainakin olisin toivonut, että vanhemmat olisivat osanneet laittaa omat asiansa sen verran syrjään, että olisi voinut asua yhdessä kodissa ja silti nähdä jos ei päivittäin niin ainakin useamman kerran viikossa molelpia vanhempia arkisissa merkeissä.

Me asuttiin siinä vanhassa yhteisessä kodissa vuorotellen vuosia joten voin nyt avata tätä ihan kokemuksen kautta sulle.

Emme ole olleet huonoissa väleissä, emme siis koita vältellä toisiamme. Kuitenkin, aikuinen ihminen kaipaa jossain vaiheessa jonkinlaista yksityisyyttä. Ex mieheni koki kiusallisena elää asunnossa, jossa minun kanssani nukkui välillä jo uusi kumppanini. Hän nukkui pienessä asunnossa sitten sohvalla, koska ei luonnollisesti halunnut olla sängyssä, jossa toinen pariskunta nukkuu joskus öitään. Hän taas jatkoi elämäänsä ja sinkkuelämänsä rakentamista siinä entisessä yhteisessä kodissa ja hankki sinne muun muassa kotiteatteria ja pelikonetta jne jne, jotka olivat hänelle tärkeitä viihdykkeitä (myös yhdessä lapsen kanssa) kun aloitteli elämäänsä yksin. Minä puolestaan halusin viettää vapaa-aikaani mökillä, joten käytännössä viikkoni siinä vanhassa kodissani jäi säännöllisesti vain arkiviikon mittaiseksi ja mies siirtyi jo viikonlopuksi kotiinsa. Lomat minä aina mökillä tai reissussa ja mies siinä talossa. Maksoin kuitenkin kustannukset tasan puoliksi.

Viimeistään koronakaranteenin alkaessa tästä meni mielekkyys, koska hän tarvitsi työhönsä pöytäkonettaan kotitoimistolla ja minä taas pystyin työskentelemään mökiltä, lapsen tehdessä koulutehtäviään sieltä käsin. Hankimme siis lapsen kanssa ihan oikean kodin meille, jossa hänelle oli oma huone ja mies jäi asumaan vanhaa kotiamme. Lapsi vaihtaa kotia viikon välein. Asumme samassa taajamassa.

Mikä olisi parempi systeemi varmistamaan sen, että molemmilla vanhemmilla säilyy yhteys lapsiin ja erossaoloaika ei kasva liian pitkäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?

Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.

Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D

Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..

Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta. 

Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona. 

Kun tiedossa on, että lapsi vaihtaa säännöllisesti asuinpaikkaansa, niin kannattaa ehkä silloin hankkia sellainen tietokone, jonka kanssa se onnistuu helposti. Kyseessä on joko idiotismi tai sitten tahallinen teko juuri tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedän, että on erovanhempia, jotka lellivät lasta kaikin mahdollisin materialistisin tavoin vain saavuttaakseen suosiota toisen vanhemman kustannuksella. Järkevä ja vastuullinen vanhempi ei tällaiseen sorru, mutta meitähän on moneen junaan ja jotkut jäävät laiturillekin toljottamaan.

Eli jätättekö sitten ostamatta esimerkiksi lapselle mopot ja isommat harrastukset? Koska mielestäni ainakin esimerkiksi tyyliin sähly + jääkiekko varusteiden viikottain raahaaminen edestakas on aika typerää, siihe päälle vielä muutkin tavarat sitten. 

Sillä mopolla voi ajaa :D Jos et tiennyt. Muut varusteet siirretään kodista toiseen. Vanhemmat kuskaavat. 

Joo ja sitä lätkää pelataan vain lähivanhemman takapihalle jäädytetyllä jäällä eikä kamoja koskaan tarvitse kuskata muutoin, mutta oih ja voih, kun se perhanan vuoroviikkosysteemi...

Jatkuva varusteiden turha raahaaminen edestakaisin ei ole lapsen kannalta millään tavalla hyvästä. Ette te vanhempanakaan suostuisi, että teidän tavaroita vietäisiin joka viikko paikasta toiseen, niin miksi se on lasten kannalta hyvä juttu?

Itse olen sitä mieltä, että paljon parempi olisi, että kuukauden välein vaihdettaisiin maisemaa. Näin lapsi saisi kuukauden olla jatkuvasti siirtelemättä tavaroita paikasta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

En minä sitä "lomalla" oloa kauhistele, mutta epäsuosittu mielipiteeni on se, että aikuisten pitäisi pystyä nämä asiat järjestämään lapsien kannalta parhaalla tavalla, vaikka sitten niin, että vanhemmat vaihtavat kotia viikottain ja lapset saavat asua samassa koko ajan. Tämä ei olisi mitenkään mahdotonta järjestää, voisi olla jopa halvempaa vanhemmille perinteiseen malliin nähden pitää sitä lasten kotia ja sitten vaikka yhteinen yksiö ja vaihdetaan viikoin välein. Mutta eihän tähän kukaan halua lähteä kun pitäisi edelleen asua samoissa nurkissa exän kanssa vaikka eri aikaan ja oma rakkauselämä ottaisi kolauksen.

Eräs ystäväni hoisi mielestäni asian aikanaan myös oikein mallikkaasti: lapset asuivat äidillään, mutta isä asui naapurissa ja hänellä oli avaimet lasten kotiin joten oli joka päivä osana lasten elämää, kuskasi harrastuksiin, tuli auttamaan läksyissä ja ihan vaikka vain pelailemaan. Kun äiti oli töissä tai treffeillä tmv., tuli viettämään lasten kanssa aikaa, tekemään ruuan, pyykkäämään vaatteet yms. kuten kuka tahansa lähivanhempi. Molemmat löysivät uudet puolisotkin mutta odottivat, kunnes lapset aikuistuivat ennen kun sitten tahoiltaan muuttivat yhteen uusien puolisoiden kanssa, vaihtoivat kaupunkia jne.

Usein valitettavasti helpompi alkaa elää omaa elämää ja lapset sitten vaihtavat kotia, joskus sekin ehkä toimii.

Ei tuollainen ole välttämättä mahdollista, että vanhemmat jakaisivat saman yksiön ja tulisivat vuoroviikoin lasten luo vanhaan kotiin. On täysin ymmärrettävää ja inhimillistä, että ei halua eron jälkeen jakaa samaa yksiötä entisen kumppanin kanssa, ja on lähinnä pahantahtoista tarjoilla sitä ainoana oikeana ratkaisuna. Tuollainen vaihtoehto voi joillekin toimia eräänlaisena välivaiheena, jos vanhempien välit ovat hyvät ja esim. kyseessä on vaikka tilanne, jossa lapset ovat jo miltei aikuisia, tai sitten yksiön vuorottelu liittyy tilanteeseen, jossa kumpikin vasta etsii uutta kotia.

Ja eipä tuo ole monelle taloudellisesti mahdollinen. Se, tuleeko se halvemmaksi riippuu aika monesta asiasta. Ja oikeudellisesti voi olla haastavaa, jos toisen pitäisi muuttaa virallisesti muualle, mutta silti maksettaisiin yhdessä entisen yhteisen kodin kulut, mahdolliset asuntolainatkin.

Myös tuollainen entisen kumppanin jatkuva vierailu lähivanhemman luona saattaa kuulostaa monen mielestä ihanteelliselta ja sujuvalta, mutta ei se sitä välttämättä ole. Tiedän yhden perheen jossa on näin, ja käytännössä se pitää entiset kumppanit liian kiinni toisissaan. Etävanhempi on aina riippuvainen lähivanhemmasta. Ja kyllä tuokin lasten mielikuvaa ensisijaisesta vanhemmasta muokkaa: vierailevasta etävanhemmasta tulee nimenomaan sellainen vieraileva vanhempi, joka vain käy lasten varsinaisessa elämässä kylässä, eikä mitään omaa yhteistä arkea tämän vanhemman kanssa enää ole.

Kuten täällä on jo todettu niin on ratkaisu eron jälkeen sitten mikä tahansa niin kaikissa on varmasti hyviä ja huonoja puolia. Meillä on eletty nyt 11-vuotiaan pojan kanssa vuoroviikko-arkea kohta 4 vuotta. Oma kokemus on ollut että on toiminut meillä todella hyvin ja poikakin tuntuu ainakin vielä tykkäävän. Asutaan exän kanssa n. 500 m päässä toisistamme ja pojalla on todellakin kaksi omaa kotia, jotka varmasti myös tuntuvat kodilta. Itselleni on ollut tärkeää että molemmat vanhemmat olemme eron jälkeen "yhtä tärkeitä" vanhempina ja ettei lapselle tule tunnetta että on vieraana jommankumman vanhemman kotona. Tietysti tajuan että siirtymät voivat jossain määrin kuormittaa mutta kyllä ainakin meillä vanhemmat ovat ne, jotka esim. pakkaavat lapsen tavarat ennen kodin vaihtoa. Ja kyllä, tavaraa meillä on jonkun verran (ehkä 3 isoa kaupan kestokassia) mutta ei ole ollut ongelma esim. pakata xboxia mukaan muitten kamojen mukana ja tähän on kyllä tullut jo aika hyvä rutiini. Jos jotain sattuisi unohtumaan niin ei ole ongelma hakea kun kodit lähekkäin. 

Ja ainahan näihin ei liity uusperhekuvioita. Meillä kyllä ex jo uudelleen naimisissa ja itsekin pidemmässä etäsuhteessa niin että vietetään aikaa yhdessä myös pojan kanssa mutta kuviossa ei ole muita lapsia eli kyllä me vanhemmat varmasti pystytään keskittymään poikaamme ihan täysin. 

Meillä on ollut vielä tapana, että kun lapsi on toisella vanhemmalla niin joka ilta kuitenkin soitellaan toiselle vanhemmalle ja vaihdetaan päivän kuulumiset. Meillä tämä toimii, poika ei tunnu olevan kovin ikävöivää tyyppiä ja varmasti auttaa että tietää voivansa milloin vain tulla kumpaan vaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?

Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.

Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D

Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..

Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta. 

Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona. 

Kun tiedossa on, että lapsi vaihtaa säännöllisesti asuinpaikkaansa, niin kannattaa ehkä silloin hankkia sellainen tietokone, jonka kanssa se onnistuu helposti. Kyseessä on joko idiotismi tai sitten tahallinen teko juuri tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedän, että on erovanhempia, jotka lellivät lasta kaikin mahdollisin materialistisin tavoin vain saavuttaakseen suosiota toisen vanhemman kustannuksella. Järkevä ja vastuullinen vanhempi ei tällaiseen sorru, mutta meitähän on moneen junaan ja jotkut jäävät laiturillekin toljottamaan.

Eli jätättekö sitten ostamatta esimerkiksi lapselle mopot ja isommat harrastukset? Koska mielestäni ainakin esimerkiksi tyyliin sähly + jääkiekko varusteiden viikottain raahaaminen edestakas on aika typerää, siihe päälle vielä muutkin tavarat sitten. 

Sillä mopolla voi ajaa :D Jos et tiennyt. Muut varusteet siirretään kodista toiseen. Vanhemmat kuskaavat. 

Joo ja sitä lätkää pelataan vain lähivanhemman takapihalle jäädytetyllä jäällä eikä kamoja koskaan tarvitse kuskata muutoin, mutta oih ja voih, kun se perhanan vuoroviikkosysteemi...

Jatkuva varusteiden turha raahaaminen edestakaisin ei ole lapsen kannalta millään tavalla hyvästä. Ette te vanhempanakaan suostuisi, että teidän tavaroita vietäisiin joka viikko paikasta toiseen, niin miksi se on lasten kannalta hyvä juttu?

Itse olen sitä mieltä, että paljon parempi olisi, että kuukauden välein vaihdettaisiin maisemaa. Näin lapsi saisi kuukauden olla jatkuvasti siirtelemättä tavaroita paikasta toiseen.

Vuoroasumisenhan ei tarvitse olla juuri viikko-viikko. Monella se onkin esim. kahden viikon sykleissä. Tähän voi jokainen perhe etsiä oman luovan ratkaisunsa. Monelle lapselle voi kuukausi tuntua liian pitkältä ajalta, jolloin saatetaankon todeta, että esim. 2 viikon välein on ihanteellisin ratkaisu. Mutta tapauskohtaisiahan nämä ovat.

Usein viikonloppuvanhemmuutta esitetään vuoroasumisen ratkaisuksi, mutta siinä tulee niitä siirtymiä ja tavaroiden kuskaamista ihan yhtä paljon.