Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En vain tajua vuoroviikkoja. Ihan käsittämätöntä.
21.11.2022 |
Toinen vanhempi vapaalla joka toinen viikko - ja mitä se aiheuttaa lapsille!
Kommentit (491)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tehty tutkimus joka osoitti, että lapset suosittelevat omille lapsilleen tätä asumismuotoa, jos ero tulisi. Se kertoo siitä, että yleisesti vallalla oleva mielipide siitä, että vuoroasuminen on lapselle se raskain asumisen muoto, on väärä.
On myös tehty tutkimus että olet apina. Miltä tämä kuulostaa?
Ilman tutkimusta voimme todeta, että sinä olet idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikon asumiseen tarvittavat vaihtovaatteet ja henkilökohtaiset kamat menevät putkikassilliseen.
Miksi siirtää vaihtovaatteita? Meillä on lapsilla kummassakin kodissa vaatekaapissa vaatteita reilu viikon tarpeisiin. Samoin löytyy hygieniatuotteita kummassakin kodissa, joten pakattavan tavaran määrä on varsin vähäinen.
tuossa on vaatteiden osalta se hankaluus, että kun pitää olla siirtyessäkin vaatteet päällä niin niitä kulkeutuu väkisin edestakas. Ja toisessa kodissa pestään ahkerammin ja toisessa on aina kaikki pyykissä. Teini on jo lisäksi melko valikoiva, joten ne parhaat lempivaatteet pitää kulkea aina mukana.
Mut toisaalta pakataanhan matkoille ja mökille jne ihan samalla tavalla ja aivan vapaaehotisesti, ei ole ylivoimaista.
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D
Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..
En minäkään vuoroviikkoja tajua. Itse en olisi edes eroa halunnut, mutta minkäs teet, kun toinen hyppää vieraan matkaan. Ei toista voi väkisinkään pitää.
Meillä on yhteishuoltajuus, asumme melko lähellä eksän kanssa. Emme ole toistemme kanssa juurikaan tekemisissä pettämisestä ja rankasta erosta johtuen, mutta yhteishuoltajuuden olemme järjestäneet niin, että lapset saavat tulla ja mennä vapaasti molempien luona. Siten molemmat saavat olla lasten elämässä lähes päivittäin.
En ole koskaan ymmärtänyt lapsivapaista hehkuttamista, enkä näitä vuoroviikkoja. Perhe perustetaan ja lapset hankitaan yleensä sillä päätöksellä, että ollaan perhe yhdessä ja lapset on läsnä elämässä, joka päivä. Sitten otetaan ero ja aletaan hehkuttamaan lapsivapaista? Mitä hittoa?
Muutenkaan en ymmärrä, kuinka paljon nykyään erotaan. Lapsi kärsii erosta aina. Meilläkin, vaikka on yritetty parhaamme lasten puolesta eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
On olemassa erityisiä kannettavia tietokoneita ja jopa niille suunniteltuja kantolaukkuja. Jotkut aikuisetkin ovat sellaisiin törmänneet esimerkiksi työelämässä, kun on erityistarpeita siirtää työvälineitä paikasta toiseen.
Tietysti on hankala juttu jos harrastaa esimerkiksi puutöitä ja verstaan tonnin painoisia työstökoneita ei sitten saa mukaan toiselle vanhemmalle. Mutta eipä saa viikonlopuksi kyläilyvanhemman luoksekaan, eikä siellä välttämättä ole edes sitä jääpalakonetta kylmäkaapin ovessa, hui että!
Optimi tietysti olisi,.että vanhemmat asuisi tyyliin naapureina, mutta vuoroviikkoihin on vain toteuttava. Ei aina voi tietää, mitkä kasvatus valinnat on hyödyllisiä tai haitallisia. Pakko vaan yrittää parhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Tulee sellainen olo? Mullapa tulee sellainen olo, että nämä kritisoijat ja ap elää hirveässä avioliitossa ja parisuhteessa ja siksi täällä vinkuu. Naamioi sen muka siihen, että olisivat huolissaan jonkun toisen lapsen elämästä.
Erotessa tehdään liuta valintoja, jotka ovat parhaita mihin pystytään. Vanhemmat kuskaa lapset tavarat. Vaikka ne isommatkin. Vaikka keskellä viikkoa jos jotain on unohtunut. Vanhemmat kuskaa lapsia kavereille tai mihin nämä milloinkin haluavat. Lapsen elämästä yritetään tehdä mahdollisimman mukavaa. Ei kukaan tervejärkinen halua olla erossa lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D
Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..
Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta.
Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin tuttavaperheillä ja sukulaisilla on tai ollut vuoroviikot ja myös työssäni olen pikkasen asiaan liittyvää kokemusta saanut.
Vuoroviikkojen onnistumiseen tarvitaan lapsen vanhempien hyvää yhteistyötä, on oltava ainakin perusasialliset välit.
Vanhempien tulisi asua lähellä toisiaan.
Olen nähnyt ja kuullut alle kouluikäisillä olevan elämässään kahden kodin lisäksi kaksi päiväkotia (eri paikkakunnat) joten kukin voi ynnätä, miten monta ihmissuhdetta - aikuiset ja lapset- lapsi voi joutua kohtaamaan. Tämmöinen järjestely onneksi kai harvinaista, mutta nähty.
Jotkut vuoroviikkolapset ovat jälkikäteen sanoneet, että olisivat halunneet vain yhden kodin. Jotkut ovat sopeutuneet hyvin kahden kodin systeemiin.
Loppuajatus: Olipa järjestely mikä tahansa huoltajien erottua, sitä kannattaa seurata ja varsinkin lapsen omat tuntemukset huomioida. Sovittu järjestely voidaan muuttaa, jos ei ole hyvä. Muistetaan tämä: LAPSEN ETU tärkeintä.
Vuoroviikkoasumista yritetään nykyään mielestäni myydä jotenkin helppona ja tasa-arvoisena ratkaisuna kaikille, vaikka ei se todellisuudessa sitä ole.
On tietenkin perheitä, joissa se toimii hyvin, mutta on myös paljon perheitä, joissa se ei toimi. Lapset ovat yksilöitä. Eiväthän kaikki aikuisetkaan pidä esimerkiksi matkatyöstä tai etäsuhteista ollenkaan. Sitä voisi vähän verrata tähän. Itse kokisin todella stressaavana, jos joutuisin joka sunnuntai pakkaamaan rinkan muuttamaan toiseen kämppään.
Onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat, jos vanhemmat asuvat suht lähellä toisiaan ja ovat hyvissä väleissä. Molempien vanhempien pitäisi olla myös samalla lailla kykeneviä hoitamaan lapsen asioita ja suht saman mielisiä kasvatusperiaatteiden ja pelisääntöjen kanssa. Hommat mutkistuvat yleensä siinä vaiheessa, kun tulee elämä vastaan eli syntyy erimielisyyksiä ja riitoja, tulee muuttoja, vanhemmat löytävät uusia kumppaneita eli tulee uusperhekuvioita tms.
Lapset myös kasvavat ja mieli muuttuu. Se, mikä ekaluokkalaisen kanssa toimi vielä hyvin, ei ehkä enää 12-vuotiaalle käykään.
Teen töitä alakoulun opettajana ja kyllä minä työssäni näen aika paljon näitä vuoroviikkoasumisen takia enemmän tai vähemmän oireilevia lapsia. Eikä tämä ole mitään omaa tulkintaani vaan siis erinäisiä vuoroviikkoasumisen aiheuttamia haasteita on monien perheiden kanssa yhdessä koitettu ratkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Tulee sellainen olo? Mullapa tulee sellainen olo, että nämä kritisoijat ja ap elää hirveässä avioliitossa ja parisuhteessa ja siksi täällä vinkuu. Naamioi sen muka siihen, että olisivat huolissaan jonkun toisen lapsen elämästä.
Erotessa tehdään liuta valintoja, jotka ovat parhaita mihin pystytään. Vanhemmat kuskaa lapset tavarat. Vaikka ne isommatkin. Vaikka keskellä viikkoa jos jotain on unohtunut. Vanhemmat kuskaa lapsia kavereille tai mihin nämä milloinkin haluavat. Lapsen elämästä yritetään tehdä mahdollisimman mukavaa. Ei kukaan tervejärkinen halua olla erossa lapsistaan.
Jos lapsen elämästä tahdotaan tehdä mahdollisimman mukava, niin miten voit selittää lapsen mukavuuden olevan sitä, että saa jatkuvasti olla lapsia viemässä edestakaisin ja tavaroitakin pitää jatkuvasti keskellä viikkoa toimitella eri osoitteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasumista yritetään nykyään mielestäni myydä jotenkin helppona ja tasa-arvoisena ratkaisuna kaikille, vaikka ei se todellisuudessa sitä ole.
On tietenkin perheitä, joissa se toimii hyvin, mutta on myös paljon perheitä, joissa se ei toimi. Lapset ovat yksilöitä. Eiväthän kaikki aikuisetkaan pidä esimerkiksi matkatyöstä tai etäsuhteista ollenkaan. Sitä voisi vähän verrata tähän. Itse kokisin todella stressaavana, jos joutuisin joka sunnuntai pakkaamaan rinkan muuttamaan toiseen kämppään.
Onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat, jos vanhemmat asuvat suht lähellä toisiaan ja ovat hyvissä väleissä. Molempien vanhempien pitäisi olla myös samalla lailla kykeneviä hoitamaan lapsen asioita ja suht saman mielisiä kasvatusperiaatteiden ja pelisääntöjen kanssa. Hommat mutkistuvat yleensä siinä vaiheessa, kun tulee elämä vastaan eli syntyy erimielisyyksiä ja riitoja, tulee muuttoja, vanhemmat löytävät uusia kumppaneita eli tulee uusperhekuvioita tms.
Lapset myös kasvavat ja mieli muuttuu. Se, mikä ekaluokkalaisen kanssa toimi vielä hyvin, ei ehkä enää 12-vuotiaalle käykään.
Teen töitä alakoulun opettajana ja kyllä minä työssäni näen aika paljon näitä vuoroviikkoasumisen takia enemmän tai vähemmän oireilevia lapsia. Eikä tämä ole mitään omaa tulkintaani vaan siis erinäisiä vuoroviikkoasumisen aiheuttamia haasteita on monien perheiden kanssa yhdessä koitettu ratkoa.
Vaikka täällä kritisoinkin vuoroviikkoasumista, niin et sinä opettajana yksinkertaisesti voi tietää millään tavalla oireilevatko lapset sitä vuoroviikkoasumista, vai muuta perheen sisällä olevaa dynamiikkaa tai eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa järkevä ja oikeudenmukainen tapa lapselle on se, että hän asuu vakituisesti toisen vanhempansa kanssa, ja sitten tämä toinen vanhempi voi käydä lastaan tapaamassa.
En minä sitä "lomalla" oloa kauhistele, mutta epäsuosittu mielipiteeni on se, että aikuisten pitäisi pystyä nämä asiat järjestämään lapsien kannalta parhaalla tavalla, vaikka sitten niin, että vanhemmat vaihtavat kotia viikottain ja lapset saavat asua samassa koko ajan. Tämä ei olisi mitenkään mahdotonta järjestää, voisi olla jopa halvempaa vanhemmille perinteiseen malliin nähden pitää sitä lasten kotia ja sitten vaikka yhteinen yksiö ja vaihdetaan viikoin välein. Mutta eihän tähän kukaan halua lähteä kun pitäisi edelleen asua samoissa nurkissa exän kanssa vaikka eri aikaan ja oma rakkauselämä ottaisi kolauksen.
Eräs ystäväni hoisi mielestäni asian aikanaan myös oikein mallikkaasti: lapset asuivat äidillään, mutta isä asui naapurissa ja hänellä oli avaimet lasten kotiin joten oli joka päivä osana lasten elämää, kuskasi harrastuksiin, tuli auttamaan läksyissä ja ihan vaikka vain pelailemaan. Kun äiti oli töissä tai treffeillä tmv., tuli viettämään lasten kanssa aikaa, tekemään ruuan, pyykkäämään vaatteet yms. kuten kuka tahansa lähivanhempi. Molemmat löysivät uudet puolisotkin mutta odottivat, kunnes lapset aikuistuivat ennen kun sitten tahoiltaan muuttivat yhteen uusien puolisoiden kanssa, vaihtoivat kaupunkia jne.
Usein valitettavasti helpompi alkaa elää omaa elämää ja lapset sitten vaihtavat kotia, joskus sekin ehkä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D
Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..
Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta.
Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona.
Jep. Ja mikäs sen tärkeämpää kuin viihtyminen? Lapsella pitää olla pelikone, jotta viihtyy. Oma huone, tietysti, jotta viihtyy. Mopo on saatava, kun se viihtyminen. Älypuhelinta ei tarvinne enää edes mainita. Tekemistä joka illaksi, ettei käy aika pitkäksi, jos ei jaksakaan pelata. Harrastus, totta kai (onhan vanhemmilla muuten auto ja aikaa kuskata, onhan?)
Mitä ihmeen vanhempia nykyisin, nyt on pakko kysyä!? Lapselle kuuluu olla huoltaja, joka on kiinnostunut kuuntelemaan, ohjaamaan ja viettämään aikaa hänen kanssaa. Tuki koulunkäynnille. Koti ja riittävästi ravintoa ja unta. Loppu on pelkkää extraa, ei merkittävää todellisen hyvinvoinnin kannalta, mutta merkillisesti jo aivan itsestäänselvänä perustarpeena pidettyä ROINAA. Monella ydinperheellä ei ole mahdollisuutta tarjota kahden vanhemman kotia, jossa pelit ja rensselit ja virikettä ja harrastetta Herätkää nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikoissa ihmettelen eniten sitä, miten iloisesti moni niihin suostuu ja nauttii avoimesti vapaista viikoistaan. En tiedä miten selviäisin jos lapseni olisivat puolet lapsuudestaan jossain ihan muualla. Onneksi meillä on onnellinen yhden vanhemman perhe ja lapsilla yksi koti. Lapsilla ei ikävöintiä, kulkemista, mulla ei riitelyä eksän kanssa. Ajattelen lämmöllä kaikkia vanhempia jotka tuohon vastentahtoisesti joutuvat. Menetys on huomattava. Vapaata toivovalle toki ihana systeemi, jos omia tarpeita ei pysty hoitamaan asuen yhdessä lasten kanssa.
Ymmärtäisitkö vuoroviikottelua, jos sinulla ei olisi lapset ollenkaan vaan ne olisivat eksälläsi?
Sellaista tilannetta ei voi syntyä. Kuten sanoin, olen lasten elämän ainoa vanhempi. Jos olisin vanhempi jolta lapset otetaan kokonaan pois, jokin syy siihen toki olisi. Vaikea kuvitella missä ihmeen tilanteessa toimisin niin että en saisi elää lasteni kanssa.
No entä, jos lapsilla on 2 vanhempaa, joista molemmat haluavat olla mahd. paljon lastensa kanssa, mutta he eroavat? Pystytkö nähdä asioita muidenkin vinkkelistä, vai vain omastasi?
Tottakai pystyn. Sitähän tässä juuri pohditaan, asioita eri näkökulmista. Monenlaisia tilanteita on ja niitä on tässä mietitty. Miksi otat juuri minut silmätikuksi ja koetat osoittaa että en ymmärrä muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasumista yritetään nykyään mielestäni myydä jotenkin helppona ja tasa-arvoisena ratkaisuna kaikille, vaikka ei se todellisuudessa sitä ole.
On tietenkin perheitä, joissa se toimii hyvin, mutta on myös paljon perheitä, joissa se ei toimi. Lapset ovat yksilöitä. Eiväthän kaikki aikuisetkaan pidä esimerkiksi matkatyöstä tai etäsuhteista ollenkaan. Sitä voisi vähän verrata tähän. Itse kokisin todella stressaavana, jos joutuisin joka sunnuntai pakkaamaan rinkan muuttamaan toiseen kämppään.
Onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat, jos vanhemmat asuvat suht lähellä toisiaan ja ovat hyvissä väleissä. Molempien vanhempien pitäisi olla myös samalla lailla kykeneviä hoitamaan lapsen asioita ja suht saman mielisiä kasvatusperiaatteiden ja pelisääntöjen kanssa. Hommat mutkistuvat yleensä siinä vaiheessa, kun tulee elämä vastaan eli syntyy erimielisyyksiä ja riitoja, tulee muuttoja, vanhemmat löytävät uusia kumppaneita eli tulee uusperhekuvioita tms.
Lapset myös kasvavat ja mieli muuttuu. Se, mikä ekaluokkalaisen kanssa toimi vielä hyvin, ei ehkä enää 12-vuotiaalle käykään.
Teen töitä alakoulun opettajana ja kyllä minä työssäni näen aika paljon näitä vuoroviikkoasumisen takia enemmän tai vähemmän oireilevia lapsia. Eikä tämä ole mitään omaa tulkintaani vaan siis erinäisiä vuoroviikkoasumisen aiheuttamia haasteita on monien perheiden kanssa yhdessä koitettu ratkoa.
Vaikka täällä kritisoinkin vuoroviikkoasumista, niin et sinä opettajana yksinkertaisesti voi tietää millään tavalla oireilevatko lapset sitä vuoroviikkoasumista, vai muuta perheen sisällä olevaa dynamiikkaa tai eroa.
Puhumattakaan siitä, onko oireilu peräisin jostain aiemmasta traumatisoitumisesta tms. Eroa edeltänyt riitaisa tms. parisuhde eli turvaton koti voi olla syynä, tai itse vanhempien ero ja elämäntilanteen muutos sellaisenaan. Aiemmista tapahtumista johtuva oireilu ei ole automaattisesti eron jälkeen vallitsevan vuoroviikkoasumisen syytä eikä ole mahdollista sanoa, olisiko se missään muussa huoltajuusmallissa ainakaan sen vähäisempää. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa järkevä ja oikeudenmukainen tapa lapselle on se, että hän asuu vakituisesti toisen vanhempansa kanssa, ja sitten tämä toinen vanhempi voi käydä lastaan tapaamassa.
Eli lapsella ei todellisuudessa olisi enää kuin yksi vanhempi? En ymmärrä miten tämä olisi lapsen etu.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, tuplaamalla voi vielä vähentää. Kuvailin vaan sitä maksimimäärää, jos ei ole esim. varaa hankkia kaikkea tuplana.