Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En vain tajua vuoroviikkoja. Ihan käsittämätöntä.
21.11.2022 |
Toinen vanhempi vapaalla joka toinen viikko - ja mitä se aiheuttaa lapsille!
Kommentit (491)
Olen varmaan ensimmäisiä vuoroviikkolapsia, ikää on jo 30. Vanhempani erosivat 24 vuotta sitten, ja kumpikin perusti pian uudet perheet (ero tuli kun äitini ilmoitti olevansa raskaana toiselle miehelle). Lopputulema oli se, että minusta tuli käytännössä koditon. Aina viikon välein siirryin perheestä toiseen muiden vaivoiksi, en todellakaan tuntenut kuuluvani kummankaan vanhempani uuteen perheeseen. Jos olisi asunut vakituisesti jommassakummassa kodissa, olisin varmasti kiinnittynyt paremmin sinne.
Muutin omilleni heti kun pystyin. Äitiini en ole ollut missään yhteydessä lähes 10 vuoteen, isän kanssa synttäripäivinä lähetetään onnittelutekstarit ja siinä se. Nuorempia sisaruspuolia tapaan silloin tällöin nyt, kun hekin ovat jo aikuisia. En todellakaan toivo uusperhe+vuoroviikkoyhdistelmää kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäselväksi jää, että mitä ap ehdottaisi tilalle.
En ole ap, mutta itse ainakin tein lapset sellaisen puolison kanssa, josta en halua erota. Suosittelen muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D
Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..
Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta.
Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona.
Kun tiedossa on, että lapsi vaihtaa säännöllisesti asuinpaikkaansa, niin kannattaa ehkä silloin hankkia sellainen tietokone, jonka kanssa se onnistuu helposti. Kyseessä on joko idiotismi tai sitten tahallinen teko juuri tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedän, että on erovanhempia, jotka lellivät lasta kaikin mahdollisin materialistisin tavoin vain saavuttaakseen suosiota toisen vanhemman kustannuksella. Järkevä ja vastuullinen vanhempi ei tällaiseen sorru, mutta meitähän on moneen junaan ja jotkut jäävät laiturillekin toljottamaan.
Eli jätättekö sitten ostamatta esimerkiksi lapselle mopot ja isommat harrastukset? Koska mielestäni ainakin esimerkiksi tyyliin sähly + jääkiekko varusteiden viikottain raahaaminen edestakas on aika typerää, siihe päälle vielä muutkin tavarat sitten.
höh, miten ne lätkäkamppeet liikkuu kodin ja jäähallin välin teillä ydinperheissä?
Katsos kun se on eri asia. Tässä on nyt tarkoitus moralisoida ja painaa alas eroperheiden vanhempia vielä vähän lisää, kun he eivät itse tiedä epäonnistuneensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D
Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..
Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta.
Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona.
Kun tiedossa on, että lapsi vaihtaa säännöllisesti asuinpaikkaansa, niin kannattaa ehkä silloin hankkia sellainen tietokone, jonka kanssa se onnistuu helposti. Kyseessä on joko idiotismi tai sitten tahallinen teko juuri tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedän, että on erovanhempia, jotka lellivät lasta kaikin mahdollisin materialistisin tavoin vain saavuttaakseen suosiota toisen vanhemman kustannuksella. Järkevä ja vastuullinen vanhempi ei tällaiseen sorru, mutta meitähän on moneen junaan ja jotkut jäävät laiturillekin toljottamaan.
Eli jätättekö sitten ostamatta esimerkiksi lapselle mopot ja isommat harrastukset? Koska mielestäni ainakin esimerkiksi tyyliin sähly + jääkiekko varusteiden viikottain raahaaminen edestakas on aika typerää, siihe päälle vielä muutkin tavarat sitten.
Sillä mopolla voi ajaa :D Jos et tiennyt. Muut varusteet siirretään kodista toiseen. Vanhemmat kuskaavat.
Joo ja sitä lätkää pelataan vain lähivanhemman takapihalle jäädytetyllä jäällä eikä kamoja koskaan tarvitse kuskata muutoin, mutta oih ja voih, kun se perhanan vuoroviikkosysteemi...
Jatkuva varusteiden turha raahaaminen edestakaisin ei ole lapsen kannalta millään tavalla hyvästä. Ette te vanhempanakaan suostuisi, että teidän tavaroita vietäisiin joka viikko paikasta toiseen, niin miksi se on lasten kannalta hyvä juttu?
Itse olen sitä mieltä, että paljon parempi olisi, että kuukauden välein vaihdettaisiin maisemaa. Näin lapsi saisi kuukauden olla jatkuvasti siirtelemättä tavaroita paikasta toiseen.
Sulle on täysin vieras ilmiö tämä kun aikuisten (ja lasten) tavarat siirtyy viikottain kodin ja loma-asunnon väliä? Vuorotyöläisten lapset siirtyy säännöllisesti tavaroineen isovanhempien luo tai yökamppeet on pakattava vuoropäikkyyn. Jotkut aikuiset jopa asuvat työviikkonsa toisella paikkakunnalla tai tekevät reissutyötä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäselväksi jää, että mitä ap ehdottaisi tilalle.
En ole ap, mutta itse ainakin tein lapset sellaisen puolison kanssa, josta en halua erota. Suosittelen muillekin.
No shit sherlock! Miten en tajunnut että miehestä kuoriutuu täyspäinen idiootti, joka lopettaa kaikki kotityöt, lasten hoitoon ja elämään osallistumisen, alkaa vihata minua ja mun sukulaisia ja ystäviä, lopettaa läheisyyden ja seksin tyystin viiden yhteisen vuoden jälkeen kun lapset on syntyneet. Ai että miten en tätä tajunnut. Olispa mennyt paremmin jos olisin osannut tuon ennustaa. Sivuhuomautuksena, suhteen viis ensimmäistä vuotta meni hyvin ja mies halusi lapsia enemmän kuin minä, ennen yhteenmuuttoa hänen kotinsa oli tip top siisti aina, ja vielä ensimmäiset yhteiset vuodet tehtiin kaikki tasajaolla. Lasten synnyttyä alamäki alkoi ja kaikki miehessä muuttui, hänen käytöksensä minuakin kohtaan muuttui täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäselväksi jää, että mitä ap ehdottaisi tilalle.
En ole ap, mutta itse ainakin tein lapset sellaisen puolison kanssa, josta en halua erota. Suosittelen muillekin.
FYI: Yksi ei voi suhteessa pysyä eikä toista pakottaa siihen jäämään, jos se ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan ensimmäisiä vuoroviikkolapsia, ikää on jo 30. Vanhempani erosivat 24 vuotta sitten, ja kumpikin perusti pian uudet perheet (ero tuli kun äitini ilmoitti olevansa raskaana toiselle miehelle). Lopputulema oli se, että minusta tuli käytännössä koditon. Aina viikon välein siirryin perheestä toiseen muiden vaivoiksi, en todellakaan tuntenut kuuluvani kummankaan vanhempani uuteen perheeseen. Jos olisi asunut vakituisesti jommassakummassa kodissa, olisin varmasti kiinnittynyt paremmin sinne.
Muutin omilleni heti kun pystyin. Äitiini en ole ollut missään yhteydessä lähes 10 vuoteen, isän kanssa synttäripäivinä lähetetään onnittelutekstarit ja siinä se. Nuorempia sisaruspuolia tapaan silloin tällöin nyt, kun hekin ovat jo aikuisia. En todellakaan toivo uusperhe+vuoroviikkoyhdistelmää kenellekään.
Kuulostaa kyllä siltä, ettie tuossa ongelma ole ollut vuoroasuminen vaan vanhempien kylmä suhtautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan ensimmäisiä vuoroviikkolapsia, ikää on jo 30. Vanhempani erosivat 24 vuotta sitten, ja kumpikin perusti pian uudet perheet (ero tuli kun äitini ilmoitti olevansa raskaana toiselle miehelle). Lopputulema oli se, että minusta tuli käytännössä koditon. Aina viikon välein siirryin perheestä toiseen muiden vaivoiksi, en todellakaan tuntenut kuuluvani kummankaan vanhempani uuteen perheeseen. Jos olisi asunut vakituisesti jommassakummassa kodissa, olisin varmasti kiinnittynyt paremmin sinne.
Muutin omilleni heti kun pystyin. Äitiini en ole ollut missään yhteydessä lähes 10 vuoteen, isän kanssa synttäripäivinä lähetetään onnittelutekstarit ja siinä se. Nuorempia sisaruspuolia tapaan silloin tällöin nyt, kun hekin ovat jo aikuisia. En todellakaan toivo uusperhe+vuoroviikkoyhdistelmää kenellekään.
Se että sun vanhemmat ei olleet hääppöisiä vanhempia sulle, ei tarkoita, etteikö jonkun kohdalla vuoroviikkosysteemi toimi. Itse olen päättänyt, ettei tähän mun ja lasten kotiin tule vielä kukaan asumaan, enkä ole uutta miestäni esitellyt lapsille, ennenkuin katsotaan, et se lapsillekin sopii. Isänsä asuu jo uuden perheen kanssa yhdessä, mä en halua lasten elämää nyt enempää sekoittaa tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D
Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..
Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta.
Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona.
Kun tiedossa on, että lapsi vaihtaa säännöllisesti asuinpaikkaansa, niin kannattaa ehkä silloin hankkia sellainen tietokone, jonka kanssa se onnistuu helposti. Kyseessä on joko idiotismi tai sitten tahallinen teko juuri tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedän, että on erovanhempia, jotka lellivät lasta kaikin mahdollisin materialistisin tavoin vain saavuttaakseen suosiota toisen vanhemman kustannuksella. Järkevä ja vastuullinen vanhempi ei tällaiseen sorru, mutta meitähän on moneen junaan ja jotkut jäävät laiturillekin toljottamaan.
Eli jätättekö sitten ostamatta esimerkiksi lapselle mopot ja isommat harrastukset? Koska mielestäni ainakin esimerkiksi tyyliin sähly + jääkiekko varusteiden viikottain raahaaminen edestakas on aika typerää, siihe päälle vielä muutkin tavarat sitten.
höh, miten ne lätkäkamppeet liikkuu kodin ja jäähallin välin teillä ydinperheissä?
Katsos kun se on eri asia. Tässä on nyt tarkoitus moralisoida ja painaa alas eroperheiden vanhempia vielä vähän lisää, kun he eivät itse tiedä epäonnistuneensa.
Mut mikä tähän on motiivi, sitä en tajua. Vai onko tää taas näitä juttuja kun kotiäiti moralisoi uraäitiä tai joukolla haukutaan jotain Iltalehden onnistunutta elämänmuutostarinaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan ensimmäisiä vuoroviikkolapsia, ikää on jo 30. Vanhempani erosivat 24 vuotta sitten, ja kumpikin perusti pian uudet perheet (ero tuli kun äitini ilmoitti olevansa raskaana toiselle miehelle). Lopputulema oli se, että minusta tuli käytännössä koditon. Aina viikon välein siirryin perheestä toiseen muiden vaivoiksi, en todellakaan tuntenut kuuluvani kummankaan vanhempani uuteen perheeseen. Jos olisi asunut vakituisesti jommassakummassa kodissa, olisin varmasti kiinnittynyt paremmin sinne.
Muutin omilleni heti kun pystyin. Äitiini en ole ollut missään yhteydessä lähes 10 vuoteen, isän kanssa synttäripäivinä lähetetään onnittelutekstarit ja siinä se. Nuorempia sisaruspuolia tapaan silloin tällöin nyt, kun hekin ovat jo aikuisia. En todellakaan toivo uusperhe+vuoroviikkoyhdistelmää kenellekään.
Et ole ensimmäisiä. Yli nelikymppinen lapsuudenkaverini sisaruksineen olivat aikanaan pieninä vuoroviikkoasumisessa, kun vanhemmat erosivat. Iän myötä teini-iässä lapset saivat sitten valita järjestelyt mielensä mukaan ja kaverini jäi toisen vanhemman luokse, muut sisarukset toisen luokse ja vierailivat sitten toisilla vanhemmillaan joka toinen viikonloppu tai jollain satunnaisemmalla kuviolla. Toinen vanhempi perusti uusperheen pian, toinen vuosia myöhemmin. Kaikki selvisivät ja ovat hyvissä väleissä molempiin vanhempiinsa sekä sisar- ja vanhempipuoliin ja nyt esim. vanhemman uusi puoliso toimittaa heidän omille lapsilleen isovanhemman virkaa ihan normaaliin tapaan jne. Sinun huono kokemuksesi ei ole mikään yleispätevä eikä peruste tuomita kaikki vastaavat perhekuviot. Kuulostaa että sinulla on ihan keskenäsi selvittämättömiä kauan sitten muodostuneita ongelmia vanhempiesi kanssa eikä se välttämättä ole edes perhemuodoista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vuoroviikko-vanhemmat esimerkiksi siirtelevät lasten tietokoneita tai muita isompia hankintoja?
Tätä olen aina ihmetellyt. Tulee vähän sellainen olo, ettei lapselle hankita mitään isompaa sitten sen takia, kun niitä ei voi sitten siirrellä viikko-viikko menetelmä puolelta toiselle.
Kuskaa laptopia mukanaan, ihan niin kuin minäkin aina työreissuun tai toimistolle :D
Molemmissa kodeissa on joku pelikone, ettei sellainenkaan vahinko pääse tapahtumaan, ettei olisi pelaamismahdollisuutta kokonaiseen viikkoon..
Kun puhuin tietokoneesta, niin en puhunut kannettavasta.
Itse tiedän yhden tapauksen, jossa isä osti pojalleensa pöytätietokoneen mikä on sitten isän luona. Onko siis ihme, kun poika sitten aina vinkuu isän luokse eikä viihdy äidin luona.
Kun tiedossa on, että lapsi vaihtaa säännöllisesti asuinpaikkaansa, niin kannattaa ehkä silloin hankkia sellainen tietokone, jonka kanssa se onnistuu helposti. Kyseessä on joko idiotismi tai sitten tahallinen teko juuri tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedän, että on erovanhempia, jotka lellivät lasta kaikin mahdollisin materialistisin tavoin vain saavuttaakseen suosiota toisen vanhemman kustannuksella. Järkevä ja vastuullinen vanhempi ei tällaiseen sorru, mutta meitähän on moneen junaan ja jotkut jäävät laiturillekin toljottamaan.
Eli jätättekö sitten ostamatta esimerkiksi lapselle mopot ja isommat harrastukset? Koska mielestäni ainakin esimerkiksi tyyliin sähly + jääkiekko varusteiden viikottain raahaaminen edestakas on aika typerää, siihe päälle vielä muutkin tavarat sitten.
Sillä mopolla voi ajaa :D Jos et tiennyt. Muut varusteet siirretään kodista toiseen. Vanhemmat kuskaavat.
Joo ja sitä lätkää pelataan vain lähivanhemman takapihalle jäädytetyllä jäällä eikä kamoja koskaan tarvitse kuskata muutoin, mutta oih ja voih, kun se perhanan vuoroviikkosysteemi...
Jatkuva varusteiden turha raahaaminen edestakaisin ei ole lapsen kannalta millään tavalla hyvästä. Ette te vanhempanakaan suostuisi, että teidän tavaroita vietäisiin joka viikko paikasta toiseen, niin miksi se on lasten kannalta hyvä juttu?
Itse olen sitä mieltä, että paljon parempi olisi, että kuukauden välein vaihdettaisiin maisemaa. Näin lapsi saisi kuukauden olla jatkuvasti siirtelemättä tavaroita paikasta toiseen.
Vuoroasumisenhan ei tarvitse olla juuri viikko-viikko. Monella se onkin esim. kahden viikon sykleissä. Tähän voi jokainen perhe etsiä oman luovan ratkaisunsa. Monelle lapselle voi kuukausi tuntua liian pitkältä ajalta, jolloin saatetaankon todeta, että esim. 2 viikon välein on ihanteellisin ratkaisu. Mutta tapauskohtaisiahan nämä ovat.
Usein viikonloppuvanhemmuutta esitetään vuoroasumisen ratkaisuksi, mutta siinä tulee niitä siirtymiä ja tavaroiden kuskaamista ihan yhtä paljon.
Vuoroviikkovanhempana totean sivusta, että kuukausi on jo vanhemmallekin tosi pitkä aika erossa omista lapsista ja ikävä on suuri. Meille kävi korona-aikaan sairastumis- ja karanteenisyistä sekä satunnaisista muista perhesyistä johtuen niin, että useampi vuoronvaihto putkeen jäi välistä ja lapset olivat putkeen toisen vanhemman luona jopa kuukauden. Se oli aika surkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin vuoro kuukaudet, mutta en vuoroviikkoja. Miksi lapsi joutuu viikon välein matkustamaan paikasta toiseen?
Fiksuinta on niin että lapset asuvat koko ajan samassa asunnossa ja vanhemmat vuoroviikoin heidän luonaan.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin vuoro kuukaudet, mutta en vuoroviikkoja. Miksi lapsi joutuu viikon välein matkustamaan paikasta toiseen?
Fiksuinta on niin että lapset asuvat koko ajan samassa asunnossa ja vanhemmat vuoroviikoin heidän luonaan.
Tähän on aika monta kertaa eri keskusteluissa todettu, että se on harvalle taloudellisesti mahdollista. En edes tiedä, onko se lapsillekaan ihanteellisin ratkaisu, että vanhemmilla on omat kodit ja elämät jossain muualla, josta lapset ovat ulkopuolisia. Tuo ratkaisu voi toimia joko väliaikaisratkaisuna tai sitten esim. tilanteessa, jossa lapset ovat jo lukiolaisia ja muuttaisivat muutenkin omilleen parin vuoden päästä. Vaikea kuvitella, että tuollainen käytäntö voisi oikeasti toimia esim. yli kymmenen vuoden ajan. Joskin poikkeuksia voi löytyä, ja aina joskus jotkut erikoiset ratkaisut voivatkin joidenkin kohdala osoittautua toimiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo todettu niin on ratkaisu eron jälkeen sitten mikä tahansa niin kaikissa on varmasti hyviä ja huonoja puolia. Meillä on eletty nyt 11-vuotiaan pojan kanssa vuoroviikko-arkea kohta 4 vuotta. Oma kokemus on ollut että on toiminut meillä todella hyvin ja poikakin tuntuu ainakin vielä tykkäävän. Asutaan exän kanssa n. 500 m päässä toisistamme ja pojalla on todellakin kaksi omaa kotia, jotka varmasti myös tuntuvat kodilta. Itselleni on ollut tärkeää että molemmat vanhemmat olemme eron jälkeen "yhtä tärkeitä" vanhempina ja ettei lapselle tule tunnetta että on vieraana jommankumman vanhemman kotona. Tietysti tajuan että siirtymät voivat jossain määrin kuormittaa mutta kyllä ainakin meillä vanhemmat ovat ne, jotka esim. pakkaavat lapsen tavarat ennen kodin vaihtoa. Ja kyllä, tavaraa meillä on jonkun verran (ehkä 3 isoa kaupan kestokassia) mutta ei ole ollut ongelma esim. pakata xboxia mukaan muitten kamojen mukana ja tähän on kyllä tullut jo aika hyvä rutiini. Jos jotain sattuisi unohtumaan niin ei ole ongelma hakea kun kodit lähekkäin.
Ja ainahan näihin ei liity uusperhekuvioita. Meillä kyllä ex jo uudelleen naimisissa ja itsekin pidemmässä etäsuhteessa niin että vietetään aikaa yhdessä myös pojan kanssa mutta kuviossa ei ole muita lapsia eli kyllä me vanhemmat varmasti pystytään keskittymään poikaamme ihan täysin.
Meillä on ollut vielä tapana, että kun lapsi on toisella vanhemmalla niin joka ilta kuitenkin soitellaan toiselle vanhemmalle ja vaihdetaan päivän kuulumiset. Meillä tämä toimii, poika ei tunnu olevan kovin ikävöivää tyyppiä ja varmasti auttaa että tietää voivansa milloin vain tulla kumpaan vaan kotiin.
Vielä täydennän että itsekin olen "ero-lapsi". Asuin pääsääntöisesti äidin luona ja toisella paikkakunnalla asuvan isän luona kävin ehkä juuri n. 2 vkonloppuna kuukaudessa ja lomilla. Isään pysyi aika hyvät suhteet mutta eihän sitä voi mitenkään kieltää että jäivät paljon etäisemmiksi kun ei ollut yhteistä arkea. Todellakin oli olo että oli isällä "kylässä", ei esim. omaa huonetta mikä ei tietenkään pääasia mutta eihän se isän koti ikinä ole kodilta tuntunut. Myöhemmin vanhempien eron jälkeen tuli vielä isän perheeseen uusi lapsi, meille on onneksi muodostunut tiivis sisarussuhde siitäkin huolimatta että emme ole ikinä jakaneet kotiarkea. Eli sinällään suhteellisen hyvät kokemukset tästäkin mallista mutta itse halusin välttää juuri tuon tunteen että olisi toisella vanhemmalla kylässä ja varmistaa että suhde molempiin vanhempiin pysyy läheisenä.
Yh-äitien lapset oireilevat. Vuoroviikkoasuminen on ylivoimaisesti paras vaihtoehto lapselle erotilanteessa
Omat lapseni siirtyivät vuoroviikkoasumiseen vuosi sitten. Ei kovin pitkä aika siis vielä. Sitä ennen vuosi elettiin siten, että lapset asuivat samaa kotia ja vanhemmat vaihtoivat viikottain talon ja vuokrakämpän välillä. Vuoroviikkoasumiseen siirryttiin, kun eksä muutti uuden kumppanin kanssa yhteen. Ihan lähekkäin emme asu, mutta kuitenkin siten, että lapset voivat kulkea itsenäisesti kouluun molemmista kodeista.
Meille vanhemmille vuoroviikot ovat olleet hyvä ratkaisu. Molemmat haluavat olla lasten elämässä tasapuolisesti. Jaksamme molemmat paremmin panostaa lapsiviikkoihin ja sovimme omia menoja lapsivapaille. Yhdessä ollessamme molemmat olimme kuormittuneita ja väsyneitä, ja se heijastui arkeen ja lapsiin. Erosimme sovussa ja olemme yrittäneet tehdä uuden tilanteen lapsille mahdollisimmat sujuvaksi. En ole huomannut lapsissa oireilua eivätkä he ole valitelleet viikottaisista siirtymisistä toiseen kotiin. Lapset ovat jo siinä iässä, että voisivat päättää kumman vanhemman luona haluavat asua. Mut näillä mennään tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Ikävä kuulla. Onneksi en lapsena joutunut tähän rumbaan. Ja ei en vieraantunut etävanhemmasta, etää kun voi nähdä useamminkin kuin sen joka toinen viikonloppu.
Tietenkin jollekin lapselle voi toimia viikko-viikko mutta ei tämä mikään kaikille sopiva yleispätevä ratkaisu ole. Joku kommentoi 1v lapsen kulkevan näin. Miten mahtaa vaikuttaa esimerkiksi kiintymyssuhdemallien kehitykseen? Vauva on kuitenkin ollut niin kiinteästi kiinni äidissä aiemmin.
Lapsuus menee vuoroviikkosysteemissä jatkuvassa muuttokierteessä, toistuvaa sopeutumista "kotiin" ja sitten alkaa jo seuraava siirtymä lähestyä. Tämä on se ongelma ei ne tavarat!
Mietin myös että milloin se arki on jos lapsen ollessa pois hoidetaan aina ne ikävät asiat?
Mahdollista oirehdintaa ei myöskään usein haluta nähdä tai lapsi ei uskalla sanoa aitoa mielipidettään järjestelystä. Lapset sopeutuu. Vuoroviikkovanhemmat vetää herneet nenukkiin, alapeukkuja odotellessa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Ikävä kuulla. Onneksi en lapsena joutunut tähän rumbaan. Ja ei en vieraantunut etävanhemmasta, etää kun voi nähdä useamminkin kuin sen joka toinen viikonloppu.
Tietenkin jollekin lapselle voi toimia viikko-viikko mutta ei tämä mikään kaikille sopiva yleispätevä ratkaisu ole. Joku kommentoi 1v lapsen kulkevan näin. Miten mahtaa vaikuttaa esimerkiksi kiintymyssuhdemallien kehitykseen? Vauva on kuitenkin ollut niin kiinteästi kiinni äidissä aiemmin.
Lapsuus menee vuoroviikkosysteemissä jatkuvassa muuttokierteessä, toistuvaa sopeutumista "kotiin" ja sitten alkaa jo seuraava siirtymä lähestyä. Tämä on se ongelma ei ne tavarat!
Mietin myös että milloin se arki on jos lapsen ollessa pois hoidetaan aina ne ikävät asiat?Mahdollista oirehdintaa ei myöskään usein haluta nähdä tai lapsi ei uskalla sanoa aitoa mielipidettään järjestelystä. Lapset sopeutuu. Vuoroviikkovanhemmat vetää herneet nenukkiin, alapeukkuja odotellessa :D
Hmm. Kärsiiköhän minun varhaisteini jatkuvasta muutoskierteestä kun menemme melkein joka viikonlopuksi ja lomilla loma-asunnolle. Ehkä en vaan halua nähdä oirehdintaa kun olen luullut, että hän muuttaa mielellään aina kun mahdollista sinne missä rakas hevostalli ja poni on vieressä. Usein olemme siellä jopa ilman isäänsä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Ikävä kuulla. Onneksi en lapsena joutunut tähän rumbaan. Ja ei en vieraantunut etävanhemmasta, etää kun voi nähdä useamminkin kuin sen joka toinen viikonloppu.
Tietenkin jollekin lapselle voi toimia viikko-viikko mutta ei tämä mikään kaikille sopiva yleispätevä ratkaisu ole. Joku kommentoi 1v lapsen kulkevan näin. Miten mahtaa vaikuttaa esimerkiksi kiintymyssuhdemallien kehitykseen? Vauva on kuitenkin ollut niin kiinteästi kiinni äidissä aiemmin.
Lapsuus menee vuoroviikkosysteemissä jatkuvassa muuttokierteessä, toistuvaa sopeutumista "kotiin" ja sitten alkaa jo seuraava siirtymä lähestyä. Tämä on se ongelma ei ne tavarat!
Mietin myös että milloin se arki on jos lapsen ollessa pois hoidetaan aina ne ikävät asiat?Mahdollista oirehdintaa ei myöskään usein haluta nähdä tai lapsi ei uskalla sanoa aitoa mielipidettään järjestelystä. Lapset sopeutuu. Vuoroviikkovanhemmat vetää herneet nenukkiin, alapeukkuja odotellessa :D
"Lapsen pois ollessa hoidetaan ikävät asiat" tarkoittanee sitä, että ylityöt, työmatkat ja vaikka omat aikaa vaativat kampaajakäynnit hoidetaan sellaisina viikkoina. Aikuisen arkeahan nuo ovat, mutta lapselle lähinnä sitä, että vanhempi ei ole kotona. Ei ydinperheessäkään lapsi mitään lisäarvoa siitä saa, että vanhempi on ylitöiden takia koko illan pois kotoa, joten miksi vuoroasumisessa pidetään ongelmana, jos tällaiset hoidetaan silloin, kun lapsi on toisen vanhemman luona?
Alue: Aihe vapaa
No jollekulle voi olla tärkeää pitää kiinni ajatuksesta, ettei ero ole mitenkään mahdollinen ainakaan niin kauan kun on kotona asuva lapsi. Eron peikko on siis ilmeisesti mielessä vieraillut, syystä tai kolmannesta.
Lapset kasvaa ja lähtee omilleen, pakkokin on vanhemman laskea irti lopulta, vaikkei tahtoisi. Saattaapi olla, että se vanhan peikon joutuu kohtaamaan siis uudestaan viimeistään tuossa kohtaa.