Lue keskustelun säännöt.
En vain tajua vuoroviikkoja. Ihan käsittämätöntä.
21.11.2022 |
Toinen vanhempi vapaalla joka toinen viikko - ja mitä se aiheuttaa lapsille!
Kommentit (491)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille yksi koti ja vanhemmat vuoroviikoille. Ai niin. On ihan liian rankkaa! No, laitetaan lapset kärsimään, kun aikuiset haluaa helpomman elämän.
Jos toisella aikuisella jo uusi, niin vaikea siinä on toisen ehdottaa muuta. Mene muualle sitä kruunuasi kiillottamaan, jos se ei pysy kirkkaana ilman että muita painat alas, sussa on jotain vikaa.
Ei uuden kumppanin kanssa tarvitse asua yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille yksi koti ja vanhemmat vuoroviikoille. Ai niin. On ihan liian rankkaa! No, laitetaan lapset kärsimään, kun aikuiset haluaa helpomman elämän.
Jos toisella aikuisella jo uusi, niin vaikea siinä on toisen ehdottaa muuta. Mene muualle sitä kruunuasi kiillottamaan, jos se ei pysy kirkkaana ilman että muita painat alas, sussa on jotain vikaa.
Niin? Mitä se uusi siihen vaikuttaa? Pitäisikö koko ajan kiehnuttaa kyljessä? Itse olen eron jälkeen seurustellut jo pitkään uuden kanssa. Ollaan kyllä sen verran aikuisia ja itsenäisiä, että pärjätään viikon erillään. Ja voihan siinäkin käydä yhdessä vaikka leffassa, retkillä ja harrastuksissa.
Voitko päättää myös ex-puolisosi puolesta, kiehnuttaako hän jatkuvasti uuden kumppaninsa kyljessä vai onko riittävän itsenäinen ja aikuinen pärjäämään viikon erillään tästä? Veikkaanpa, että aika harvalla on tuollaista päätäntävaltaa.
Moniko meistä aikuista jaksaisi viikon välein vaihtuvaa kotia?
Minä en ainakaan.
"Toisella vanhemmalla on vapaata." Mitä sillä toisella sitten lapsivapaina viikkoina on?
Ja onhan muissa systeemeissä, esim. lapset toisella vanhemmalla (lähes aina tämä on isä) 2 vknloppua/kk vapaata aina, paitsi ne 2 vknloppua/kk. Tämäkö on hyvä ja reilu systeemi aloittajan mielestä? Minusta viikko-viikko pitäisi olla oletusmalli, josta poiketaan vain, jos toinen vanhempi on todettu kykyenemättömäksi huolehtimaan lapsistaan tai lapset eivät itse halua olla toisen vanhemman kanssa enempää kuin 1-2 vknloppua/kk.
Itse en suostuisi siihen, että isä pääsee luistamaan vanhemmuudesta eron jälkeen, ellei miehessä olisi jotain perustavanlaatuista vikaa (väkivaltainen, alkkis tms.). Vaatisin viikko-viikko-systeemin ja jollei se kävisi miehelle, hoitaisin asiat niin, että minut katsottaisiin kykenemättömäksi olemaan lähivanhempi. V*tuttaa oikein huolella miehet, jotka roiskivat lapsia maailmaan, mutteivät viitsi heistä huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille yksi koti ja vanhemmat vuoroviikoille. Ai niin. On ihan liian rankkaa! No, laitetaan lapset kärsimään, kun aikuiset haluaa helpomman elämän.
Jos toisella aikuisella jo uusi, niin vaikea siinä on toisen ehdottaa muuta. Mene muualle sitä kruunuasi kiillottamaan, jos se ei pysy kirkkaana ilman että muita painat alas, sussa on jotain vikaa.
Ei uuden kumppanin kanssa tarvitse asua yhdessä
Aika hankalaa päättää tuo myös sen entisen puolison puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen näkökulmasta viikko viikko on kamala, ei ole mitään pysyvää kotia ja kaveripiiriä, varsinkaan jos vanhemmat asuvat kaukana toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille yksi koti ja vanhemmat vuoroviikoille. Ai niin. On ihan liian rankkaa! No, laitetaan lapset kärsimään, kun aikuiset haluaa helpomman elämän.
Jos toisella aikuisella jo uusi, niin vaikea siinä on toisen ehdottaa muuta. Mene muualle sitä kruunuasi kiillottamaan, jos se ei pysy kirkkaana ilman että muita painat alas, sussa on jotain vikaa.
Ei uuden kumppanin kanssa tarvitse asua yhdessä
Ei tarvitsekaan, mutta jos toinen on näin valinnut. Itse olen vanhemmista se, joka ei asu uuden kanssa. Mene pois puuttumasta toisten asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoroviikoissa ihmettelen eniten sitä, miten iloisesti moni niihin suostuu ja nauttii avoimesti vapaista viikoistaan. En tiedä miten selviäisin jos lapseni olisivat puolet lapsuudestaan jossain ihan muualla. Onneksi meillä on onnellinen yhden vanhemman perhe ja lapsilla yksi koti. Lapsilla ei ikävöintiä, kulkemista, mulla ei riitelyä eksän kanssa. Ajattelen lämmöllä kaikkia vanhempia jotka tuohon vastentahtoisesti joutuvat. Menetys on huomattava. Vapaata toivovalle toki ihana systeemi, jos omia tarpeita ei pysty hoitamaan asuen yhdessä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös ihemetellyt tätä aina. Lapsi matkustaa koko ajan, mikä lapsuus tuo on. Ja miten voi olla kaikki tarvittava aina oikeassa paikassa, ei varmasti ole, lapset kärsivät väkisin. Entä kaverisuhteet, miten vaikuttaa niihin. Ihan hirveä systeemi. Näillä lapsilla on tunnetusti harvemmin lomaa, koska vanhemmat pitävät vapaansa aina silloin kun lapsi on toisella vanhemmalla. Lomamatkat tehdään ydinperheenä uuden lapsen perheen kanssa silloin kun tämä irtolaislapsi on toisella vanhemmalla. Ihan hirveää noiden lasten kannalta. Lapsi tulee tähän uuteen ydinperheeseen vähän ulkopuolisena, niin että siellä on näitä uusia lapsia, jotka ovat koko ajan siellä, ovat ikäänkuin sitä varsinaista perhettä ja sitten tämä reissaava lapsi tulee siihen vähän niin kuin päälle liimattuna. Ihan varmasti he tuntevat irrallisuutta ja ulkopuolisuutta suhteessa näihin perheessä kiinteästi asuviin uusiin sisaruksiinsa nähden.
No, nyt rupesi kiinnostamaan: kuinka paljon sinun lapsillasi on lomaa? Ja siten, että siinä on tuttu aikuinen läsnä?
Katos kun me nykyiset kaksi uusperhettä eli 4 aikuista: isä, äitipuoli, äiti, isäpuoli olemme sopineet jo vuosia, että miten lomat pidetään: jokaisella on yksin 2 lapsenhoitoviikkoa vuodessa koulujen loma-aikoina. Tähän tulee sitten kaikki muksut, vaikka eivät omia olisikaan. Lisäksi on sitten perheiden lomamatkat yms. joihin pyritään ottamaan kaikki omat mukelot mukaan. Kerran vuodessa on menty 4 perhettä yhdessä samaan paikkaan, jotta kaikilla lapsilla olisi molemmat omat vanhemmat mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikoissa ihmettelen eniten sitä, miten iloisesti moni niihin suostuu ja nauttii avoimesti vapaista viikoistaan. En tiedä miten selviäisin jos lapseni olisivat puolet lapsuudestaan jossain ihan muualla. Onneksi meillä on onnellinen yhden vanhemman perhe ja lapsilla yksi koti. Lapsilla ei ikävöintiä, kulkemista, mulla ei riitelyä eksän kanssa. Ajattelen lämmöllä kaikkia vanhempia jotka tuohon vastentahtoisesti joutuvat. Menetys on huomattava. Vapaata toivovalle toki ihana systeemi, jos omia tarpeita ei pysty hoitamaan asuen yhdessä lasten kanssa.
Millaisia tunteita sitten herättävät ne perheet, joissa lapsi on vanhemman luona joka toinen viikonloppu ja lapsi ja vanhempi ikävöivät toisiaan suutimman osan ajasta?
Kaverini on elänyt nyt 2,5 v vuoroviikkoisänä. Alussa ikävöi lapsia mutta nykyään ikävöi sen viimeisen päivän yksinoloviikosta kun ensin on ryypännyt siihen asti joka päivä vaikka töitä on myös ja kyynelsilmin darrassa saa tekstareita lapsilta että huomenna nähdään isi. Siitä maanantain työpäivään kauheassa olossa ja hermo lapsiin on mennyt jo ekaan iltapalaan mennessä. Siitä alkaa seuraavaan viikon odotus ja omille vanhemmille soittelu että otatteko lapset viikonlopuksi kun on niin rankkaa olla sinkkuisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikoissa ihmettelen eniten sitä, miten iloisesti moni niihin suostuu ja nauttii avoimesti vapaista viikoistaan. En tiedä miten selviäisin jos lapseni olisivat puolet lapsuudestaan jossain ihan muualla. Onneksi meillä on onnellinen yhden vanhemman perhe ja lapsilla yksi koti. Lapsilla ei ikävöintiä, kulkemista, mulla ei riitelyä eksän kanssa. Ajattelen lämmöllä kaikkia vanhempia jotka tuohon vastentahtoisesti joutuvat. Menetys on huomattava. Vapaata toivovalle toki ihana systeemi, jos omia tarpeita ei pysty hoitamaan asuen yhdessä lasten kanssa.
Millaisia tunteita sitten herättävät ne perheet, joissa lapsi on vanhemman luona joka toinen viikonloppu ja lapsi ja vanhempi ikävöivät toisiaan suutimman osan ajasta?
Tietysti ikäviä tilanteita nekin. En ymmärrä myöskään sitä miten joku suostuu tuollaiseen että lapset ovat itsellä vain noin harvoin. Jotenkin puutteellista vanhemmuuttahan se on että ei saa niitä lapsia vuoroviikoin. Sehän näissä onkin että mitään hyvää vaihtoehtoa ei ole jos lapset väkisin pitää jakaa jossain suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Moniko meistä aikuista jaksaisi viikon välein vaihtuvaa kotia?
Minä en ainakaan.
Mutta lasten täytyy, koska niillä ei ole varaa valita ja vanhemmat päättää, että ne lapset jaksaa?
Hienoa joustamista lasten parhaaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikoissa ihmettelen eniten sitä, miten iloisesti moni niihin suostuu ja nauttii avoimesti vapaista viikoistaan. En tiedä miten selviäisin jos lapseni olisivat puolet lapsuudestaan jossain ihan muualla. Onneksi meillä on onnellinen yhden vanhemman perhe ja lapsilla yksi koti. Lapsilla ei ikävöintiä, kulkemista, mulla ei riitelyä eksän kanssa. Ajattelen lämmöllä kaikkia vanhempia jotka tuohon vastentahtoisesti joutuvat. Menetys on huomattava. Vapaata toivovalle toki ihana systeemi, jos omia tarpeita ei pysty hoitamaan asuen yhdessä lasten kanssa.
Ymmärtäisitkö vuoroviikottelua, jos sinulla ei olisi lapset ollenkaan vaan ne olisivat eksälläsi?
Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikot ei ole mitään muuta kun vanhemman itsekkyyttä, varsinkin jos lapsi joutuu vaihtamaan kotia viikon välein.
Ihan järkyttävää, kuka aikuinen suostuisi tuollaiseen?
Ja sit ihmetellään kun lapset oireilee.
En voi ymmärtää miten yksikään sossu/lastenvalvojakaan suostuu näihin, lopputulos kun nähdään lasussa.
Suostuinpas. Vaihdoimme koteja viikon välein monta vuotta exän kanssa. Kunnes mies löysi uuden kumppanin. Nyt teini muuttaa viikon välein. Joskus harmittelee kun pitää koulutavarat pakkailla su iltana, mutta eipä tuo muuten ole valitellut. Aikuisella kodin vaihto oli ehkä hieman hankalampaa siksi kun aikuinen vastaa kodin varustelusta ja siisteydestä. Su sai aina inventoida, että pyykkiaine, kananmunat, kahvi jne taas loppu. Teini muuttaa sitä vastoin valmiiseen pöytään, mennen tullen.
En minäkään ymmärrä, että lapset seilaavat kodista toiseen aina ja jatkuvasti. Luulen, että olisin itse lapsena aiheuttanut jonkun kohtauksen koska olen mukavuudenhaluinen ja vähän laiska. Olisi ollut todella rasittavaa siirtää alvariinsa kamoja paikasta toiseen ja matkustaa (lyhyempi tai pitempi pätkä) vain siksi että nyt on vaihtopäivä ja kuuluu siirtyä toiseen kotiin. Ei, ei, ei!
Olen nostanut olematonta hattuani niille vanhemmille, jotka asuvat itse vuoroviikoin siellä lasten kodissa. Tiedän että ei ole rahallisesti kaikkien kohdalla mahdollista, mutta huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto lapselle. Vanhemmat kärsiköön ja siirtäköön pebaansa koska ovat eronneetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko meistä aikuista jaksaisi viikon välein vaihtuvaa kotia?
Minä en ainakaan.
Mutta lasten täytyy, koska niillä ei ole varaa valita ja vanhemmat päättää, että ne lapset jaksaa?
Hienoa joustamista lasten parhaaksi...
Jos vanhemmat eroavat, on keksittävä joku ratkaisu. Vuoroviikkosysteemissä ainakin suhde molempiin vanhempiin säilyy.
En ymmärrä vuoroviikkojen vastustajia. Itse valitsimme vuoroviikot, koska ainakin tutkimusten mukaan lasten on toki parasta elää ydinperheessä, mutta toiseksi parasta vuoroasumisessa. Elareita toki ei makseltu puolin eikä toisin. Kuopus lakkasi käymästä isällään kokonaan, kun isä löysi uuden kumppanin, jonka kanssa muutti yhteen, eikä kuopus tuntenut olevansa tervetullut. Jos vuoroasumiseen lähdetään, niin lapsella pitää oikeasti olla kaksi kotia, joihin on aidosti tervetullut.
Niin? Mitä se uusi siihen vaikuttaa? Pitäisikö koko ajan kiehnuttaa kyljessä? Itse olen eron jälkeen seurustellut jo pitkään uuden kanssa. Ollaan kyllä sen verran aikuisia ja itsenäisiä, että pärjätään viikon erillään. Ja voihan siinäkin käydä yhdessä vaikka leffassa, retkillä ja harrastuksissa.