En vain tajua vuoroviikkoja. Ihan käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Elarit menee tulojen mukaan, hyvin pieni vähennys tulee jos on viikko/viikko.

Elareiden tarkoitus on että lapsi saa molemmissa kodeissa saman tasoista elämää. Se maksaa kummalla parempi palkka.

Meillä viikko/viikko ja isä maksaa elarit.

Vanhemmat voivat myös sopia niin, ettei elareita makseta. Niin saa tehdä. Me tehdään niin. Ajateltiin asia mieluummin niin, että hommataan puoliksi lapsille isommat hankinnat, mitä ne tarvii ja kumpikin hoitaa omat kulunsa. Lapset on suunnilleen puoliksi meillä.

Myös ns etävanhemmalla on kuluja lapsista, olisi epäreilua vaatia vielä elareita meidän tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni meistä aikuisista on valmis muuttaa joka toinen viikko yösijaa? En minä ainakaan.

Onko hyväksi, että lapsella kaksi kotia. Ei.

Väkisin ei tietenkään jos lapsi ei halua mutta jos haluaa niin kyllä se on vain hyväksi lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni meistä aikuisista on valmis muuttaa joka toinen viikko yösijaa? En minä ainakaan.

Onko hyväksi, että lapsella kaksi kotia. Ei.

Ja sinä tiedät tämän paremmin kuin YK lasten oikeuksien sopimuksen laatijat.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni meistä aikuisista on valmis muuttaa joka toinen viikko yösijaa? En minä ainakaan.

Onko hyväksi, että lapsella kaksi kotia. Ei.

Ja kuitenkin vähintään 12% suomalaisista aikuisista asuu ihan vapaaehtoisesti kahta eri asuntoa. Ja pitää sitä vapaa-ajan harrastuksenaan :)

Tajuat tai et niin lapsia asuu ja tulee aina asumaan kahdessa kodissa. Se asia ei muutu koskaan vaikka miten vingut ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kiukkuisen teinin vanhempana olisi ihanaa aina joka toinen viikko olla yksin.

Eli vanhemman itsekkyyttä. Mis ois lapsen etu?

On se varmaan lapsenkin etu, että vanhemmat saa välillä huilata? Jaksaa sitten olla vuorollaan parempi vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ratkaisu erotilanteessa.  Lapsilla on yksi koti, yksi osoite.   Lapset tapaavat toista vanhempaa viikonloppuisin ja lomilla.  Tämä lapsille paras ratkaisu.

Paras ratkaisu lapselle on, että ei luoda mitään erotilanteita. Pidetään se ydinperhe kasassa ja ollaan onnellisia, vaikka hampaat irvessä.

No, käytännössä silloin ei olle onnellisia, jos oikeasti ollaan onnettomia. Mikäli tarkoitit, että pitää teeskennellä onnellista, niin kirjoita se sitten selkeästi.

Nyt oli puhe lapsen parhaasta, ei siinä tarvitse vanhempien olla onnellisia.

Niin, tajuan näkökulman, mutta jos vanhempien välillä on jatkuvaa riitaa ja kylmät välit, niin eihän sekään lasten paras ole. Ja riitaisa koti ei ole onnellinen - silloin se tarkoittaa että lapsi elää onnettomassa perheessä ja kodissa, jossa on huono ilmapiiri. Pahimmillaan jompi kumpi tai molemmat vanhemmat sairastuvat jopa masennukseen tai saavat mielenterveysongelmia, ja se nyt viimeistään on lasten kannalta tuhoisaa.

Tutkimusten mukaan lapset kärsivät enemmän vanhempiensa erosta kuin näiden tunnekylmästä liitosta.

Tutkimusten mukaan lapset kantavat ylivoimaisesti eniten seurauksia siitä jos joutuvat kuulemaan vanhempien riitelyä. Riippumatta siitä asuvatko vanhemmat yhdessä vai erillään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.

Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.

Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni meistä aikuisista on valmis muuttaa joka toinen viikko yösijaa? En minä ainakaan.

Onko hyväksi, että lapsella kaksi kotia. Ei.

Aika moni aikuinen sitä haluaa tehdä ja monet lapset haluavat sitä tehdä. Se että sä et jotain halua tehdä ei tarkoita sitä ettei kukaan muukaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kiukkuisen teinin vanhempana olisi ihanaa aina joka toinen viikko olla yksin.

Eli vanhemman itsekkyyttä. Mis ois lapsen etu?

On se varmaan lapsenkin etu, että vanhemmat saa välillä huilata? Jaksaa sitten olla vuorollaan parempi vanhempi. 

Ja lapsen etu on myös että saa asua vuoroviikoin molempien vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elarit menee tulojen mukaan, hyvin pieni vähennys tulee jos on viikko/viikko.

Elareiden tarkoitus on että lapsi saa molemmissa kodeissa saman tasoista elämää. Se maksaa kummalla parempi palkka.

Meillä viikko/viikko ja isä maksaa elarit.

Vanhemmat voivat myös sopia niin, ettei elareita makseta. Niin saa tehdä. Me tehdään niin. Ajateltiin asia mieluummin niin, että hommataan puoliksi lapsille isommat hankinnat, mitä ne tarvii ja kumpikin hoitaa omat kulunsa. Lapset on suunnilleen puoliksi meillä.

Myös ns etävanhemmalla on kuluja lapsista, olisi epäreilua vaatia vielä elareita meidän tilanteessa.

Todella hienoa, että jotkut pystyy sopimaan ja olemaan ihmisiksi, peukut sinne!

Jos eroan, niin minä olen se joka vaihtaa kotia joka viikko. Miettikää nyt itse.

Karmivaksi tämän tekee, jos lapsilla on ihan eri toimintamallit ja säännöt eri kodeissa. Uskokaa kun sanon, että joistan lapsista näkee kauas, onko isä - vai äitiviikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kiukkuisen teinin vanhempana olisi ihanaa aina joka toinen viikko olla yksin.

Eli vanhemman itsekkyyttä. Mis ois lapsen etu?

On se varmaan lapsenkin etu, että vanhemmat saa välillä huilata? Jaksaa sitten olla vuorollaan parempi vanhempi. 

Nimenomaan, olen aika varma että esim se ettei lapsen tarvitse kuulla riitelyä tai elää tunnekylmässä ympäristössä on parempi lapselle kuin asua väkisin keskellä riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.

Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.

Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.

Höpön löpön. Meillä on sisustettu ainakin meidän kodissa lasten huoneet lasten itsensä valitsemilla asioilla. Tavaroita saa kuskata kumpaankin kotiin, koska ne on lasten tavaroita. Iskäviikolla saa tulla myös minun luo kunhan asia on sovittu isän kanssa. Vaikka koulun jälkeen, jos ei halua mennä tyhjään isän kotiin, ja minä satun olemaan etätöissä. Täällä ei ole uutta ihmistä tai perhettä juuri siksi, ettei olisi vieraisilla olo, vaan saa olla kotona ihan omassa olossaan kuten haluaa, rauhassa. Minä kerkeän hellustaa silloin, kun lapset ei ole kotona, tai sitten myöhemmin joskus. Aina on kaapissa sellaista ruokaa jonka tiedän lapsille maistuvan ja kaapissa pyykit pestynä puhtaana.

Itse olen kasvanut kodissa, jossa vanhemmilla kylmä liitto, tappelua ja meidän lasten vuoksi olivat yhdessä. Niitä jälkiä edelleen paikkaan terapiassa.

Kuka haluaa luopua äitiviikoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli viikko -viikko -systeemillä oma lapsuus. En tuntenut kumpaakaan kodikseni, kun aina piti vaihtaa. Tämä ei palvele kuin aikuisia.

Itse olen miettinyt myös tätä, kotihiiri kun olen, että miten ite kestäisin, jos olisin lapsi tässä tilanteessa. En varmasti kestäisikään, kun tavallaan ei asu missään vakituisesti, vaan vierailee viikottain aina samoissa yöpaikoissa, vieraana vanhemman kodissa. Vanhemmalle se on toki koti, kun asuu siellä 24/7, mutta lapsi käy vierailulla ajan X ja lähtee sitten taas vieraaksi toiseelle vanhemmalle.

Voitte itse miettiä, jos vaihtaisitte viikko-viikko aina asumusta, joka ei ole teidän itsenne valitsema. Ehkä lähin olisi tyyliin huoneistohotelli. Käytte töissä ja harrastuksissa normaalisti, mutta seilaatte "kodittomana" kahden huoneistohotellin välillä.

Voi että, oliko kumppanini siis vain vieraana kodissamme kun matkusti työn puolesta n 200 vrk vuodessa? Ihan hän kyllä kodista puhui, mutta ehkä se oli vain retoriikkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kiukkuisen teinin vanhempana olisi ihanaa aina joka toinen viikko olla yksin.

Eli vanhemman itsekkyyttä. Mis ois lapsen etu?

On se varmaan lapsenkin etu, että vanhemmat saa välillä huilata? Jaksaa sitten olla vuorollaan parempi vanhempi. 

Nimenomaan, olen aika varma että esim se ettei lapsen tarvitse kuulla riitelyä tai elää tunnekylmässä ympäristössä on parempi lapselle kuin asua väkisin keskellä riitelyä.

Tämä. Myrkyllisessä ympäristössä lapsi luulee, että joka ikinen riitä johtuu hänestä, jos hän vain olisi helpompi, hiljaisempi ja pienentäisi itsensä niin, ettei vain olisi vaivaksi, jättää kyllä melkoiset jäljet.

Asiaa on tutkittukin. Itse projektin abstrakti ja tuktimusraportti on poistettu jo Tukholman yliopiston sähköisestä tutkimuskirjastosta mutta artikkeleja löytää runsaasti kun hakee sanalla Elvis-Projektet

https://www.mynewsdesk.com/se/su/pressreleases/barn-i-vaexelvis-boende-…

Kyllä varmaan murkkulaiselle voikin olla kaksi kotia välillä ok, joillekin. Mutta entäs alle kouluikäiset?

Ja sitten on vielä nämä sadankin kilometrin väliset matkat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan murkkulaiselle voikin olla kaksi kotia välillä ok, joillekin. Mutta entäs alle kouluikäiset?

Ja sitten on vielä nämä sadankin kilometrin väliset matkat.

Annahan ihmisten hoitaa itse omat asiansa eläkä pyöri täällä paheksumassa toisten ratkaisuja. Varmasti jokainen hoitaa tonttinsa parhaansa mukaan. Ei kukaan kaipaa sinua ympärilleen kun tarkoituksesi on selvästi vain arvostella, paheksua ja kiillottaa omaa sädekehää. Tsemppiä hei.