Miksi ihmiset ei enää pariudu?

mä ainakin pariudun, välillä monta kertaa päivässä!

En tiedä onko vain huono tuuri, mutta ei vaan ole koskaan löytynyt naista jolta olisi saanut vastakaikua.

Tinder sun muissa deittiäpeissä hyvä kun saa mitään huomiota ja muutamat treffit mitä on ikinä saanut on jäänyt siihen ensimmäiseen, joko ghostattu tai "kiitti mutta ei kiittti".

Olen mielestäni suht' hyvä suustani että mikään täysmykkä en ole.

Luonteeltani olen rauhallinen, ehkä liiankin rauhallinen että vaikutan välinpitämättömältä ja/tai kylmältä, en vain anna itselleni turhien asioiden vaikuttaa elooni tai turhaan järkyttää asioiden tasapainoa.

Pidän tavallisesta tylsästä arjesta ja siihen liittyvästä kokkailusta, siivoamisesta ja muusta pienestä puuhastelusta.

Jonkun verran nakertaa tietenkin se että nyt 29v ikäsenä ei ole suhteista ja makuuhuoneaktiviteeteista mitään kokemusta, mutta minkäs sille voi, tilanne on nyt tämä. Ehkä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lueskelee tällä palstalla niiden juttuja jotka ei halua tai välitä parisuhteesta, niin monesti läpi paistaa kaikenlaiset ongelmalliset henkilökohtaiset asiat. Ovat satutettuja, traumatisoituneita, niitä neurotyypillisiä, mt-ongelmaisia, yksinhuoltajia jne. Eli useasti ei ns normaalit ihmiset kannata sinkku elämää, vaan ovat toiveikkaita kumppanin suhteen, elämäniloisia ja valoisia ihmisiä. Nää jotka kammoaa suhteita, niin heistä paistaa jonkunlainen synkkyys myöskin. Ja mahdollisesti mies / nais viha.

Voi hyvin osin ollakin näin. Ainakin minä voin myöntää ihan avoimesti, että omat huonot, traumaattisetkin muistot perhe-elämästä vaikeuttavat edes seurustelun aloittamista. Näillä mennään, toivon kyllä että pääsisin asioista sen verran yli, että osaisin ajatella myös parisuhteesta positiivisemmin ja toiveikaammin

Sama täällä. Traumat ja varmaan jonkin asteinen neuroepätyypillisyys. En pysty rakastumaan kuin saavuttamattomiin tai kiellettyihin. Elän tavallaan samaa hylkäystraumaa uudestaan ja uudestaan. Luulin parantuneeni, mutta ehei. Taas mennään.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko vain huono tuuri, mutta ei vaan ole koskaan löytynyt naista jolta olisi saanut vastakaikua.

Tinder sun muissa deittiäpeissä hyvä kun saa mitään huomiota ja muutamat treffit mitä on ikinä saanut on jäänyt siihen ensimmäiseen, joko ghostattu tai "kiitti mutta ei kiittti".

Olen mielestäni suht' hyvä suustani että mikään täysmykkä en ole.

Luonteeltani olen rauhallinen, ehkä liiankin rauhallinen että vaikutan välinpitämättömältä ja/tai kylmältä, en vain anna itselleni turhien asioiden vaikuttaa elooni tai turhaan järkyttää asioiden tasapainoa.

Pidän tavallisesta tylsästä arjesta ja siihen liittyvästä kokkailusta, siivoamisesta ja muusta pienestä puuhastelusta.

Jonkun verran nakertaa tietenkin se että nyt 29v ikäsenä ei ole suhteista ja makuuhuoneaktiviteeteista mitään kokemusta, mutta minkäs sille voi, tilanne on nyt tämä. Ehkä joskus.

Se on kiinni pääasiassa ulkonäkösi puutteista. Ulkonäkö maksimiin ja sen jälkeen harjoittelemaan aloitteiden tekoa, jolloin tuo "kiitti, mutta ei kiitti" jää paljon vähemmälle, kun ulkonäkösi ei anna syytä sanoa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lueskelee tällä palstalla niiden juttuja jotka ei halua tai välitä parisuhteesta, niin monesti läpi paistaa kaikenlaiset ongelmalliset henkilökohtaiset asiat. Ovat satutettuja, traumatisoituneita, niitä neurotyypillisiä, mt-ongelmaisia, yksinhuoltajia jne. Eli useasti ei ns normaalit ihmiset kannata sinkku elämää, vaan ovat toiveikkaita kumppanin suhteen, elämäniloisia ja valoisia ihmisiä. Nää jotka kammoaa suhteita, niin heistä paistaa jonkunlainen synkkyys myöskin. Ja mahdollisesti mies / nais viha.

Voi hyvin osin ollakin näin. Ainakin minä voin myöntää ihan avoimesti, että omat huonot, traumaattisetkin muistot perhe-elämästä vaikeuttavat edes seurustelun aloittamista. Näillä mennään, toivon kyllä että pääsisin asioista sen verran yli, että osaisin ajatella myös parisuhteesta positiivisemmin ja toiveikaammin

Sama täällä. Traumat ja varmaan jonkin asteinen neuroepätyypillisyys. En pysty rakastumaan kuin saavuttamattomiin tai kiellettyihin. Elän tavallaan samaa hylkäystraumaa uudestaan ja uudestaan. Luulin parantuneeni, mutta ehei. Taas mennään.

Mitä ovat saavuttamattomat ja kielletyt? Varattuja vai?

Mä kyllä pariudun harvaseilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lueskelee tällä palstalla niiden juttuja jotka ei halua tai välitä parisuhteesta, niin monesti läpi paistaa kaikenlaiset ongelmalliset henkilökohtaiset asiat. Ovat satutettuja, traumatisoituneita, niitä neurotyypillisiä, mt-ongelmaisia, yksinhuoltajia jne. Eli useasti ei ns normaalit ihmiset kannata sinkku elämää, vaan ovat toiveikkaita kumppanin suhteen, elämäniloisia ja valoisia ihmisiä. Nää jotka kammoaa suhteita, niin heistä paistaa jonkunlainen synkkyys myöskin. Ja mahdollisesti mies / nais viha.

Voi hyvin osin ollakin näin. Ainakin minä voin myöntää ihan avoimesti, että omat huonot, traumaattisetkin muistot perhe-elämästä vaikeuttavat edes seurustelun aloittamista. Näillä mennään, toivon kyllä että pääsisin asioista sen verran yli, että osaisin ajatella myös parisuhteesta positiivisemmin ja toiveikaammin

Sama täällä. Traumat ja varmaan jonkin asteinen neuroepätyypillisyys. En pysty rakastumaan kuin saavuttamattomiin tai kiellettyihin. Elän tavallaan samaa hylkäystraumaa uudestaan ja uudestaan. Luulin parantuneeni, mutta ehei. Taas mennään.

Mitä ovat saavuttamattomat ja kielletyt? Varattuja vai?

Varattuja, sitoutumiskammoisia, ei riittävän kiinnostuneita. Kaukosuhteita, liian suuria eroja iässä ja elämäntilanteessa. Kaiken maailman epämääräisiä tykkää-eitykkääkään -arpojia. Viimeisin oli varattu, en ole siitä ylpeä. Mutta ei läheskään kaikki ole olleet. Useimmat sinkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä koskee vain mun ystävä- ja tuttavapiiriä.

Yhteistä heille jotka eivät löydä kumppania vaikka etsivät, tuntuu olevan täydellinen sokeus sille mitkä on heidän unelmapartnerille asettamansa kriteeri suhteessa siihen, miten hyvin he itse täyttävät nämä kriteerit.

Yleensä aina heidän kriteerinsä ovat hyvin pinnallisia esim. reilu 100kg matalasti koulutettu sossutuilla elävä nainen etsii vain miehiä jotka täyttää fitness-mallin kriteerit ja ovat korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisia. Ja plösö mies elää sillä että joku silikonipumppattu instamalli kiinnostuis hänen sydänemoji-pommituksistaan.

Kun eräs ystäväni jälleen itki mulle kuinka "oikeat" miehet ei ole ikinä kiinnostuneita hänestä, pelkät luuserit vaan. huomautin hänelle että miehet joista hän pitää, ovat todella kovia kuntoilemaan ja hyväkroppaisia ja he varmasti arvostavat samoja seikkoja naisissa.

Että luuleeko hän, että jotkut vain syntyvät puolijumalannäköisiksi ? Ei. Ne ovat sitoutuneita terveisiin elämäntapoihin ja säännölliseen kuntoiluun. Jos hän haluaa tuollaisen kumppanin, hänen pitäisi laihduttaa puolet elopainostaan ja alkaa treenaan. Ei enää röhnötystä ja pikaruokaa.

Kuule, sulle tulee nyt yllätyksenä mutta kaikki ei ole noin pinnallisia, etkä sinä tasan näytä puolijumalalta vaikka asuisit siellä salilla. Kaikkien koko elämä ei ole se paino, kuten sinulla. 

Kyllä minä ainakin miehenä olen ihan realisti, että yksikään salilla itseään pumppaava nainen ei minusta tulisi kiinnostumaan, vaikka tekisin mitä. Kyllä se pinnallisuus elää meistä jokaisessa, jos sitä on mahdollista oikein kunnolla päästä toteuttamaan. En ole vielä nähnyt yhtäkään paria, missä nainen olisi ihan järjettömässä kunnossa oleva himotreenaaja ja mies olisi kalju, silmälasipäinen pullaposkinen nörtti. Maailma ei vain toimi noin.

Mutta toisin päin se maailma toimii, ainakin naisten fantasioissa.

Kenen fantasiat on arkipäiväisiä?

Vierailija kirjoitti:

Se on kiinni pääasiassa ulkonäkösi puutteista. Ulkonäkö maksimiin ja sen jälkeen harjoittelemaan aloitteiden tekoa, jolloin tuo "kiitti, mutta ei kiitti" jää paljon vähemmälle, kun ulkonäkösi ei anna syytä sanoa niin.

Mitä tuohon ny sanois.

179cm/71kg, työn puolesta pysyy hoikassa kunnossa.

Ruskeet olkapäille ulottuvat laineikkaat/kiharat hiukset ja pukinparta jota nyt kasvattanut ties kuin monetta kertaa uudestaan.

Yks pistävä piirre on tummat silmänaluset joista ei pääse millään eroon. Vitsillä kutsun itseäni hipinretkuksi tai pirinistiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla naisilla on hävinnyt todelisuudentaju, pahimmatkin kelarohmut siiderisipsivalaat vaativat itselleen laatikkoleukaisen avaruuselinsiirtokirurgin.

Ja setäikäiset miehet etsivät parikymppisiä fitnesspimuja.

Nuorista naisista on suurempi mahdollisuus löytää normaalilla tavalla vaativa nainen. Keski-ikäinen isisinkkunainen herättää epäilyjä väistämättä.

Erosin pitkästä suhteesta nelikymppisenä. Kuinka ollakaan,ei ole löytynyt sitoutumiskykyistä ja henkisesti tasapainoista ihmistä,joten olen yksin. Ikäiseni miehet ovat kiinnostuneita vain tapailusuhteista tai ei mistään vakavasta. Nyt 50v, edelleen haaveilen josko vielä löytyisi joku. Kukaan ei kylläkään ole ihmetellyt pitkää sinkkuuttani tai että olisin jotenkin viallinen sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla naisilla on hävinnyt todelisuudentaju, pahimmatkin kelarohmut siiderisipsivalaat vaativat itselleen laatikkoleukaisen avaruuselinsiirtokirurgin.

Ja setäikäiset miehet etsivät parikymppisiä fitnesspimuja.

Nuorista naisista on suurempi mahdollisuus löytää normaalilla tavalla vaativa nainen. Keski-ikäinen isisinkkunainen herättää epäilyjä väistämättä.

Erosin pitkästä suhteesta nelikymppisenä. Kuinka ollakaan,ei ole löytynyt sitoutumiskykyistä ja henkisesti tasapainoista ihmistä,joten olen yksin. Ikäiseni miehet ovat kiinnostuneita vain tapailusuhteista tai ei mistään vakavasta. Nyt 50v, edelleen haaveilen josko vielä löytyisi joku. Kukaan ei kylläkään ole ihmetellyt pitkää sinkkuuttani tai että olisin jotenkin viallinen sen takia.

Ehkei heitä ole juuri kiinnostanut sinkkuutesi pituus. Miehet ovat kiinnostuneita tapailusuhteesta ja "ei mistään vakavasta", kun nainen ei ole riittävän kaunis, jotta sen kanssa alkaisi parisuhteeseen. Jos nainen on miehen mielestä riittävän kaunis, niin mies ei pysty olemaan pelkässä tapailusuhteessa ilman tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla naisilla on hävinnyt todelisuudentaju, pahimmatkin kelarohmut siiderisipsivalaat vaativat itselleen laatikkoleukaisen avaruuselinsiirtokirurgin.

Ja setäikäiset miehet etsivät parikymppisiä fitnesspimuja.

Nuorista naisista on suurempi mahdollisuus löytää normaalilla tavalla vaativa nainen. Keski-ikäinen isisinkkunainen herättää epäilyjä väistämättä.

Erosin pitkästä suhteesta nelikymppisenä. Kuinka ollakaan,ei ole löytynyt sitoutumiskykyistä ja henkisesti tasapainoista ihmistä,joten olen yksin. Ikäiseni miehet ovat kiinnostuneita vain tapailusuhteista tai ei mistään vakavasta. Nyt 50v, edelleen haaveilen josko vielä löytyisi joku. Kukaan ei kylläkään ole ihmetellyt pitkää sinkkuuttani tai että olisin jotenkin viallinen sen takia.

Ehkei heitä ole juuri kiinnostanut sinkkuutesi pituus. Miehet ovat kiinnostuneita tapailusuhteesta ja "ei mistään vakavasta", kun nainen ei ole riittävän kaunis, jotta sen kanssa alkaisi parisuhteeseen. Jos nainen on miehen mielestä riittävän kaunis, niin mies ei pysty olemaan pelkässä tapailusuhteessa ilman tunteita.

Olen eri, mutta ei se ole välttämättä pelkästä ulkonäöstä kiinni. Joskus se on joku luonteessa mikä tökkii niin pahasti, ettei vakisuhdetta voi kuvitella.

Mulle tuli mieleen sellainenkin syy, että nykyisin oma elämä rakennetaan jo melkein valmiiksi ja sitten pitäisi löytyä puoliso, joka sopii siihen valmiiksi rakennettuun elämään. Eikä sellaista olekaan sitten helppo löytää. Jos puolison löytäisi jo siinä vaiheessa, kun vasta aloittelee elämänsä rakentamista, voisi rakentaa puolison kanssa yhteistä elämää eikä vain omaa elämäänsä, johon puolison pitäisi sopia kuin puuttuva pala palapeliin. 

Syy on siinä että kun on suhteessa muutaman kerran niin tajuaa että ei ikinä enää. Ei vaan ole se kärsimys sen arvoista, jotta voi sanoa että mulla on nyt joku. Ja meitä alkaa nykyään olla jo aika paljon.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mulle tuli mieleen sellainenkin syy, että nykyisin oma elämä rakennetaan jo melkein valmiiksi ja sitten pitäisi löytyä puoliso, joka sopii siihen valmiiksi rakennettuun elämään. Eikä sellaista olekaan sitten helppo löytää. Jos puolison löytäisi jo siinä vaiheessa, kun vasta aloittelee elämänsä rakentamista, voisi rakentaa puolison kanssa yhteistä elämää eikä vain omaa elämäänsä, johon puolison pitäisi sopia kuin puuttuva pala palapeliin. 

Niin. Monesti vaan se suhde ei kyllä kestä, joka on silloin, kun elämää aletaan rakentaa.

En ymmärrä, itse kyllä haluaisin parisuhdetta ja olisi kiva olla jonku kanssa, tää yksin oleminen syö kyllä elämän, en ymmärrä miten naiset sitte haluaa olla yksin, kaippa joku, mieluiten olisin naisenkaa ja saisi läheisyyttäkin

Jotenki naiset haluaa vain niitä top 20 miehiä ja oma taso ei riitä naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pariutuva mies päätyy useimmiten elatusmaksujenmaksajaksi, kun nainen kyllästyy

Turha sitä on koko lehmää ostaa, jos haluaa välillä lasillisen maitoa.

Yhtä turhaa on kotiinsa koko sikaa ottaa mikäli mieli tekee makkaraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pariutuva mies päätyy useimmiten elatusmaksujenmaksajaksi, kun nainen kyllästyy

Turha sitä on koko lehmää ostaa, jos haluaa välillä lasillisen maitoa.

Yhtä turhaa on kotiinsa koko sikaa ottaa mikäli mieli tekee makkaraa

Mutta oi missä nämä naiset ovat, jotka haluavat pelkkää makkaraa? Varmasti ei miehet lopu kesken, jos haluaa pelkkää makkaraa. Nuo naiset ovat suhdemaailman voittajia ja todellisia valitsijoita.

Vierailija kirjoitti:

Jebb kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pariutuva mies päätyy useimmiten elatusmaksujenmaksajaksi, kun nainen kyllästyy

Aattele! Omien lasten kuluja joutuu maksamaan! Huhhuh!

Jotkuthan ovat tehneet lapsia vain parempien sossurahojen ja lapsinlisien takia. On niin mukava nostaa rahaa matkalla lähipubiin, mutta sitten kun pitäisi maksaa jotain lapsen kuluja, niin siihen loppuu hauskuus. Sitten saa lähteä jätkä menemään, että päästään nostelemaan elatusmaksuja.

Näitä on. Jos joku ei usko, niin uskokoot mun puolesta vaikka joulupukkiin, jos ei voi siihen uskoa mikä totta on.

Sitten niitä sijoitusmielessä tehtailtuja tenavia ei ole tietenkään viitsitty kasvattaa.

Hanki sinäkin muksuja ,mikäli kuvittelet sitten sossurahojen, tukien ja elarien pubiin riittävän sen jälkeen kun olet lasten ruuat, vaatteet, adumisey, vakuutukset ,harrastukset, lelut ja tarvikkeet ym elatuksen maksanut .