Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ei enää pariudu?
Kommentit (2819)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Ei parisuhteita valita jostain vaihtoehdoista vaan sitä rakastutaan johonkin ja hän on sitten aina se se "ykkönen" oli hän sitten joskus aikaisemmin ollut mitä vaan. Tuntuu muutenkin että näissä loputtomissa parisuhdejankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus. Se on se ihmeellinen voima joka vain syttyy kahden ihmisen välille eikä siinä ole kyse vain ulkonäöstä vaan jostain ihan muusta.
No ei valitakaan, täysin samaa mieltä siitä. Silloin kun on rakastunut johonkin se ihminen on ykkönen, samaa mieltä siitäkin. Sitten on mahdollista, että rakastuu johonkin ihmiseen niin kovaa, ettei se mene pois eikä tulevat ihastukset riitä sitä tunnetta peittoamaan. Jos tällaisessa tilanteessa päätyisi yhteen jonkun muun kanssa, niin kyllä se joku muu siinä tapauksessa todellakin olisi kakkonen.
Elämänsä voi toki käyttää turhanpäiväiseen haikailuun jos haluaa. Se on vain sinulta itseltäsi pois. Haikailun kohdekin elää omaa täyttä elämäänsä.
Ei se haluamisesta ole kyse, jos ei kukaan muu vaan tunnu miltään vaikka kuinka yrittäisi.
Satukirjajuttuja. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa, ellei suggeroi itseään ajattelemaan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Sanoisin, että valtaosalle miehistä tuo on ihan normisettiä.
No valtaosa ihmisistä ei yleensäkään tee mitään valintaa monen vaihtoehdon välillä. Todellisessa elämässä ihmisille tulee eteen erilaisia ihmisiä ja sitten aina katsotaan että tulisko siitä sen ihmisen kanssa jotain.
On sitten ihan eri asia jos joku katselee kaihoisasti jotain saavuttamatonta ihmistä ja kokee että jos ei sitä saa niin sitten "tyytyy". Mutta ei se ole mitään tyytymistä että ei saa jotain haavekuvaa jota ei edes oikesti kunnolla tunne vaan sen jonka kanssa on joku oikea molemminpuolinen yhteys.
Eihän tuossa mistään valinnoista puhuttukaan. Miehet ottavat sen jonka pystyvät saamaan.
Ihmisillä on usein taipumus rakastua siihen jonka kanssa pääsevät lähempään tuttavuuteen. Ja se on se joka on mahdollista saada.
Joillain ihmisillä noin päin. Onnekkailla. Joillain juuri päinvastoin, suurimmat tunteet liitetään saavuttamattomiin, kiellettyihin tai muulla tavalla tuhoon tuomittuihin suhteisiin. Niihin saavutettaviin ei osata tai uskalleta rakastua. Ei tämä varmasti ole kovin harvinainen yksin jäämisen syy, veikkaan että aika klassinen tilanne. Varmaan lapsuuden kiintymyssuhdeasiat pielessä tai joku muu vastaava trauma. Nekin on aika yleisiä.
Lapsuuden kiintymyssuhdemallit ohjaa pitkälti sitä kuka pariutuu ja kuka ei. Turvallisesti kiintyneet luo onnelliset suhteet, turvattomasti kiintyneillä on joko hirveetä vaihtelevaa draamaa tai eivät pysty ihastumaan ollenkaan jos olis mahdollista läheisyyteen.
Juuri näin se vaikuttaisi pääsääntöisesti menevän. Toki on niitä, jotka vaikeasta lapsuudesta huolimatta kykenevät läheisiin ihmissuhteisiin ja niitä, jotka eivät kykene vaikka lapsuus on ollut rakastava ja onnellinen.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Kun ne pimppi -pippeli leikit ei kiinnosta yhtään.
Minulla on juuri toisin päin.
Ne leikit kiinnostavat, mutta ei yhtään mikään muu parisuhdetemppurata siinä ohessa.
Olen perhe- ja parisuhdeleikkituomioni jo lusinut. Loput vuodet mitä olen vielä olemassa nautin omasta rauhasta ja vapaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Ei parisuhteita valita jostain vaihtoehdoista vaan sitä rakastutaan johonkin ja hän on sitten aina se se "ykkönen" oli hän sitten joskus aikaisemmin ollut mitä vaan. Tuntuu muutenkin että näissä loputtomissa parisuhdejankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus. Se on se ihmeellinen voima joka vain syttyy kahden ihmisen välille eikä siinä ole kyse vain ulkonäöstä vaan jostain ihan muusta.
No ei valitakaan, täysin samaa mieltä siitä. Silloin kun on rakastunut johonkin se ihminen on ykkönen, samaa mieltä siitäkin. Sitten on mahdollista, että rakastuu johonkin ihmiseen niin kovaa, ettei se mene pois eikä tulevat ihastukset riitä sitä tunnetta peittoamaan. Jos tällaisessa tilanteessa päätyisi yhteen jonkun muun kanssa, niin kyllä se joku muu siinä tapauksessa todellakin olisi kakkonen.
Elämänsä voi toki käyttää turhanpäiväiseen haikailuun jos haluaa. Se on vain sinulta itseltäsi pois. Haikailun kohdekin elää omaa täyttä elämäänsä.
Ei se haluamisesta ole kyse, jos ei kukaan muu vaan tunnu miltään vaikka kuinka yrittäisi.
Satukirjajuttuja. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa, ellei suggeroi itseään ajattelemaan niin.
En minä uskokaan yhteen ainoaan oikeaan. Uskon kuitenkin, että on mahdollista rakastua ja pettyä niin syvästi, että toipumisessa menee kauemmin kuin elämässä on vuosia jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Ei parisuhteita valita jostain vaihtoehdoista vaan sitä rakastutaan johonkin ja hän on sitten aina se se "ykkönen" oli hän sitten joskus aikaisemmin ollut mitä vaan. Tuntuu muutenkin että näissä loputtomissa parisuhdejankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus. Se on se ihmeellinen voima joka vain syttyy kahden ihmisen välille eikä siinä ole kyse vain ulkonäöstä vaan jostain ihan muusta.
No ei valitakaan, täysin samaa mieltä siitä. Silloin kun on rakastunut johonkin se ihminen on ykkönen, samaa mieltä siitäkin. Sitten on mahdollista, että rakastuu johonkin ihmiseen niin kovaa, ettei se mene pois eikä tulevat ihastukset riitä sitä tunnetta peittoamaan. Jos tällaisessa tilanteessa päätyisi yhteen jonkun muun kanssa, niin kyllä se joku muu siinä tapauksessa todellakin olisi kakkonen.
Elämänsä voi toki käyttää turhanpäiväiseen haikailuun jos haluaa. Se on vain sinulta itseltäsi pois. Haikailun kohdekin elää omaa täyttä elämäänsä.
Ei se haluamisesta ole kyse, jos ei kukaan muu vaan tunnu miltään vaikka kuinka yrittäisi.
Satukirjajuttuja. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa, ellei suggeroi itseään ajattelemaan niin.
En minä uskokaan yhteen ainoaan oikeaan. Uskon kuitenkin, että on mahdollista rakastua ja pettyä niin syvästi, että toipumisessa menee kauemmin kuin elämässä on vuosia jäljellä.
Ehkä kannattaa muuttaa ajatteluaan. Mitään ulkoista pakkoa lopuelämän kestävälle ihmissuhteesta toipumiselle ei ole. Turha kertoa itselleen että on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tinder sivuun. Alla haetaan sitoutumishaluisia sinkkuja. Perhe ja avioliitto kuuluu diiliin.
Keskipituus yli 177. Maan tapoihin kuuluu hampaiden säännöllinen huolto. Lihaksia kasvatetaan fyysisissä töissä. Emännän hakusivulla teemasanoina kuuluu kotirouvuus ja perinteisyys. Mies maksaa, nainen huolehtii. Vie treffeille itsetehty lahja runokortin kera. Amazonista date night cards. Samasta paikasta Audible trialina homemaking, the proper care and feeding of husbands, submissive wife, dominatrixx (kumpi oot. kerro deittiprofiilissa)
healthy couples workbook, lapdance beginner, ho tactics. Huom! Uskalla toivoa. Etkä siedä rumaa käytöstä. Nähkää Skypessä.
https://www.singlefarmersdating.com/
https://www.farmersdatingapp.com/
https://www.farmersonly.com/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Ei parisuhteita valita jostain vaihtoehdoista vaan sitä rakastutaan johonkin ja hän on sitten aina se se "ykkönen" oli hän sitten joskus aikaisemmin ollut mitä vaan. Tuntuu muutenkin että näissä loputtomissa parisuhdejankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus. Se on se ihmeellinen voima joka vain syttyy kahden ihmisen välille eikä siinä ole kyse vain ulkonäöstä vaan jostain ihan muusta.
Tämähän johtuu siitä, että iso osa tänne kirjoittamista miehistä on neuroepätyypillisiä an kirjolla olevia tai muuten vuorovaikutustaidottomia ja epäsosiaalisia . Tästä seuraa se, että normaalit inhimmilliset tunteet ovat heille täysin vieraita ja vuorovaikutustilanteissa eivät osaa yhtään tulkita ja ymmärtää vastapuolta. Toki ketjussa on ollut muutamia normaaleja asiallisia miehiäkin, jotka ovat aidosti pohtineet asiaa omasta tilanteestaan käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei enää kiinnosta nämä huulirasvapojat, jotka räpläävät kännyköitään ja pelikonsoleitaan. Ovat nettipornolla runkanneet itsensä kyvyttömiksi parisuhteeseen. Parisuhteeseen päästyään siivoavat, tiskaavat ja pyykkäävät, koska luulevat että sillä voi välttyä seksiltä oikean naisen kanssa. Eihän kukaan normaali nainen pitkään katso tuollaista vilttitossua. Tosimiehet ovat katoavaa perinnettä ja siksi naisilla on vaikea löytää miestä.
Justhan täällä naiset valittavat etteivät miehet siivoa ja nyt yhtäkkiä onkin ongelma, että miehet siivoavat?
Lukutaito? Ei se ole ongelma että mies siivoaa vaan se on ongelma että mies ei ole aviomies vaan kämppis.
Miehinen mies ei voi pitää siivouksesta. Hän on aina pakotettu siivoamaan.
KUKAAN ei pidä siivouksesta. Se vaan on pakko, ellei halua elää kaatopaikalla.
Mies kestää enemmän epäjärjestystä asunnossa. Niinpä naisen pitää siivota jos epäjärjestys häiritsee häntä.
Mies siivotaan sitten ulos ensimmäisenä, niin ei tule sitä sotkuakaan.
Onneksi on aika paljon naisia, jotka tykkäävät siivota. He ovat miesten ykkösvalintoja vaimoksi. Toki pitää ulkonäkökin olla kohtuullisen hyvä.
Ja sinä oikeasti uskot tuon? Joo ainakin on selvillä, miksi sinä et pariudu. Olet niin totaalisen kujalla.
Ei kukaan huvikseen siivoa. Joku ostomorsian voi esittää iloista siivoamista, mutta lopetappa sille rahan antaminen, niin totuus paljastuu ja äkkiä.
Saksassa ja Sveitsissä kaikki naiset hoitavat kodin ja mies tuo rahan perheeseen. Suomessakin on vielä jonkun verran tällaisia konservatiivisia naisia. Nämä naiset saavat parhaat miehet.
Saksassa ja Sveitsissä on perheverotus ja mies vastaavasti elättää palkallaan sekä vaimon ja lapset. Koska lasten päivähoito on kehittymätöntä ja kallista sekä koululaiset tulee kotiin lounaalle monet naiset ovat pakotettuja osa-aikatöihin tai kotiäitiyteen. Toki monet eivät tästä syystä hanki perhettä ollenkaan.
Juuri tätä moni menneitä haikaileva konservatiivi ei ole tajunnut. Eivät naiset ole olleet kotona läheskään aina koska ovat itse halunneet vaan koska se on ollut pakko. Tai ainakin tehnyt asiat helpommiksi ja halvemmiksi.
Tietenkin jokainen saa jäädä kotiin lasten kanssa jos haluaa mutta sen pitää olla ihan oikeasti se oma tahto. Ja sellaista on aika harvalla naisella.
Konservatiivissa maissa tai Suomessakin aiemmin tajuttiin, että ihmisillä on myös velvollisuuksia eikä pelkkiä oikeuksia. Jonkun on pakko tehdä ja kasvattaa lapsia tai muuten maa romahtaa. Liberalismissa kukaan ei ajattele velvollisuuksia. Vain oma etu kiinostaa.
No miksi konservatiivin mielestä se joku on aina nainen? Eikö se valvollisuus koskekaan sitä että miehenkin pitäisi tehdä kotona osansa?
Konservatiivi ymmärtää, että mies ei voi synnyttää eikä mies voi hankkia lasta itsellisesti valtion avustuksella. Nainen voi. Nainen päättää omasta kehostaan, nainen päättää abortista, nainen päättää seksikumppaneistaan, nainen päättää joko hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Mies ei voi näitä päätöksiä tehdä.
Mutta silti on kova yritys estää naisten vapaus päättää omista asioistaan ja omasta kehostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia ei enää kiinnosta nämä huulirasvapojat, jotka räpläävät kännyköitään ja pelikonsoleitaan. Ovat nettipornolla runkanneet itsensä kyvyttömiksi parisuhteeseen. Parisuhteeseen päästyään siivoavat, tiskaavat ja pyykkäävät, koska luulevat että sillä voi välttyä seksiltä oikean naisen kanssa. Eihän kukaan normaali nainen pitkään katso tuollaista vilttitossua. Tosimiehet ovat katoavaa perinnettä ja siksi naisilla on vaikea löytää miestä.
Justhan täällä naiset valittavat etteivät miehet siivoa ja nyt yhtäkkiä onkin ongelma, että miehet siivoavat?
Lukutaito? Ei se ole ongelma että mies siivoaa vaan se on ongelma että mies ei ole aviomies vaan kämppis.
Miehinen mies ei voi pitää siivouksesta. Hän on aina pakotettu siivoamaan.
KUKAAN ei pidä siivouksesta. Se vaan on pakko, ellei halua elää kaatopaikalla.
Mies kestää enemmän epäjärjestystä asunnossa. Niinpä naisen pitää siivota jos epäjärjestys häiritsee häntä.
Mies siivotaan sitten ulos ensimmäisenä, niin ei tule sitä sotkuakaan.
Onneksi on aika paljon naisia, jotka tykkäävät siivota. He ovat miesten ykkösvalintoja vaimoksi. Toki pitää ulkonäkökin olla kohtuullisen hyvä.
Ja sinä oikeasti uskot tuon? Joo ainakin on selvillä, miksi sinä et pariudu. Olet niin totaalisen kujalla.
Ei kukaan huvikseen siivoa. Joku ostomorsian voi esittää iloista siivoamista, mutta lopetappa sille rahan antaminen, niin totuus paljastuu ja äkkiä.
Saksassa ja Sveitsissä kaikki naiset hoitavat kodin ja mies tuo rahan perheeseen. Suomessakin on vielä jonkun verran tällaisia konservatiivisia naisia. Nämä naiset saavat parhaat miehet.
Saksassa ja Sveitsissä on perheverotus ja mies vastaavasti elättää palkallaan sekä vaimon ja lapset. Koska lasten päivähoito on kehittymätöntä ja kallista sekä koululaiset tulee kotiin lounaalle monet naiset ovat pakotettuja osa-aikatöihin tai kotiäitiyteen. Toki monet eivät tästä syystä hanki perhettä ollenkaan.
Juuri tätä moni menneitä haikaileva konservatiivi ei ole tajunnut. Eivät naiset ole olleet kotona läheskään aina koska ovat itse halunneet vaan koska se on ollut pakko. Tai ainakin tehnyt asiat helpommiksi ja halvemmiksi.
Tietenkin jokainen saa jäädä kotiin lasten kanssa jos haluaa mutta sen pitää olla ihan oikeasti se oma tahto. Ja sellaista on aika harvalla naisella.
Konservatiivissa maissa tai Suomessakin aiemmin tajuttiin, että ihmisillä on myös velvollisuuksia eikä pelkkiä oikeuksia. Jonkun on pakko tehdä ja kasvattaa lapsia tai muuten maa romahtaa. Liberalismissa kukaan ei ajattele velvollisuuksia. Vain oma etu kiinostaa.
Aivan, on velvollisuus elättää koko perhe vaimo mukaanlukien, jos haluaa, että vaimo on kotona eikä palkkatöissä. Se elatusvelvollisuus kestää siihen asti, että lapset saavat koulut käytyä ja vaimon osalta koko tämän loppuikä. Riittääkö miehillä elatuskykya ja etenkin elatushalua?
Konservatiiviseuuden suurin ongelma on se että se on etukäteen päättänyt mikä kenenkin velvollisuus on eikä siinä aina mene kaikki asiat ihan tasan.
Konservatiivisuus ja liberaalisuus riippuu kasvatuksesta. Liberaalin kasvatuksen saanut ihminen on mahdotonta pakottaa konservatiiviksi ja päinvastoin.
Tämähän ei pidä paikkaansa vaan konservatiiveiltä puuttuu aivoista eräs palikka ,jonka vuoksi he luontaisesti suhtautuu epäluuloisesti ja pelokkaasti kaikkeen uuteen ja erilaiseen.
https://www.google.com/amp/s/www.scientificamerican.com/article/conserv…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmiset pariutuu. Osa omasta halusta, osa pakkoavioliittona, osa olosuhteiden pakosta jaaa jotkut ihan vaan rakkaudesta. Osa ei halua pariutua ja voivat säästyä parisuhteen tuomilta harmeilta. Osalla ihmisistä on muita tärkeitä suhteita elämässä etteivät edes kaipaa parisuhdetta.
En minäkään pariutuisi, jos en olisi kinnostunut naisista jotka ovat myös kiinnostuneet minusta. Sinkkujen ongelma on, että jompi puoli kiinnostuksesta puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotukset ei kohtaa. Itse ainakin odotan miehiltä asioita/käytöstä, jotka eivät ilmeisesti ole lajityypillisiä. 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Ei parisuhteita valita jostain vaihtoehdoista vaan sitä rakastutaan johonkin ja hän on sitten aina se se "ykkönen" oli hän sitten joskus aikaisemmin ollut mitä vaan. Tuntuu muutenkin että näissä loputtomissa parisuhdejankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus. Se on se ihmeellinen voima joka vain syttyy kahden ihmisen välille eikä siinä ole kyse vain ulkonäöstä vaan jostain ihan muusta.
Tämähän johtuu siitä, että iso osa tänne kirjoittamista miehistä on neuroepätyypillisiä an kirjolla olevia tai muuten vuorovaikutustaidottomia ja epäsosiaalisia . Tästä seuraa se, että normaalit inhimmilliset tunteet ovat heille täysin vieraita ja vuorovaikutustilanteissa eivät osaa yhtään tulkita ja ymmärtää vastapuolta. Toki ketjussa on ollut muutamia normaaleja asiallisia miehiäkin, jotka ovat aidosti pohtineet asiaa omasta tilanteestaan käsin.
Lainaamasi henkilö vastasi kyllä minulle, ja minä olen nainen. Eikä kukaan tuntemani ihminen luokittelisi minua epäsosiaaliseksi. Neuroepätyypilliseksi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hyvää en saa, niin huonoa en huoli. Ei enää parisuhdetta, jossa minä laitan ruuat, hoidan tiskit, pesen pyykit ja siivoan kodin. Toinen lupaa ja lupaa, muttei saa mitään aikaiseksi. Ei enää parisuhdetta, jossa toinen ei ole tosissaan ja etäilee ja katselee ja tapailee muita ja sitten taas kysyy: mitä jos aletaan seurustella ihan tosimielellä. Niin, mitä jos tehdään sitten niin, kun sinä tässä olet se, joka ei sitoudu eikä ole varma. Kyllä siinä venkoilussa into laantuu siltä toiselta osapuolelta.
Jos valitset liian komean miehen, niin heillä on varaa kohdella naista tuolla lailla. Ota sellainen mies, joka ei saa yleensä naisia, jolloin hän kohtelee sinua kuin prinsessaa. Mies on niin iloinen siitä, että joku kiinnostui hänestä.
Mä erehdyin kokeilemaan tällaista ratkaisua. Aluksi oli ihanaa, mutta sitten mies alkoi huomautella vaikka ja mistä. Yritti nakertaa mun itsetuntoa, kun pää ei kestänytkään nättiä naista. Itseasiassa vaatimattomamman näköiset ihmiset tuntuvat monesti olevan jopa ulkonäkökeskeisempiä kuin paremmannäköiset kanssakulkijat. Ei kiitos tätä enää.
Kokeile älykästä ja hyvän kasvatuksen saanutta miestä, jota naiset ovat karsastaneet, koska ulkonäkö ei ole riittänyt.
Johan hän on selkeästi koittanut ja teki huomion, että rumilla vasta päässä viiraakin. Ja allekirjoitan tämän. Ruma jaksaa näytellä hetken mukavaa ja asiallista että saa parisuhteen, mutta parisuhteessa ne on katkeria perkeleitä. Koska siinä sinä nyt olet ja hän ei saanut niitä kaikki muita ennen sinua, jotka halusi. Miksei hän ei niitä saanut kun sinäkin suostuit? Näin se logiikka näillä menee. Sitten ne marssii pettämään jonkun bupipirkon kanssa koska nyt saa kostettua vihdoin nätille ihmiselle ne aiempien vuosien nättien ihmisten hylkäämiset. Nyt voi kotona haukkua nättiä rumaksi ja kostaa kaiken sen ylenkatsomisen mitä muilta sai, voi vaikka hieman nöyryyttääkin, kun oma olo oli aikoinaan nöyryytetty kun tuli torjutuksi. Älä ota rumaa miestä. Ikinä.
Ei ole aina kiinni naamasta. Tunnen useammankin vähemmän komean ja muutaman suorastaan ruman miehen, joilla on terve itsetunto ja sisäistä säteilyä - varmaan joku sanoisi karismaksi - niin, että naisilla sukat pyörii jaloissa ja pöksyt kostuu. Ei ole ikinä ollut heillä ongelmaa löytää kumppania.
Inkkuleille ja tasoteoreetikoille tiedoksi: Kyseessä ei ole mitkään rikkaat statusmiehet vaan aivan tavalliset työssä käyvät jannut. Joillakin vain on sitä jotain, mitä kaikilla ei ole.
Niin. Joillain on hyvät käytöstavat ja vuorovaikutustaidot sekä MUKAVA LUONNE.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Ei parisuhteita valita jostain vaihtoehdoista vaan sitä rakastutaan johonkin ja hän on sitten aina se se "ykkönen" oli hän sitten joskus aikaisemmin ollut mitä vaan. Tuntuu muutenkin että näissä loputtomissa parisuhdejankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus. Se on se ihmeellinen voima joka vain syttyy kahden ihmisen välille eikä siinä ole kyse vain ulkonäöstä vaan jostain ihan muusta.
Tämähän johtuu siitä, että iso osa tänne kirjoittamista miehistä on neuroepätyypillisiä an kirjolla olevia tai muuten vuorovaikutustaidottomia ja epäsosiaalisia . Tästä seuraa se, että normaalit inhimmilliset tunteet ovat heille täysin vieraita ja vuorovaikutustilanteissa eivät osaa yhtään tulkita ja ymmärtää vastapuolta. Toki ketjussa on ollut muutamia normaaleja asiallisia miehiäkin, jotka ovat aidosti pohtineet asiaa omasta tilanteestaan käsin.
Lainaamasi henkilö vastasi kyllä minulle, ja minä olen nainen. Eikä kukaan tuntemani ihminen luokittelisi minua epäsosiaaliseksi. Neuroepätyypilliseksi kyllä.
Vastasin kohtaan miksi näissä jankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut sitä jonka halusin, enkä koe reiluksi ottaa ketään jota en oikeasti ykkösvaihtoehtona halua, joten olen yksin.
Minäkään en saanut sitä jonka halusin, niinpä otin sen joka halusi minut. Ihan hyvin meillä on mennyt jo 20 vuotta.
M45
Mahtavaa! Minä olen ihan aidosti kateellinen niille, jotka pystyvät valitsemaan kakkosvaihtoehdon ja olemaan sen kanssa onnellinen. Minä en kertakaikkiaan pysty. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos pystyisin.
Ei parisuhteita valita jostain vaihtoehdoista vaan sitä rakastutaan johonkin ja hän on sitten aina se se "ykkönen" oli hän sitten joskus aikaisemmin ollut mitä vaan. Tuntuu muutenkin että näissä loputtomissa parisuhdejankkauksissa kukaan ei edes muista sellaista asiaa kuin rakkaus. Se on se ihmeellinen voima joka vain syttyy kahden ihmisen välille eikä siinä ole kyse vain ulkonäöstä vaan jostain ihan muusta.
No ei valitakaan, täysin samaa mieltä siitä. Silloin kun on rakastunut johonkin se ihminen on ykkönen, samaa mieltä siitäkin. Sitten on mahdollista, että rakastuu johonkin ihmiseen niin kovaa, ettei se mene pois eikä tulevat ihastukset riitä sitä tunnetta peittoamaan. Jos tällaisessa tilanteessa päätyisi yhteen jonkun muun kanssa, niin kyllä se joku muu siinä tapauksessa todellakin olisi kakkonen.
Elämänsä voi toki käyttää turhanpäiväiseen haikailuun jos haluaa. Se on vain sinulta itseltäsi pois. Haikailun kohdekin elää omaa täyttä elämäänsä.
Ei se haluamisesta ole kyse, jos ei kukaan muu vaan tunnu miltään vaikka kuinka yrittäisi.
Satukirjajuttuja. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa, ellei suggeroi itseään ajattelemaan niin.
En minä uskokaan yhteen ainoaan oikeaan. Uskon kuitenkin, että on mahdollista rakastua ja pettyä niin syvästi, että toipumisessa menee kauemmin kuin elämässä on vuosia jäljellä.
Ehkä kannattaa muuttaa ajatteluaan. Mitään ulkoista pakkoa lopuelämän kestävälle ihmissuhteesta toipumiselle ei ole. Turha kertoa itselleen että on.
En minä ole mistään pakosta puhunutkaan. Menee ohi jos menee. Toisaalta, minun rakkauselämäni on ollut sellainen kasa p*skaa, että oikeastaan minulla ei ole erityistä kiinnostusta rakastua enää keneenkään. Lopputulos tuskin olisi sen parempi seuraavallakaan kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilla naisilla on hävinnyt todelisuudentaju, pahimmatkin kelarohmut siiderisipsivalaat vaativat itselleen laatikkoleukaisen avaruuselinsiirtokirurgin.
Ja setäikäiset miehet etsivät parikymppisiä fitnesspimuja.
Ihmisistä on tullut lihomisen takia rumempia ja sen takia tarvittava vetovoima parisuhteen aloittamiselle on kadonnut. Jos seksuaalinen kiinnostus puuttuu, ei suhde voi edes alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisistä on tullut lihomisen takia rumempia ja sen takia tarvittava vetovoima parisuhteen aloittamiselle on kadonnut. Jos seksuaalinen kiinnostus puuttuu, ei suhde voi edes alkaa.
En nyt jotenkin usko tähän. Kyllä suurin osa lihavista kelpuuttaa toisen lihavan.
Lapsuuden kiintymyssuhdemallit ohjaa pitkälti sitä kuka pariutuu ja kuka ei. Turvallisesti kiintyneet luo onnelliset suhteet, turvattomasti kiintyneillä on joko hirveetä vaihtelevaa draamaa tai eivät pysty ihastumaan ollenkaan jos olis mahdollista läheisyyteen.