Miksi ihmiset ei enää pariudu?

Vierailija kirjoitti:

Omalla työpaikallani ihmisten palkka on 4000-6000 € kuussa. Kaikki kahvihuoneessa käyvät ovat perheellisiä tai vakisuhteissa. Sinkkufriikit pysyttelevät omissa työhuoneissaan. Sosiaaliset ihmiset pariutuvat ja ovat senkin jälkeen sosiaalisia. Kai se tietokoneruutu tai kännykkä sitten korvaavat sen kahvihuoneen. Kumppanin löytyminen kuitenkin näyttää vaikealta.

 

Niin, minä olen tuollainen "sinkkufriikki". Eli olen erittäin introvertti, enkä halua käydä missään kahvihuoneissa, haen mieluummin kahvin automaatista omalle työpisteelleni. Pääosin teen kyllä etätyötäkin, mutta siis siilloin harvoin kun konttorilla käyn. Itse en tosin edes halua kumppania, ja luulen, ettei moni niistä sinun työpaikan "sinkkufriikeistäkään". Ihmiset, jotka ei kaipaa sosiaalisuutta muutenkaan, harvoin kaipaavat sitä kotiinsa parisuhteen muodossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Pariuduin viikko sitten ja tuossa se mies uneen vaipuu vieressäni juuri nyt.

Älä sure, kyllä sinun tunteesi jäähtyvät muutamassa vuodessa.

Sitten syyksi eroon riittää se, että vuonna 2023 mies oli kerran jättänyt sukkansa yöksi lattialle sängyn viereen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään pakottavaa tarvetta parisuhteeseen kuten kustannusten jako. Nykyään pärjätään ihan yksinkin. 

hyvinhän noilla elatusmaksuilla, kelan ja sossuntuilla pärjää "itsenäisesti"

Lapseni saa elatusta isältään, itse en saa häneltä, kelasta tai sossusta mitään. Näin on kaikilla tuntemillani eronneilla pariskunnilla. Ihan tässä onan palkan varassa elellään.

unohdit mainita saamasi tuet. ai niin lapsihan niitä saa, etkä sinä. no, ihan sama. loinen olet kuitenkin. ei "perheesi" ilman tukia elä

Tähän voit vapaasti luetella ne tuet, jotka 75k vuodessa ansaitseva saa.

<

No sittenhän sen lapsilisän voi hyvin leikata pois, koska sillä ei ilmeisesti ole mitään merkitystä.

Yksi avioliitto takana ja lapset hankittu. Olen niin tottunut yh arkeen, että tämän kuvion muuttaminen parisuhteen vuoksi tuntuu aika hurjalta. Uusperhearkea en myöskään jaksaisi yhtään kumppanin exineen ja heidän lastensa kuvioiden vuoksi. Lisää lapsia en itse enää halua. Kyllä se taitaa olla pitkälti niin, että ihminen on lopulta aika biologinen otus ja kun se lisääntymisvietti on saatu päätökseen niin jäljelle jää aika vähän. Tottakai sitä haaveilee jostain ideaalisuhteesta, jossa kumppanin kanssa "matchaa" sielu, ajattelu, haaveet, tarpeet, unelmat, arjen taso jne. mutta kuinka realistista tuollainen sitten on ja vielä pysyvästi kun jokainen ihminen kuitenkin muuttuu johonkin suuntaan matkan varrella. Jonkun kanssako voisi muuttua aina sopivasti samaan suuntaan vuosikymmenet? Tilastollisesti aika mahdotonta. Se on vähän niin, että yhdestä ihmissuhteesta on aika absurdia yrittää saada kaikki samalla kertaa. Jonkun kanssa seksi toimii, mutta arki ei. Toisen kanssa arki toimii, mutta seksi ei jne. Jonkun kanssa on kiva matkustella, mutta ei asua. Jonkun kanssa kiva harrastaa, mutta ei keskustella.



Taitaa olla niin, että kun ihmisten vapaus valita on kasvanut, niin valinnat ja niissä pysyminen onkin muuttunut vaikeammaksi, kun yhä selvemmin nousee esille ne asiat, mistä valinnan yhteydessä luovut ja ne ongelmat, joita valinnat tuovat mukanaan, joita ei olekaan pakko hyväksyä. On helppo aina kuvitella, että jospa en vielä valitsekaan tätä, niin löydän vielä paremman vaihtoehdon kun vaan etsin tarpeeksi, vaikkei niin koskaan kävisikään.

Ikää  kun tulee ei viitsi ruveta passaamaan  enää ketään..yksin saa päättää mitä tekee ja milloin, kissat ovat parhaita

kavereita

mun ei tarvi katsella samaa kitisevää naista toistumiseen enkä halua. siksi

Ihmisistä on tullut itsekkäitä.

Omalla kohdalla se etten jaksa seurustella deittiäpeissä ja muualla ei sitten oikein tapaakaan uusia ihmisiä kun aika menee töissä tai olemassa olevien kavereiden kanssa, joista en ole sillä tavalla kiinnostunut. Harrastuksissakin tapaan vain vastakkaista sukupuolta, työpaikalla myös pitkälti sama tilanne. (En ole hetero.)

Miksi ei mennä parisuhteeseen. Syy on selvä kun on yksin ei ole vastuuta kenestäkään. Saa mennä milloin haluaa tulla koska haluaa saa nukkua milloin lystää. Voi lähteä ryyppää koska haluaa saa jakaa sängyn kenen kanssa haluaa voi matkustaa mihin vaan. Vapaus huolettomuus vastuu vain itsestään. Ei viitsitä nähdä vaivaa suhteen takia. Puhumattakaan jos on lapsia niistä tuleva vastuu ja työmäärä on nykyihmiselle ihan liikaa 

Lapsia ei tehdä nykyään kun niistä on työtä vaivaa. Sitä nykyajan ihmiset  ei at halua. Just jaksetaan raahautua töihin sielläkin litsataan niin paljon kuin vain voi. Saikkua saikkua..... 

Kulttuurin muutos. Miehet ja naiset ovat eriytyneet toisistaan. Myöskään luonnollisissa tilanteissa ei tapahdu enää kohtaamisia, vaan vastakkaisen sukupuolen tapaaminen on sallittu ainoastaan Tinderissä, joka ei sovi kaikille.

Olen seurustellut kolme kertaa vakavasti. Lopetin jokaisen suhteen, koska miehestä tuli alun esittämisen jälkeen kitisijä, joka odottaa passausta ja silti haukkuu koko ajan. Yksi heistä oli lisäksi sairaalloisen mustasukkainen. Miksi ihmeessä eläisin elämääni moisessa h€lv€tissä?

Olen kyllä aina välillä mennyt treffeille, mutta kun se haukkuminen alkaa lähes heti tai sitten ollaan epäluotettavia, niin ei kiinnosta. Olen siis laiha, kauniiksi kehuttu, hyvässä ammatissa oleva nainen, jolla on ns. pakka kunnossa. En tarvitse miestä, mutta toisaalta hyvä parisuhde olisi mukava.

Noh, ei se nyt haittaa sinkkunakaan oleminen, tosin lapset jäi tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut kolme kertaa vakavasti. Lopetin jokaisen suhteen, koska miehestä tuli alun esittämisen jälkeen kitisijä, joka odottaa passausta ja silti haukkuu koko ajan. Yksi heistä oli lisäksi sairaalloisen mustasukkainen. Miksi ihmeessä eläisin elämääni moisessa h€lv€tissä?

Olen kyllä aina välillä mennyt treffeille, mutta kun se haukkuminen alkaa lähes heti tai sitten ollaan epäluotettavia, niin ei kiinnosta. Olen siis laiha, kauniiksi kehuttu, hyvässä ammatissa oleva nainen, jolla on ns. pakka kunnossa. En tarvitse miestä, mutta toisaalta hyvä parisuhde olisi mukava.

Noh, ei se nyt haittaa sinkkunakaan oleminen, tosin lapset jäi tekemättä.

Toisin sanoen, johtopäätöksenä voisin sanoa, että ihmiset eivät pariudu, koska ei ole pakko. Vielä 30 vuotta sitten yhteiskunta halveksi pariutumsttomia, ja sitten oltiin perhehelvetissä, osa koko pitkän elämänsä ja osa vain vähän aikaa kunnes mies joko tappoi naisen tai koko perheen ml. itsensä.

Vierailija kirjoitti:

pariutuva mies päätyy useimmiten elatusmaksujenmaksajaksi, kun nainen kyllästyy

Niin. Mitä sitten? Meinaatko, että lasten pitää jäädä taloudellisesti tuuliajolle?

Kyllä pariutumista tapahtuu, mutta suomalaiset eivät enää lisäänny. On vallalla ihmeellinen trendi, että perhettä aletaan suunnittelemaan n. 40-50 vuotiaina. Nainen alkaa "rupsahtelemaan", kuten Uuno Turhapuro asian ilmaisi, 20:n ikävuoden jälkeen kovaa vauhtia. Jo kolmikymppinen alkaa olla lisääntymisen näkökulmasta liian vanha. Jos tällä palstalla pyörii ylsikään nuori henkilö, niin kehottaisin vakavasti hankkimaan niitä lapsia nyt. Uran luomista ja hauskanpitoa voi harrastaa myöhemminkin. On sitten toinen juttu löytää lisääntymiskykyinen nuori mies. Energiajuomat ja nikotiinipussien käyttö nimittäin vaikuttaa vääjäämättömästi siittiöiden määrään ja laatuun.

Se pariutuminen tulee kaiketi yhä laskemaan...

Ja vika varmaankin löytyy (muutoksista) suomalaisen yhteiskunnan perustuksissa....

Ymmärrätte vitsin sitten jonain päivänä

T: Been there (not) done that

Se on verrattavissa lottovoittoon, jos löytää ihmisen, jonka kanssa on järkevää pariutua. Kun ei siinä tarvii olla kuin yksi palanen, joka ei oikein loksahda kohdalleen muiden palasten kanssa, niin siinä on heti jokin ongelma ainakin toisen mielestä ja parisuhde on kriisissä ja eroa pukkaa. Turha sitä on lyödä hynttyitä yhteen vaan sen takia, että voidaan kasvaa erilleen ja erota. Kummankin pitää olla toiselle niiiiiiin oikea, muuten juttu ei toimi ilman turhaa ylimääräistä kitkaa ja sitten se on sitä riitaa, sovintoseksiä, riitaa, sovintoseksiä, riitaa... Ja lopulta ero. Turhaa ja naurettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: en halua lapsia tai asuntolainaa ja oman vuokrankin maksan itse. En tarvitse parisuhdetta ja loputonta ongelmien vyyhtiä mihinkään. Vuosia etsin, mutta huomasin aina viihtyväni mieluummin yksin. Panomiehiä ja parisuhdemiehiä on nähty. Sen vielä lisään tätä keskustelua luettuani, että panomiehet, ne hyvännäköiset seksin etsijät, ovat olleet niitä mukavimpia ja kunnioittavimpia kavereita. Heillä kun naisia riittää ja kuvio on selvä molemmille. Sen sijaan moni tavallisemman näköinen, mutta suhdetta etsivä mies on nopeasti paljastunut katkeraksi, semi-stalkkaavaksi, kivan kaverin roolia vetäväksi naisvihaajaksi. Nämä sitten kaataa niskaani kaikki aiemmat muiden naisten aiheuttamat pettymykset kuin mä olisin syyllinen koko naiskansan synteihin ja kohtelevat mua sen mukaisesti kuin olisin jo pettänyt yms. Pysyttelen panomiehissä.

Minulla on täsmälleen samat ajatukset ja kokemukset. Olen eronnut, suhteeni kesti parisenkymmentä vuotta. Uutta miestä ei ole eron jälkeen löytynyt, juuri mainittujen kokemusten takia. Parempi siis elellä yksin, iloita omasta vapaudesta ja nautiskella läheisyydestä panomiehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lyhyesti: en halua lapsia tai asuntolainaa ja oman vuokrankin maksan itse. En tarvitse parisuhdetta ja loputonta ongelmien vyyhtiä mihinkään. Vuosia etsin, mutta huomasin aina viihtyväni mieluummin yksin. Panomiehiä ja parisuhdemiehiä on nähty. Sen vielä lisään tätä keskustelua luettuani, että panomiehet, ne hyvännäköiset seksin etsijät, ovat olleet niitä mukavimpia ja kunnioittavimpia kavereita. Heillä kun naisia riittää ja kuvio on selvä molemmille. Sen sijaan moni tavallisemman näköinen, mutta suhdetta etsivä mies on nopeasti paljastunut katkeraksi, semi-stalkkaavaksi, kivan kaverin roolia vetäväksi naisvihaajaksi. Nämä sitten kaataa niskaani kaikki aiemmat muiden naisten aiheuttamat pettymykset kuin mä olisin syyllinen koko naiskansan synteihin ja kohtelevat mua sen mukaisesti kuin olisin jo pettänyt yms. Pysyttelen panomiehissä.

Minulla on täsmälleen samat ajatukset ja

Ennen se oli ihan selvää, että kun töihin päästiin, niin ostaa täräytettiin oma asunto. Mutta sitten alettiin heräilemään siihen tosiasiaan, että sitten jos /kun asuntovelka on saatu maksetuksi, niin alkaa remonttirumba ja on koko ajan velkaa päällä. Velaton on vapaampi, joten siksi vuokralla. Vuokralla et maksa omaa, mutta so what? Saako sen oman sitten hautaansa mukaan, kun sattuu 10 vuoden kuluttua kuolemaan? Et saa. Omistusasuminen on pelkkää velaksi asumista, jossa olisi hyvä olla vähintään 50 tonnia jemmassa pahan päivän varalle, mieluummin enemmän. Remonttikoijarit ovat ahneita ja epärehellistä vilunkimestareita. 

Miåhet elåvåt kulississa eli kååpisså.