Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmille sakot/lasu valvomatta jätetystä lapsesta uimarannalla?
03.07.2022 |
Mitä mieltä olette? Paljon on tullut rannalla ja nimenomaan siellä vedessä hengailtua lasten kanssa tänä kesänä ja sydän kurkussa olen seurannut tätä menoa. Tullaan rannalle useamman lapsen kanssa, vanhemmat vetää pitkälleen usean kymmenen metrin päähän rannasta kuulokkeet korvilla/kirja nenän edessä ja pienet lapset peuhaa keskenään vedessä ilman kellukkeita tai muita uimavälineitä. Ei ole yks tai kaks kertaa tänä kesänä kun olen todistanut näitä läheltä-piti tilanteita kun on ajauduttu liian kauas rannasta ja sivulliset tullut auttamaan kun lasten voimat loppuneet, vanhemmat tuikitietämättöminä tilanteesta. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?? Aika halpa on ilmeisesti näiden lasten henki. Parhaimmissa tilanteissa ne uimataidottomat lapset on siellä rannalla keskenään. Ja näitä tilanteita tulee vastaan joka ikisellä uimareissulla, kohta en uskalla enää lähteä rannalle lasten kans kun joutuu olla sydän syrjällään ja silmät selässä muidenkin lasten kanssa.
Viimeksi eilen luin lehtijutun uimavalvojasta joka oli tällä viikolla elvyttänyt pienen hukkumassa olleen lapsen. Äiti rannalla paikalla mutta ei ollut huomannut koko tilannetta. Alan olla helvetin kyllästynyt turhautunut näihin juttuihin, jokaikinen kesä muistutetaan ettei päästetä lasta käsivarren mittaa kauemmas vedestä ja lapsi on rannan ja vanhemman välissä mutta tämä ei tunnu vain menevän kaaliin enkä halua edes ajatella kuinka paljon lasten hukkumisia olisi jos sivulliset eivät olisi hereillä.
Kommentit (28)
Kyllä ne vanhemmat lapsistaan vastaavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä välii, jos sakoilla siitä selviää?
Vierailija kirjoitti:
Asiaa!
Uimavalvojana voin vain sanoa, että valvojat eivät ole lapsenvahteja! Kummallinen käsitys osalla vanhemmista, että vastuun voisi ulkoistaa valvojille.
Jännä juttu että sulla ja apllä on sama IP osoite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa!
Uimavalvojana voin vain sanoa, että valvojat eivät ole lapsenvahteja! Kummallinen käsitys osalla vanhemmista, että vastuun voisi ulkoistaa valvojille.Jännä juttu että sulla ja apllä on sama IP osoite.
No itseasiassa en kyllä kirjoittanut tuota ensimmäistä kommenttia enkä työskentele uimavalvojana mutta ymmärrän uimavalvojan turhautumisen. Terkuin ap
Nuo selkeät tapaukset on ilman muuta väärin.
Itselleni vaan tulee sellainen olo, että en edes uskalla mennä lapseni kanssa rannalle. Lasu kyllä varmaan tulee tästäkin, kun äiti ei käytä uimassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ovat nykyään välinpitämättömiä ja laiskoja. Olettavat toisten vahtivan ja pelastavan.
Olen miettinyt mikä on muuttunut siitä kun itse olin lapsi.
Meitä oli monta sisarusta, minä nuorin, ja muistan kun veli rahtasi minua ja siskoa pyörän päällä uimarantaan enkä ollut lähelläkään kouluikää. Siellä oli kaikki muutkin kulmakunnan pennut, ei vanhemmilla ollut aikaa eikä mahdollisuutta tulla valvomaan. Jonkinlainen uimavalvoja siellä kyllä oli joka piti uimakoulua. Itse opin uimaan 6-vuotiaana ihan itsekseni.
Joka ikinen päivä siellä oltiin kun vain oli aurinkoista keliä, eväät mukaan ja siellä se päivä hurahti.
Näiltä vuosilta kaksi kertaa muistan läheltä piti-tilanteen, eräs poika sukelsi kiveen ja ilmeisesti meni sen verran pökkiin että veti vettä henkeen. Uimavalvoja sitten ehti hätiin ja kantoi pojan rannalle missä virkosi.
Toinen tilanne oli juuri tapahtunut kun tulimme rantaan. Ei ollut kuolemaanjohtava sekään mutta sairaalaan vietiin tarkistettavaksi.
Mikä siinä on että näitä tapahtuu nykyään niin usein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama juttu kuin viime viikolla lehdessä olleessa jutussa, jossa pikkupoika hukkui rantaveteen. Lapsi oli sukulaisilla kylässä eikä kukaan aikuinen vahtinut häntä, sukulaiset kokkasivat mökissä ja kuulemma riitti kun mökistä oli näköyhteys rantaan. Eipä näyttänyt riittävän :(
tiettyjen kulttuurien edustajat tulee rannalle niin aina näyttää olevan perheen mies pienten lasten kanssa. Lapset vedessä kirmaamassa (toisinaan lapsilla on sentään kellukkeet tai uimakelluke liivit) ja isät keskittyy "maisemien" ihailuun jonkin matkan päässä vedestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pienenkokoista 8v on kauhisteltu kun hän oli uimassa. Aikuiset ohjaamassa rannalle. Olin hänen vieressä uimassa :) Mentiin sitten uimaan kauemmas, hän on erittäin vahva uimari. Itse pidän huolen omista lapsistani rannalla. En ymmärrä kenellä on aikaa ja silmiä alkaa vahtimaan ja kauhistelemaan muiden kakaroita rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat nykyään välinpitämättömiä ja laiskoja. Olettavat toisten vahtivan ja pelastavan.
Mutta tuota asennettahan koko suomen yhteiskunta opettaa. Lapset viedään aina jonkun muun valvottaviksi ja kasvatettavaksi. Minusta suomalaisella vanhemmalla on vankka kokemuksellinen tuki, että joku muu hoitaa aina. Opettaja, sossu, poliisi, uimavalvoja jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin uimassa pienellä rannalla ja siellä on varoituskylttikin, että on äkkisyvä ranta. Itse olen veden lähellä viltillä ja omat lapset osaavat uida. Omien lasten viereen ilmestyi joku n 2v lapsi ja keksi leikin, että heittää lelun syvälle ja vanhempi lapseni aina haki sen. Jatkoi ja jatkoi ja omalta lapselta meni hermo kun ei voinut olla hakemattakaan, kun se 2v oli lähes kaulaa myöten vedessä siinä matalalla. Pelkkä kaatuminen olisi vienyt tuon pienen upoksiin ja vanhemmat kaukana rannasta. Kun lähdettiin pois, tuo 2v jäi edelleen rantaan.
Muutama viikko sitten rannalla istahdettiin lapsen kanssa viltille syömään eväitä ja ottamaan aurinkoa. Vieressä touhusi pariskunta omia juttuja, lukivat lehteä, toisella kuulokkeet päässä jne. Oltiin sen verran kaukana rantaviivasta ettei veteen ollut suoraa näköyhteyttä. Puolen tunnin päästä tämä pariskunta alkoi tekemään lähtöä ja pakkailemaan tavaroita, ja tässä kohtaa alkoivat miettiä että missäköhän lapset on ja huhuilemaan heitä. Pienen etsinnän jälkeen lapset sitten löytyivät polskimasta, lapsilla ikää ehkä 4v ja 6v, olivat todella pieniä ja innoissaan kertoivat kuinka kauas ehtivät uida rannasta ja tosiaan näillä vanhemmilla ei ainakaan puoleen tuntiin mitään käsitystä missä lapset menevät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt mikä on muuttunut siitä kun itse olin lapsi.
Meitä oli monta sisarusta, minä nuorin, ja muistan kun veli rahtasi minua ja siskoa pyörän päällä uimarantaan enkä ollut lähelläkään kouluikää. Siellä oli kaikki muutkin kulmakunnan pennut, ei vanhemmilla ollut aikaa eikä mahdollisuutta tulla valvomaan. Jonkinlainen uimavalvoja siellä kyllä oli joka piti uimakoulua. Itse opin uimaan 6-vuotiaana ihan itsekseni.
Joka ikinen päivä siellä oltiin kun vain oli aurinkoista keliä, eväät mukaan ja siellä se päivä hurahti.
Näiltä vuosilta kaksi kertaa muistan läheltä piti-tilanteen, eräs poika sukelsi kiveen ja ilmeisesti meni sen verran pökkiin että veti vettä henkeen. Uimavalvoja sitten ehti hätiin ja kantoi pojan rannalle missä virkosi.
Toinen tilanne oli juuri tapahtunut kun tulimme rantaan. Ei ollut kuolemaanjohtava sekään mutta sairaalaan vietiin tarkistettavaksi.
Mikä siinä on että näitä tapahtuu nykyään niin usein?
Veikkaan että siksi, että lapset olivat ennen "omatoimisempia" KAIKESSA niin siksi myös uiminen sujui (pääosin) ongelmitta, toki lapsia varmasti myös loukkaantui/menehtyi myös joskus.
Nykylapset on aika pumpulissa pidettyjä, kärjistäen kaiken saavat valmiina eteensä. Kärjistetyt(!) esimerkit, mutta ennen lapset söivät mitä eteen annettiin/ koulumatkat hiihdettiin pakkasessa susien ulvoessa taustalla/ opettaja saattoi näpäyttää karttakepillä näpeille jne.
Vs. Nykyään lapset päättävät mitä haluavat syödä/ 300m koulumatka viedään autolla/ opettajia voi hakkua ja sylkeä päin eivätkä he voi tehdä mitään tai laittaa kuriin jne.
Lapset eivät siis opi "selviytymään" itse, ja sitten kun on uimassa tmv. ja onkin äkkisyvää se lapsi on "ensimmäistä kertaa" omillaan ja hätääntyy ja panikoituu eikä osaa toimia. Eivätkä muutkaan (lapset) hänen ympärillään koska ovat samanlaisia hekin.
Ennen lapsilla oli enemmän, sanottaisiinko ,vastuuta ja vapautta. Isommat oppivat katsomaan pienempiensä perään ja pikkuvahingot (vaikka kaatuminen ja naarmu polvessa) pikkusisaruksella/kuinka asia hoidetaan jne. kasvatti sen isomman valppautta siihen että jotain voi käydä/oli kokemusta että voi auttaa myös järvessä jos pienempi imaisee vettä kurkkuun tmv.
Samoin mitä enemmän lapsen antaa tehdä itse (toki ikä huomioiden) hän oppii "pitämään huolen itsestään".
Sanotaan nyt vaikka (tyhmänä) esimerkkinä että vaikkapa 5-v voisi hyvin opettaa lämmittämään saunan jne. ja kyllä hän sen osaisi tehdä pienen harjoittelun jälkeen. Avata pellit, kantaa puut, sytyttään pesän jne. Mutta jos yhtäkkiä random 5-vuotiaalle löisi tulitikut käteen ja sanoo että lämmitäppäs sauna, niin eihän siitä mitään muuta tulisi kun tulipalo/onnettomuus.
Uimisessa on vähän sama, että jos sitä (JA muutakin!) on lapselle opetettu ja on kohdannut hätätilanteita/osaa niissä toimia jne. ei ongelmia tule. Mutta jos ns. paijattu pumpulipullamössölapsi yhtäkkiä tyrkätään veteen ja äiti/isä selaa selin järvelke puhelinta, niin eihän tuosta voi seurata kun tragedia.
Pikkulapsi on todellakin vaarassa hukkua. Isompikin jos kallio on liukas ja luisuu, ei saa mistään kiinni tai jostain kallion kolosta pitelee. Isommat uimataitoiset pärjäävät paremmin. Laiturileikit myös vähän riski, jos joku lapsi lyö pään tai hyppää liian matalalle päälteen. Sääntöjä pitäisi kerrata. Rannalle kyltit ja ohjeet, muuallekin?
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt mikä on muuttunut siitä kun itse olin lapsi.
Meitä oli monta sisarusta, minä nuorin, ja muistan kun veli rahtasi minua ja siskoa pyörän päällä uimarantaan enkä ollut lähelläkään kouluikää. Siellä oli kaikki muutkin kulmakunnan pennut, ei vanhemmilla ollut aikaa eikä mahdollisuutta tulla valvomaan. Jonkinlainen uimavalvoja siellä kyllä oli joka piti uimakoulua. Itse opin uimaan 6-vuotiaana ihan itsekseni.
Joka ikinen päivä siellä oltiin kun vain oli aurinkoista keliä, eväät mukaan ja siellä se päivä hurahti.
Näiltä vuosilta kaksi kertaa muistan läheltä piti-tilanteen, eräs poika sukelsi kiveen ja ilmeisesti meni sen verran pökkiin että veti vettä henkeen. Uimavalvoja sitten ehti hätiin ja kantoi pojan rannalle missä virkosi.
Toinen tilanne oli juuri tapahtunut kun tulimme rantaan. Ei ollut kuolemaanjohtava sekään mutta sairaalaan vietiin tarkistettavaksi.
Mikä siinä on että näitä tapahtuu nykyään niin usein?
Ennen lapsia kuoli paljon enemmän onnettomuuksiin, esim. hukkumiseen.
Ihan hyvä niin.
Sitten oli se tapaus jossa lapsi otettiin huostaan, kun vanhemmat ei pakottaneet rimpuilevaa lasta hammaslääkärin tuoliin
Sitä vaan en ymmärrä, miksi taas koronatestiin "ei saa pakottaa" lasta. Nyt sitten nuhdeltiin hoitajaa.
Miksei muuten täällä meillä ole kurlaustestiä niinkuin keski-Euroopassa. Mitä kiduttajaporukkaa meillä on hoitopuolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt mikä on muuttunut siitä kun itse olin lapsi.
Meitä oli monta sisarusta, minä nuorin, ja muistan kun veli rahtasi minua ja siskoa pyörän päällä uimarantaan enkä ollut lähelläkään kouluikää. Siellä oli kaikki muutkin kulmakunnan pennut, ei vanhemmilla ollut aikaa eikä mahdollisuutta tulla valvomaan. Jonkinlainen uimavalvoja siellä kyllä oli joka piti uimakoulua. Itse opin uimaan 6-vuotiaana ihan itsekseni.
Joka ikinen päivä siellä oltiin kun vain oli aurinkoista keliä, eväät mukaan ja siellä se päivä hurahti.
Näiltä vuosilta kaksi kertaa muistan läheltä piti-tilanteen, eräs poika sukelsi kiveen ja ilmeisesti meni sen verran pökkiin että veti vettä henkeen. Uimavalvoja sitten ehti hätiin ja kantoi pojan rannalle missä virkosi.
Toinen tilanne oli juuri tapahtunut kun tulimme rantaan. Ei ollut kuolemaanjohtava sekään mutta sairaalaan vietiin tarkistettavaksi.
Mikä siinä on että näitä tapahtuu nykyään niin usein?
Veikkaan että siksi, että lapset olivat ennen "omatoimisempia" KAIKESSA niin siksi myös uiminen sujui (pääosin) ongelmitta, toki lapsia varmasti myös loukkaantui/menehtyi myös joskus.
Nykylapset on aika pumpulissa pidettyjä, kärjistäen kaiken saavat valmiina eteensä. Kärjistetyt(!) esimerkit, mutta ennen lapset söivät mitä eteen annettiin/ koulumatkat hiihdettiin pakkasessa susien ulvoessa taustalla/ opettaja saattoi näpäyttää karttakepillä näpeille jne.
Vs. Nykyään lapset päättävät mitä haluavat syödä/ 300m koulumatka viedään autolla/ opettajia voi hakkua ja sylkeä päin eivätkä he voi tehdä mitään tai laittaa kuriin jne.Lapset eivät siis opi "selviytymään" itse, ja sitten kun on uimassa tmv. ja onkin äkkisyvää se lapsi on "ensimmäistä kertaa" omillaan ja hätääntyy ja panikoituu eikä osaa toimia. Eivätkä muutkaan (lapset) hänen ympärillään koska ovat samanlaisia hekin.
Ennen lapsilla oli enemmän, sanottaisiinko ,vastuuta ja vapautta. Isommat oppivat katsomaan pienempiensä perään ja pikkuvahingot (vaikka kaatuminen ja naarmu polvessa) pikkusisaruksella/kuinka asia hoidetaan jne. kasvatti sen isomman valppautta siihen että jotain voi käydä/oli kokemusta että voi auttaa myös järvessä jos pienempi imaisee vettä kurkkuun tmv.
Samoin mitä enemmän lapsen antaa tehdä itse (toki ikä huomioiden) hän oppii "pitämään huolen itsestään".
Sanotaan nyt vaikka (tyhmänä) esimerkkinä että vaikkapa 5-v voisi hyvin opettaa lämmittämään saunan jne. ja kyllä hän sen osaisi tehdä pienen harjoittelun jälkeen. Avata pellit, kantaa puut, sytyttään pesän jne. Mutta jos yhtäkkiä random 5-vuotiaalle löisi tulitikut käteen ja sanoo että lämmitäppäs sauna, niin eihän siitä mitään muuta tulisi kun tulipalo/onnettomuus.
Uimisessa on vähän sama, että jos sitä (JA muutakin!) on lapselle opetettu ja on kohdannut hätätilanteita/osaa niissä toimia jne. ei ongelmia tule. Mutta jos ns. paijattu pumpulipullamössölapsi yhtäkkiä tyrkätään veteen ja äiti/isä selaa selin järvelke puhelinta, niin eihän tuosta voi seurata kun tragedia.
Se hyvä puoli näissä halveksimissasi nykyvanhemmissa on, että heidän ansiostaan lapset eivät todellakaan enää kuole niin kuin ennen. Lue tilastoja, jos agendaltasi pystyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa!
Uimavalvojana voin vain sanoa, että valvojat eivät ole lapsenvahteja! Kummallinen käsitys osalla vanhemmista, että vastuun voisi ulkoistaa valvojille.Jännä juttu että sulla ja apllä on sama IP osoite.
Ei vaan sinulla ja aloittajalla.
Asiaa!
Uimavalvojana voin vain sanoa, että valvojat eivät ole lapsenvahteja! Kummallinen käsitys osalla vanhemmista, että vastuun voisi ulkoistaa valvojille.