Miten huonon perheen ja hyvän perheen lapsen erottaa?

Mielenkiintoisia ajatuksia. Täytyy sanoa, etten voi samaistua. Tulen hyvin kiiltokuvamaisesta "hyvästä perheestä", jossa vanhemmat olivat kunnollisia töissäkäyviä veronmaksajia jotka tekivät ekologisesti kestäviä valintoja ja omasivat hyvät käytöstavat. Olin sellainen tyypillinen vastuullinen ja hyväkäytöksinen kympin oppilas joka puhui vain pyydettäessä ja teititteli iäkkäämpiään.

Silti perheeni oli huono, sain selkääni säännöllisin väliajoin ilman mitään syytä ja istuin usein yöpuvussa pakkasessa paljain varpain riidan jälkeen ulos heitettynä miettimässä, että jos vain hautautuisin hankeen eikä tarvitsisi enää herätä. Lähes päivittäin kuulin mikä pettymys olen, jos tätä julistusta seurasi näkyvä mustelma en saanut mennä kouluun vaan minun kerrottiin olevan vatsataudissa. Minulla oli kuitenkin aina siistit ja uudet vaatteet, kalliit harrastustarvikkeet ja vaatimuksena ensiluokkainen käytös. Kukaan ei varmasti tiennyt minkälaisesta petheestä minä todella olin, eikä varmasti tiedä vielä tänä päivänäkään. Ei sitä aina voi päälle päin nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Jos huonon perheen lapsi kuitenkin menestyy elämässään, ottavat vanhemmat siitä kasvatuskunnian itselleen. Menestymättömyys taas on lapsen omaa vikaa.

Tässä on se narsistinen asenne. Koskee myös lapsenlapsia. Eli se minä on kaiken keskiössä eikä se voi olla huono eikä paha. Huonous ja pahuus ulkoistetaan itsen ulkopuolelle. Hyvät ominaisuudet imuroidaan välittömästi muilta koskemaan omaa itseä. Minä minä minä minä minä minä. Loputtomasti ja hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta duunaritaustan huomaa. Olen yrittänyt yliopistossa kiriä kiinni sitä tietoa jonka toiset ovat kuulleet jo lapsena vanhemmiltaan. Toisaalta vaikea kiriä ja tehdä opintojen eteen enemmän kuin muut, kun aikaa on vähemmän töiden ja biletyksen jälkeen.

Itse taasen en kokenut olevani yhtään muissa jäljessä, vaikka äitini on siivooja ja isäni oli tehtaassa hitsarina. Kirjoitin 4 ällää ja 3 eetä ja niillä pärjäsi yliopistossa oikein hyvin. 

Vanhempani osaavat vain suomea mutta eivät silti tiedä mitä jotkin tavalliset sanat tarkoittavat ja opettivat ne väärin. Luonnonilmiöihin eivät vastanneet etteivät tiedä mistä ne johtuvat vaan opettivat ne väärin. Ala-asteen matikanlaskuissa neuvoivat väärin. Eivät ole välittäneet päivittää tietämystään kansakoulun jälkeen ja jopa väittelivät uudempaa tietoa vastaan viitsimättä tarkistaa asiaa esim. netistä.

No tuohan ei selity duunariudella, vaan sillä, että heitä opiskelu ei ole kiinnostanut. Moni duunari tietää hyvinkin paljon asioista, koska lukee ja opiskelee huvikseen. Vastaavasti akateemisuus ei ole mikään automaattinen laajan yleissivistyksen merkki. Minä olen akateeminen, mutta en silti osaa kovin hyvin muita kieliä kuin suomea. Ei ole kielet koskaan olleet minun juttuni. Englannilla jonkin verran pärjään, ruotsia osaa "Jag heterin" verran. Siinäpä se. 

t. eri

Jos opiskelee huvikseen, miksei hankkisi virallista paperia, kun kuitenkin koulutetummat tienaavat keskimäärin enemmän kuin vähänkoulutetut?

Ihan sen takia ettei haluta tehdä tietynlaisia töitä vaikka niistä rahaa enemmän saisikin. Lisäksi voi olla joku tietty ala missä haluaa työskennellä oli rahallinen hyöty sitten pieni tai suuri.

Perheneuvolapsykologi-tuttavani työhuoneen seinällä on ristipistotyö "Jokainen perhe on joskus vähän paska."

Allekirjoitan.

Mutta myönnän että "huono perhe" vibat tulee lapsista, jotka eivät asiallisesti annettuun palautteeseen reagoi asiallisesti vaan öykkäröimällä. En kuvittele että näin oikeasti olisi, mutta näistä tulee se kysymys mieleen että minkähänlaiset vanhemmat tuolla on. Toinen on alakoululaisten täysin häpeämätön kiroilu ja ruma puhe (kaveriporukan kanssa voi kokeilla mutta jos ei mitenkään reagoi paikalle saapuvaan aikuiseen, niin voinemme olettaa ettei kunnioittava suhtautuminen kanssaihmisiin ole kotona ykkösasia). Ja siis tiedostan oikein hyvin että huonoista perheistä kasvaa myös esim. arkoja, tapettiinsulautuvia ja miellyttämishaluisia lapsia, ja edellä mainitut tulkinnat on varsin ennakkoluuloisia.

Onko mt perhe automaattisesti huono? Tai alkoholistin?

Vierailija kirjoitti:

Onko mt perhe automaattisesti huono? Tai alkoholistin?

Mt-ongelma ei perheestä vielä huonoa. Jonkun perheenjäsenen riippuvuussairauskaan ei riitä siihen että "perhe on huono", mutta aktiivisesti oireileva riippuvuussairaus estää kyllä vanhempaa olemasta sillä hetkellä kovin hyvä vanhempi, koska riippuvuuden kohde menee lasten tarpeiden edelle. Se sitten minkä verran lapsi siitä kärsii riippuu oireilun voimakkuudesta, lapsen tarpeista ja suojaavista tekijöistä (esim. siitä toisesta vanhemmasta).

Oma isäni oli valkokaulusjuoppo. Perheessä oli huonoja, traumaattisiakin hetkiä, mutta enemmän kuitenkin hyvää, joten en kyllä osaisi sanoa että perheemme oli jotenkin yksiselitteisen leimallisesti huono. Ja me lapset varmaan oltiin silloin kouluikäisiä juurikin sellaisia päälle päin ns. hyvän perheen lapsia.

Up

mistäkö erottaa, no väristä tietenkin

Vierailija kirjoitti:

Onko mt perhe automaattisesti huono? Tai alkoholistin?

on

Huonon perheen lapsi on aikuisena useimmiten hyvin ujo ja vetäytyvä. Hän on tottunut lapsena miellyttämään muita ja tämä jatkuu aikuisena.  Hänellä ei myöskään ole rohkeutta rynnistää työ-

markkinoilla vaan usein jää niihin toisarvoisiin töihin.  Tunnistan näistä paljolti itseni.  Kotini oli

vähävarainen ja arkea hallitsi vanhempien hyvin huonot välit.  He eivät puhuneet toisilleen ja

siinä sai olla sanansaattajana ja minä olin kiltti lapsi, jotta en aiheuttaisi lisää skismaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Määrittele hyvä perhe. 

Perheessä kaksi vanhempaa, mies ja nainen, joilla on yhteiset biologiset lapset. He kannustavat lapsiaan hankkimaan hyvän koulutuksen, fiksuja harrastuksia ja opettavat näille käytöstavat. Hyvässä perheessä ajatellaan pitkäjännitteisesti ja aikuiset lapsetkin käyvät tapaamassa vanhoja vanhempiaan senkin jälkeen kuin huoltosuhde on menossa toisinpäin eli he saattavat tarvita apua arkisissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Määrittele hyvä perhe. 

Perheessä kaksi vanhempaa, mies ja nainen, joilla on yhteiset biologiset lapset. He kannustavat lapsiaan hankkimaan hyvän koulutuksen, fiksuja harrastuksia ja opettavat näille käytöstavat. Hyvässä perheessä ajatellaan pitkäjännitteisesti ja aikuiset lapsetkin käyvät tapaamassa vanhoja vanhempiaan senkin jälkeen kuin huoltosuhde on menossa toisinpäin eli he saattavat tarvita apua arkisissa asioissa.

Mikä on hyvä koulutus? Eikö ammattikoulu riitä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia ajatuksia. Täytyy sanoa, etten voi samaistua. Tulen hyvin kiiltokuvamaisesta "hyvästä perheestä", jossa vanhemmat olivat kunnollisia töissäkäyviä veronmaksajia jotka tekivät ekologisesti kestäviä valintoja ja omasivat hyvät käytöstavat. Olin sellainen tyypillinen vastuullinen ja hyväkäytöksinen kympin oppilas joka puhui vain pyydettäessä ja teititteli iäkkäämpiään.

Silti perheeni oli huono, sain selkääni säännöllisin väliajoin ilman mitään syytä ja istuin usein yöpuvussa pakkasessa paljain varpain riidan jälkeen ulos heitettynä miettimässä, että jos vain hautautuisin hankeen eikä tarvitsisi enää herätä. Lähes päivittäin kuulin mikä pettymys olen, jos tätä julistusta seurasi näkyvä mustelma en saanut mennä kouluun vaan minun kerrottiin olevan vatsataudissa. Minulla oli kuitenkin aina siistit ja uudet vaatteet, kalliit harrastustarvikkeet ja vaatimuksena ensiluokkainen käytös. Kukaan ei varmasti tiennyt minkälaisesta petheestä minä todella olin, eikä varmasti tiedä vielä tänä päivänäkään. Ei sitä aina voi päälle päin nähdä.

Minäkin olen narsistisen kulissiperheen lapsi. Sain aina kuulla miten onnellinen minun täytyykään olla kun on niin ihanat vanhemmat. Oikeasti minjlle huudettiin koko ajan, haukuttiin ja nimiteltiin. Äidin epävakaa tunne-elämä tyrannisoi kaikkia, hän oli manipulatiivinen ja sadistinen. Lapatossu-isälle kävi kaikki, hän oli aina töissä, ja kotona passiivinen. Ihmiset luuli, että olen hyvästä perheestä koska olin todella kontrolloitu ja ylikiltti miellyttäjä. Olin ahdistunut ja koin olevani erilainen kuin kaikki muut, huono. Äiti kulki turkki päällä ja minulla ei ollut edes sadetakkia. Kotona ei ollut mitään syötävää kun tulin koulusta, mutta kun oli vieraita pöydät notkui. Huonompaa perhettä en osaa kuvitellakaan, kuin tällainen kaasuvalotusperhe, missä totuudella ei ole mitään väliä ja kaikki on väärinpäin koko ajan.

Hyvä perhe tarkoittanee korkeahkoa sosiaaliluokkaa vai olenko väärässä? Voiko köyhä, kouluttamattomian vanhempien perhe olla hyvä?

Käytöstavat ja hyvät sosiaaliset taidot. Empatiakyky ja tilannetaju. Rehellisyys ja toisten huomioiminen. Luotettavuus, ystävällisyys, reiluus. Tämän tyyppiset ominaisuudet. Ne kehittyy pitkälti hyvän kotikasvatuksen myötä. Hyvällä perheellä/ hyvillä vanhemmilla ei viitata varallisuuteen tai statukseen millään tavalla, vaan juurikin kykyyn rakastaa jälkikasvuaan ja kasvattaa heistä yhteiskuntakelpoisia aikuisia. Kaikissa varallisuusluokissa on sekä hyviä että huonoja vanhempia. Lapset ovat aina hyviä, ja jos ovat olosuhteiden uhreja, niin ei ole heidän vikansa. Siksi käytänkin mieluummin ilmaisua hyvät vanhemmat, kuin hyvä perhe.