En tiedä enää mitä tekisin että naiset kiinnostuis

Olen aika ujo en uskalla oikein lähestyä naisia missään ja monilla tuntuu olevan kovat kriteerit ja en kuulu siihen top 20 miehistöön.

Mun vinkki on että lopeta yrittäminen, mutta älä kuitenkaan kotiin erakoidu. Jostain syystä naiset pakenee kun yrittää mutta kiinnostuvat, kun on välinpitämätön. Varmaan se joku saavuttamattoman viehätys/metsästyksen into mikä lie.

En ainaskaa ite halua luovuttaa ja erakoida kotiin mutta yleensä baarissaki naiset vaan on omissa kaveripiireissä ja on vaikea sitten lähestyä naista jos on ujo, huonoa tuuria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin korkeakoulutettu mies, teen haastavaa asiantuntijatyötä, tienaan hyvin ja saan töissä paljon kiitosta, lisäksi olen myös hyvässä kunnossa, sosiaalinen ja töiden lisäksi saanut ns. menestystä sellaisissakin asioissa jotka ovat minulle vain harrastuksia.

Mitä tulee parisuhde-elämään, niin nainen löytyi silloin kun sitä vähiten odotin. Tämä nainen on opettanut minulle paljon, kun hän teki minulle selväksi, että hänelle sillä ei ole arvoa, mitä teen työkseni, paljonko tienaan tai miten minulla menee esim. harrastuksissani. Hän sanoi, että haluaa minut omana itsenäni.

Aika kauan meni tuon ajatuksen sisäistämisessä, että nainen ei välitä tuollaisista pinnallisista asioista, vaan haluaa olla kanssani siksi että rakastaa minua sellaisena kuin olen. Että vaikka menettäisin työkykyni, kuntoni huononisi, harrastukset loppuisivat ja ystävät hylkäisivät, niin nainen pysyisi silti vierellä.

Ehkä saa olla kiitollinen, että vierellä on nainen, joka ei juokse tuollaisten kiiltokuvien perässä. Samaa toivon myös sinulle. Sellaisen naisen löytää, kun ei etsimällä etsi parisuhdetta, vaan kohtaa uusia ihmisiä ihmisinä ja on oma itsensä. Sitten se hetki voi tulla koska tahansa, kun tapaat jonkun ja viette molemmat toisiltanne jalat alta olemalla vain sellaisia kuin olette.

Ihan täyttä fantasiaa tuollainen, että nainen pitäisi miehestä hänen itsensä vuoksi... No, joku onnekas rikas komistus on eri juttu tietysti.

Ei ole tapahtunut koskaan

Joo eipä. Et ole vissiin koskaan ollut terveessä parisuhteessa tai edes aidosti rakastunut? Parisuhteessa nimittäin on ideana se että rakastaa toista sellaisena kuin on ja haluaa jakaa elämän ilot ja murheet yhdessä niistä vioista huolimatta. Otetaan nyt vaikka oma parisuhde esimerkiksi. Kyllä minä rakastan miestäni just sellaisena kuin hän on vaikka niitä pieniä ärsyttäviä puolia tottakai löytyykin ja välillä menee hermot. Rakastuin nimenomaan hänen luonteeseensa siihen mikä mies oikeasti on sydämeltään, vaikka toki ulkonäkö myöskin mielyttää silmää erittäin paljon. Ei ole mikään klassisen komea pitkä, tumma ja tulinen vaan ihan tavallinen suomalainen mies ja mun mielestä täydellinen. Pituutta on 175 cm (itse olen 174). Varallisuudesta ei ole mitään hajua, koska ei ole tullut mieleenkään kysyä. Mitäpä minä miehen palkkatiedoilla tekisin? Tiedän että miehellä on vakityö josta tykkää,  eikä ole rahahuolia (ja jos sellaisia joskus jostain syystä tulee niin sitten tottakai autan häntä). Koulutukseltaan on amiksen käynyt. Minä taas olen opiskellut yliopistossa. Auto löytyy, vuosimallia -97 Nissan primera. Alkaa vähän hajota jo käsiin, mutta kyllä sillä vielä kulkee. Jos ei kulje niin mitä sitten, on ne julkisetkin kulkuvälineet keksitty.  

Miksi sitten olen tämän miehen kanssa ja miten sitten "hyödyn" tästä suhteesta? Hän on mun sielunkumppani. Sydän puhdasta kultaa ja on aina tukena ja turvana jos sitä tarvitsen. Meillä on hauskaa yhdessä, voidaan puhua mistä tahansa, voidaan harrastaa yhdessä. Hän saa itkeä mun seurassa mä saan itkeä hänen seurassa. Voimme olla täysin omia itsejämme sellaisena kuin sillä hetkellä ollaan ja tiedämme ettei toinen siitä hätkähdä. Hän on mun elämänkumppani ja paras ystävä. Se jonka kanssa haluan viettä loppuelämäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin korkeakoulutettu mies, teen haastavaa asiantuntijatyötä, tienaan hyvin ja saan töissä paljon kiitosta, lisäksi olen myös hyvässä kunnossa, sosiaalinen ja töiden lisäksi saanut ns. menestystä sellaisissakin asioissa jotka ovat minulle vain harrastuksia.

Mitä tulee parisuhde-elämään, niin nainen löytyi silloin kun sitä vähiten odotin. Tämä nainen on opettanut minulle paljon, kun hän teki minulle selväksi, että hänelle sillä ei ole arvoa, mitä teen työkseni, paljonko tienaan tai miten minulla menee esim. harrastuksissani. Hän sanoi, että haluaa minut omana itsenäni.

Aika kauan meni tuon ajatuksen sisäistämisessä, että nainen ei välitä tuollaisista pinnallisista asioista, vaan haluaa olla kanssani siksi että rakastaa minua sellaisena kuin olen. Että vaikka menettäisin työkykyni, kuntoni huononisi, harrastukset loppuisivat ja ystävät hylkäisivät, niin nainen pysyisi silti vierellä.

Ehkä saa olla kiitollinen, että vierellä on nainen, joka ei juokse tuollaisten kiiltokuvien perässä. Samaa toivon myös sinulle. Sellaisen naisen löytää, kun ei etsimällä etsi parisuhdetta, vaan kohtaa uusia ihmisiä ihmisinä ja on oma itsensä. Sitten se hetki voi tulla koska tahansa, kun tapaat jonkun ja viette molemmat toisiltanne jalat alta olemalla vain sellaisia kuin olette.

Ihan täyttä fantasiaa tuollainen, että nainen pitäisi miehestä hänen itsensä vuoksi... No, joku onnekas rikas komistus on eri juttu tietysti.

Ei ole tapahtunut koskaan

Joo eipä. Et ole vissiin koskaan ollut terveessä parisuhteessa tai edes aidosti rakastunut? Parisuhteessa nimittäin on ideana se että rakastaa toista sellaisena kuin on ja haluaa jakaa elämän ilot ja murheet yhdessä niistä vioista huolimatta. Otetaan nyt vaikka oma parisuhde esimerkiksi. Kyllä minä rakastan miestäni just sellaisena kuin hän on vaikka niitä pieniä ärsyttäviä puolia tottakai löytyykin ja välillä menee hermot. Rakastuin nimenomaan hänen luonteeseensa siihen mikä mies oikeasti on sydämeltään, vaikka toki ulkonäkö myöskin mielyttää silmää erittäin paljon. Ei ole mikään klassisen komea pitkä, tumma ja tulinen vaan ihan tavallinen suomalainen mies ja mun mielestä täydellinen. Pituutta on 175 cm (itse olen 174). Varallisuudesta ei ole mitään hajua, koska ei ole tullut mieleenkään kysyä. Mitäpä minä miehen palkkatiedoilla tekisin? Tiedän että miehellä on vakityö josta tykkää,  eikä ole rahahuolia (ja jos sellaisia joskus jostain syystä tulee niin sitten tottakai autan häntä). Koulutukseltaan on amiksen käynyt. Minä taas olen opiskellut yliopistossa. Auto löytyy, vuosimallia -97 Nissan primera. Alkaa vähän hajota jo käsiin, mutta kyllä sillä vielä kulkee. Jos ei kulje niin mitä sitten, on ne julkisetkin kulkuvälineet keksitty.  

Miksi sitten olen tämän miehen kanssa ja miten sitten "hyödyn" tästä suhteesta? Hän on mun sielunkumppani. Sydän puhdasta kultaa ja on aina tukena ja turvana jos sitä tarvitsen. Meillä on hauskaa yhdessä, voidaan puhua mistä tahansa, voidaan harrastaa yhdessä. Hän saa itkeä mun seurassa mä saan itkeä hänen seurassa. Voimme olla täysin omia itsejämme sellaisena kuin sillä hetkellä ollaan ja tiedämme ettei toinen siitä hätkähdä. Hän on mun elämänkumppani ja paras ystävä. Se jonka kanssa haluan viettä loppuelämäni. 

No miten veikkaat että vaikuttaisiko tunteisiisi jos mies joutuisi työttömäksi vaikka jonkun työkyvyn vievän tapaturman takia, eikä saisikaan enää töitä uudelleen kouluttautumisesta jne huolimatta ja rahahuolia olisikin loppuiän ajaksi siten että varaa olisi max kävelylenkeille, kämppä vaihtuisi huonommalle alueelle jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin korkeakoulutettu mies, teen haastavaa asiantuntijatyötä, tienaan hyvin ja saan töissä paljon kiitosta, lisäksi olen myös hyvässä kunnossa, sosiaalinen ja töiden lisäksi saanut ns. menestystä sellaisissakin asioissa jotka ovat minulle vain harrastuksia.

Mitä tulee parisuhde-elämään, niin nainen löytyi silloin kun sitä vähiten odotin. Tämä nainen on opettanut minulle paljon, kun hän teki minulle selväksi, että hänelle sillä ei ole arvoa, mitä teen työkseni, paljonko tienaan tai miten minulla menee esim. harrastuksissani. Hän sanoi, että haluaa minut omana itsenäni.

Aika kauan meni tuon ajatuksen sisäistämisessä, että nainen ei välitä tuollaisista pinnallisista asioista, vaan haluaa olla kanssani siksi että rakastaa minua sellaisena kuin olen. Että vaikka menettäisin työkykyni, kuntoni huononisi, harrastukset loppuisivat ja ystävät hylkäisivät, niin nainen pysyisi silti vierellä.

Ehkä saa olla kiitollinen, että vierellä on nainen, joka ei juokse tuollaisten kiiltokuvien perässä. Samaa toivon myös sinulle. Sellaisen naisen löytää, kun ei etsimällä etsi parisuhdetta, vaan kohtaa uusia ihmisiä ihmisinä ja on oma itsensä. Sitten se hetki voi tulla koska tahansa, kun tapaat jonkun ja viette molemmat toisiltanne jalat alta olemalla vain sellaisia kuin olette.

Ihan täyttä fantasiaa tuollainen, että nainen pitäisi miehestä hänen itsensä vuoksi... No, joku onnekas rikas komistus on eri juttu tietysti.

Ei ole tapahtunut koskaan

Joo eipä. Et ole vissiin koskaan ollut terveessä parisuhteessa tai edes aidosti rakastunut? Parisuhteessa nimittäin on ideana se että rakastaa toista sellaisena kuin on ja haluaa jakaa elämän ilot ja murheet yhdessä niistä vioista huolimatta. Otetaan nyt vaikka oma parisuhde esimerkiksi. Kyllä minä rakastan miestäni just sellaisena kuin hän on vaikka niitä pieniä ärsyttäviä puolia tottakai löytyykin ja välillä menee hermot. Rakastuin nimenomaan hänen luonteeseensa siihen mikä mies oikeasti on sydämeltään, vaikka toki ulkonäkö myöskin mielyttää silmää erittäin paljon. Ei ole mikään klassisen komea pitkä, tumma ja tulinen vaan ihan tavallinen suomalainen mies ja mun mielestä täydellinen. Pituutta on 175 cm (itse olen 174). Varallisuudesta ei ole mitään hajua, koska ei ole tullut mieleenkään kysyä. Mitäpä minä miehen palkkatiedoilla tekisin? Tiedän että miehellä on vakityö josta tykkää,  eikä ole rahahuolia (ja jos sellaisia joskus jostain syystä tulee niin sitten tottakai autan häntä). Koulutukseltaan on amiksen käynyt. Minä taas olen opiskellut yliopistossa. Auto löytyy, vuosimallia -97 Nissan primera. Alkaa vähän hajota jo käsiin, mutta kyllä sillä vielä kulkee. Jos ei kulje niin mitä sitten, on ne julkisetkin kulkuvälineet keksitty.  

Miksi sitten olen tämän miehen kanssa ja miten sitten "hyödyn" tästä suhteesta? Hän on mun sielunkumppani. Sydän puhdasta kultaa ja on aina tukena ja turvana jos sitä tarvitsen. Meillä on hauskaa yhdessä, voidaan puhua mistä tahansa, voidaan harrastaa yhdessä. Hän saa itkeä mun seurassa mä saan itkeä hänen seurassa. Voimme olla täysin omia itsejämme sellaisena kuin sillä hetkellä ollaan ja tiedämme ettei toinen siitä hätkähdä. Hän on mun elämänkumppani ja paras ystävä. Se jonka kanssa haluan viettä loppuelämäni. 

No miten veikkaat että vaikuttaisiko tunteisiisi jos mies joutuisi työttömäksi vaikka jonkun työkyvyn vievän tapaturman takia, eikä saisikaan enää töitä uudelleen kouluttautumisesta jne huolimatta ja rahahuolia olisikin loppuiän ajaksi siten että varaa olisi max kävelylenkeille, kämppä vaihtuisi huonommalle alueelle jne?

Ei tietenkään vaikuttaisi. Ei sairaus, tapaturma tai mikään vastaava poista sitä mikä ihminen on sisimmiltään. Olen minäkin ollut masennuksen takia väliaikaisesti työkyvytön ja mies on silloin ollut mun tukena ja auttanut myös taloudellisesti. Ihan samalla tavalla minä häntä tuen silloin jos hänellä on vaikeaa.