Lue keskustelun säännöt.
En enää ruoki lapsen kavereita
19.11.2022 |
Nyt meni hermo. On todella rasittavaa kun nykyajan lapset ihan ronskisti tulevat kerjäämään ruokaa tai menevät jopa jääkaapille. Tai jos teen ruokaa ja lapseni kaveri pyytää myös saada syödä, olen aina antanut, mutta lähes 95% varmuudella ruoka jää syömättä kun se onkin pahaa tai ei ollutkaan nälkä tms. Ja jos lapsen kaveri ei syökään meillä, niin jäävät siihen ruokapöydän viereen norkoilemaan, eivätkä mene esim lapseni huoneeseen odottamaan vaikka pyytäisin. Ei omassa lapsuudessani todellakaan pyydetty ruokaa kylässä, saati menty jääkaapille tai jos sai syödä niin vaikka olisi ollut kuinka pahaa, niin se syötiin ihan vain kun oltiin kylässä! Omalle lapselleni olen aina painottanut että kylässä ei syödä ellei pyydetä ja odotetaan aina kaveria muualla kuin siinä missä isäntäperhe ruokailee.
Toinen on, että lompsitaan kengät jalassa sisällä, mutta onneksi ottavat ne pois kun pyydän.
Sanokaa etten ole ainoa kenellä menee tunteisiin nämä nykyajan lasten käytösmaneerit..
Kommentit (521)
461/521
|
21.11.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.
Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.
Tämä. Keski-Euroopassa ainakin pidettäisiin ihan moukkina ihmisiä, jotka eivät tarjoa ruokaa lapsille, samalla kun itse tai oma lapsi syö.
Vain junttila-Suomessa tällainen viesti saa alapeukut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.
Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.
Kyllä täällä monet kirjoittavat, että ruokaa saa ja sitä laitetaan, mutta kun usein sen maistamisenkin jälkeen jätetään syömättä kun oli pahaa, tai jos lapsen kaveri ei haluakaan itse syödä vaan jää siihen pöydän viereen norkoilemaan ja hoputtamaan/häiritsemään lasta eikä poistu pyydettäessä, niin tämä on se ongelma josta tässä keskustelussa on kyse.
Sitä annetaan lisää sitä mukaa kun syö. Turhaa laittaa lautaselle isoa määrää kerralla.
Miksi vieras lapsi käsketään pois pöydästä? Istukoot siinä kunnes omakin lapsi on syönyt, tai menkööt leikkimään. Ja kyllä niille yleensä edes joku maistuu, pelkät perunat tai makaronit tai näkkileipä. Ei minun lapsen kavereissa ole ketään joka ei puhetta ymmärrä. Yksi lapsen kaveri oli aluksi tosi ujo, ei meinannut uskaltaa sanoa haluaako lisää vai ei vai ottaisiko leipää vai kurkkua vai vettä kenties, mutta nyt 10-vuotiaana ja eskari-ikäisestä meidän ruokapöydässä istuneena juttelee ja pyytää lisää ruokaa ja sanoo myös kohteliaasti jos ei maistu.
Et tainnut lukea viestiäni ajatuksella. Lapsi on ensin saanut maistaa ja sanonut syövänsä. Eteen laitetaan lapselle sopiva annos ja sitten haarukallisen jälkeen se ei olekaan enää hyvää tai ei olekaan yhtäkkiä nälkä. Annoskoosta tässä ei ole kyse. Hyvä jos sinun lapsen kaverit jaksavat odottaa pöydän ääressä ja olla kohteliaita, vaan tämä ei nyt ole sen asian laita joka perheessä. Lapsen kaverit jotka eivät syö, jäävät pöytään hoputtamaan lasta tai katselevat kännykkää ja eivät usko vaikka asiasta sanotaan. Tämä on se ongelma, ei ne hyväkäytöksiset lapset.
No onneksi en ole törmännyt lapsiin, jotka eivät ymmärrä kun niille sanoo. Tai sitten heppatädin auktoriteetti riittää saamaan viestin perille. Tai todennäköisesti kyse on siitä, ettei lapseni edes halua kaveerata huonokäytöksisten lasten kanssa.
Tosin suuri osa tämän viestin keskusteluista ei koskenut vieraiden käytöstapoja, vaan monet vain ilmoittivat, että meillä ei vieraita lapsia ruokita ja piste. Kun ennenkään ei ruokittu. Niin sitä lähinnä ihmettelen, 80-luvulla lapsuuteni viettäneenä minua ei ikinä ole käsketty kotiin tai toiseen huoneeseen odottamaan kun isäntäväki syö, ja yhtä itsestäänselvästi myös omille kavereilleni tarjottiin meillä ruoka.
Meilläpäin (Hämeessä) taas 80-luvulla kaikkia söivät kotonaan. Samoin miehen kaveripiirissä Turussa.
Missäpäin Suomea on ollut tämä tapa, että koko naapuruston kakarat on ruokittu? Missä on ollut niin paljon kotiäitejä?
Muutenkin kasarilla leikittiin enimmäkseen ulkona ja sieltä sitten huudettiin lapset syömään. Meillä oli iso piha ja oltiin yleensä meillä, kun minut kutsuttiin syömään, kaverit lähti kotiin. Jos leikittiin sisällä, me lapset olimme alakerrassa, keittiö yläkerrassa. Kun äiti kutsui minut syömään, kaverit lähti kotiinsa.
Joskus mentiin vielä ruoan jälkeen pihalle, enimmäkseen ei, vaan siitä alkoi läksyjen teko ja iltarauhoittuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.
Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.
Kyllä täällä monet kirjoittavat, että ruokaa saa ja sitä laitetaan, mutta kun usein sen maistamisenkin jälkeen jätetään syömättä kun oli pahaa, tai jos lapsen kaveri ei haluakaan itse syödä vaan jää siihen pöydän viereen norkoilemaan ja hoputtamaan/häiritsemään lasta eikä poistu pyydettäessä, niin tämä on se ongelma josta tässä keskustelussa on kyse.
Sitä annetaan lisää sitä mukaa kun syö. Turhaa laittaa lautaselle isoa määrää kerralla.
Miksi vieras lapsi käsketään pois pöydästä? Istukoot siinä kunnes omakin lapsi on syönyt, tai menkööt leikkimään. Ja kyllä niille yleensä edes joku maistuu, pelkät perunat tai makaronit tai näkkileipä. Ei minun lapsen kavereissa ole ketään joka ei puhetta ymmärrä. Yksi lapsen kaveri oli aluksi tosi ujo, ei meinannut uskaltaa sanoa haluaako lisää vai ei vai ottaisiko leipää vai kurkkua vai vettä kenties, mutta nyt 10-vuotiaana ja eskari-ikäisestä meidän ruokapöydässä istuneena juttelee ja pyytää lisää ruokaa ja sanoo myös kohteliaasti jos ei maistu.
Et tainnut lukea viestiäni ajatuksella. Lapsi on ensin saanut maistaa ja sanonut syövänsä. Eteen laitetaan lapselle sopiva annos ja sitten haarukallisen jälkeen se ei olekaan enää hyvää tai ei olekaan yhtäkkiä nälkä. Annoskoosta tässä ei ole kyse. Hyvä jos sinun lapsen kaverit jaksavat odottaa pöydän ääressä ja olla kohteliaita, vaan tämä ei nyt ole sen asian laita joka perheessä. Lapsen kaverit jotka eivät syö, jäävät pöytään hoputtamaan lasta tai katselevat kännykkää ja eivät usko vaikka asiasta sanotaan. Tämä on se ongelma, ei ne hyväkäytöksiset lapset.
No onneksi en ole törmännyt lapsiin, jotka eivät ymmärrä kun niille sanoo. Tai sitten heppatädin auktoriteetti riittää saamaan viestin perille. Tai todennäköisesti kyse on siitä, ettei lapseni edes halua kaveerata huonokäytöksisten lasten kanssa.
Tosin suuri osa tämän viestin keskusteluista ei koskenut vieraiden käytöstapoja, vaan monet vain ilmoittivat, että meillä ei vieraita lapsia ruokita ja piste. Kun ennenkään ei ruokittu. Niin sitä lähinnä ihmettelen, 80-luvulla lapsuuteni viettäneenä minua ei ikinä ole käsketty kotiin tai toiseen huoneeseen odottamaan kun isäntäväki syö, ja yhtä itsestäänselvästi myös omille kavereilleni tarjottiin meillä ruoka.
Meilläpäin (Hämeessä) taas 80-luvulla kaikkia söivät kotonaan. Samoin miehen kaveripiirissä Turussa.
Missäpäin Suomea on ollut tämä tapa, että koko naapuruston kakarat on ruokittu? Missä on ollut niin paljon kotiäitejä?
Muutenkin kasarilla leikittiin enimmäkseen ulkona ja sieltä sitten huudettiin lapset syömään. Meillä oli iso piha ja oltiin yleensä meillä, kun minut kutsuttiin syömään, kaverit lähti kotiin. Jos leikittiin sisällä, me lapset olimme alakerrassa, keittiö yläkerrassa. Kun äiti kutsui minut syömään, kaverit lähti kotiinsa.
Joskus mentiin vielä ruoan jälkeen pihalle, enimmäkseen ei, vaan siitä alkoi läksyjen teko ja iltarauhoittuminen.
Pientaloalueella Espoossa. Eikä siellä ollut kotiäitejä juurikaan. Ruoka laitettiin kun vanhemmat tulivat töistä ja sen jälkeen syötiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.
Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.
Tämä. Keski-Euroopassa ainakin pidettäisiin ihan moukkina ihmisiä, jotka eivät tarjoa ruokaa lapsille, samalla kun itse tai oma lapsi syö.
Vain junttila-Suomessa tällainen viesti saa alapeukut :D
Mene sinne Saksaan tai Ranskaan niin huomaat, että a) iso osa äideistä on enintään osa-aikatöissä ja b) suurin osa lapsista syö vain ruoka-aikoina, ja ruoka-ajaksi todellakin tullaan kotiin ja c) yksikään kakara ei käyttäydy yhtän huonosti kuin Suomessa ja ainakin Ranskassa saa äkkiä tukkapöllyä jos yrittää.
Ja jos menet Italiaan, huomaat etteivät kaverisi tarjoile sinulle kahvipullaa sen seitsemää sorttia, vaan saat käydessäsi kupin espressoa -tai lasin vettä.
Päivälliskutsut, joihin on ihan kutsuttu, on sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms
Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne
Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lasta
Jos kotona ei kiinnostuta lainkaan siitä, saako lapsi ruokaa koko päivänä, kyseessä on ongelmaperhe, ihan sama mikä lastentarhanopettaja tai muu tirehtööri äiti on. Ihan kuin kaikki ongelmaiset olisivat jotain työttömiä ja kouluttamattomia rapajuoppoja tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet julma kun lastesi kavereita et ruoki. Et sovi äidiksi. Äidit ruokkivat lastensa kaverit. Olisi selvä lasu paikka. Teen vielä lasu ilmoituksen sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep! Meillä kävi sama juuri äsken! Pyytämällä pyysi syötävää ja annoin jogurtin, söi alle puolet ja sitten ei jaksanutkaan ei viety astioita pois tai sanottu kiitos. Aivan uskomatonta! Ja tämä koskee poikkeuksetta kaikkia lapseni kavereita.
Se astioiden ei poisvieminen tulee selvästi kotoa, ei ole tarvinnut viedä pois sielläkään joten eivät tiedä että hyviin tapoihin kuuluu tehdä se. Vanhempien kuuluisi kuitenkin opettaa että miten vieraissa ollaan, että se ei ole ihan sama kuin miten kotona.
Mieheni (silloin 19 v.) teki vaikutuksen äitiini, kun kävi meillä ekaa kertaa. Kantoi oma-aloitteisesti lautaset pöydästä tiskiin ja kiitteli ruuasta. Äiti oli otettu vävykokelaan hyvistä käytöstavoista.
Siis oikeasti vertaat aikuista ihnistä pieneen lapseen. Tasan taatusti toikin mies on jonkun mielestä ollut huonotapainen 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatte toki olla tarjoamatta ruokaa lastenne ystäville. Mutta sitten ei varmaan kannata valittaa, kun lapset muutaman vuoden kuluttua pyörivät oudoissa porukoissa, joista et tunne ketään etkä kenenkään vanhempia. Tai kun lasta ei viikonloppuisin kotona näy.
Minä en jättäisi väliin mahdollisuutta tutustua lapsen kavereihin ja pysyä kartalla heidän kuulumisistaan ja touhuistaan. Uskaltavat sitten paremmin kertoa myös, jos on jotain murheita.
Ne eivät ole ikuisesti 10 v. ja ärsyttäviä. Aika menee yllättävän nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset nykyään aikuisia. Kun olivat sen ikäisiä että kavereilla ja pihalla saivat kulkea omineen sanoin aina että kylässä ei sitten ruikuteta mitään. Kotiin syömään ja kellonaika sovittiin. Harvoin meilläkään sitten ketään lasten kavereita ruokittiin. Poikkeukset ymmärtää, jatkuvaa kerjäämistä ei. Käytöstapoja pitää olla ja jos niitä ei osata eikä sanominen tehoa on syytä saattaa vieraat ovelle. Nykyään tuntuu olevan melko nokkavia ja moukkamaisia lapsia. Toivon että vanhat kasvatuskeinot palautettaisiin. Pieksää ei pidä mutta tapoja tulee opettaa ja lasten pitää olla kohteliaita. Myös kylässä. Kun sanotaan kerran, tulee totella. Nykykakarat ovat kiittämättömiä ja röyhkeitä.
Nykyisillä ruoan hinnoilla kaikenmaailman lokkeilu vaan lisääntyy. Mennään syömään toisten eväät, niin ei tartte kotiin ostaa. Myös sähköä säästyy, kun käännetään päävirta offille ja lähdetään kerjuulle.
Koskaan ennen ei ole sanonta: Nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, pitänyt niin hyvin paikkaansa kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms
Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne
Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lastaSilloin, kun omat lapset olivat tuossa iässä, en ainakaan minä olisi edes halunnut, että lapseni syövät kaverilla (paitsi yökylässä). Sehän olisi tarkoittanut sitä, että minun kotona heille tekemäni ruoka olisi jäänyt syömättä. Turhauttavaa ja olisi mennyt ruokaa haaskuun. Kyllä tuollaiset asiat pitää ehdottomasti sopia etukäteen, jotta pystytään puolin ja toisin varautumaan.
Lasten kouluajat on kuitenkin kaikilla samat, joten ei se vanhemman vuorotyö voi lapsen ruoka-aikoihin merkittävästi vaikuttaa. Tai ei ainakaan saisi vaikuttaa.
Ja jos on kyse alle kouluikäisestä vuorohoitolaisesta, niin sen ikäinen ei kai omin päin kyläile, vaan silloin vanhemmat sopii ja järkkää?
Meillä asui naapurissa yh, jonka 6 - vuotias lapsi sai mennä silloin yksin ulos, kun itse halusi. Heillä saattoi olla ulko-ovi rappukäytävään auki koko päivän. Välillä äiti oli jättänyt avaimen lukkoon rappukäytävän puolelle ja lapsi soitti meidän summeria halutessaan sisälle, vaikka hänen oma äitinsä oli kotona. Tuo lapsi myös soitteli meidän ovikelloa vähän väliä. Ovikello otettiin loppujen lopuksi pois, mutta sitten hän alkoi potkimaan meidän ovea ja lyömään. Meidän 4 - vuotiaan päiväunista ei tullut mitään ja tuolle äidille oli ihan turha sanoa mitään, kun hänen lapsensa kuulemma haluaa ulos niin minkäs sille voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms
Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne
Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lastaSilloin, kun omat lapset olivat tuossa iässä, en ainakaan minä olisi edes halunnut, että lapseni syövät kaverilla (paitsi yökylässä). Sehän olisi tarkoittanut sitä, että minun kotona heille tekemäni ruoka olisi jäänyt syömättä. Turhauttavaa ja olisi mennyt ruokaa haaskuun. Kyllä tuollaiset asiat pitää ehdottomasti sopia etukäteen, jotta pystytään puolin ja toisin varautumaan.
Lasten kouluajat on kuitenkin kaikilla samat, joten ei se vanhemman vuorotyö voi lapsen ruoka-aikoihin merkittävästi vaikuttaa. Tai ei ainakaan saisi vaikuttaa.
Ja jos on kyse alle kouluikäisestä vuorohoitolaisesta, niin sen ikäinen ei kai omin päin kyläile, vaan silloin vanhemmat sopii ja järkkää?
Meillä asui naapurissa yh, jonka 6 - vuotias lapsi sai mennä silloin yksin ulos, kun itse halusi. Heillä saattoi olla ulko-ovi rappukäytävään auki koko päivän. Välillä äiti oli jättänyt avaimen lukkoon rappukäytävän puolelle ja lapsi soitti meidän summeria halutessaan sisälle, vaikka hänen oma äitinsä oli kotona. Tuo lapsi myös soitteli meidän ovikelloa vähän väliä. Ovikello otettiin loppujen lopuksi pois, mutta sitten hän alkoi potkimaan meidän ovea ja lyömään. Meidän 4 - vuotiaan päiväunista ei tullut mitään ja tuolle äidille oli ihan turha sanoa mitään, kun hänen lapsensa kuulemma haluaa ulos niin minkäs sille voi.
Sellainen lapsi, millaiset vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms
Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne
Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lastaSilloin, kun omat lapset olivat tuossa iässä, en ainakaan minä olisi edes halunnut, että lapseni syövät kaverilla (paitsi yökylässä). Sehän olisi tarkoittanut sitä, että minun kotona heille tekemäni ruoka olisi jäänyt syömättä. Turhauttavaa ja olisi mennyt ruokaa haaskuun. Kyllä tuollaiset asiat pitää ehdottomasti sopia etukäteen, jotta pystytään puolin ja toisin varautumaan.
Lasten kouluajat on kuitenkin kaikilla samat, joten ei se vanhemman vuorotyö voi lapsen ruoka-aikoihin merkittävästi vaikuttaa. Tai ei ainakaan saisi vaikuttaa.
Ja jos on kyse alle kouluikäisestä vuorohoitolaisesta, niin sen ikäinen ei kai omin päin kyläile, vaan silloin vanhemmat sopii ja järkkää?
Meillä asui naapurissa yh, jonka 6 - vuotias lapsi sai mennä silloin yksin ulos, kun itse halusi. Heillä saattoi olla ulko-ovi rappukäytävään auki koko päivän. Välillä äiti oli jättänyt avaimen lukkoon rappukäytävän puolelle ja lapsi soitti meidän summeria halutessaan sisälle, vaikka hänen oma äitinsä oli kotona. Tuo lapsi myös soitteli meidän ovikelloa vähän väliä. Ovikello otettiin loppujen lopuksi pois, mutta sitten hän alkoi potkimaan meidän ovea ja lyömään. Meidän 4 - vuotiaan päiväunista ei tullut mitään ja tuolle äidille oli ihan turha sanoa mitään, kun hänen lapsensa kuulemma haluaa ulos niin minkäs sille voi.
Sellainen lapsi, millaiset vanhemmat.
Oli ollut huoltajuusriita ja tuo äiti oli saanut huoltajuuden. Lapsi oli isällä joka toinen viikonloppu, kaikkina muina päivinä riesa meille.
Vierailija kirjoitti:
Saatte toki olla tarjoamatta ruokaa lastenne ystäville. Mutta sitten ei varmaan kannata valittaa, kun lapset muutaman vuoden kuluttua pyörivät oudoissa porukoissa, joista et tunne ketään etkä kenenkään vanhempia. Tai kun lasta ei viikonloppuisin kotona näy.
Minä en jättäisi väliin mahdollisuutta tutustua lapsen kavereihin ja pysyä kartalla heidän kuulumisistaan ja touhuistaan. Uskaltavat sitten paremmin kertoa myös, jos on jotain murheita.
Kyllä niihin lapsen kavereihin tutustuu vaikka ne ei joka päivä meidän ruokapöydän ääressä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.
Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.
Tämä. Keski-Euroopassa ainakin pidettäisiin ihan moukkina ihmisiä, jotka eivät tarjoa ruokaa lapsille, samalla kun itse tai oma lapsi syö.
Vain junttila-Suomessa tällainen viesti saa alapeukut :D
Mene sinne Saksaan tai Ranskaan niin huomaat, että a) iso osa äideistä on enintään osa-aikatöissä ja b) suurin osa lapsista syö vain ruoka-aikoina, ja ruoka-ajaksi todellakin tullaan kotiin ja c) yksikään kakara ei käyttäydy yhtän huonosti kuin Suomessa ja ainakin Ranskassa saa äkkiä tukkapöllyä jos yrittää.
Ja jos menet Italiaan, huomaat etteivät kaverisi tarjoile sinulle kahvipullaa sen seitsemää sorttia, vaan saat käydessäsi kupin espressoa -tai lasin vettä.
Päivälliskutsut, joihin on ihan kutsuttu, on sitten eri asia.
Olen asunut Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa eikä siellä katsottaisi hyvällä, jos lapsivieraalle ei tarjota kyläilyn aikana ruokaa mutta muu perhe syö. Tukkapöllyä kyllä annetaan huonosta käytöksestä, mutta se nyt on ihan eri keskustelu.
Jos on rahaa niin kai sitä voi tarjota ruokaa myös muille lapsille, mutta jos on köyhä eikä ole edes saunavuoroa eikä lapsilla omia huoneita eikä harrastuksia niin miksi minun pitäisi maksaa ja tarjota ruokaa muiden lapsille, varsinkin kun käyvät ulkomaanmatkoilla.
Jos olette noin köyhiä, niin kannattaa mainita asiasta lapsen kaverin vanhemmille, niin ymmärtävät pakata eväät mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Jos olette noin köyhiä, niin kannattaa mainita asiasta lapsen kaverin vanhemmille, niin ymmärtävät pakata eväät mukaan!
Jos lapsi asuu naapurissa niin hän voi syödä kyllä kotona. Mutta onhan noita itsekkäitä vanhempia, että lähetetään lapsi muualle ruokittavaksi ja hoidettavaksi ja itse maataan soffalla.