Lue keskustelun säännöt.
En enää ruoki lapsen kavereita
19.11.2022 |
Nyt meni hermo. On todella rasittavaa kun nykyajan lapset ihan ronskisti tulevat kerjäämään ruokaa tai menevät jopa jääkaapille. Tai jos teen ruokaa ja lapseni kaveri pyytää myös saada syödä, olen aina antanut, mutta lähes 95% varmuudella ruoka jää syömättä kun se onkin pahaa tai ei ollutkaan nälkä tms. Ja jos lapsen kaveri ei syökään meillä, niin jäävät siihen ruokapöydän viereen norkoilemaan, eivätkä mene esim lapseni huoneeseen odottamaan vaikka pyytäisin. Ei omassa lapsuudessani todellakaan pyydetty ruokaa kylässä, saati menty jääkaapille tai jos sai syödä niin vaikka olisi ollut kuinka pahaa, niin se syötiin ihan vain kun oltiin kylässä! Omalle lapselleni olen aina painottanut että kylässä ei syödä ellei pyydetä ja odotetaan aina kaveria muualla kuin siinä missä isäntäperhe ruokailee.
Toinen on, että lompsitaan kengät jalassa sisällä, mutta onneksi ottavat ne pois kun pyydän.
Sanokaa etten ole ainoa kenellä menee tunteisiin nämä nykyajan lasten käytösmaneerit..
Kommentit (521)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua lapsen kaverille tarjota ruokaa, niin on kai sitten epämieluisa vieras? Miksi kutsua sellaisia kylään?
No aika useassa perheessä lapsi itse tuo vieraakseen itse haluamansa kaverit, eikä niin että äiti valitsee lapsen kaverit.
Niin että sulla ei ole sananvaltaa lapsesi kavereiden vierailujen suhteen? No turha sitten valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perheissä pitäisi olla ruoka-aika, silloin kaikkien lapset ovat samoihin aikoihin syömässä.
Ei tulla toisten ruokia hamuilee.
Mitenkähän tuossa oikein ennen onnistuttiin? Näinhän se oli omassa lapsuudessa. Kaikki menivät kotiinsa syömään ja sen jälkeen saatettiin tulla vielä ulos tai jotain uudestaan.
Nykyisin työajat ovat niin erilaiset. Esim. kaverini äiti oli 1980-luvulla ruokakaupassa töissä, ja kauppa sulkeutui arkisin klo 18, lauantaisin klo 13 ja sunnuntaisin se ei ollut auki ollenkaan. Nykyisin ollaan töissä kaupoissa yölläkin.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms
Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne
Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lasta
Silloin, kun omat lapset olivat tuossa iässä, en ainakaan minä olisi edes halunnut, että lapseni syövät kaverilla (paitsi yökylässä). Sehän olisi tarkoittanut sitä, että minun kotona heille tekemäni ruoka olisi jäänyt syömättä. Turhauttavaa ja olisi mennyt ruokaa haaskuun. Kyllä tuollaiset asiat pitää ehdottomasti sopia etukäteen, jotta pystytään puolin ja toisin varautumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep! Meillä kävi sama juuri äsken! Pyytämällä pyysi syötävää ja annoin jogurtin, söi alle puolet ja sitten ei jaksanutkaan ei viety astioita pois tai sanottu kiitos. Aivan uskomatonta! Ja tämä koskee poikkeuksetta kaikkia lapseni kavereita.
Miksi et sano mitään niille lapsille? Ihan turha täällä päivitellä ja haukkua. Sano lapsille, ettei nyt ole ruoka-aika. Tai sitten voit huomauttaa, että mitäs ruoan jälkeen yleensä sanotaan, jos ei kiitosta kuulu. Ja lopuksi voit todeta lapsille, että laittakaapa sitten omat tiskinne koneeseen.
Koko kylä kasvattaa.
Mitä sanot lapselle, joka kysyy, miksei voi syödä muulloin kuin ruoka-aikoina? Tässähän on erilaisia koulukuntia, toisilla on aina ruoka-aika, toisilla ei. Vaan osaatko perustella? Haluaisin kuulla tähän vastauksen. (Itselläni on kyllä omani ja se olisi niin pitkä selitys, etten tiedä, viitsisinkö lapselle alkaa asiaa perustella, sanoisin vain, että tämä on meidän tapa ja siitä ei poiketa.)
Omat lapset ei ole vielä tuossa iässä, mutta kieltämättä vähän kauhistuin tästä ketjusta, että mitä tuleman pitää.. :D Luulen kyllä, että itse en kokisi vaikeaksi komentaa muiden lapsia, mutta oisko sitten niin, että monet vanhemmat pelkää niitä toisia vanhempia? Että tuleeko sieltä sitten satikutia, jos jonkun Jonna-Petteriä on komentanut ja hän on sitten kertonut kotona että nälässä oli ja ilkeä täti kielsi leikkimästä keilapallolla sisätiloissa? Lapset osaa usein myös värittää tarinoita aika paljon.
Kun olin itse lapsi, niin oli päivänselvää ettei kylässä syöty tai oltu vaivoiksi mitenkään. Välillä (tai aika useinkin) oli tosi nälkä, kun kylästä lähti kotiin, kun ei ollut kehdannut pyytää ruokaa vaikka isäntäperhe söi. Ei kyllä koskaan tullut isäntäperhe kysymäänkään, että haluatko syödä meidän kanssamme. Ymmärrän sen. Kun kaverit kävi meillä, niin muistan äitini ilmeen olleen aina jotenkin vähän vaivaantunut tai turhaantunut, että "taasko täällä on ylimääräisiä lapsia..." kun hän saapui töistä kotiin. Nyt ymmärrän, että ehkä se johtui just siitä paineesta ruokkia koko naapuruston lapset vaikka raha oli meilläkin tiukassa, ja lisäksi olisi varmaan halunnut itse olla rennosti kotona ilman ylimääräisiä ihmisiä. Ei hän silti koskaan tohtinut sanoa että muut lapset ei saa ruokaa. Ne on varmasti vaikeita tilanteita. Toisaalta, ehkä sitä oppi itsekin jossain vaiheessa lukemaan ja toteamaan että nyt varmaan ois hyvä kavereiden lähteä kotiin, eikä jäädä iltamyöhään norkoilemaan meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien olisi hyvä opettaa lapsille peruskäytöstavat. Niihin voi ohjata ihan pienestä, jolloin lapsille sisäistää ne helposti eikä tarvi nolona isolle lapselle neuvoa. Tämä on lapsen oma etu.
Tuntuu, että taustalla on laiskuus ja viitseliäisyyden puute. Toivottavasti ei röyhkeys ja tyhmyys.
Omien lasten kasvatus lykätään päiväkotiin, kouluun ja naapureille.
Neuvoloissa pitäisi olla ohjausta näille vanhemmille.
Minä en ainakaan rupea toisten lapsia kasvattamaan. Eivät edes usko kohteliasta sanomista.
Hyväkäytöksisiä löytyy kyllä kavereiksi. Huonokäytöksisiltä sulkeutuu ovi.
Olen pienestä opettanut pojalle, miten käyttäydytään. Homma on hänellä hallussa.
Naapurin poika kotonaan kuulemma mekastaa ja sotkee, kertoi äitinsä kyllästyneenä.
Poika tuli meille kylään ja juttelimme rauhassa ruokapöydässä kaikki. Hänkin alkoi kertoa harrastuksestaan ja käyttäytyi hyvin. Tuntui, että oli kova aikuisen nälkä.
Meni niin hyvin kaikki, että kun pyysi yökylään, otettiin. Myöhemmin lähti myös mökille ja sielläkin jutteli rauhassa ja kuunteli, kun luin pojille illalla kirjaa.
Levottomuus alkoi, kun piti lähteä kotiin. Sama toistui vierailujen aikana. Paha olo ja levottomuus alkoi aina kotiin lähdön aikaan. Vanhemmat olivat koulutettuja ja keskivarakkaita.
Avainasia voi olla tuo aikuisen nälkä. Lapset hakevat huomiota vaikka väkisin riehumalla, jos aikuisilla ei ole heille aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms
Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne
Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lasta
Vanhemman ammatti ei kerro mitään lapsen kotioloista.
Ei kerrokaan. Parhaiten käyttäytyvät lapset eivät tule uraohjusten perheistä, heillä ei ole aikaa lapsille. Kummallista kyllä, pahimmat häiriköt, mitkä on eteen tulleet, on opettajien, rehtoreiden, sairaanhoitajien ja lastenhoitajien lapsia. Kokemusta useasta koulusta ja harrastuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pienestä opettanut pojalle, miten käyttäydytään. Homma on hänellä hallussa.
Naapurin poika kotonaan kuulemma mekastaa ja sotkee, kertoi äitinsä kyllästyneenä.
Poika tuli meille kylään ja juttelimme rauhassa ruokapöydässä kaikki. Hänkin alkoi kertoa harrastuksestaan ja käyttäytyi hyvin. Tuntui, että oli kova aikuisen nälkä.Meni niin hyvin kaikki, että kun pyysi yökylään, otettiin. Myöhemmin lähti myös mökille ja sielläkin jutteli rauhassa ja kuunteli, kun luin pojille illalla kirjaa.
Levottomuus alkoi, kun piti lähteä kotiin. Sama toistui vierailujen aikana. Paha olo ja levottomuus alkoi aina kotiin lähdön aikaan. Vanhemmat olivat koulutettuja ja keskivarakkaita.
Avainasia voi olla tuo aikuisen nälkä. Lapset hakevat huomiota vaikka väkisin riehumalla, jos aikuisilla ei ole heille aikaa.
Tarkoitat varmasti hyvää, mutta kommentistasi paistaa läpi ylimielisyys. Nuo on teille ehkä olleet erikoistilanteita kun on sovittu yökyläilystä ja mökkireissusta mutta ei tavallisessa arjessa ole välttämättä mahdollista aina huomioida lapsia niin paljon kuin he sitä toivoisivat. Ei lapsella silti ole oikeutta käyttäytyä kotonaan huonosti.
Lapset usein myös vähän jännittävät kavereiden vanhempia, ja tuossakin on aivan varmasti ihan vieraskoreudestakin kyse. Kyseinen kaveri on toki voinut aidosti nauttia noista yhteisistä hetkistänne mutta jos on kovasti joutunut vieraassa ympäristössä hillitsemään itseään niin se saattaa jossain vaiheessa purkautua levottomana käytöksenä, todennäköisesti juuri siinä kotiinlähdön hetkenä. Omassa kodissaan ja omien läheistensä seurassa uskaltaa eri tavalla olla oma itsensä ja näyttää niitä heikkouksiaankin. Vanhemman näkökulmastahan tuo on tietysti raskasta, varsinkin jos lapsen kiukuttelun, riehumisen tms. lisäksi joutuu kohtaamaan tuollaisia asenteita että johtuisi huonosta vanhemmuudesta.
Pikkuveljellä oli tällainen kaveri. Vedin turpaan. Oppi olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten moni on sanonutkin, tulotasosta riippumatta päivällisruokaa ei välttämättä ole mitoitettu kuin omalle perheelle eikä silloin varsinkaan kutsuta kavereita pöytään. Arkisin kaverit tulevat yleensä suoraan koulusta, välipalat tietenkin saavat, mutta päivällisaikaan mennessä lapset ovat ehtineet olla yhdessä jo ihan riittävästi, eli ilmoitamme vähän aiemmin, että "kuuteen asti voitte leikkiä" ja sitten kaverit lähtevät koteihinsa syömään.
Viikonloppuisin kavereita on vaihtelevasti ja kaikilla on tietenkin eri ruoka-ajat perheissään. Oma lapsi syö aamupalan myöhään ja kaverilla saattaa olla jo lounasaika siinä vaiheessa käsillä. Jotta jaksavat leikkiä, saatan tarjota jotain pientä tai sanon, että saavat ottaa sitä tai tätä (aina löytyy jotain yksinkertaista: leipää, pinaattilettuja, hedelmiä, nuudeleita tms. tai jos olen vaikka leiponut, niin saavat lämpimäisiä). Itse ei onneksi kukaan kavereista mene koluamaan kaappeja, vaan oma lapseni "emännöi" vieraitaan.
Mutta varsinaiset ateriat ovat sitten asia erikseen. Vähän omasta aikataulusta ja ruokalistasta riippuen saatamme kysyä kavereitakin ruokapöytään sillä edellytyksellä, että kysyvät vanhemmiltaan onko heidän ok syödä meillä. Se ei kuitenkaan ole säännönmukaista. Meillä ei siis tarvitse olla nälissään, mutta emme rupea huolehtimaan kavereiden ravitsemuksesta ja ruokahuollosta sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että en olekaan ainoa! Siis en minä pyydä pyydä. Sanoin esim lapsen kaverille, että voit mennä odottamaan Pertin huoneeseen kunnes ollaan syöty vastaukseksi tuli ei kyllä minä voin odottaa tässä. Häkellyin enkä vain osannut sanoa enää että mene nyt sinne huoneeseen!
Ap
Olisit sanonut sille, että menehän sinäkin kotiisi syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjoan mielelläni alakoululaisen kavereillekin ruokaa. Samalla tutustutaan puolin ja toisin, ja kivahan se on, jos ruoka maistuu. Yleensä nämä, jotka syövät reippaasti, osaavat myös kiittää.
Paitsi sitten ovat ne, joille mikään normaali tyyliin itse tehty makaronilaatikkokaan ei kelpaa tai sekamehu on väärän makuista. Näitä en enää pyytele pöytään, vaan komennan kotiinsa syömään.
Tuli mieleeni vielä tuo menneiden aikojen haikailu ja että nykylapset ovat kamalampia. On varmasti totta, että tavat ovat löystyneet, mikä on harmi.
Mutta esim. 80-luvulla työpaikoillakin oli aikuisia, jotka olivat työpäivän aikana kännissä. Ja pikkutytöt pelkäsivät yleisesti kavereiden isiä ja opettajia, jotka kourivat heitä. Vaikka kaverin äiti tarjosikin ruokaa.
Joten onneksi ovat ajat tapakulttuurissa muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms
Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne
Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lastaSilloin, kun omat lapset olivat tuossa iässä, en ainakaan minä olisi edes halunnut, että lapseni syövät kaverilla (paitsi yökylässä). Sehän olisi tarkoittanut sitä, että minun kotona heille tekemäni ruoka olisi jäänyt syömättä. Turhauttavaa ja olisi mennyt ruokaa haaskuun. Kyllä tuollaiset asiat pitää ehdottomasti sopia etukäteen, jotta pystytään puolin ja toisin varautumaan.
No sinä varmaan sitten ohjeistit lapsesi sanomaan ei kiitos, jos kylässä tuokaa tarjottiin? Kyllä minä aina lähtökohtaisesti tarjoan myös lapsen kavereille, jos sattuvat meillä ruoka-aikaan olemaan. Se on sitten lapsen päätös syökö, vai ei. On kohteliasta tarjota, mutta kyllähän lapsi voi kohteliaasti kieltäytyä jos kotona on toisin sovittu. Meidän lapset ob sen ikäisiä, ettei kyläilyjä sovita vanhempien kesken, vaan lapset tulee ja menee aikalailla vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep! Meillä kävi sama juuri äsken! Pyytämällä pyysi syötävää ja annoin jogurtin, söi alle puolet ja sitten ei jaksanutkaan ei viety astioita pois tai sanottu kiitos. Aivan uskomatonta! Ja tämä koskee poikkeuksetta kaikkia lapseni kavereita.
Miksi et sano mitään niille lapsille? Ihan turha täällä päivitellä ja haukkua. Sano lapsille, ettei nyt ole ruoka-aika. Tai sitten voit huomauttaa, että mitäs ruoan jälkeen yleensä sanotaan, jos ei kiitosta kuulu. Ja lopuksi voit todeta lapsille, että laittakaapa sitten omat tiskinne koneeseen.
Koko kylä kasvattaa.
Mitä sanot lapselle, joka kysyy, miksei voi syödä muulloin kuin ruoka-aikoina? Tässähän on erilaisia koulukuntia, toisilla on aina ruoka-aika, toisilla ei. Vaan osaatko perustella? Haluaisin kuulla tähän vastauksen. (Itselläni on kyllä omani ja se olisi niin pitkä selitys, etten tiedä, viitsisinkö lapselle alkaa asiaa perustella, sanoisin vain, että tämä on meidän tapa ja siitä ei poiketa.)
Minä sanon ainakin että meillä syödään ruoka-aikoina, koska ruoka maistuu paremmin kun ehtii tulla sopivasti nälkä. Hampaatkaan ei tykkää jatkuvasta napostelemisesta. Omille lapsille olen siis näin opettanut. Vieraille mun ei tarvitse perustella muulla tavalla kuin että näin meidän perheessä tehdään. Piste.
Osaamattomat,raivoaltiit muiden vastuulle lapset laittavat vanhemmat ovat pahimpia, eihän ne osaa tietenkään käytöstapoja jos vanhemmat ei opeta tai neuvo asioissa. Monilta aikuisillakin puuttuu käytännön asioiden osaaminen,tilannetaju ja tietenkin ne perus käytöstavat miten siis lapsi voi oppia jos aikuinenkaan ei osaa?
Kautta aikain on ollut tällaisia lapsia. Olen jo isoäiti ja meillä käyvät syömässä nykyään vain omat lastenlapset. Omat lapset jo kolmekymppisiä. Jokaisella kolmella lapsella on ollut ainakin yksi tuollainen röyhkeä kaveri, joka on pitkään kylässä, kukaan ei kaipaa ja norkoilee ruokapöytään. Jos erehdyt joskus antamaan lettuja tai jäätelöä, sitä ollaankin sitten seuraavalla kerralla oikein tiukasti vaatimassa. Nuorempana oikein stressaannuin näistä!
Kyllä sitä ruokaa tarjotaan, muttakun se ei nykyajan lapsille kelpaa! Enkä varmasti ala hakemalla hakemaan jotain ylimääräistä tälle jolle ei se meidän makaronilaatikko kelvannut. Syö sitten kotonansa. Ja te jotka tätä ihmettelette täällä, niin nämä vieraat ovat yleensä koulun jälkeen kylään tulleita naapureita, ei mitään kaukaa pyydettyjä kutsuvieraita.