En enää ruoki lapsen kavereita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä.jokainen syö kotonaan. Poikkeus jos on yökylässä. Tai asuu kaukana ja asia sovittu vanhempien kanssa et ruokailee.meillä oli jokunen kaveri lapsella joka oli sunnuntai aamuna jo klo 9 ovella eikä häntä kukaan kaivannut ennen iltaa asuivat muutaman sadan m päässä meistä. Koskaan ei äiti soitellut ja sopinut mitään. Ei kutsunut syömään tms

Alkuun en osannut laittaa rajoja, lopulta oli pakko.Äiti oli lastentarhanopettaja eli ei ongelma perhe, käytti meitä hyväkseen lapsen hoitajanaan Lapsi oli mukava tulivat toimeen hyvin jne Mut kaipasin omaa aikaa lapseni kanssa omia retkiä jne

Eli ei kannata aloittaa toisten lasten ruokkimista pian huomaat, et teillä on monta ruokitavaa lasta

Silloin, kun omat lapset olivat tuossa iässä, en ainakaan minä olisi edes halunnut, että lapseni syövät kaverilla (paitsi yökylässä). Sehän olisi tarkoittanut sitä, että minun kotona heille tekemäni ruoka olisi jäänyt syömättä. Turhauttavaa ja olisi mennyt ruokaa haaskuun. Kyllä tuollaiset asiat pitää ehdottomasti sopia etukäteen, jotta pystytään puolin ja toisin varautumaan.

Lasten kouluajat on kuitenkin kaikilla samat, joten ei se vanhemman vuorotyö voi lapsen ruoka-aikoihin merkittävästi vaikuttaa. Tai ei ainakaan saisi vaikuttaa.

Ja jos on kyse alle kouluikäisestä vuorohoitolaisesta, niin sen ikäinen ei kai omin päin kyläile, vaan silloin vanhemmat sopii ja järkkää?

Jotenkin ihan naurettava ketju. NE OVAT LAPSIA.

Kasvattakaa, opettakaa, selittäkää. Ei lapsi osaa ellei joku opeta. Se että täällä vaan haukutte lapsen käyttäytymistä antaa vaan sen kuvan, että olette itse ihan ääliöitä kasvattajina kun ette ymmärrä että kyseessä on LAPSI.

Ei lapsi voi tietää, mitä te oletatte lapselta, jos ette opeta lasta. Aikuistukaa vanhemmat!

Voin täysin samaistua. Meidän lapsilla ei ole onneksi kuin yksi tälläinen "hanka ruokailija" kaveri.

Tuo lapsi ei koskaan, siis KOSKAAN halua syödä mitään lämmintä ateriaa, vaan aina leipää - ja vaikka ikää vasta 8-vuotta, voisi vetäisi pussillisen leipää muutaman tunnin vierailun aikana. Ei suostu edes maistamaan muuta ruokaa. Pakko ollut rajoittaa tuota leivän mussutusta, koulusta jos tulee suoraan anna ottaa kaksi viipaletta välipalaksi, ja ehkä toiset kaksi iltapäivällä kun me muut syödään laittamaani ruokaa - joka ei tälle lapselle tosiaan ikinä kelpaa.

Kerran kysyin lapseltani, että mitä syövät heillä ollessaan? Kuulemma vanhemmat syövät jotain kaverin äidin laittamaan ruokaa, mutta kaveri syö sielläkin leipää tai keittää itselleen nuudeleita - ei siis kotonakaan tarvitse syödä muuta kuin mitä haluaa.. 

Vierailija kirjoitti:

Lasten mieliin jäävät sitten kaikki nämä kokemukset, muistakaa se.

Olen 3-kymppinen milleniaali ja muistan yhä, miten isä kielsi alakouluikäisenä erästä kivaa kaveriani tulemasta meille, koska oli "näsäviisas". Ehkä siis vanhemman mielestä tällainen "epäkohtelias" lapsi, mutta minulle kiva.

Meidän ystävyys katkesi n. 8-9-vuotiaana kokonaan, kun kaveri muutti kauemmas ja isäni valehteli, että asuvat niin kaukana, ettei voi viedä minua käymään. (Myöhemmin vasta kävi ilmi, että matka oli n. 3 km.)

Muistoissani harmittaa vähän edelleen, kun kiva kaveruus katkaistiin. Lapset muistavat myöhemmin kaikenlaista.

Et sitten päässyt itse tuota 3 km matkaa? Vähän outoa kyllä tuo isältäsi kieltämättä, itse olisin isänäsi vain vältellyt kanssakäymistä tuon lapsen kanssa, sanonut vain pakolliset moikat ja heipat. Näsäviisastelu on kyllä rasittavaa, mutta ignoraamalla siitä selviää. 

Kovasti täällä huudellaan sitä kuinka pitäisi ymmärtää, että kyseessä on lapsi ja kuinka sitä pitäisi opettaa ja kasvattaa. Ei ole mielestäni sen kaverin perheen tehtävä opettaa, että ruoalle ei yökötellä tai sitä ei haukuta ja jos otetaan se syödään loppuun jne. Totta kai tilanteisiin puututaan, mutta lähtökohtaisesti opetus tapahtuu kotona ja siellä neuvotaan miten kylässä toimitaan. Leikit nyt saattavat äityä rajuiksi tai tehdään jotain mitä ei saisi ja niistä sitten keskustellaan ja opastetaan, mutta tämä että kylässä tulkutetaan vieraalle aikuiselle vastaan lähes kaikesta kertoo jo siitä, miten kotona ollaan asioita hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten mieliin jäävät sitten kaikki nämä kokemukset, muistakaa se.

Olen 3-kymppinen milleniaali ja muistan yhä, miten isä kielsi alakouluikäisenä erästä kivaa kaveriani tulemasta meille, koska oli "näsäviisas". Ehkä siis vanhemman mielestä tällainen "epäkohtelias" lapsi, mutta minulle kiva.

Meidän ystävyys katkesi n. 8-9-vuotiaana kokonaan, kun kaveri muutti kauemmas ja isäni valehteli, että asuvat niin kaukana, ettei voi viedä minua käymään. (Myöhemmin vasta kävi ilmi, että matka oli n. 3 km.)

Muistoissani harmittaa vähän edelleen, kun kiva kaveruus katkaistiin. Lapset muistavat myöhemmin kaikenlaista.

Et sitten päässyt itse tuota 3 km matkaa? Vähän outoa kyllä tuo isältäsi kieltämättä, itse olisin isänäsi vain vältellyt kanssakäymistä tuon lapsen kanssa, sanonut vain pakolliset moikat ja heipat. Näsäviisastelu on kyllä rasittavaa, mutta ignoraamalla siitä selviää. 

Jos ei tuolloin tiennyt missä kaveri asuu? Ei ennen aina ollut yhteystietoja kun ei välttämättä soiteltu, nähtiin koulussa ja käytiin soittelemassa ovikelloa. Itselläkin on vastaavasta syystä kaverisuhteet sammuneet.

Näissä täytyy olla vaan kovana. Mäkin ennen nätisti pyysin, ja 95% lapsen kavereista tottelee nätisti (tyttölapsen kavereista 100%) mutta muutamaa pitää käskyttää tiukemmin ja kerran olen sanonut jotain että "suu kiinni samantien tai oli viimeinen kerta kun tuut kylään ja kerron vanhemmillesi". Tehosi. Tätä edelsi siis huuto, älämölö ja viuhtominen ruokapöydässä ja mm. murojen viskominen - ikää kuitenkin 10 v että ei ihan tietämättömyyteen voi vedota. Tuossa olin kahdesti jo ensin sanonut ns. nätisti.

Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.

Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja voin sanoa, että näitä huonosti kasvatettuja, huonokäytöksisiä lapsia on paljon eikä se aina katso edes perheen vanhempien koulutustaustaa tai tuloluokkaa. Välillä mietin, että minkähänlaisia moukkia ne vanhemmat ovat esim. työtehtävissään, jos lapsikaan ei tunne perus käytöstapoja. Juntit on sitten oma porukkansa, näillä vanhemmat eivät tiedä, mitä opettaa, kun ei ikinä ole opetettu heitäkään.

Järkyttävää tavallaan, että tällaisista huonotapaisista kuvitellaan, että ne olisivat joku päivä jotakin laki- tai EU-virkamiehiä, jotka suvereenisti tapaavat ihmisiä ja seurustelevat sulavin käytöstavoin kristallikruunujen alla :D

No ihan silkasta kokemuksesta sanon, että noista ei enää nykyisin kasva EU-virkamiehiä, ellei jokin asia oleellisesti muutu aikuisikään mennessä. Jäävät Suomeen juntteilemaan, koska muualla kyllä edellytetään hyviä tapoja vaikka täällä ei siihen kaikki opikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.

Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.

Kyllä täällä monet kirjoittavat, että ruokaa saa ja sitä laitetaan, mutta kun usein sen maistamisenkin jälkeen jätetään syömättä kun oli pahaa, tai jos lapsen kaveri ei haluakaan itse syödä vaan jää siihen pöydän viereen norkoilemaan ja hoputtamaan/häiritsemään lasta eikä poistu pyydettäessä, niin tämä on se ongelma josta tässä keskustelussa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.

Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.

Kyllä täällä monet kirjoittavat, että ruokaa saa ja sitä laitetaan, mutta kun usein sen maistamisenkin jälkeen jätetään syömättä kun oli pahaa, tai jos lapsen kaveri ei haluakaan itse syödä vaan jää siihen pöydän viereen norkoilemaan ja hoputtamaan/häiritsemään lasta eikä poistu pyydettäessä, niin tämä on se ongelma josta tässä keskustelussa on kyse.

Sitä annetaan lisää sitä mukaa kun syö. Turhaa laittaa lautaselle isoa määrää kerralla.

Miksi vieras lapsi käsketään pois pöydästä? Istukoot siinä kunnes omakin lapsi on syönyt, tai menkööt leikkimään. Ja kyllä niille yleensä edes joku maistuu, pelkät perunat tai makaronit tai näkkileipä. Ei minun lapsen kavereissa ole ketään joka ei puhetta ymmärrä. Yksi lapsen kaveri oli aluksi tosi ujo, ei meinannut uskaltaa sanoa haluaako lisää vai ei vai ottaisiko leipää vai kurkkua vai vettä kenties, mutta nyt 10-vuotiaana ja eskari-ikäisestä meidän ruokapöydässä istuneena juttelee ja pyytää lisää ruokaa ja sanoo myös kohteliaasti jos ei maistu.

Kyllä se on havaittu lähipiirissäkin et ei ol käytöstapoja nassikoill oli ne minkä ikäisiä ta

Hansa. Tottuneet saamaan kaiken ja rahalla ostettu kiintymystä. Vanhemmt urajuppeja erossa nyk. Ei vät osaa kiittää koskaan mistään. Ahneita kuten vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.

Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.

Kyllä täällä monet kirjoittavat, että ruokaa saa ja sitä laitetaan, mutta kun usein sen maistamisenkin jälkeen jätetään syömättä kun oli pahaa, tai jos lapsen kaveri ei haluakaan itse syödä vaan jää siihen pöydän viereen norkoilemaan ja hoputtamaan/häiritsemään lasta eikä poistu pyydettäessä, niin tämä on se ongelma josta tässä keskustelussa on kyse.

Sitä annetaan lisää sitä mukaa kun syö. Turhaa laittaa lautaselle isoa määrää kerralla.

Miksi vieras lapsi käsketään pois pöydästä? Istukoot siinä kunnes omakin lapsi on syönyt, tai menkööt leikkimään. Ja kyllä niille yleensä edes joku maistuu, pelkät perunat tai makaronit tai näkkileipä. Ei minun lapsen kavereissa ole ketään joka ei puhetta ymmärrä. Yksi lapsen kaveri oli aluksi tosi ujo, ei meinannut uskaltaa sanoa haluaako lisää vai ei vai ottaisiko leipää vai kurkkua vai vettä kenties, mutta nyt 10-vuotiaana ja eskari-ikäisestä meidän ruokapöydässä istuneena juttelee ja pyytää lisää ruokaa ja sanoo myös kohteliaasti jos ei maistu.

Et tainnut lukea viestiäni ajatuksella. Lapsi on ensin saanut maistaa ja sanonut syövänsä. Eteen laitetaan lapselle sopiva annos ja sitten haarukallisen jälkeen se ei olekaan enää hyvää tai ei olekaan yhtäkkiä nälkä. Annoskoosta tässä ei ole kyse. Hyvä jos sinun lapsen kaverit jaksavat odottaa pöydän ääressä ja olla kohteliaita, vaan tämä ei nyt ole sen asian laita joka perheessä. Lapsen kaverit jotka eivät syö, jäävät pöytään hoputtamaan lasta tai katselevat kännykkää ja eivät usko vaikka asiasta sanotaan. Tämä on se ongelma, ei ne hyväkäytöksiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, moni itse kysyy, että saako hänkin syödä, jos on ruoka-aikaan meillä. Yleensä kyllä saa, mutta yllättävän moni lapsi tosiaan alkaa äänen arvostella ruokaa pöydässä. Ihan käsittämätöntä toimintaa, en muista että lapsuudessani olisi itse tarjouduttu pöytään saati sen jälkeen vielä avoimesti kerrottu, jos joku pöydässä on pahaa.

Minä sanoisin tuossa tilanteessa, että käyttäydyt nyt hyvin huonosti, meillä ei moitita ruokaa. Ole hyvä ja poistu pöydästä kotiisi, olet tervetullut takaisin sitten kun osaat käyttäytyä.

Oikeasti heittäkää ne huonokäytöksiset lapset pihalle joka rikkeestä, ellette ole erityisesti suostuneet vahtimaan. Ei kotonaan tarvitse sietää huonoa käytöstä yhtään keneltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä. Samalla tutustun lapsen kavereihin ja he minuun, mikä toivottavasti auttaa sitten kun he teini-iässä miettivät, että vietetäänkö perjantai-ilta meidän kodissamme vai keskustassa palellen.

Meillä on 3 henkinen perhe ja kauppaan 12 km, joten aina ei todellakaan olla varauduttu ruokkimaan isoa porukkaa. Ja silti ruoka on riittänyt aina. Eilisen päivän keittoon voi laittaa makaroneja ja lisää vettä, kalapuikoista voi tehdä kalahampurilaisia leipomalla sämpylöitä, vähintään spagettiin tomaattikastikkeella läytyy ainekset aina. Ja on ihan odotettavaa, että kaikki ei lapsivieraille maistu, jos kotona syödään erilaisia ruokia. Siksi niille annostellaan ruokaa aluksi ihan pikkuriikkinen annos, ja sanotaan että pyytävät lisää jos tykkäävät. Ei lapsesta edes ole kiva saada eteensä isoa lautasellista ruokaa jota ei meinaa saada alas.

Kyllä täällä monet kirjoittavat, että ruokaa saa ja sitä laitetaan, mutta kun usein sen maistamisenkin jälkeen jätetään syömättä kun oli pahaa, tai jos lapsen kaveri ei haluakaan itse syödä vaan jää siihen pöydän viereen norkoilemaan ja hoputtamaan/häiritsemään lasta eikä poistu pyydettäessä, niin tämä on se ongelma josta tässä keskustelussa on kyse.

Sitä annetaan lisää sitä mukaa kun syö. Turhaa laittaa lautaselle isoa määrää kerralla.

Miksi vieras lapsi käsketään pois pöydästä? Istukoot siinä kunnes omakin lapsi on syönyt, tai menkööt leikkimään. Ja kyllä niille yleensä edes joku maistuu, pelkät perunat tai makaronit tai näkkileipä. Ei minun lapsen kavereissa ole ketään joka ei puhetta ymmärrä. Yksi lapsen kaveri oli aluksi tosi ujo, ei meinannut uskaltaa sanoa haluaako lisää vai ei vai ottaisiko leipää vai kurkkua vai vettä kenties, mutta nyt 10-vuotiaana ja eskari-ikäisestä meidän ruokapöydässä istuneena juttelee ja pyytää lisää ruokaa ja sanoo myös kohteliaasti jos ei maistu.

Et tainnut lukea viestiäni ajatuksella. Lapsi on ensin saanut maistaa ja sanonut syövänsä. Eteen laitetaan lapselle sopiva annos ja sitten haarukallisen jälkeen se ei olekaan enää hyvää tai ei olekaan yhtäkkiä nälkä. Annoskoosta tässä ei ole kyse. Hyvä jos sinun lapsen kaverit jaksavat odottaa pöydän ääressä ja olla kohteliaita, vaan tämä ei nyt ole sen asian laita joka perheessä. Lapsen kaverit jotka eivät syö, jäävät pöytään hoputtamaan lasta tai katselevat kännykkää ja eivät usko vaikka asiasta sanotaan. Tämä on se ongelma, ei ne hyväkäytöksiset lapset.

No onneksi en ole törmännyt lapsiin, jotka eivät ymmärrä kun niille sanoo. Tai sitten heppatädin auktoriteetti riittää saamaan viestin perille. Tai todennäköisesti kyse on siitä, ettei lapseni edes halua kaveerata huonokäytöksisten lasten kanssa.

Tosin suuri osa tämän viestin keskusteluista ei koskenut  vieraiden käytöstapoja, vaan monet vain ilmoittivat, että meillä ei vieraita lapsia ruokita ja piste. Kun ennenkään ei ruokittu. Niin sitä lähinnä ihmettelen, 80-luvulla lapsuuteni viettäneenä minua ei ikinä ole käsketty kotiin tai toiseen huoneeseen odottamaan kun isäntäväki syö, ja yhtä itsestäänselvästi myös omille kavereilleni tarjottiin meillä ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä on ihan kummallinen keskustelu. En osaa kuvitella, ettei meillä kutsuttaisi pöytään kaikkia jotka ruoka-aikaan talossa sattuvat olemaan. Tarjoamalla ruokaa lasten kavereille koen kasvattavani erityisesti omaa lastani, että hän oppii mitä on vieraanvaraisuus ja omastaan muille jakaminen ja miten käyttäydytään päivällispöydässä.

Luitko aloituksen ja siitä, mikä aloittajaa otti päähän? Aloituksessa on kyse siitä, että lasten kaverit käyttäytyvät huonosti ja sellaisille on ikävä tarjota syötävää.

Monella puolestaan on kokemuksia ongelmatapauksista, jotka parasiittimaiset lapset odottavat tai jopa vaativat ruokaa, ehkä siksi että kotona ei ole rajoja tai jopa siksi, että siellä on ongelmia. Joidenkin lasten vanhemmat käyttävät muiden vanhempia "iltapäiväkerhona" tai ravintolana. Vieraanvaraisuus on ihanaa, mutta kun sitä aletaan käyttää törkeästi hyväksi, pitää laittaa stoppi.

Mä jouduin tekemään päätöksen, että yks mun lapsen kaveri ei saa enää tulla meille, kun ei oo mitään käytöstapoja. Kirkuu ja juoksee, heittelee tavaroita, ei usko, vaikka komennan. Ja just toi jääkaapilla norkoilu ja valitus kuin on nälkä. Menee hermo kun se on kylässä, mutta enää ei tarvitse tulla. Valitettavasti kaikille ei opeteta kotona käytöstapoja.

Minä myös olen laittanut stopin näille tapauksille jotka käyttävät ihan rehellisesti hyväksi, eli siis vanhemmille jotka tuovat lapsen aina ruoka-aikaan kylään tai vaativat kuskaamaan jne. Mielelläni autan jos voin, mutta nopeasti huomaa kenellä menee tavan puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Minä myös olen laittanut stopin näille tapauksille jotka käyttävät ihan rehellisesti hyväksi, eli siis vanhemmille jotka tuovat lapsen aina ruoka-aikaan kylään tai vaativat kuskaamaan jne. Mielelläni autan jos voin, mutta nopeasti huomaa kenellä menee tavan puolelle.

Toinen vaihtoehto on saada oma suunsa auki ja ihan sopia niiden vanhempien kanssa, että kuskataan ja ruokitaan vuorotellen.

Tosiasia on vaan se, että pitkän työpäivän jälkeen ei jaksa katsella vierasta lasta omassa ruokapöydässä. Saati että jaksaisi ärsyyntyä huonoista käytöstavoista. Ja vielä vähemmän ei jaksa käsittää sitä ajatusta, että minun pitäisi ruveta kasvattamaan toisen lasta.