Väitän, että nuorten paha olo ja koulupinnaus johtuu paljon vanhempien vaihtuvista perhekuvioista.

Ensin sinulla pitäisi olla jotain dataa siitä, että poissaoloja tosiaan olisi selvästi enemmän niillä lapsilla, joiden kotona on vaihtuvia perhekuvioita. 

Huoh no niin luin jutun, eli noillakin artikkelin nelosluokkalaisilla on neurologisia haasteita, ahdistusta ja aistiyliherkkyyksiä. Lasten poissaolot lisääntyneet samaan aikaan kun koulut digitalisoituneet, luokkakoot kasvaneet ja ympäristö muuttunut hektisemmäksi? No onpa ihme. 

Ongelma on että feministit ja naiset yleisesti sulkevat kaiken kritisoinnin tästä.. Tämäkin ketju + tämä viesti poistetaan täältä kohta.

Ja naiset eivät edes vastaa kritisointiin vaan syyttävät muita ns idioottimaisista mielipiteestä ja keskustelu ei etene.

Naiset ovat aloittelijoita tasa-arvossa ja itsenäisyydessä. Heidän pitää kehittää omat uskonnot, omat kulttuurit jotka opettaa että avioliittoa ei jätetä ja että kaksi perhettä ei ole parempi kuin yksi.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on että feministit ja naiset yleisesti sulkevat kaiken kritisoinnin tästä.. Tämäkin ketju + tämä viesti poistetaan täältä kohta.

Ja naiset eivät edes vastaa kritisointiin vaan syyttävät muita ns idioottimaisista mielipiteestä ja keskustelu ei etene.

Naiset ovat aloittelijoita tasa-arvossa ja itsenäisyydessä. Heidän pitää kehittää omat uskonnot, omat kulttuurit jotka opettaa että avioliittoa ei jätetä ja että kaksi perhettä ei ole parempi kuin yksi.

Mitähän ihmettä taas? Olen feministi, ja aika pitkälle sitä mieltä että moni lasten ongelma johtuu epävakaista perheoloista ja uusperheistä. Miehet ovat vastuussa siinä kuin naisetkin.

Olen osittain samaa mieltä. Erotaan ja samantien tutustutetaan lapsia uusiin kumppaneihin, jotka pahimmillaan vielä vaihtuvat. Olen itsekin eronnut, mutta tehnyt ratkaisuni että olen ilman parisuhdetta jollen koko loppu elämäääni niin ainakin siihen asti kun lapset isoja ja muuttavat pois kotoa. Koen ettei nykyajan ihmiset osaa enää olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on että feministit ja naiset yleisesti sulkevat kaiken kritisoinnin tästä.. Tämäkin ketju + tämä viesti poistetaan täältä kohta.

Ja naiset eivät edes vastaa kritisointiin vaan syyttävät muita ns idioottimaisista mielipiteestä ja keskustelu ei etene.

Naiset ovat aloittelijoita tasa-arvossa ja itsenäisyydessä. Heidän pitää kehittää omat uskonnot, omat kulttuurit jotka opettaa että avioliittoa ei jätetä ja että kaksi perhettä ei ole parempi kuin yksi.

Hauskaa, että sinunlaisesi ihminen selittää "ns. idioottimaisista mielipiteistä" :D Ei siinä mitkään maailman avioliitot auta, jos ympäristö on sekaisin ja ihmisten kehot rauhattomia. 

Väitän, että ei johdu. Tämä kokemuksen syvällä rintaäänellä , huonosti voineena koulupinnarina 1970-luvulta. Silloin meitä oli vähän!

Nykyinen koulujärjestelmä suorastaan suosii pinnaamista. Omien lasteni ammattikouluaikoina noin 10 vuotta sitten opettaja oli suorastaan hämmästynyt, jos useampi kuin yksi tuli sille aamun ainoalle tunnille. Miten lienee nykyisin? Se on tullut ainakin työnantajien kannalta selväksi, että ei siellä enää mitään opita.

Vielä 1980-luvulla ammattioppilaitoksissa ja opistoissa oli pääsääntöisesti 8-tuntiset koulupäivät, vaikka teoriatunnit olivat 45 minuuttia, käytännön tunnit 60 minuuttia,

Vierailija kirjoitti:

Huoh no niin luin jutun, eli noillakin artikkelin nelosluokkalaisilla on neurologisia haasteita, ahdistusta ja aistiyliherkkyyksiä. Lasten poissaolot lisääntyneet samaan aikaan kun koulut digitalisoituneet, luokkakoot kasvaneet ja ympäristö muuttunut hektisemmäksi? No onpa ihme. 

Aika vähän vanhempien parisuhde ja seesteinen perhe siihen vaikuttaa, millainen hulina on koululuokassa.

Minä väitän, että vanhemmat eivät enää osaa kasvattaa lapsiaan. Lapsilla ei ole rajoja tai kuria. Ymmärretään ja paapotaan loputtomiin ja kuvitellaan että sillä tavoin lapsesta kasvaa tasapainoinen aikuinen. Lapset tietää liiaksikin omista oikeuksistaan, mutta eivät vielä osaa kantaa sitä vastuuta mikä oikeuksien myötä seuraa.

Vanhemmuus tulisi palauttaa.

Minä kyllä voisin paremmin jos äitini ei olisi väen vängällä jäänyt väkivaltaiseen avioliittoon. Mutta eipä siinä, pidetään perinteistä kiinni, rikotaan kolmen ihmisen (äiti, minä ja veljeni) psyyke mutta pääasia että avioliitto kestää. Nyt eläkkeellä ovat edelleen yhdessä ja haukkuvat toisiaan minkä kerkiävät. Ap on idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh no niin luin jutun, eli noillakin artikkelin nelosluokkalaisilla on neurologisia haasteita, ahdistusta ja aistiyliherkkyyksiä. Lasten poissaolot lisääntyneet samaan aikaan kun koulut digitalisoituneet, luokkakoot kasvaneet ja ympäristö muuttunut hektisemmäksi? No onpa ihme. 

Aika vähän vanhempien parisuhde ja seesteinen perhe siihen vaikuttaa, millainen hulina on koululuokassa.

Hulinan aiheuttaa huonosti voivat lapset.

Huono vointi on usein kotiolojen syytä.

Minun paha olo ja koulupinnaus johtui kotioloista ja vanhempani eivät ole eronneet. Elämä olisi helpottunut huomattavasti jos pahoinpitelevä isä olisi kuollut pois tai vähintään vanhemmat olisivat eronneet ja äitillä täysin yksinhuoltajuus. 

Mä en oikein jaksa uskoa tähän. Pahaa oloa oli jo silloin kun itse olin nuori, vaikkei erot ja uusperhekuviot olleet vielä tavallisia. Eikä ne pahat olot muutenkaan tuntuneet kasautuvan juuri niille eroperheiden lapsille. Itsekin kasvoin ydinperheessä, ja vieläpä kaikin puolin hyvässä sellaisessa, mutta oli todella vaikea murrosikä karkailuineen, pinnauksineen, varasteluineen jne. Samassa perheessä kasvaneet 2 veljeä taas, ei mitään vaikeuksia ja isompia pahoja oloja.

Oman lapseni pahoinvointi johtuu vuosia jatkuneesta koulukiusaamisesta jolle koulu ei yrityksistä huolimatta voi mitään.

Kyllähän uusperheet ovat yksi iso syy lasten pahoinvointiin. Kumppanin lapset ovat aina lapsipuolen asemassa ja omat lapset tärkeämpiä. Vuoroviikoin eri kodissa asuminen on omiaan murtamaan vahvankin lapsen psyyken. Fiksu ratkaisu olisi se, että lapset saavat asua aina samassa kodissa ja vanhemmat vuorottelevat. Vanhemmathan sen sotkun ovat järjestäneetkin. Lisäksi lapset joutuvat näkemään alkuseurusteluajan rakkaushuumaa, mikä on heille hyvin kiusallista. Aikuiset taantuvat lapsen tasolle, kun höpöttävät jotakin höpönassua toisen korvaan ja nuoleskelevat toisiaan. Kukaan lapsi ei halua sellaista nähdä varsinkaan omalta vanhemmaltaan. Aikuiset, ruvetkaa käyttäytymään aikuisen tavoin!

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän uusperheet ovat yksi iso syy lasten pahoinvointiin. Kumppanin lapset ovat aina lapsipuolen asemassa ja omat lapset tärkeämpiä. Vuoroviikoin eri kodissa asuminen on omiaan murtamaan vahvankin lapsen psyyken. Fiksu ratkaisu olisi se, että lapset saavat asua aina samassa kodissa ja vanhemmat vuorottelevat. Vanhemmathan sen sotkun ovat järjestäneetkin. Lisäksi lapset joutuvat näkemään alkuseurusteluajan rakkaushuumaa, mikä on heille hyvin kiusallista. Aikuiset taantuvat lapsen tasolle, kun höpöttävät jotakin höpönassua toisen korvaan ja nuoleskelevat toisiaan. Kukaan lapsi ei halua sellaista nähdä varsinkaan omalta vanhemmaltaan. Aikuiset, ruvetkaa käyttäytymään aikuisen tavoin!

Jos lapsi näkee täysi-ikäisyyteen tultaessa vanhemmallaan 3 eri avioliittoa ja muutaman muun suhteen päälle niin ei ihme että voi pahoin psyykkisesti. Mutta siitähän nykypäivän huumaa ja elämyksiä hakevat somettajat ja muut hörhöt eivät piittaa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on että feministit ja naiset yleisesti sulkevat kaiken kritisoinnin tästä.. Tämäkin ketju + tämä viesti poistetaan täältä kohta.

Ja naiset eivät edes vastaa kritisointiin vaan syyttävät muita ns idioottimaisista mielipiteestä ja keskustelu ei etene.

Naiset ovat aloittelijoita tasa-arvossa ja itsenäisyydessä. Heidän pitää kehittää omat uskonnot, omat kulttuurit jotka opettaa että avioliittoa ei jätetä ja että kaksi perhettä ei ole parempi kuin yksi.

Heti aluksi jo vastattiin, ettet edes ymmärtänyt tuota lehtijuttua.

Neurologiset poikkeavuudet kehittyvät sikiökaudella eikä niihin mitkään perhekuviot vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä. Erotaan ja samantien tutustutetaan lapsia uusiin kumppaneihin, jotka pahimmillaan vielä vaihtuvat. Olen itsekin eronnut, mutta tehnyt ratkaisuni että olen ilman parisuhdetta jollen koko loppu elämäääni niin ainakin siihen asti kun lapset isoja ja muuttavat pois kotoa. Koen ettei nykyajan ihmiset osaa enää olla yksin.

Minäkin, olen eronnut jo yli kymmenen vuotta sitten ja yksikään mies ei ole muuttamassa mun ja lasten kotiin. Isällään sen sijaan on ollut tässä välissä jo parikin avovaimoa ja bonuslapsia, ja omien lasten huoneet on annettu vaimon lapsille. En jaksa ymmärtää.

Ongelma on se, että lapsia hyväksikäytetään nykymaailmassa enemmän kuin koskaan ennen ja pedaripropaganda jyllää valtoimenaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensin sinulla pitäisi olla jotain dataa siitä, että poissaoloja tosiaan olisi selvästi enemmän niillä lapsilla, joiden kotona on vaihtuvia perhekuvioita. 

Eihän sitä dataa ole, kun sosiologit kannattavat avioeroja ja jännäoerheitä. Nykyään toki psykologit ja kasvatustieteilijät sun muut myös.