Mistä tunnistaa sosiaalisesti kyvyttömän ihmisen? Tästä fraasista: "Puhutaanpa iloisemmista asioista!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä yltiöpositiiviset? Sanovat kaikkeen, että kyllä se siitä, vaikka tilanne olisi paha.

Yleensähän juuri nämä pärjäävät elämässä parhaiten asenteensa vuoksi. Eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Eivät yleensä suhtaudu omiin vaikeuksiinsa yhtä kepeästi kuin toisten ongelmiin. Ongelmien ratkaiseminen vaatii yleensä sitä, että kykenee käsittelemään myös niihin liittyviä vaikeita tunteita.

Voi suhtautua myös ratkaisukeskeisesti ilman tunteiden vatvomista.

Ihmisyyteen kuuluvat myös tunteet. Jos ratkaisukeskeisyys olisi sinulle tuttu toimintamalli, tietäisit sen kyllä. T

Vaikeiden tunteiden välttely on täysin eri asia kuin ratkaisukeskeisyys.

Mene terapiaan vuodattamaan niitä vaikeita asioitasi!

On äärettömän itsekästä kuormittaa muita omilla peloillaan ja ongelmillaan. Jos sinulla ei ole perhettä, jolle voit asioita vuodattaa, älä kaada niitä työkaverin tai naapurin niskaan, kiitos.

Tunneihmiset ovat rasittavaa ja itsekästä porukkaa. Pahinta on se, että he yleensä vieläpä kuvittelevat olevansa empaattisia, syvällisiä ja sosiaalisesti taitavia.

Sinun ei ole mikään pakko poiketa kahvihuoneeseen, jos vuorovaikutus toisten kanssa kuormittaa noin pahasti.

Teillä työpaikan kahvihuone on siis terapiakeskus, jossa käsitellään henkilökohtaisia ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla millä perusteella joku määrittää itsensä sellaiseksi opettajahenkiseksi auktoriteetiksi, joka kokee olevansa oikeutettu sanomaan muille mistä toisten on sopivaa keskustella ja millä tavalla. Haluaisivatko tällaiset ihmiset haaveissaan jonkun keskustelupalstan moderaattoreiksi, mutta hommia ei ole tarjottu ja pitää sitten yrittää livenä moderoida keskusteluja?

Miten tällainen moderaattorin rooli ihmiselle kehittyy? Mikä on syynä haluun yrittää kontrolloida mitä toiset puhuvat?

Jos joku käyttäytyy tuolla tavalla törpösti, voiko silloin vain todeta että kyseinen henkilö on täysin vapaa etsimään muuta seuraa, jos meneillään oleva keskustelu ei häntä kiinnosta? Olisi jotenkin outoa jos kaikkien muiden pitäisi toimia yhden päällepäsmärin kulloisenkin mielialan mukaan ja vaihtaa keskustelun aihetta vain hänen mielikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä yltiöpositiiviset? Sanovat kaikkeen, että kyllä se siitä, vaikka tilanne olisi paha.

Yleensähän juuri nämä pärjäävät elämässä parhaiten asenteensa vuoksi. Eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Eivät yleensä suhtaudu omiin vaikeuksiinsa yhtä kepeästi kuin toisten ongelmiin. Ongelmien ratkaiseminen vaatii yleensä sitä, että kykenee käsittelemään myös niihin liittyviä vaikeita tunteita.

Voi suhtautua myös ratkaisukeskeisesti ilman tunteiden vatvomista.

Ihmisyyteen kuuluvat myös tunteet. Jos ratkaisukeskeisyys olisi sinulle tuttu toimintamalli, tietäisit sen kyllä. T

Vaikeiden tunteiden välttely on täysin eri asia kuin ratkaisukeskeisyys.

Mene terapiaan vuodattamaan niitä vaikeita asioitasi!

On äärettömän itsekästä kuormittaa muita omilla peloillaan ja ongelmillaan. Jos sinulla ei ole perhettä, jolle voit asioita vuodattaa, älä kaada niitä työkaverin tai naapurin niskaan, kiitos.

Tunneihmiset ovat rasittavaa ja itsekästä porukkaa. Pahinta on se, että he yleensä vieläpä kuvittelevat olevansa empaattisia, syvällisiä ja sosiaalisesti taitavia.

Sinun ei ole mikään pakko poiketa kahvihuoneeseen, jos vuorovaikutus toisten kanssa kuormittaa noin pahasti.

Teillä työpaikan kahvihuone on siis terapiakeskus, jossa käsitellään henkilökohtaisia ongelmia?

Puheenaiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Kyllä joku saattaa kahvihuoneessa mainita sairastelustaan. Eikö sinusta saisi? Miksei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä yltiöpositiiviset? Sanovat kaikkeen, että kyllä se siitä, vaikka tilanne olisi paha.

Yleensähän juuri nämä pärjäävät elämässä parhaiten asenteensa vuoksi. Eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Eivät yleensä suhtaudu omiin vaikeuksiinsa yhtä kepeästi kuin toisten ongelmiin. Ongelmien ratkaiseminen vaatii yleensä sitä, että kykenee käsittelemään myös niihin liittyviä vaikeita tunteita.

Voi suhtautua myös ratkaisukeskeisesti ilman tunteiden vatvomista.

Ihmisyyteen kuuluvat myös tunteet. Jos ratkaisukeskeisyys olisi sinulle tuttu toimintamalli, tietäisit sen kyllä. T

Vaikeiden tunteiden välttely on täysin eri asia kuin ratkaisukeskeisyys.

Mene terapiaan vuodattamaan niitä vaikeita asioitasi!

On äärettömän itsekästä kuormittaa muita omilla peloillaan ja ongelmillaan. Jos sinulla ei ole perhettä, jolle voit asioita vuodattaa, älä kaada niitä työkaverin tai naapurin niskaan, kiitos.

Tunneihmiset ovat rasittavaa ja itsekästä porukkaa. Pahinta on se, että he yleensä vieläpä kuvittelevat olevansa empaattisia, syvällisiä ja sosiaalisesti taitavia.

Sinun ei ole mikään pakko poiketa kahvihuoneeseen, jos vuorovaikutus toisten kanssa kuormittaa noin pahasti.

Teillä työpaikan kahvihuone on siis terapiakeskus, jossa käsitellään henkilökohtaisia ongelmia?

Puheenaiheet vaihtelevat laidasta laitaan. Kyllä joku saattaa kahvihuoneessa mainita sairastelustaan. Eikö sinusta saisi? Miksei?

Ovatko tavalliseen elämään kuuluvat tavalliset asiat jokin sellainen suuri salaisuus, joista ei töissä edes tauoilla saisi keskustella?

Sosiaalisesti kyvytön/haluton ei ole ollenkaan missään ryhmässä puhumassa minkäänlaisista asioista. Siitä tunnistaa-ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti kyvytön/haluton ei ole ollenkaan missään ryhmässä puhumassa minkäänlaisista asioista. Siitä tunnistaa-ehkä.

On yleensä melko mahdotonta koko elämänsä ajan vältellä aivan kaikkea ryhmämuotoista toimintaa.

Illanvietoissa on joskus kiinnostavampaa jutella tosi surullisista aiheista. Opiskeluaikojen illanvietoissa yleensä aina jossain vaiheessa itkettiin ja tilitettiin esim. koulukiusaamismuistoista, sydänsuruista tai isovanhempien sotakokemuksista.

Tämä lienee jossain määrin suomalaisen kulttuurin piirre? Ulkomaalaiset herkästi luulevat että jotain on pielessä ja yrittävät piristää, vaikka itkeminen on normaali osa illanviettoa!

Tämä ilmiö on hieman eri asia kuin ap:n pointti sosiaalisesta taitamattomuudesta, mutta liittyy aiheeseen.

Minusta ap itse on sosiaalisesti kyvytön. Tuohan on kohteliaampi tapa ilmoittaa että ei ole käytettävissä pahan olon oksennusämpäriksi. Toivetta kannattaa oikeasti noudattaa.

Eri asia tietysti sitten jos kyseessä on paras ystävä jolle haluaa kertoa sairastuneensa syöpään. Mutta jos ei olla todella läheisiä ystäviä, ei kannata kuormittaa muita omalla valituksellaan. Vaikka elämme kyllä nyt negatiivisten valittajien kulta-aikaa. Heille riittää aiheita valitukseen.

Faith kirjoitti:

Illanvietoissa on joskus kiinnostavampaa jutella tosi surullisista aiheista. Opiskeluaikojen illanvietoissa yleensä aina jossain vaiheessa itkettiin ja tilitettiin esim. koulukiusaamismuistoista, sydänsuruista tai isovanhempien sotakokemuksista.

Tämä lienee jossain määrin suomalaisen kulttuurin piirre? Ulkomaalaiset herkästi luulevat että jotain on pielessä ja yrittävät piristää, vaikka itkeminen on normaali osa illanviettoa!

Tämä ilmiö on hieman eri asia kuin ap:n pointti sosiaalisesta taitamattomuudesta, mutta liittyy aiheeseen.

Keskustelu, joka saa virrata vapaasti ja jonka aikana keskustelijoiden tunnetilat elävät, on yleensä aidompaa ja mielekkäämpää kuin tiukkaan strukturoitu vuorovaikutus. Keskustelu ei kulje elävänä, jos kaikki koko ajan miettivät mitä sen aikana saa sanoa ja millä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap itse on sosiaalisesti kyvytön. Tuohan on kohteliaampi tapa ilmoittaa että ei ole käytettävissä pahan olon oksennusämpäriksi. Toivetta kannattaa oikeasti noudattaa.

Eri asia tietysti sitten jos kyseessä on paras ystävä jolle haluaa kertoa sairastuneensa syöpään. Mutta jos ei olla todella läheisiä ystäviä, ei kannata kuormittaa muita omalla valituksellaan. Vaikka elämme kyllä nyt negatiivisten valittajien kulta-aikaa. Heille riittää aiheita valitukseen.

Mitähän kohteliasta siinä on, että kiertoilmaisuksin töksäyttää toisen sanomisten olevan evvk ilman että edes itse yrittää ehdottaa tilalle jotain hauskempaa puheenaihetta? Ei, muiden tehtävänä on viihdyttää moderaattoria keksimällä parempia avauksia kuin mitä käynnissä olleessa keskustelussa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap itse on sosiaalisesti kyvytön. Tuohan on kohteliaampi tapa ilmoittaa että ei ole käytettävissä pahan olon oksennusämpäriksi. Toivetta kannattaa oikeasti noudattaa.

Eri asia tietysti sitten jos kyseessä on paras ystävä jolle haluaa kertoa sairastuneensa syöpään. Mutta jos ei olla todella läheisiä ystäviä, ei kannata kuormittaa muita omalla valituksellaan. Vaikka elämme kyllä nyt negatiivisten valittajien kulta-aikaa. Heille riittää aiheita valitukseen.

Mitähän kohteliasta siinä on, että kiertoilmaisuksin töksäyttää toisen sanomisten olevan evvk ilman että edes itse yrittää ehdottaa tilalle jotain hauskempaa puheenaihetta? Ei, muiden tehtävänä on viihdyttää moderaattoria keksimällä parempia avauksia kuin mitä käynnissä olleessa keskustelussa oli.

Kaksi ihmistä saattavat keskenään keskustella jostakin ja kolmas töksäyttää siihen sivusta keskustelun jatkuessa peräti viiden minuutin ajan, että nyt pitäisi jo vaihtaa johonkin hänestä hauskemmalta tuntuvaan aiheeseen. WTF?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap itse on sosiaalisesti kyvytön. Tuohan on kohteliaampi tapa ilmoittaa että ei ole käytettävissä pahan olon oksennusämpäriksi. Toivetta kannattaa oikeasti noudattaa.

Eri asia tietysti sitten jos kyseessä on paras ystävä jolle haluaa kertoa sairastuneensa syöpään. Mutta jos ei olla todella läheisiä ystäviä, ei kannata kuormittaa muita omalla valituksellaan. Vaikka elämme kyllä nyt negatiivisten valittajien kulta-aikaa. Heille riittää aiheita valitukseen.

Mitähän kohteliasta siinä on, että kiertoilmaisuksin töksäyttää toisen sanomisten olevan evvk ilman että edes itse yrittää ehdottaa tilalle jotain hauskempaa puheenaihetta? Ei, muiden tehtävänä on viihdyttää moderaattoria keksimällä parempia avauksia kuin mitä käynnissä olleessa keskustelussa oli.

Sanoin "kohteliaampi". Jos yksi ihminen kuormittaa muita hirveästi valituksillaan, eiköhän ole tarkoitus että tämä huomaisi pilaavansa tunnelman. Itse ainakin ilahduin kun joku tukki valittajan suun juuri tuolla fraasilla: puhutaan jostain iloisemmasta.

Vierailija kirjoitti:

Kerran ilmaisin kaverilleni huolen tästä sähkön hinnan noususta niin tämä nosti kädet pystyyn että ei halua enää yhtään kuulla Ukrainasta! Ei yhtään!

Selvä se sitten on. Eipä ole juuri sen koommin keskusteltu enää mistään.

Se on sinun ongelmasi. Miksi ketään kiinnostaa kuunnella sinun ongelmiasi?

Jokainen ihminen hoitakoot itse omat onelmansa. Ei niitä voi muiden niskaan kaataa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap itse on sosiaalisesti kyvytön. Tuohan on kohteliaampi tapa ilmoittaa että ei ole käytettävissä pahan olon oksennusämpäriksi. Toivetta kannattaa oikeasti noudattaa.

Eri asia tietysti sitten jos kyseessä on paras ystävä jolle haluaa kertoa sairastuneensa syöpään. Mutta jos ei olla todella läheisiä ystäviä, ei kannata kuormittaa muita omalla valituksellaan. Vaikka elämme kyllä nyt negatiivisten valittajien kulta-aikaa. Heille riittää aiheita valitukseen.

Mitähän kohteliasta siinä on, että kiertoilmaisuksin töksäyttää toisen sanomisten olevan evvk ilman että edes itse yrittää ehdottaa tilalle jotain hauskempaa puheenaihetta? Ei, muiden tehtävänä on viihdyttää moderaattoria keksimällä parempia avauksia kuin mitä käynnissä olleessa keskustelussa oli.

Sanoin "kohteliaampi". Jos yksi ihminen kuormittaa muita hirveästi valituksillaan, eiköhän ole tarkoitus että tämä huomaisi pilaavansa tunnelman. Itse ainakin ilahduin kun joku tukki valittajan suun juuri tuolla fraasilla: puhutaan jostain iloisemmasta.

Teilläpä on sangen mainio ilmapiiri siellä. Hyvin tunnutte suvaitsevan erilaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käytä noita sanoja, mutta yritän kyllä muuttaa keskustelun aihetta, mikäli huomaan juuri jutelleeni 2 tuntia kaverini vaikeuksista. Ei sitä nyt terapeutiksi pidä ryhtyä, eikä minulla siihen ole koulutustakaan.

Ammattilaisia on, jos jokin ahdistava asia täysin valtaa mielen.

Mistä keksit tuon kaksi tuntia? Kyse on tilanteesta jossa joku toteaa esimerkiksi puolisonsa sairastuneen vakavasti ja joku muu pian toteaa siihen, että puhutaan mieluummin iloisemmista asioista. Ei ole normaalia käytöstä.

Ketään ei kiinnosta puolisosi sairastuminen? Se ei ole heidän ongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran ilmaisin kaverilleni huolen tästä sähkön hinnan noususta niin tämä nosti kädet pystyyn että ei halua enää yhtään kuulla Ukrainasta! Ei yhtään!

Selvä se sitten on. Eipä ole juuri sen koommin keskusteltu enää mistään.

Se on sinun ongelmasi. Miksi ketään kiinnostaa kuunnella sinun ongelmiasi?

Jokainen ihminen hoitakoot itse omat onelmansa. Ei niitä voi muiden niskaan kaataa

Tuliko Ukko Jörrikkä omalta saareltaan hetkeksi vierailemaan palstalla?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanoin töissä, että isäni kuoli niin työkaveri vastasi, että kuuluu elämään. Itsellä hänellä on oma isä elossa.

Mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä yltiöpositiiviset? Sanovat kaikkeen, että kyllä se siitä, vaikka tilanne olisi paha.

Yleensähän juuri nämä pärjäävät elämässä parhaiten asenteensa vuoksi. Eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Eivät yleensä suhtaudu omiin vaikeuksiinsa yhtä kepeästi kuin toisten ongelmiin. Ongelmien ratkaiseminen vaatii yleensä sitä, että kykenee käsittelemään myös niihin liittyviä vaikeita tunteita.

AP on juuri sellainen joka valittajaa tällä palstalla miten kevrit jättävät hänet tai miten ihmiset vaan ghostaavat hänet. Kun hän ei näytä tajuavan että kukaan ei jaksa kuunnella valittajaa tai itkevää ihmistä.

"Mutta mitä me sille voidaan". "Eiii hän se niin ole".. "Minä kyllä hyväksyn kaikki". Tai eivät sano mitään sellainen outo toljotus vaan silmissään. Tällaisia vastauksia olen saanut. Vain turhan päivästä jonnin joutuvaa lörpöttelyä noiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä yltiöpositiiviset? Sanovat kaikkeen, että kyllä se siitä, vaikka tilanne olisi paha.

Yleensähän juuri nämä pärjäävät elämässä parhaiten asenteensa vuoksi. Eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Eivät yleensä suhtaudu omiin vaikeuksiinsa yhtä kepeästi kuin toisten ongelmiin. Ongelmien ratkaiseminen vaatii yleensä sitä, että kykenee käsittelemään myös niihin liittyviä vaikeita tunteita.

Voi suhtautua myös ratkaisukeskeisesti ilman tunteiden vatvomista.

Muiden tehtävänä ei ole ratkaista sinun ongelmiasi.