Mistä tunnistaa sosiaalisesti kyvyttömän ihmisen? Tästä fraasista: "Puhutaanpa iloisemmista asioista!"

Tässä keskustelussa huomaa taas nykyään vallalla olevan minä minä minä asenteen. MINUN ongelmani, MINUN mielipiteeni. Kaikessa pitää olla kyse aina MINUSTA. Ettekö yhtään tule ajatelleeksi, että te olette ehkä vain aivan hlvetin raskasta kuunneltavaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä yltiöpositiiviset? Sanovat kaikkeen, että kyllä se siitä, vaikka tilanne olisi paha.

Yleensähän juuri nämä pärjäävät elämässä parhaiten asenteensa vuoksi. Eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Eivät yleensä suhtaudu omiin vaikeuksiinsa yhtä kepeästi kuin toisten ongelmiin. Ongelmien ratkaiseminen vaatii yleensä sitä, että kykenee käsittelemään myös niihin liittyviä vaikeita tunteita.

AP on juuri sellainen joka valittajaa tällä palstalla miten kevrit jättävät hänet tai miten ihmiset vaan ghostaavat hänet. Kun hän ei näytä tajuavan että kukaan ei jaksa kuunnella valittajaa tai itkevää ihmistä.

Osuiko aloitus johonkin kipupisteeseen, kun tuli tarve henkilökohtaisesti hyökätä aloittajan kimppuun?

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa huomaa taas nykyään vallalla olevan minä minä minä asenteen. MINUN ongelmani, MINUN mielipiteeni. Kaikessa pitää olla kyse aina MINUSTA. Ettekö yhtään tule ajatelleeksi, että te olette ehkä vain aivan hlvetin raskasta kuunneltavaa? 

Et voi vaikuttaa toisten toimintaan. Voit vaikuttaa ainoastaan itseesi. Miten olisi jos laittaisit korviin kuulokkeet ja kännykkään jotain mukavaa kuunneltavaa?

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa huomaa taas nykyään vallalla olevan minä minä minä asenteen. MINUN ongelmani, MINUN mielipiteeni. Kaikessa pitää olla kyse aina MINUSTA. Ettekö yhtään tule ajatelleeksi, että te olette ehkä vain aivan hlvetin raskasta kuunneltavaa? 

Nyt tajusin kirjoittajan ongelman: koko ajan ei puhutakaan SINUSTA. Epäilemättä se alkaa rassata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käytä noita sanoja, mutta yritän kyllä muuttaa keskustelun aihetta, mikäli huomaan juuri jutelleeni 2 tuntia kaverini vaikeuksista. Ei sitä nyt terapeutiksi pidä ryhtyä, eikä minulla siihen ole koulutustakaan.

Ammattilaisia on, jos jokin ahdistava asia täysin valtaa mielen.

Mistä keksit tuon kaksi tuntia? Kyse on tilanteesta jossa joku toteaa esimerkiksi puolisonsa sairastuneen vakavasti ja joku muu pian toteaa siihen, että puhutaan mieluummin iloisemmista asioista. Ei ole normaalia käytöstä.

Joku voi hyvinkin loukkaantua puheenaiheen vaihtamisesta, vaikka juuri oltaisiin puhuttu siitä sinun vaikeasta asiasta tosi pitkään. Siinä voi jäädä mielikuva, että on juuri kertonut jonkin vaikean asian ja seuraavalla kommentilla pyritään vaihtamaan puheenaihe, vaikka todellisuudessa olisi tullut pahoittelut ja asiasta olisi juteltukin jo hyvän aikaa.

Jos tilanne alkaa kuormittaa liikaa, mikä silloin estää hetkeksi poistumasta paikalta esimerkiksi vessakäyntiin vedoten? Saa vähän happea ja myöhemmin voi yrittää uudelleen keskustelua toisesta aiheesta?

Jos jollain on vaikea olo, ei se poistu sillä että yrittää kuorruttaa hankalan asian glitterillä toteamalla pian ihmisen olevan kokemuksistaan oppineena entistä vahvempi tms.

Tajuatko että jos jäät kuuntelemaan ihmisten ongelmia niin olet siinä vuosia.

Minä olen kuunnellut 15 tuntia putkeen ihmisen valitusta. Tuin ja kuuntelin. No seuraavana päivänä se soitti ja aloitti taas sen valituksen. Kymmenien tapaamisten ja puheluiden jälkeen missä se vaan valitti sitä samaa asiaa, tein ainoan oikean ratkaisun. Katkaisin kaikki välit kyseiseen ihmiseen.

Minulla on täysipäiväinen työ. Puoliso ja 5 lasta. Kaksi koiraa. Minulla on 4 sisarusta. Minä haluan myös harrastaa ja kunnostakin pitää pitää huolta. Myös kotitöitä/muita vastaavia pitää tehdä.

Minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa tuhlata enää minuuttiakaan elämästäni kavereiden ongelmiin. Koska silloin joudun uhraamaan kaiken muun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti kyvytön/haluton ei ole ollenkaan missään ryhmässä puhumassa minkäänlaisista asioista. Siitä tunnistaa-ehkä.

On yleensä melko mahdotonta koko elämänsä ajan vältellä aivan kaikkea ryhmämuotoista toimintaa.

aina kannattaa yrittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käytä noita sanoja, mutta yritän kyllä muuttaa keskustelun aihetta, mikäli huomaan juuri jutelleeni 2 tuntia kaverini vaikeuksista. Ei sitä nyt terapeutiksi pidä ryhtyä, eikä minulla siihen ole koulutustakaan.

Ammattilaisia on, jos jokin ahdistava asia täysin valtaa mielen.

Mistä keksit tuon kaksi tuntia? Kyse on tilanteesta jossa joku toteaa esimerkiksi puolisonsa sairastuneen vakavasti ja joku muu pian toteaa siihen, että puhutaan mieluummin iloisemmista asioista. Ei ole normaalia käytöstä.

Joku voi hyvinkin loukkaantua puheenaiheen vaihtamisesta, vaikka juuri oltaisiin puhuttu siitä sinun vaikeasta asiasta tosi pitkään. Siinä voi jäädä mielikuva, että on juuri kertonut jonkin vaikean asian ja seuraavalla kommentilla pyritään vaihtamaan puheenaihe, vaikka todellisuudessa olisi tullut pahoittelut ja asiasta olisi juteltukin jo hyvän aikaa.

Jos tilanne alkaa kuormittaa liikaa, mikä silloin estää hetkeksi poistumasta paikalta esimerkiksi vessakäyntiin vedoten? Saa vähän happea ja myöhemmin voi yrittää uudelleen keskustelua toisesta aiheesta?

Jos jollain on vaikea olo, ei se poistu sillä että yrittää kuorruttaa hankalan asian glitterillä toteamalla pian ihmisen olevan kokemuksistaan oppineena entistä vahvempi tms.

Ööö. Poistu hetkeksi vessaan, että jaksat taas kuulla tuntien pituista vuodatusta? Itselläkin on ollut kriisejä ja tiedän, että niissä tilanteissa puhumisen tarve on aivan loputon, eikä useinkaan apua haeta, vaikka se olisi jo ihan paikallaan.

Miksi tämä kriisejä kokeva on automaattisesti aina se hyvä osapuoli, eikä esim. se hänen läheisensä, joka yrittää auttaa, mutta samalla yrittää pitää huolta omasta jaksamisestaan? Tulee mieleeni nuoruuden ex-ystäväni, joka oli aika hankala ihminen ja riitautui aina kaikkien kanssa ja vuodatti sitten ihmissuhdepettymyksiään minulle.

Yritän vain sanoa, että vika siinä, ettei vuorovaikutus onnistu, voi olla ihan kummassa vain tai sitten molemmissa.

No mitä ehdotat? Toisen kriisi ei mene käskemällä ohi. Ellet kestä olla rinnalla, ota etäisyyttä. Älä vaadi kriisissä olevaa sinun vuoksesi kiskomaan tekohymyä naamalleen.

Sinulla ei ole oikeutta kaataa sitä "kriisiä" muiden niskaan.

99% niistä kriiseistä ei ole edes kriisi. Ihmiset tekevät vaan nykyään joka asiasta kriisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käytä noita sanoja, mutta yritän kyllä muuttaa keskustelun aihetta, mikäli huomaan juuri jutelleeni 2 tuntia kaverini vaikeuksista. Ei sitä nyt terapeutiksi pidä ryhtyä, eikä minulla siihen ole koulutustakaan.

Ammattilaisia on, jos jokin ahdistava asia täysin valtaa mielen.

Mistä keksit tuon kaksi tuntia? Kyse on tilanteesta jossa joku toteaa esimerkiksi puolisonsa sairastuneen vakavasti ja joku muu pian toteaa siihen, että puhutaan mieluummin iloisemmista asioista. Ei ole normaalia käytöstä.

Joku voi hyvinkin loukkaantua puheenaiheen vaihtamisesta, vaikka juuri oltaisiin puhuttu siitä sinun vaikeasta asiasta tosi pitkään. Siinä voi jäädä mielikuva, että on juuri kertonut jonkin vaikean asian ja seuraavalla kommentilla pyritään vaihtamaan puheenaihe, vaikka todellisuudessa olisi tullut pahoittelut ja asiasta olisi juteltukin jo hyvän aikaa.

Jos tilanne alkaa kuormittaa liikaa, mikä silloin estää hetkeksi poistumasta paikalta esimerkiksi vessakäyntiin vedoten? Saa vähän happea ja myöhemmin voi yrittää uudelleen keskustelua toisesta aiheesta?

Jos jollain on vaikea olo, ei se poistu sillä että yrittää kuorruttaa hankalan asian glitterillä toteamalla pian ihmisen olevan kokemuksistaan oppineena entistä vahvempi tms.

Tajuatko että jos jäät kuuntelemaan ihmisten ongelmia niin olet siinä vuosia.

Minä olen kuunnellut 15 tuntia putkeen ihmisen valitusta. Tuin ja kuuntelin. No seuraavana päivänä se soitti ja aloitti taas sen valituksen. Kymmenien tapaamisten ja puheluiden jälkeen missä se vaan valitti sitä samaa asiaa, tein ainoan oikean ratkaisun. Katkaisin kaikki välit kyseiseen ihmiseen.

Minulla on täysipäiväinen työ. Puoliso ja 5 lasta. Kaksi koiraa. Minulla on 4 sisarusta. Minä haluan myös harrastaa ja kunnostakin pitää pitää huolta. Myös kotitöitä/muita vastaavia pitää tehdä.

Minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa tuhlata enää minuuttiakaan elämästäni kavereiden ongelmiin. Koska silloin joudun uhraamaan kaiken muun.

Et sitten kärjistytempää esimerkkiä keksinyt? Juuri tuollaistahan tilannetta aloitus käsitteli.

Jotkut ihmiset haluavat pitää päänsä kunnossa ja positiiivisuuden valloilla hyvillä jutuilla ja jotkut taas kokoajan vatvoo ikävyyksiä. Itse kuulun noihin positiviisiin ihmisiin ja mielestäni tämä on mielenterveyden kannalta hyväksi. Toki käsittelen myös ikäviä asioita, mutta harvemmin ja onneksi elämä on ollut suotuisaa.

Faith kirjoitti:

Illanvietoissa on joskus kiinnostavampaa jutella tosi surullisista aiheista. Opiskeluaikojen illanvietoissa yleensä aina jossain vaiheessa itkettiin ja tilitettiin esim. koulukiusaamismuistoista, sydänsuruista tai isovanhempien sotakokemuksista.

Tämä lienee jossain määrin suomalaisen kulttuurin piirre? Ulkomaalaiset herkästi luulevat että jotain on pielessä ja yrittävät piristää, vaikka itkeminen on normaali osa illanviettoa!

Tämä ilmiö on hieman eri asia kuin ap:n pointti sosiaalisesta taitamattomuudesta, mutta liittyy aiheeseen.

Teillä on maailman surkein illanvietto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap itse on sosiaalisesti kyvytön. Tuohan on kohteliaampi tapa ilmoittaa että ei ole käytettävissä pahan olon oksennusämpäriksi. Toivetta kannattaa oikeasti noudattaa.

Eri asia tietysti sitten jos kyseessä on paras ystävä jolle haluaa kertoa sairastuneensa syöpään. Mutta jos ei olla todella läheisiä ystäviä, ei kannata kuormittaa muita omalla valituksellaan. Vaikka elämme kyllä nyt negatiivisten valittajien kulta-aikaa. Heille riittää aiheita valitukseen.

Mitähän kohteliasta siinä on, että kiertoilmaisuksin töksäyttää toisen sanomisten olevan evvk ilman että edes itse yrittää ehdottaa tilalle jotain hauskempaa puheenaihetta? Ei, muiden tehtävänä on viihdyttää moderaattoria keksimällä parempia avauksia kuin mitä käynnissä olleessa keskustelussa oli.

Ihminen joka rupeaa puolitutuille valittamaan elämäänsä on täysi m/lk*k-u

Voi olla valmiiksi masentunut tai ahdistunut ja jos ei voi vaikuttaa asiaan niin jankkaaminen on tuskallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ap itse on sosiaalisesti kyvytön. Tuohan on kohteliaampi tapa ilmoittaa että ei ole käytettävissä pahan olon oksennusämpäriksi. Toivetta kannattaa oikeasti noudattaa.

Eri asia tietysti sitten jos kyseessä on paras ystävä jolle haluaa kertoa sairastuneensa syöpään. Mutta jos ei olla todella läheisiä ystäviä, ei kannata kuormittaa muita omalla valituksellaan. Vaikka elämme kyllä nyt negatiivisten valittajien kulta-aikaa. Heille riittää aiheita valitukseen.

Mitähän kohteliasta siinä on, että kiertoilmaisuksin töksäyttää toisen sanomisten olevan evvk ilman että edes itse yrittää ehdottaa tilalle jotain hauskempaa puheenaihetta? Ei, muiden tehtävänä on viihdyttää moderaattoria keksimällä parempia avauksia kuin mitä käynnissä olleessa keskustelussa oli.

Ihminen joka rupeaa puolitutuille valittamaan elämäänsä on täysi m/lk*k-u

Just joo. Yleensä normaalissa vuorovaikutuksessa puhutaan elämään kuuluvista asioista kuuluvista asioista eikä pelkästään päivän säästä. Asioista mainitsemisen ja valittamisen välillä on iso ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja osui täysin oikeaan! Olen törmännyt kyseiseen ihmistyyppiin, jolla on vaikeuksia keskustella aiheesta kuin aiheesta argumentoiden ja perustellen. Asiakeskeiselle ja ratkaisukeskeiselle ihmiselle juuri mikään aihepiiri ei tuota ongelmia. Usein, tosin ei aina, kykenemättömyys keskustella eri aiheista liittyy koulutustasoon ja lukeneisuuteen. Sydämen sivistykseen liittyy laaja-alaisuus.

Usein kyse ei ole kyvyttömyydestä keskustella jostakin aiheesta, vaan se ei yksinkertaisesti kiinnosta. On sivistymätöntä tuputtaa ja yrittää ylläpitää keskustelua aiheesta, joka ei toista kiinnosta. Ihmisellä ei tarvitse myöskään olla mielipidettä kaikkeen, tai hänen ei tarvitse sitä kertoa, etenkään kenelle tahansa. Sivistynyt ihminen ei vaadi mielipidettä toisilta. Jokainen tuo kyllä näkemyksensä esiin ja puhuu asioista, joista haluaa puhua, kenelle haluaa. 

Sivistymätöntä on huudella sivusta toisten keskustelun sekaan ettei kiinnosta, puhukaa jostain hauskemmasta.

Tämäkin on totta, eikä millään tavalla ristiriidassa näkemyksen kanssa, jota kommentoit. Muiden keskusteluihin sekaantuminen, etenkin niiden rajoittaminen, ei kuulu sivistykseen. Kuten ei myöskään ylempänä mainitsemani asiat. 

Armeijassa on käsite seurusteluupseeri jota sivilissäkin käytetää. Usein nämä ovat kovia puhumaan mutta työstä ei tahdo tulla mitään. Töiden kunnolla tekeminen ja loppuun saattaminen tarvitsee määrätietoista tekijää tai valvontaa. Näitä vastuunsa kantavia vaivaa velvollisuudentunto työnantajaa kohtaa joten se on ominaisuus jota nämä seurusteluupseerit eivät omaa ja se taas on suoraan yrittäjän tuloksesta pois. Vika on tehtävään valisijassa joka julkisella puolella valitaan poliittisesti ja yksityisellä puolella joko uskonnollisten, kaveripiirin jne. perusteella. Tähän ei pitäisi sortua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs nämä yltiöpositiiviset? Sanovat kaikkeen, että kyllä se siitä, vaikka tilanne olisi paha.

Yleensähän juuri nämä pärjäävät elämässä parhaiten asenteensa vuoksi. Eivät lannistu vastoinkäymisistä.

Eivät yleensä suhtaudu omiin vaikeuksiinsa yhtä kepeästi kuin toisten ongelmiin. Ongelmien ratkaiseminen vaatii yleensä sitä, että kykenee käsittelemään myös niihin liittyviä vaikeita tunteita.

Voi suhtautua myös ratkaisukeskeisesti ilman tunteiden vatvomista.

Ihmisyyteen kuuluvat myös tunteet. Jos ratkaisukeskeisyys olisi sinulle tuttu toimintamalli, tietäisit sen kyllä. T

Vaikeiden tunteiden välttely on täysin eri asia kuin ratkaisukeskeisyys.

Mene terapiaan vuodattamaan niitä vaikeita asioitasi!

On äärettömän itsekästä kuormittaa muita omilla peloillaan ja ongelmillaan. Jos sinulla ei ole perhettä, jolle voit asioita vuodattaa, älä kaada niitä työkaverin tai naapurin niskaan, kiitos.

Tunneihmiset ovat rasittavaa ja itsekästä porukkaa. Pahinta on se, että he yleensä vieläpä kuvittelevat olevansa empaattisia, syvällisiä ja sosiaalisesti taitavia.

Onpa hienoa, että sinä et kuvittele olevasi mitään näistä. Oletko yleensä enemmän äkkipikaisuuteen taipuva, ja sellainen joka sanoo aina mitä muiden pitäisi tehdä? Paremmalla tavalla tunneihminen kuin muut?

Summa summarum keskustelulle: pidä ihmisten keskuudessa hymy huulilla ja hankkiudu ongelmistasi eroon saunan takana (känni, köysi, huumeet, pyssy... keinot ovat vapaat). Hymy sitten vain reippaasti päälle vaikka miten hankalalta tuntuisi kun ollaan ihmisten ilmoilla!

Tottakai tunneälyinen ihminen on myötätuntoinen, jos naapurin talo on palanut, eikä käytä tuollaista ilmaisua.

Mutta joukossamme on myös kestovalittajia, jotka yrittävät pakottaa toiset aina kuuntelemaan samaa jauhamista jostakin ongelmiksi kokemistaan ilmiöistä, yhtään tunnustelematta tai pahimmoillaan välittämättä siitä, kiinnostaako muita kuunnella sitä negatiivista paatosta. Näille on ominaista myös puuttua toisten puheisiin, arvoihin ja asenteisiin, ryhtymällä "opettamaan" heitä ideologiaan, jonka ovat omaksuneet. 

Heiltä jos keltä puuttuu tunneäly. Nimittäin negatiivisuus myrkyttää kantajansa lisäksi kuulijoitaan. Jo puolen tunnin negatiivisen puheen kuunteleminen nostaa ihmisen stressitasoa. Psykologien ohje onkin, että jos et voi keskustelemalla saada valittajaa muuttamaan asennettaan, ota etäisyyttä koska hän on vaaraksi terveydellesi. Valittajalle voi siis sanoa, että puhutaanpa positiivisista asioista, kun kyse ei ole olkapään tarpeesta ystävän henkilökohtaisissa ongelmissa, joita voi helpottaa ja ratkaista yhdessä. 

Myös yhteisössä valittaja pilaa ilmapiirin ja vaarantaa muiden terveyden. Ja tänä päivänä näitä riittää, koska maahamme on tuoto jos vaikka mitä ideologisia oppeja, joissa kaivetaan esiin ja "tunnistetaan" ongelmiksi asioita, jotka eivät niitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum keskustelulle: pidä ihmisten keskuudessa hymy huulilla ja hankkiudu ongelmistasi eroon saunan takana (känni, köysi, huumeet, pyssy... keinot ovat vapaat). Hymy sitten vain reippaasti päälle vaikka miten hankalalta tuntuisi kun ollaan ihmisten ilmoilla!

Ei noin mustavalkoista. Mieti mitä puhut ja kenelle. Luotettavat ystävät ovat ongelmien jakamista ja lohdun saamista ja antamista varten. Edes maailman ja yhteiskunnan ongelmista ei ole tarpeen saarnata kenelle tahansa, sinulla pitää olla tunneälyä havaita, kiinnostavatko aiheet läsnäolevia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Summa summarum keskustelulle: pidä ihmisten keskuudessa hymy huulilla ja hankkiudu ongelmistasi eroon saunan takana (känni, köysi, huumeet, pyssy... keinot ovat vapaat). Hymy sitten vain reippaasti päälle vaikka miten hankalalta tuntuisi kun ollaan ihmisten ilmoilla!

Ei noin mustavalkoista. Mieti mitä puhut ja kenelle. Luotettavat ystävät ovat ongelmien jakamista ja lohdun saamista ja antamista varten. Edes maailman ja yhteiskunnan ongelmista ei ole tarpeen saarnata kenelle tahansa, sinulla pitää olla tunneälyä havaita, kiinnostavatko aiheet läsnäolevia. 

No eiväthän toisten jutut yleensä lähtökohtaisesti ole ikinä kovin kiinnostavia. Ihmiset jauhavat omia arkipäiväisiä asioitaan päivästä toiseen. Spinning-tunneista, tv-ohjelmista, syömistään ruoista... Silti tällaista puhetta kuunnellaan hetki kohteliaisuudesta eikä huudella että keksi jotain hauskempaa.