Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa yhteiskuntia, joissa pidetään sairaana länsimaista seksuaalikielteisyyttä ja ihmistä, joka häpeää omaa ja muiden vartaloa.

On olemassa yhteiskuntia, joissa ei tunneta avioliiton käsitettä vaan eletään isoina perhekuntina vailla mustasukkaisuutta, vailla seksuaaliväkivaltaa.

Näissä yhteiskunnissa ihmiset huolehtivat toisistaan eikä yksin jää kukaan.

Annahan joku esimerkki näistä "yhteiskunnista". Kerro myös mahdollisimman yksityiskohtaisesti heidän elämästään. Ota mukaan vain oikeasti polyamoriset yhteiskunnat, ei sellaisia, joissa saman katon alla elää useita perhekuntia tai sukupolvia.

Et varmasti saa esimerkkiä tästä. Tuollainen sinnepäin olevien asioiden heittely on niin tyypillistä ihmisille jotka eivät pysty faktapohjaiseen keskusteluun vaan haluavat ahtaalle joutuessaan viedä asian sivuraiteille. Syy on selvä, he eivät uskalla puhua asioista koska se paljastaisi heidän argumenttiensa köykäisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä intohimoisesti rakastaa voi kuin yhtä kerrallaan, vaikka ei sitten ikuisesti. Muu on sikailua ja sekoilua, ryönäämistä.

Intohimo on hulluutta ja pötyä. Lienet tutustunut siihen romanttisissa elokuvissa ja kirjoissa.

Tämä tympeä uuspuritanismi kulkee käsikkäin äärioikeistohihhulismin kanssa. Itse vastustan kumpaakin. Ne ovat elämänvastaisia vihaideologioita.

Voin kertoa, että intohimoinen ihastuminen on osalle ihmisistä täyttä totta ja täysin valtaansa ottava tila, jollain romanttiset imelät kliseet tulevat yhtäkkiä ymmärretyiksi ja tosiksi.

Ikävää ettet ole sitä itse koskaan kokenut. Olet siinä suhteessa vain apina, joka nai siinä missä joku toinen vaikkapa juo.

Näinhän tuo on että intohimoisen ihastumisen tila on tuollainen. Aikuinen tervellä ajattelulla varustettu ihminen kuitenkin tietää että tuo tila kestää vain jonkin aikaa. On tietysti sitten näitä keskenkasvuisia aikuisvauvoja jotka hyppivät suhteesta toiseen välittämättä kenestäkään muusta jahdaten tuota intohimoisen ihastumisen euforiaa.

Totta sinänsä, ettei se aina ikuisesti kestä, vaikka suhde itsessään voikin kestää. Ja parhaassa tapauksessa se intohimokin oikean ihmisen kanssa. Jos et seksuaalisuuden suhteen aja takaa euforiaa ja mielihyvää niin mitä ihmettä sitten? Oletko itse jossain polyamorisessa aseksuaalisessa järkisuhteessa? :DD

Juuri näin. Itse ajattelen koko pakettia eli rehellisyys, vastavuoroisuus ja mielihyvä. Olen ehkä joillekin ihmisille liian tasapainoinen kun edellytän noita kaikkia asioita suhteessa. Toisaalta näen että ovat aivan perusasioita. Se mitä inhoan on tekopyhyys ja valheellisuus näiden asioiden osalta. Olen myös tiedemyönteinen ja kannatan avointa ja rehellistä faktoihin perustuvaa keskustelua.

Mistä se sinun mielihyväsi kumpuaa? Intohimo ja ihastuminen voivat olla - ja usein jollain tapaa ovatkin - pettäviä ja valheellisia, mutta ne ovat äärimmäisen vahvoja tuntemuksia, jota vastaavat johonkin tarpeeseen. Kaikki eivät osaa, pysty tai edes halua sublimoida rakkauselämäänsä elämän tyhjyyden edessä. Ja onko se sitten edes sitä jos esim. kolme järkirobottia perustaa suhteen... mille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä intohimoisesti rakastaa voi kuin yhtä kerrallaan, vaikka ei sitten ikuisesti. Muu on sikailua ja sekoilua, ryönäämistä.

Intohimo on hulluutta ja pötyä. Lienet tutustunut siihen romanttisissa elokuvissa ja kirjoissa.

Tämä tympeä uuspuritanismi kulkee käsikkäin äärioikeistohihhulismin kanssa. Itse vastustan kumpaakin. Ne ovat elämänvastaisia vihaideologioita.

Voin kertoa, että intohimoinen ihastuminen on osalle ihmisistä täyttä totta ja täysin valtaansa ottava tila, jollain romanttiset imelät kliseet tulevat yhtäkkiä ymmärretyiksi ja tosiksi.

Ikävää ettet ole sitä itse koskaan kokenut. Olet siinä suhteessa vain apina, joka nai siinä missä joku toinen vaikkapa juo.

Näinhän tuo on että intohimoisen ihastumisen tila on tuollainen. Aikuinen tervellä ajattelulla varustettu ihminen kuitenkin tietää että tuo tila kestää vain jonkin aikaa. On tietysti sitten näitä keskenkasvuisia aikuisvauvoja jotka hyppivät suhteesta toiseen välittämättä kenestäkään muusta jahdaten tuota intohimoisen ihastumisen euforiaa.

Totta sinänsä, ettei se aina ikuisesti kestä, vaikka suhde itsessään voikin kestää. Ja parhaassa tapauksessa se intohimokin oikean ihmisen kanssa. Jos et seksuaalisuuden suhteen aja takaa euforiaa ja mielihyvää niin mitä ihmettä sitten? Oletko itse jossain polyamorisessa aseksuaalisessa järkisuhteessa? :DD

Juuri näin. Itse ajattelen koko pakettia eli rehellisyys, vastavuoroisuus ja mielihyvä. Olen ehkä joillekin ihmisille liian tasapainoinen kun edellytän noita kaikkia asioita suhteessa. Toisaalta näen että ovat aivan perusasioita. Se mitä inhoan on tekopyhyys ja valheellisuus näiden asioiden osalta. Olen myös tiedemyönteinen ja kannatan avointa ja rehellistä faktoihin perustuvaa keskustelua.

Mistä se sinun mielihyväsi kumpuaa? Intohimo ja ihastuminen voivat olla - ja usein jollain tapaa ovatkin - pettäviä ja valheellisia, mutta ne ovat äärimmäisen vahvoja tuntemuksia, jota vastaavat johonkin tarpeeseen. Kaikki eivät osaa, pysty tai edes halua sublimoida rakkauselämäänsä elämän tyhjyyden edessä. Ja onko se sitten edes sitä jos esim. kolme järkirobottia perustaa suhteen... mille?

Jotta voi olla intohimoista vastavuoroista rakkautta joka muuttaa muotoaan suhteen edetessä tulee perusasioiden olla kunnossa. Ilman alun vetovoimaa tätä ei tietenkään voi syntyä mutta vetovoimankin suhteen kannattaa välillä pysähtyä ja kuunnella itseään rauhassa.

Salamarakastumiset ja sielunkumppanuus höpinät ovat minulle suuri red flag, samoin lennosta vaihtajat. Näistä puhuvat herättävät minussa aina epäilyksen että sellainen ihminen ei ole täysin rehellinen edes itselleen saati muille ja vain paikkaa omia tyhjyyden tunteitaan toista ihmistä käyttämällä.

Sitten kun lapset ovat maailmalla voi aivan rauhassa avata suhteen ja alkaa polyamoriseksi. Esimerkiksi minä hyväksyn mieheni pitkäaikaiset sivusuhteet, en ole mustasukkainen ja osaan tuntea myötäiloa mieheni puolesta. Keskustelemme myös ajoittain näistä sivusuhteista, mitä heille kuuluu. Ajatukseni ovat ihan myötätuntoisia näitä toisia naisia kohtaan. En tosin voi tietää mitä mies näille toisille sepittää. Lähinnä huolestuttaa että tulevat satutetuiksi, koska mies ei ole jättämässä meidän primaarisuhdetta. Ja jos jättää se on sitten niin. Toista ei voi omistaa.

Meillä on tyydyttävä seksielämä ja mies sivusuhteineen huolehtii seksitautitestit säännöllisesti. Saan omaa aikaa kun mies "kyläilee" ja on hyväntuulisempaa ja hyväkuntoisempaa seuraa sitten taas kotona.

Pakko haistaa Yuin peppua :3

Oon huomannu, että polyamoriaa harjottaa lähinnä vaan sellaset sinitukkaiset, sukupuolettomat liberaalit.

Polysuhteet ja avoimet suhteet ovat usein vallankäyttöön perustuvia järjestelyjä.

Julkisuuteen tulevissa tapauksissa hehkutetaan polysuhteiden puhtautta mutta kun vähän pinnan alle katsoo niin paljastuu iljettäviä asioita.

Se mihin kukaan täällä tai muuallakaan somessa ei pysty vastaamaan on että miksi tämän taipumuksen omaavat ihmiset eivät sitten nuoresta lähtien ole tuollaisissa suhteissa. Mitä he pelkäävät piilottaessaan asian? Jos olet rehellinen elämässäsi muita kohtaan niin harvemmin tulee niin sanotusti lunta tupaan.

Vierailija kirjoitti:

En oo nähnyt yhtään juttua, missä polyamoristi"perheessä" olis akateemisia, hauskan näköisiä, työssäkäyviä ja hyvin toimeentulevia ihmisiä - kyllä ne on aika oudon näköistä jengiä! Näyttää siltä, että ne on ajautuneet yhteen yksinäisyyttään, että olis ees joku, joka välittäisi...hipahtavia tai muuten höpsöjä idunpurijoita wannabee elämäntapaintiaaneja tai muuten vaan ufoja...

Yhteiskunnan reunamilla olevia tyyppejä usein. Kyvyttömiä käsittelemään syvimmiltään omia tunteitaan monogaamisissa suhteissa. Työ usein erakkomaista tai keinotekoisen sosiaalista eli tästäkin kulmasta sosiaalisten suhteiden luominen vaikeaa heille.

Jotkut yrittäneet ehkä pitkäänkin elää ns tavallista elämää mutta epäonnistuneet siinä todella pahasti ja samalla pilanneet muiden ihmisten elämää ainakin joksikin aikaa. Vastuuta tästä eivät tietenkään ota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä intohimoisesti rakastaa voi kuin yhtä kerrallaan, vaikka ei sitten ikuisesti. Muu on sikailua ja sekoilua, ryönäämistä.

Intohimo on hulluutta ja pötyä. Lienet tutustunut siihen romanttisissa elokuvissa ja kirjoissa.

Tämä tympeä uuspuritanismi kulkee käsikkäin äärioikeistohihhulismin kanssa. Itse vastustan kumpaakin. Ne ovat elämänvastaisia vihaideologioita.

Voin kertoa, että intohimoinen ihastuminen on osalle ihmisistä täyttä totta ja täysin valtaansa ottava tila, jollain romanttiset imelät kliseet tulevat yhtäkkiä ymmärretyiksi ja tosiksi.

Ikävää ettet ole sitä itse koskaan kokenut. Olet siinä suhteessa vain apina, joka nai siinä missä joku toinen vaikkapa juo.

Näinhän tuo on että intohimoisen ihastumisen tila on tuollainen. Aikuinen tervellä ajattelulla varustettu ihminen kuitenkin tietää että tuo tila kestää vain jonkin aikaa. On tietysti sitten näitä keskenkasvuisia aikuisvauvoja jotka hyppivät suhteesta toiseen välittämättä kenestäkään muusta jahdaten tuota intohimoisen ihastumisen euforiaa.

Totta sinänsä, ettei se aina ikuisesti kestä, vaikka suhde itsessään voikin kestää. Ja parhaassa tapauksessa se intohimokin oikean ihmisen kanssa. Jos et seksuaalisuuden suhteen aja takaa euforiaa ja mielihyvää niin mitä ihmettä sitten? Oletko itse jossain polyamorisessa aseksuaalisessa järkisuhteessa? :DD

Juuri näin. Itse ajattelen koko pakettia eli rehellisyys, vastavuoroisuus ja mielihyvä. Olen ehkä joillekin ihmisille liian tasapainoinen kun edellytän noita kaikkia asioita suhteessa. Toisaalta näen että ovat aivan perusasioita. Se mitä inhoan on tekopyhyys ja valheellisuus näiden asioiden osalta. Olen myös tiedemyönteinen ja kannatan avointa ja rehellistä faktoihin perustuvaa keskustelua.

Mistä se sinun mielihyväsi kumpuaa? Intohimo ja ihastuminen voivat olla - ja usein jollain tapaa ovatkin - pettäviä ja valheellisia, mutta ne ovat äärimmäisen vahvoja tuntemuksia, jota vastaavat johonkin tarpeeseen. Kaikki eivät osaa, pysty tai edes halua sublimoida rakkauselämäänsä elämän tyhjyyden edessä. Ja onko se sitten edes sitä jos esim. kolme järkirobottia perustaa suhteen... mille?

Jotta voi olla intohimoista vastavuoroista rakkautta joka muuttaa muotoaan suhteen edetessä tulee perusasioiden olla kunnossa. Ilman alun vetovoimaa tätä ei tietenkään voi syntyä mutta vetovoimankin suhteen kannattaa välillä pysähtyä ja kuunnella itseään rauhassa.

Salamarakastumiset ja sielunkumppanuus höpinät ovat minulle suuri red flag, samoin lennosta vaihtajat. Näistä puhuvat herättävät minussa aina epäilyksen että sellainen ihminen ei ole täysin rehellinen edes itselleen saati muille ja vain paikkaa omia tyhjyyden tunteitaan toista ihmistä käyttämällä.

Voihan sitä olla tyhjä ja itselleen rehellinen saman aikaan - ja pyrkiä paikkaamaan sitä sillä mikä parhaiten toimii. Tai sitten niin epärehellisen itseriittoinen, että sillä pyritään täyttämään muidenkin elämä ja maailma.

No, pääasia, että ihastuminen, intohimo ja romantiikka ovat puritanistista oikeistolaisuutta ja minimunaisten Suomalaisten kristittyjen ylimielisyyttä.

Vaikkakin sinun mallisi kyllä omaa hurjan paljon yhteistä vanhanaikaisen konservatiivisen järkiavioliiton kanssa, tai kehitysmaalaisen järjestetyn avioliiton - tosin ilman institutionalisoitua raisskausta, joka ei tosin sekään tunnu koskaan eikä missään vasemmistoidealisteja häiritsevän. Onhan se upeata ja arvokasta alkuperäiskulttuuria.

Hei, täällä kirjoittelee avoimessa polysuhteessa elävä nainen ja tuntuu hieman ikävältä lukea näitä todella ennakkoluuloisia kommentteja. Kuulostaa vähän siltä, että et haluakaan oikeasti ymmärtää, vaan ketjun tarkoitus on vain kauhistella valtavirrasta poikkeavalla tavalla eläviä. Polyamoriset ja muut eettisesti monisuhteiset kohtaavat paljon syrjintää, ja tällaiset ketjut vain lisäävät sitä. Tuntuu, että monet (sarja)monogamistit kokee julkisuudessa lisääntyneen puheen polyamoriasta uhkaksi omalle elämäntyylilleen samalla tapaa kuin monet heterot ovat kokeneet lisääntyneen puheen seksuaalivähemmistöistä uhkaksi omalle heteroudelleen. Vaikka puhe erilaisista elämäntavoista lisääntyy, kukaan ei ole pakottamassa nyt heteroita homoiksi tai monogamisessa suhteessa eläviä monisuhteisiksi. Jos monisuhteisuus ei kiinnosta omalla kohdalla, niin älä sitten kokeile sitä. Miten se ketään haittaa, jos joku muu elää eri tavalla kuin sinä itse? Ennen kuin luet pidemmälle, suosittelen tutustumaan perustietoihin polyamoriasta ja muista eettisistä monisuhteista: https://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ sekä https://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ukk/ (jatkuu seuraavassa viestissä)

(jatkoa edellisestä) Korostan, että en yritä käännyttää ketään monisuhteiseksi, yritän vain avata asiaa, jotta ymmärrys meitä kohtaan lisääntyisi. Kun (sarja)monogamia on ollut viimeiset parisataa vuotta normi ihmissuhteissa, voi olla todella vaikeaa edes kuvitella muuta. Siitä kertoo tuokin, että monet ajattelevat polyamorian olevan "laillista pettämistä". Että kaikki (sarja)monogamian ulkopuolinen nähdään "pettämisenä", vaikka siihen on kaikkien osapuolten suostumus, jolloin se ei ole pettämistä, koska pettäminen tarkoittaa selän takana toimimista ja luottamuksen rikkomista. Kuulostaa myös erikoiselta, että tulisit mieluummin petetyksi selän takana kuin eläisit suostumuksellisessa monisuhteessa. Useampaa kuin yhtä ihmistä voi rakastaa kerrallaan myös romanttisessa mielessä, vaikka meille on muuta uskoteltu. Vai rakastatko itse vain yhtä ystävää tai yhtä lastasi kerrallaan? Miksi ei sitten myös potentiaalisesti romanttisia kumppaneita? Ajatus voi vaatia sulattelua, mutta noin yksinkertaisesta asiasta siinä pohjimmiltaan on kyse, meidät on vain niin aivopesty nykyiseen normiin, etteivät aivomme kykene ymmärtämään, että sille on vaihtoehtoja. Monogamianormi on myös ollut olemassa vasta lyhyen aikaa ihmiskunnan historiassa ja on peräisin katoliselta kirkolta. Sarjamonogamiasta puhun, sillä harva enää nykypäivänä on koko elämänsä yhden kumppanin kanssa (monogamia), vaan normi on olla yhden kumppanin kanssa KERRALLAAN (sarjamonogamia). Eettisessä monisuhteisuudessa on kyse nimenomaan siitä, että järjestelyyn on kaikkien osapuolten suostumus, pelisäännöistä on sovittu yhdessä ja kaikilla osapuolilla on yhtäläiset oikeudet. Polyamoriaa ei ole esimerkiksi sellainen tilanne, että ainoastaan pariskunnan toisella osapuolella on oikeus tapailla muita, vaan samat oikeudet täytyy olla kaikilla osapuolilla. Polyamoria ei sulje pois sitä, että on toiseen sitoutunut ja arvostaa kumppaniaan/kumppaneitaan. Päinvastoin itse koen sen niin, että suhteen avaaminen on vain lisännyt sitoutumisen tasoa. Osoittaa mitä suurinta luottamusta ja arvostusta toista kohtaan, että ei pyri omistamaan tätä, vaan luottaa siihen, että hän rakastaa myös minua, vaikka hänellä olisi muitakin rakkaus- ja/tai seksisuhteita. Olemme kumppanini kanssa hyvin sitoutuneita toisiimme ja toivomme olevamme yhdessä loppuelämämme ajan. Molemmat vain ajattelemme niin, että ihminen voi olla sitoutunut useisiin romanttisiin suhteisiin samanaikaisesti, eikä se ole keneltäkään pois. Mielestäni on sairasta, jos parisuhteessa pyritään omistamaan toinen ja hänen kehonsa ja seksualisuutensa. Tätä kutsutaan toksiseksi monogamiaksi. Se ei tarkoita, että kaikki monogamia on toksista, vaan vain tietynlainen, ja monogamiaakin voi toteuttaa terveellä tavalla. (jatkuu seuraavassa viestissä)

(jatkoa edellisestä) Toinen ketjussa ilmi tullut ennakkoluulo, mihin haluan puuttua, on polyamorian seksikeskeisyys. Keskustelijoilla tuntuu myös menevän sekaisin "avoin suhde" ja polyamoria. "Avoin suhde" on puhekielessä vakiintunut tarkoittamaan sellaista järjestelyä, jossa kaksi ihmistä on keskenään parisuhteessa, ja yhteisestä sopimuksesta seksiä voidaan harrastaa myös muiden kanssa, mutta romanttiset suhteet muiden kanssa ovat pääsääntöisesti kiellettyjä. Polyamorisissa suhteissa taas nimenomaan romanttiset suhteet ovat keskiössä, ja ne voivat sisältää seksiä tai olla sisältämättä sitä. Avoimella suhteella voidaan myös tarkoittaa sitä, että suhde on avoin useammille kumppaneille, eikä siis suljettu suhde. Myös suljettuja polysuhteita on olemassa, eli vaikkapa kolme ihmistä on keskenään suhteessa, eikä suhde ole avoin tätä useammille kumppaneille. Itse en esimerkiksi harrasta satunnaista seksiä ollenkaan, lähinnä siitä syystä, että demiseksuaalina minulla ei ole sellaiseen minkäänlaista kiinnostusta. Mutta on myös aivan ok harrastaa satunnaista seksiä tai olla seksisuhteessa. Kumppanini on kiinnostunut harrastamaan myös satunnaista seksiä muiden kanssa silloin tällöin, mutta käytännössä sitä ei kovin usein tapahdu, sillä asumme pienellä paikkakunnalla. Tällä hetkellä meistä kumpikaan ei ole suhteessa muiden kuin toistemme kanssa, mutta aiemmin meillä kummallakin on ollut muitakin kumppaneita. Silti kutsumme suhdettamme polysuhteeksi. Itse myös identifioidun polyamoriseksi ihmiseksi, eli olen poly, olinpa sitten sillä hetkellä suhteessa kenenkään kanssa tai en. Polysuhteessa ei ole kyse siitä, että "etsittäisiin aina vaan parempaa". Olen erittäin tyytyväinen suhteeseemme myös näinkin, että muita kumppaneita ei tällä hetkellä ole ja olisin tyytyväinen, vaikka muita kumppaneita ei löytyisi koko loppuelämän aikana. Mutta olen iloinen siitä mahdollisuudesta, jos joskus sattuu tulemaan sellaisia ihmisiä vastaan, jotka haluavat lähteä kanssani suhteeseen ja joille polyamoria on ok, ja samaten siitä, jos kumppanilleni tulee tällaisia ihmisiä vastaan. En itse tällä hetkellä mitenkään aktiivisesti edes etsi muita kumppaneita, vaan ajattelen niin, että tulee, jos on tullakseen.

Hämmentävää, että kymmenen sivun ennakkoluuloisen raivoamisen jälkeen tänne tuleekin joku, joka oikeasti tietää jotain aiheesta. Kiitos siitä. 

Meillä on mieheni kanssa tavallaan avoin suhde. Tai ei se ihan tuohonkaan kategoriaan sovi, mutta ihan perinteinen parisuhdekuvio tämä ei ole. Ollaan kimppailtu muiden kanssa monia kertoja ja puhutaan todella avoimesti seksistä, muiden ihmisten viehättävyydestä tai viehättämättömyydestä, jos mieheni haluaisi kokeilla seksiä jonkun toisen kanssa niin se olisi minulle ihan ok. Mustasukkaisuus on meille vitsi: "ei kai siellä uusien työharjoittelijoiden joukossa ole komeita miehiä/kauniita naisia?!". Tämä suhde tuntuu ihan erilaiselta kuin edelliset suhteeni. Paremmalta, aidolta, siltä kuin olisin tullut vihdoin kotiin. Rakkaudelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tätä se nykymaailma on? Seksiäkin tuputetaan muutenkin ihan joka paikassa.  Uutiset on täynnä 23v Saroja joilla on ollut ne 400 kumppania, sekä haastatteluja jossa 45v perheenäiti esiintyy omalla naamallaan ja kertoo avoimesti olevansa seksityöntekijä. Vagisal mainoksia ynnä muita tulee TV:stä parhaaseen katseluaikaan. 

Seuraavaksi vuorossa on varmaan eläimiin sekaantujat joita ruvetaan tuputtamaan joka suunnalta. 

Siis emättimen kuivuushan on lääketieteellinen ongelma, miksi sitä pitäisi piilotella?

Taitaa olla usein niin, että nykymaailman menosta ahdistuneita ahistaa ns. "alapäänasiat" kaikkinensa.

Vierailija kirjoitti:

(jatkoa edellisestä) Toinen ketjussa ilmi tullut ennakkoluulo, mihin haluan puuttua, on polyamorian seksikeskeisyys. Keskustelijoilla tuntuu myös menevän sekaisin "avoin suhde" ja polyamoria. "Avoin suhde" on puhekielessä vakiintunut tarkoittamaan sellaista järjestelyä, jossa kaksi ihmistä on keskenään parisuhteessa, ja yhteisestä sopimuksesta seksiä voidaan harrastaa myös muiden kanssa, mutta romanttiset suhteet muiden kanssa ovat pääsääntöisesti kiellettyjä. Polyamorisissa suhteissa taas nimenomaan romanttiset suhteet ovat keskiössä, ja ne voivat sisältää seksiä tai olla sisältämättä sitä. Avoimella suhteella voidaan myös tarkoittaa sitä, että suhde on avoin useammille kumppaneille, eikä siis suljettu suhde. Myös suljettuja polysuhteita on olemassa, eli vaikkapa kolme ihmistä on keskenään suhteessa, eikä suhde ole avoin tätä useammille kumppaneille. Itse en esimerkiksi harrasta satunnaista seksiä ollenkaan, lähinnä siitä syystä, että demiseksuaalina minulla ei ole sellaiseen minkäänlaista kiinnostusta. Mutta on myös aivan ok harrastaa satunnaista seksiä tai olla seksisuhteessa. Kumppanini on kiinnostunut harrastamaan myös satunnaista seksiä muiden kanssa silloin tällöin, mutta käytännössä sitä ei kovin usein tapahdu, sillä asumme pienellä paikkakunnalla. Tällä hetkellä meistä kumpikaan ei ole suhteessa muiden kuin toistemme kanssa, mutta aiemmin meillä kummallakin on ollut muitakin kumppaneita. Silti kutsumme suhdettamme polysuhteeksi. Itse myös identifioidun polyamoriseksi ihmiseksi, eli olen poly, olinpa sitten sillä hetkellä suhteessa kenenkään kanssa tai en. Polysuhteessa ei ole kyse siitä, että "etsittäisiin aina vaan parempaa". Olen erittäin tyytyväinen suhteeseemme myös näinkin, että muita kumppaneita ei tällä hetkellä ole ja olisin tyytyväinen, vaikka muita kumppaneita ei löytyisi koko loppuelämän aikana. Mutta olen iloinen siitä mahdollisuudesta, jos joskus sattuu tulemaan sellaisia ihmisiä vastaan, jotka haluavat lähteä kanssani suhteeseen ja joille polyamoria on ok, ja samaten siitä, jos kumppanilleni tulee tällaisia ihmisiä vastaan. En itse tällä hetkellä mitenkään aktiivisesti edes etsi muita kumppaneita, vaan ajattelen niin, että tulee, jos on tullakseen.

Kiitos asiallisesta teksistä. Uskoisin että se kauhistelu ei koske niinkään eettisesti toimivia ihmisiä jotka ovat polyja.

Asiaa koskevan kriitikin kärki avoimia ja polysuhteita kohtaan kohdistuu sellaisiin suhdejärjestelyihin joissa tavanomaisessa parisuhteessa jompikumpi osapuolista alkaa ensin salasuhteeseen pettäen tietoisesti ja sen jälkeen lähtee painostamaan vakikumppaniaan avoimeen suhteeseen tai polysuhteeseen.

Tällaiset järjestelyt eivät ole millään tavalla eettisiä varsinkin kun niitä perustellaan juuri tuolla ketään ei voi omistaa argumentilla.

Jos näiden suhdemuotojen yleistä sosiaalista hyväksyttävyyttä halutaan parantaa niin tällöin tulisi vielä selkeämmin tuoda esiin asian eettinen näkökulma ja tuomita toksiset avoimet/polysuhteet ihan samaan tapaan kuin tekstissäsi oli viittaus toksiseen monogamiaan.

Lisäksi olisi syytä tuoda vielä selkeämmin esiin se että avoimet tai polysuhteet eivät ole mitenkään parempia/ongelmattomampia kuin perinteiset suhteet. Ymmärrän kyllä että tämä on joillekin todella vaikea pala nieltäväksi mutta totuus ei pala tulessakaan:

Ap on tulosta polyamorisesta suhteesta naapurin sedän kanssa.

Mä luulen että tässäkin on kyse siitä että haetaan elämään täyttymystä ja merkityksellisyyttä. Näissä tapauksissa seksistä tai "rakkaudesta". Mullekin tosi rakkaus on sitä että mennään yhdessä kaksi ihmistä läpi harmaan kiven myötä- ja vastamäessä. 

Tunnen yhden tällaisen avoimen parin. Jotenkin vaikeaa nähdä heidän suhdetta samalla viivalla ku muita suhteita. Ihmisinä ovat ihan mukavia mut ajatuksemme eroavat selkeästi elämästä useammallakin osa-alueella. Onneks ei oo minun suhde, sais äijä potkun perseelle tuossa kohtaa ja minut sais potkia pihalle myös jos tollasta haluaisin, uskon et sitoutuviakin miehiä löytyy ja itse olenkin parisuhteessa ja ihan kaksin ollaan :) <3 Toki saa olla kavereita, harrastuksia jne ettei oo kotiin vangittu mut fyysisyys kuuluu meillä vain meidän kahden välille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla polyamoriaan ym. ei voisi kuulua toisen kunnioittaminen? Millä tavalla siihen ei kuulu arvostus?

Itse näen sen "arvostamisen" sillai että ollaan uskollisia suhteen toiselle osapuolelle ja rakennettaan sen kanssa suhdetta.

Arvostusta ei ole se, että selitetään sille toiselle ummet ja lammet ja sitten kuitenkin halutaan olla muidenkin kanssa.

Pitää arvostaa sitä toista myös teoin, ei vaan sanoin.

Miten, kun kumpikin haluaa samaa? Sitoutumisen toiseen ja vapauden tavata muita? Mikä siinä on sinulta pois?

Jotenkin muiden tapa elää eri tavalla kuin itse näyttää ainakin tällä foorumilla hiertävän eniten juuri monogamian nimeen vannovia. Hyvin lähellä on ajatus, että heillä on mielestään ainoaa oikeaa "tervettä" seksuaalisuutta koska syvät tunteet, sitouminen jne. Harvoin näkee kenenkään dissaavan niitä, jotka eivät koe muita vaihtoehtoja omakseen.

Ei mua ainakaan hierrä jos joku haluaa elää eri tavalla.

Se mitä pidän luusereiden touhuna on esittää toiselle ja jopa julkisuuteen olevansa perinteisen suljetun parisuhteen kannattaja mutta sitten salassa puuhailekin muuta.

Tällaisten tyyppien on aivan turha paasata avoimien suhteiden hyvyydestä uskottavasti. He ovat omalla käytöksellään osoittaneet etteivät kykene eettiseen käytökseen suhdemuodosta riippumatta.