Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä
16.11.2022 |
Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..? Minä haluan suhteen jossa raskausarvet ovat ok, puoliso voi vaikka sairastua ja silti kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Ei lähdetä k*ksimaan muita.
Ennemmin tulen petetyksi tietämättäni tai kerran pari, sitoutuneessa suhteessa. Sentään silloin piilotetaan asia tai edes pyydetään anteeksi. Sitoudutaan jatkamaan yhdessä, pitämään huolta jos tarvitsee. En hyväksy pettämistä mutta ymmärrän sitä paremmin.
Mutta en alistu tuohon että mieheni rakastelee toisten naisten kanssa jatkuvasti suhteen aikana ja etsii aina vaan parempaa. Miten ihmiset kestävät sellaista? Laittavat itsensä sen tuskan läpi, että oma mies/nainen ei olekaan oma? Eivätkö he rakasta, ja miksi haluavat olla kylmissä suhteissa... Ja miksi sellaista sanotaan suhteeksi eikä puhuta oikeilla nimillä? En vain ymmärrä. Voiko joku auttaa ymmärtämään?
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Jos se avoin suhde on molempien tahtotila ja ollaan aidosti onnellisia niin en näe tuossa ongelmaa. Parempi se on kuin pettäminen. Se vaan harvoin on näin. Itse tunnen yhden avoin suhde-parin jossa nainen halusi ja sai avoimen suhteen. Miehestä tuli lasten ja kodin hoitaja kun nainen huitelee ties missä. En ymmärrä miksi kumpikaan tähän asetelmaan edes suostuu. Surullista.
Yksi tuttavani teki juuri tuolla tavalla. Mutta sitten kun avoimeen suhteeseen tuttavani pyynnöstä suostunut puoliso löysikin itse toisen ja päätti erota koska halusi suljetun tasapainoisen suhteen niin tuttavani sekosi täysin.
Tuttavani alkoikin syyttämään puolisoaan pettämisestä ja pyrki kaikin keinoin mustamaalaamaan eroa halunnutta puolisoaan sekä vieraannuttamaan hänet lapsistaan.
Huoltajuus määrättiin eroa halunneelle puolisolle ja tuttavani on nyt katkeroinut kun seikkailut eivät johtaneetkaan siihen mitä tavoitteli. Tuttavani menetti tuossa useita pitkäaikaisia ystävyyssuhteita myös.
Hän on nykyään hyvin katkera kaikkia normaaleissa parisuhteissa olevia kohtaan ja jankuttaa jatkuvasti että valtaosa suhteista on kulissisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ainuttakaan avointa suhdetta joka olisi kestänyt. Tiedän kuitenkin useita tämän nimeen vannovia. Polyamoriassa taas on valtasuhteet keskiössä ja minulla on henkilökohtaisia vaikeuksia ymmärtää niitä himmeleiden jämäpalojen napostelijoita. Itselle teoriassa sopisi useampikin vaimoke, mutta tuskin pääsisin irti epäilystä kaikkien osallisten mielenterveydestä. Koska niin mahtava en sentään ole.
Olen huomannut parhaaksi suhdestrategiaksi vapaan naiskentelun ympäriinsä ilman mitään verkonpainoja.
Eihän noi suhteet koskaan toimi. Aina toinen haluaisi olla vain sen toisen kanssa, mutta suostuu järjestelyyn jotta ei menettäisi toista. Sitten kumpikin säätää, kaikilla on paha mieli, jatkuvaa sopimista sääntöjä ja keskusteluita, aivan sairaan raskasta. Kukin aikuinen tekee makuuhuoneessaan mitä tahtoo, mutta sitä en ymmärrä, että miksi pitää olla parisuhteessa, eikä vaan pidä montaa irtosuhdetta sinkkuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä itsellekin se asia mitä en voisi koskaan hyväksyä jos mietin omalla kohdalle tuota kaikkea. Inhottavaa on se, että yhteiskunta normalisoi tälläisiä juttuja. On turha paheksua esim eräiden uskonnollisten ryhmien ja joidenkin maiden kulttuuriin liittyviä monia vaimoja jos täällä elätään samoin.
Jos aikuiset ihmiset ovat vapaasta tahdostaan polyamorisessa suhteessa ja pelisäännöt on kaikille selvät, niin mitä se sinua hiertää? Jos sinä et halua polysuhdetta, se on sinun päätöksesi. Yhteiskunta ei kuitenkaan pyöri sinun ympärilläsi.
Etkö osaa lukea? Siinähän tuon kirjoittaja sen mainitsee: "Inhottavaa on se, että yhteiskunta normalisoi tälläisiä juttuja."
Ja on täysin oikeassa, jokainen toki tyylillään, mutta onko se todellakin valtamedian asia koettaa pakkosyöttää äärivasemmistolaista ideologiaa kaikille uutena normaalina?
Miksi valtamedian pitäisi syöttää sinun ideologiaasi normaalina?
Miten polyamorius edes on äärivasemmistolaista?
En minä ole missään vaiheessa toivonut, että minun ideologiaani pakkosyötettäisiin valtamediassa normaalina, vaikka vielä sitäkin enemmän toivoisin ettei valtamedia toimisi kieroutuneen woke-uskonnon propagandatuuttina.
"Polyamoriutta" ei käytännössä ole nykysuomessa juuri muualla kuin vasemmistopiireissä, tai jos onkin niin sitä harrastavat eivät huutele ja julista sitä yleisesti juhlistaen mailmalle, kuten kaiken maailman LQTBG-wokeltajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tyylillään, mutta ei tässä asiassa silti voi välttyä siltä tosiasialta, että kyseessä on nimenomaan tämän ajan muoti-ilmiö vasemmistoidealistien piireissä.
Eikä siinä taas oikeastaan mikään muu haittaa kuin se, että valtamedia on valjastettu tekemään tästä ääriajattelusta ja woke-uskonnosta uusi normaali kaikille. Perustakaa mieluummin jäsenlehti asiasta kiinnostuneille.
Tai sitten näistä vaan puhutaan avoimemmin nyt? Eiköhän näitä ole historian aikana ollut vaikka kuinka paljon, ja esimerkiksi Alvar Aallolla oli vaimonsa lisäksi tyttöystävä.
Ainahan ollut kaikenlaisia boheemeja ja poikkeusyksilöitä, joo. Ja sitten oli hippikommuuneja ja kultteja. Mutta noin muuten länsimaissa, eipä oikein. Tai, no, sanotaan, että Ranskassa rakastajatar kuuluu hyväksyttyihin tapoihin - sitä pitääkö kuinka hyvin paikkansa, en osaa sanoa.
Niistä tosiaankin puhutaan avoimemmin nyt, juu, ja oikeastaan ihan KOKO ajan valtamediassa, koska siellä tätä ns. kulttuurisotaa käy monen monta wokeltavaa vasuritoimittajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen asian niin, että jos joku päivä löydän unelmieni naisen joka on ihana ja hyvä ihminen kaikinpuolin, rakastaa minua jne niin miksen sallisi hänelle enemmän nautintoa seksin saralla, kuin mitä minä voisin tarjota? Jos hän haluaisi?
Ottaisin mieluummin avoimuuden tämmöisessä asiassa kuin pettämisen, ja selvät kuviot alusta asti siitä mitä toinen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku avoimen kannalla oleva voisi vielä selittää, MIHIN sitä parisuhdetta siinä tarvitaan? Seksiä saa muualta. Kavereita saa muualta. Suhde ei ole 100% täydellinen, jos tarvii muualta muuta (vähintäänkin jotain ihailua tai endorfiinipöllyä muista ihmisistä). Minusta kun tuntuu, että suhde on silloin vain tavan vuoksi ja/tai läheisriippuvuuden vuoksi. Oma kulta täytyy olla aina varalla, jos ei satu muualla natsaamaan. Ei osata olla yksin. Parisuhde on vain jokin irvikuva, staattinen kulissi, johon voi aina palata, mutta jossa ei kuitenkaan voi olla koskaan täysillä mukana.
En usko että tuohon kysymykseen saat keneltäkään avoimen suhteen kannattajalta suoraa, yksiselitteistä ja rehellistä vastausta.
Tämä!
Joka kerta kun tuon kysymyksen tai muun suoraan asiaan menevän kysymyksen esittää jossakin avoimista suhteista niin vastaus on joko täysi hiljaisuus tai vaihtoehtoisesti täydellä voimalla tehty hyökkäys kysyjää vastaan jossa kysyjä leimataan vanhanaikaiseksi 1950-luvun arvoja kannattavaksi toisen omistamiseen perustuvan parisuhdemallin kannattajaksi.
Miksi avoimien suhteiden puolestapuhujat eivät pysty vastaamaan selkeästi ja kiertelemättä mihin he tarvitsevat avointa parisuhdetta?
Nyt ei siis puhuta eettisestä polyamoriasta vaan avoimista suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian niin, että jos joku päivä löydän unelmieni naisen joka on ihana ja hyvä ihminen kaikinpuolin, rakastaa minua jne niin miksen sallisi hänelle enemmän nautintoa seksin saralla, kuin mitä minä voisin tarjota? Jos hän haluaisi?
Ottaisin mieluummin avoimuuden tämmöisessä asiassa kuin pettämisen, ja selvät kuviot alusta asti siitä mitä toinen haluaa.
Kauniisti ajateltu. Todellisuudessa se nainen löytäisi vähän paremman alkuhuuman haihduttua ja sinulle jäisi vain muistot maailman ihanimmasta naisesta joka lopulta käyttäyykin vain kuin holtiton elukka jokaisen ärsykkeen perään hirnuessa.
Vierailija kirjoitti:
Hei, täällä kirjoittelee avoimessa polysuhteessa elävä nainen ja tuntuu hieman ikävältä lukea näitä todella ennakkoluuloisia kommentteja. Kuulostaa vähän siltä, että et haluakaan oikeasti ymmärtää, vaan ketjun tarkoitus on vain kauhistella valtavirrasta poikkeavalla tavalla eläviä. Polyamoriset ja muut eettisesti monisuhteiset kohtaavat paljon syrjintää, ja tällaiset ketjut vain lisäävät sitä. Tuntuu, että monet (sarja)monogamistit kokee julkisuudessa lisääntyneen puheen polyamoriasta uhkaksi omalle elämäntyylilleen samalla tapaa kuin monet heterot ovat kokeneet lisääntyneen puheen seksuaalivähemmistöistä uhkaksi omalle heteroudelleen. Vaikka puhe erilaisista elämäntavoista lisääntyy, kukaan ei ole pakottamassa nyt heteroita homoiksi tai monogamisessa suhteessa eläviä monisuhteisiksi. Jos monisuhteisuus ei kiinnosta omalla kohdalla, niin älä sitten kokeile sitä. Miten se ketään haittaa, jos joku muu elää eri tavalla kuin sinä itse? Ennen kuin luet pidemmälle, suosittelen tutustumaan perustietoihin polyamoriasta ja muista eettisistä monisuhteista: https://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ sekä https://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ukk/ (jatkuu seuraavassa viestissä)
Paljon vasemmistolaista retoriikkaa: Eli olette ryhmä, joka kokee syrjintää, huokaus. Ja me, jotka täällä siitä keskustelemme lisäämme sitä syrjintää, eli meidän ei pitäisi keskustella tästä, vaan hyväksyä asia? Äläkä yritä vetää tähän keskusteluun homoseksuaaleja. Haluat ilmeisesti vihjata, että jos en hyväksy polyamoriaa, en hyväksy homoseksuaalisuuttakaan, eikö niin? Ihan perusväite vasemmistolaiselta. Kaikki, jotka vastustavat jotain tiettyä vasemmistolaishöpötystä, ovat konservatiiveja, aito-avioliittoaktiiveja, nat seja, uskovaisia jne. Tämä kyseessä oleva asia haittaa minua sillä tavalla, että meidän lähes 100%:sti vasemmistolainen mediamme haluaa olla mukana näissä patriarkaatin hajottamistalkoissa ja nostaa kovasti esille tätä asiaa. Näin luodaan yleisölle kuvaa, että tämä olisikin jo joku valtavirtaistunut ilmiö ja sen vastustajat jotain vajaamielisiä hölmöjä, jotka ovat jo aikoja sitten pudonneet kehityksen rattailta. Tämä kehitys on osaltaan poistanut esim. kelan teksteistä sanat äiti ja isä. Eli minun elämääni sillä on ollut ihan konkreettinen vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
(jatkoa edellisestä) Korostan, että en yritä käännyttää ketään monisuhteiseksi, yritän vain avata asiaa, jotta ymmärrys meitä kohtaan lisääntyisi. Kun (sarja)monogamia on ollut viimeiset parisataa vuotta normi ihmissuhteissa, voi olla todella vaikeaa edes kuvitella muuta. Siitä kertoo tuokin, että monet ajattelevat polyamorian olevan "laillista pettämistä". Että kaikki (sarja)monogamian ulkopuolinen nähdään "pettämisenä", vaikka siihen on kaikkien osapuolten suostumus, jolloin se ei ole pettämistä, koska pettäminen tarkoittaa selän takana toimimista ja luottamuksen rikkomista. Kuulostaa myös erikoiselta, että tulisit mieluummin petetyksi selän takana kuin eläisit suostumuksellisessa monisuhteessa. Useampaa kuin yhtä ihmistä voi rakastaa kerrallaan myös romanttisessa mielessä, vaikka meille on muuta uskoteltu. Vai rakastatko itse vain yhtä ystävää tai yhtä lastasi kerrallaan? Miksi ei sitten myös potentiaalisesti romanttisia kumppaneita? Ajatus voi vaatia sulattelua, mutta noin yksinkertaisesta asiasta siinä pohjimmiltaan on kyse, meidät on vain niin aivopesty nykyiseen normiin, etteivät aivomme kykene ymmärtämään, että sille on vaihtoehtoja. Monogamianormi on myös ollut olemassa vasta lyhyen aikaa ihmiskunnan historiassa ja on peräisin katoliselta kirkolta. Sarjamonogamiasta puhun, sillä harva enää nykypäivänä on koko elämänsä yhden kumppanin kanssa (monogamia), vaan normi on olla yhden kumppanin kanssa KERRALLAAN (sarjamonogamia). Eettisessä monisuhteisuudessa on kyse nimenomaan siitä, että järjestelyyn on kaikkien osapuolten suostumus, pelisäännöistä on sovittu yhdessä ja kaikilla osapuolilla on yhtäläiset oikeudet. Polyamoriaa ei ole esimerkiksi sellainen tilanne, että ainoastaan pariskunnan toisella osapuolella on oikeus tapailla muita, vaan samat oikeudet täytyy olla kaikilla osapuolilla. Polyamoria ei sulje pois sitä, että on toiseen sitoutunut ja arvostaa kumppaniaan/kumppaneitaan. Päinvastoin itse koen sen niin, että suhteen avaaminen on vain lisännyt sitoutumisen tasoa. Osoittaa mitä suurinta luottamusta ja arvostusta toista kohtaan, että ei pyri omistamaan tätä, vaan luottaa siihen, että hän rakastaa myös minua, vaikka hänellä olisi muitakin rakkaus- ja/tai seksisuhteita. Olemme kumppanini kanssa hyvin sitoutuneita toisiimme ja toivomme olevamme yhdessä loppuelämämme ajan. Molemmat vain ajattelemme niin, että ihminen voi olla sitoutunut useisiin romanttisiin suhteisiin samanaikaisesti, eikä se ole keneltäkään pois. Mielestäni on sairasta, jos parisuhteessa pyritään omistamaan toinen ja hänen kehonsa ja seksualisuutensa. Tätä kutsutaan toksiseksi monogamiaksi. Se ei tarkoita, että kaikki monogamia on toksista, vaan vain tietynlainen, ja monogamiaakin voi toteuttaa terveellä tavalla. (jatkuu seuraavassa viestissä)
Antropologit ovat erimielisiä siitä, milloin ihminen on alkanut monogamiseksi. Osan mielestä se on tapahtunut n. 200 000 vuotta sitten, osan 10 000-20 000 vuotta sitten. Eli hiukka vanhempi kehitys kuin tuo sinun tarjoamasi 200 vuotta. Mistä muuten saatte nuo luvut? Onko teillä joku oma politbyroon hyväksymä tietokirja, jossa on "totuus"? Saatteko lukea esim. ei-vasemmistolaisten biologien ja antropologien tutkimuksia? Mistä repäisit tuon katolisen kirkon? Luuletko oikeasti, että katolinen kirkko on keksinyt monogamian 200 vuotta sitten? Pitäisikö vähän päivittää tietoja ja uskaltaa tutustua myös siihen, ah niin pelottavaan, oman vakaumuksen ulkopuoliseen tietoon?
Tuo retoriikka on samantyyppistä kuin 1970-luvun äärivasemmiston retoriikka. Eli jos et ole meidän puolella olet meitä vastaan.
Samaan tapaan äärivasemmisto otti mediatilaa ja yliopistojen sisäistä keskustelua haltuunsa 1970-luvulla. Itsesensuuri kukoisti ja väärinajattelijoista tehtiin ilmiantoja. Tuolloin he puolustivat itärajan takana ollutta diktatuuria jonka jäänteenä meillä on sota Ukrainassa.
Nykyinen äärivasemmisto toistaa itseään 50 vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku avoimen kannalla oleva voisi vielä selittää, MIHIN sitä parisuhdetta siinä tarvitaan? Seksiä saa muualta. Kavereita saa muualta. Suhde ei ole 100% täydellinen, jos tarvii muualta muuta (vähintäänkin jotain ihailua tai endorfiinipöllyä muista ihmisistä). Minusta kun tuntuu, että suhde on silloin vain tavan vuoksi ja/tai läheisriippuvuuden vuoksi. Oma kulta täytyy olla aina varalla, jos ei satu muualla natsaamaan. Ei osata olla yksin. Parisuhde on vain jokin irvikuva, staattinen kulissi, johon voi aina palata, mutta jossa ei kuitenkaan voi olla koskaan täysillä mukana.
Tähän haluaisin minäkin vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(jatkoa edellisestä) Korostan, että en yritä käännyttää ketään monisuhteiseksi, yritän vain avata asiaa, jotta ymmärrys meitä kohtaan lisääntyisi. Kun (sarja)monogamia on ollut viimeiset parisataa vuotta normi ihmissuhteissa, voi olla todella vaikeaa edes kuvitella muuta. Siitä kertoo tuokin, että monet ajattelevat polyamorian olevan "laillista pettämistä". Että kaikki (sarja)monogamian ulkopuolinen nähdään "pettämisenä", vaikka siihen on kaikkien osapuolten suostumus, jolloin se ei ole pettämistä, koska pettäminen tarkoittaa selän takana toimimista ja luottamuksen rikkomista. Kuulostaa myös erikoiselta, että tulisit mieluummin petetyksi selän takana kuin eläisit suostumuksellisessa monisuhteessa. Useampaa kuin yhtä ihmistä voi rakastaa kerrallaan myös romanttisessa mielessä, vaikka meille on muuta uskoteltu. Vai rakastatko itse vain yhtä ystävää tai yhtä lastasi kerrallaan? Miksi ei sitten myös potentiaalisesti romanttisia kumppaneita? Ajatus voi vaatia sulattelua, mutta noin yksinkertaisesta asiasta siinä pohjimmiltaan on kyse, meidät on vain niin aivopesty nykyiseen normiin, etteivät aivomme kykene ymmärtämään, että sille on vaihtoehtoja. Monogamianormi on myös ollut olemassa vasta lyhyen aikaa ihmiskunnan historiassa ja on peräisin katoliselta kirkolta. Sarjamonogamiasta puhun, sillä harva enää nykypäivänä on koko elämänsä yhden kumppanin kanssa (monogamia), vaan normi on olla yhden kumppanin kanssa KERRALLAAN (sarjamonogamia). Eettisessä monisuhteisuudessa on kyse nimenomaan siitä, että järjestelyyn on kaikkien osapuolten suostumus, pelisäännöistä on sovittu yhdessä ja kaikilla osapuolilla on yhtäläiset oikeudet. Polyamoriaa ei ole esimerkiksi sellainen tilanne, että ainoastaan pariskunnan toisella osapuolella on oikeus tapailla muita, vaan samat oikeudet täytyy olla kaikilla osapuolilla. Polyamoria ei sulje pois sitä, että on toiseen sitoutunut ja arvostaa kumppaniaan/kumppaneitaan. Päinvastoin itse koen sen niin, että suhteen avaaminen on vain lisännyt sitoutumisen tasoa. Osoittaa mitä suurinta luottamusta ja arvostusta toista kohtaan, että ei pyri omistamaan tätä, vaan luottaa siihen, että hän rakastaa myös minua, vaikka hänellä olisi muitakin rakkaus- ja/tai seksisuhteita. Olemme kumppanini kanssa hyvin sitoutuneita toisiimme ja toivomme olevamme yhdessä loppuelämämme ajan. Molemmat vain ajattelemme niin, että ihminen voi olla sitoutunut useisiin romanttisiin suhteisiin samanaikaisesti, eikä se ole keneltäkään pois. Mielestäni on sairasta, jos parisuhteessa pyritään omistamaan toinen ja hänen kehonsa ja seksualisuutensa. Tätä kutsutaan toksiseksi monogamiaksi. Se ei tarkoita, että kaikki monogamia on toksista, vaan vain tietynlainen, ja monogamiaakin voi toteuttaa terveellä tavalla. (jatkuu seuraavassa viestissä)
Antropologit ovat erimielisiä siitä, milloin ihminen on alkanut monogamiseksi. Osan mielestä se on tapahtunut n. 200 000 vuotta sitten, osan 10 000-20 000 vuotta sitten. Eli hiukka vanhempi kehitys kuin tuo sinun tarjoamasi 200 vuotta. Mistä muuten saatte nuo luvut? Onko teillä joku oma politbyroon hyväksymä tietokirja, jossa on "totuus"? Saatteko lukea esim. ei-vasemmistolaisten biologien ja antropologien tutkimuksia? Mistä repäisit tuon katolisen kirkon? Luuletko oikeasti, että katolinen kirkko on keksinyt monogamian 200 vuotta sitten? Pitäisikö vähän päivittää tietoja ja uskaltaa tutustua myös siihen, ah niin pelottavaan, oman vakaumuksen ulkopuoliseen tietoon?
Itse asiassa monogamia ei liity kirkkoon yhtään mitenkään. Historian tutkimuksissa on löydetty sekä heimoja, joissa polya ja heimoja, joissa monogamiaa. Osa ihmisistä on monogamisia ja uskollisia, osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, täällä kirjoittelee avoimessa polysuhteessa elävä nainen ja tuntuu hieman ikävältä lukea näitä todella ennakkoluuloisia kommentteja. Kuulostaa vähän siltä, että et haluakaan oikeasti ymmärtää, vaan ketjun tarkoitus on vain kauhistella valtavirrasta poikkeavalla tavalla eläviä. Polyamoriset ja muut eettisesti monisuhteiset kohtaavat paljon syrjintää, ja tällaiset ketjut vain lisäävät sitä. Tuntuu, että monet (sarja)monogamistit kokee julkisuudessa lisääntyneen puheen polyamoriasta uhkaksi omalle elämäntyylilleen samalla tapaa kuin monet heterot ovat kokeneet lisääntyneen puheen seksuaalivähemmistöistä uhkaksi omalle heteroudelleen. Vaikka puhe erilaisista elämäntavoista lisääntyy, kukaan ei ole pakottamassa nyt heteroita homoiksi tai monogamisessa suhteessa eläviä monisuhteisiksi. Jos monisuhteisuus ei kiinnosta omalla kohdalla, niin älä sitten kokeile sitä. Miten se ketään haittaa, jos joku muu elää eri tavalla kuin sinä itse? Ennen kuin luet pidemmälle, suosittelen tutustumaan perustietoihin polyamoriasta ja muista eettisistä monisuhteista: https://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ sekä https://polyamoria.fi/tietoa-polyamoriasta/ukk/ (jatkuu seuraavassa viestissä)
Paljon vasemmistolaista retoriikkaa: Eli olette ryhmä, joka kokee syrjintää, huokaus. Ja me, jotka täällä siitä keskustelemme lisäämme sitä syrjintää, eli meidän ei pitäisi keskustella tästä, vaan hyväksyä asia? Äläkä yritä vetää tähän keskusteluun homoseksuaaleja. Haluat ilmeisesti vihjata, että jos en hyväksy polyamoriaa, en hyväksy homoseksuaalisuuttakaan, eikö niin? Ihan perusväite vasemmistolaiselta. Kaikki, jotka vastustavat jotain tiettyä vasemmistolaishöpötystä, ovat konservatiiveja, aito-avioliittoaktiiveja, nat seja, uskovaisia jne. Tämä kyseessä oleva asia haittaa minua sillä tavalla, että meidän lähes 100%:sti vasemmistolainen mediamme haluaa olla mukana näissä patriarkaatin hajottamistalkoissa ja nostaa kovasti esille tätä asiaa. Näin luodaan yleisölle kuvaa, että tämä olisikin jo joku valtavirtaistunut ilmiö ja sen vastustajat jotain vajaamielisiä hölmöjä, jotka ovat jo aikoja sitten pudonneet kehityksen rattailta. Tämä kehitys on osaltaan poistanut esim. kelan teksteistä sanat äiti ja isä. Eli minun elämääni sillä on ollut ihan konkreettinen vaikutus.
Voisin uskoa että kevään vaalien jälkeen meno muuttuu. Vasemmistoliitolla ei tule olemaan mitään asiaa hallitukseen ja vihreät jos sinne mahtuvat pakotetaan nielemään sellainen hallitusohjelma jossa tälle nykymenolle laitetaan hieman jarruja päälle. Olen itse liberaali ajattelultani mutta nykymeno on kaukana siitä, kyseessä on liberalismin kaapuun puettua fundamentalismia. Aivan samaa kuin 1970-luvun vasemmistoradikalismissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se avoin suhde on molempien tahtotila ja ollaan aidosti onnellisia niin en näe tuossa ongelmaa. Parempi se on kuin pettäminen. Se vaan harvoin on näin. Itse tunnen yhden avoin suhde-parin jossa nainen halusi ja sai avoimen suhteen. Miehestä tuli lasten ja kodin hoitaja kun nainen huitelee ties missä. En ymmärrä miksi kumpikaan tähän asetelmaan edes suostuu. Surullista.
Yksi tuttavani teki juuri tuolla tavalla. Mutta sitten kun avoimeen suhteeseen tuttavani pyynnöstä suostunut puoliso löysikin itse toisen ja päätti erota koska halusi suljetun tasapainoisen suhteen niin tuttavani sekosi täysin.
Tuttavani alkoikin syyttämään puolisoaan pettämisestä ja pyrki kaikin keinoin mustamaalaamaan eroa halunnutta puolisoaan sekä vieraannuttamaan hänet lapsistaan.
Huoltajuus määrättiin eroa halunneelle puolisolle ja tuttavani on nyt katkeroinut kun seikkailut eivät johtaneetkaan siihen mitä tavoitteli. Tuttavani menetti tuossa useita pitkäaikaisia ystävyyssuhteita myös.
Hän on nykyään hyvin katkera kaikkia normaaleissa parisuhteissa olevia kohtaan ja jankuttaa jatkuvasti että valtaosa suhteista on kulissisuhteita.
Onpa sairas tapaus, ensin siis itse haluaa avata suhteen ja sitten kun puoliso haluaakin erota alkaa tuollainen touhu.
Tuon tyypin katkeroitunut jankutus muiden kulissisuhteista kertoo paljon.
Usein juuri tuollaiset tyypit jotka ovat itse halunneet lähteä hyvästäkin vakisuhteesta hakemaan uusia kokemuksia muuttuvat juuri tuollaisiksi kun seikkailu on mennytkin toisin kuin oli ajateltu. He siis sytyttävät itse tulipalon jolla suhde kaatuu. Epävakaita persoonia joilla ei ole aikuisen ihmisen tunnesääntelytaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku avoimen kannalla oleva voisi vielä selittää, MIHIN sitä parisuhdetta siinä tarvitaan? Seksiä saa muualta. Kavereita saa muualta. Suhde ei ole 100% täydellinen, jos tarvii muualta muuta (vähintäänkin jotain ihailua tai endorfiinipöllyä muista ihmisistä). Minusta kun tuntuu, että suhde on silloin vain tavan vuoksi ja/tai läheisriippuvuuden vuoksi. Oma kulta täytyy olla aina varalla, jos ei satu muualla natsaamaan. Ei osata olla yksin. Parisuhde on vain jokin irvikuva, staattinen kulissi, johon voi aina palata, mutta jossa ei kuitenkaan voi olla koskaan täysillä mukana.
Tähän haluaisin minäkin vastauksen.
Vastaus, jotta on joku jonka kanssa jakaa elämä. Rakentaa koti ja perhe yhdessä, kohdata elämä yhdessä, se kumppani jonka kainaloon kömpiä ja jakaa elämän ilot ja surut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku avoimen kannalla oleva voisi vielä selittää, MIHIN sitä parisuhdetta siinä tarvitaan? Seksiä saa muualta. Kavereita saa muualta. Suhde ei ole 100% täydellinen, jos tarvii muualta muuta (vähintäänkin jotain ihailua tai endorfiinipöllyä muista ihmisistä). Minusta kun tuntuu, että suhde on silloin vain tavan vuoksi ja/tai läheisriippuvuuden vuoksi. Oma kulta täytyy olla aina varalla, jos ei satu muualla natsaamaan. Ei osata olla yksin. Parisuhde on vain jokin irvikuva, staattinen kulissi, johon voi aina palata, mutta jossa ei kuitenkaan voi olla koskaan täysillä mukana.
Tähän haluaisin minäkin vastauksen.
Vastaus, jotta on joku jonka kanssa jakaa elämä. Rakentaa koti ja perhe yhdessä, kohdata elämä yhdessä, se kumppani jonka kainaloon kömpiä ja jakaa elämän ilot ja surut.
Kuka nyt haluaisi avoimen suhteen kannattajan kanssa alkaa jotain kotia, perhettä ja elämää rakentamaan? Ei epäluotettavat ja epävakaat ihmiset ansaitse vakikumppania jakamaan elämäänsä ellei kumppani ole yhtä epäluotettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku avoimen kannalla oleva voisi vielä selittää, MIHIN sitä parisuhdetta siinä tarvitaan? Seksiä saa muualta. Kavereita saa muualta. Suhde ei ole 100% täydellinen, jos tarvii muualta muuta (vähintäänkin jotain ihailua tai endorfiinipöllyä muista ihmisistä). Minusta kun tuntuu, että suhde on silloin vain tavan vuoksi ja/tai läheisriippuvuuden vuoksi. Oma kulta täytyy olla aina varalla, jos ei satu muualla natsaamaan. Ei osata olla yksin. Parisuhde on vain jokin irvikuva, staattinen kulissi, johon voi aina palata, mutta jossa ei kuitenkaan voi olla koskaan täysillä mukana.
Tähän haluaisin minäkin vastauksen.
Vastaus, jotta on joku jonka kanssa jakaa elämä. Rakentaa koti ja perhe yhdessä, kohdata elämä yhdessä, se kumppani jonka kainaloon kömpiä ja jakaa elämän ilot ja surut.
Kuka nyt haluaisi avoimen suhteen kannattajan kanssa alkaa jotain kotia, perhettä ja elämää rakentamaan? Ei epäluotettavat ja epävakaat ihmiset ansaitse vakikumppania jakamaan elämäänsä ellei kumppani ole yhtä epäluotettava.
Liittyen nimenomaan rehellisesti avoimiin suhteisiin: Se että haluaa joskus seksiä muidenkin kuin yhden ihmisen kanssa ei tee ihmisestä mitenkään epäluotettavaa tai epävakaata. Se on vain yhdenlaisen ideologian keksintöä että se, että haluat jyystää yhtä ihmistä loppuelämän tekee sinusta luotettavan. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa onko luotettava kumppani tai perheenjäsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku avoimen kannalla oleva voisi vielä selittää, MIHIN sitä parisuhdetta siinä tarvitaan? Seksiä saa muualta. Kavereita saa muualta. Suhde ei ole 100% täydellinen, jos tarvii muualta muuta (vähintäänkin jotain ihailua tai endorfiinipöllyä muista ihmisistä). Minusta kun tuntuu, että suhde on silloin vain tavan vuoksi ja/tai läheisriippuvuuden vuoksi. Oma kulta täytyy olla aina varalla, jos ei satu muualla natsaamaan. Ei osata olla yksin. Parisuhde on vain jokin irvikuva, staattinen kulissi, johon voi aina palata, mutta jossa ei kuitenkaan voi olla koskaan täysillä mukana.
Tähän haluaisin minäkin vastauksen.
Vastaus, jotta on joku jonka kanssa jakaa elämä. Rakentaa koti ja perhe yhdessä, kohdata elämä yhdessä, se kumppani jonka kainaloon kömpiä ja jakaa elämän ilot ja surut.
Kuka nyt haluaisi avoimen suhteen kannattajan kanssa alkaa jotain kotia, perhettä ja elämää rakentamaan? Ei epäluotettavat ja epävakaat ihmiset ansaitse vakikumppania jakamaan elämäänsä ellei kumppani ole yhtä epäluotettava.
Liittyen nimenomaan rehellisesti avoimiin suhteisiin: Se että haluaa joskus seksiä muidenkin kuin yhden ihmisen kanssa ei tee ihmisestä mitenkään epäluotettavaa tai epävakaata. Se on vain yhdenlaisen ideologian keksintöä että se, että haluat jyystää yhtä ihmistä loppuelämän tekee sinusta luotettavan. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa onko luotettava kumppani tai perheenjäsen.
Tuo ajattelumalli edellyttänee rehellisyyttä ja sitoutumista yhteisiin rajoihin suhteessa. Lisäksi vaatinee molemmilta osapuolilta kykyä erottaa seksi ja tunteet toisistaan.
Avoimet suhteet ovat tietyn ideologian ilmentymä.
Psykologinen ja psykiatrinen tieteellinen tutkimus pitkältä ajalta ei tue avoimien suhteiden positiivista vaikutusta ihmisen psyykelle ja mielenterveydelle.
Mutta jokainen tyylillään ei se multa ole pois jos joku haluaa olla noin ehdottoman ideologisesti kaavoihinsa kangistunut asiassa. Onnea jatkoon.
Tuollaisilla ainakin on aikaa kyseiseen touhuun :D