Lue keskustelun säännöt.
Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä
16.11.2022 |
Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..? Minä haluan suhteen jossa raskausarvet ovat ok, puoliso voi vaikka sairastua ja silti kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Ei lähdetä k*ksimaan muita.
Ennemmin tulen petetyksi tietämättäni tai kerran pari, sitoutuneessa suhteessa. Sentään silloin piilotetaan asia tai edes pyydetään anteeksi. Sitoudutaan jatkamaan yhdessä, pitämään huolta jos tarvitsee. En hyväksy pettämistä mutta ymmärrän sitä paremmin.
Mutta en alistu tuohon että mieheni rakastelee toisten naisten kanssa jatkuvasti suhteen aikana ja etsii aina vaan parempaa. Miten ihmiset kestävät sellaista? Laittavat itsensä sen tuskan läpi, että oma mies/nainen ei olekaan oma? Eivätkö he rakasta, ja miksi haluavat olla kylmissä suhteissa... Ja miksi sellaista sanotaan suhteeksi eikä puhuta oikeilla nimillä? En vain ymmärrä. Voiko joku auttaa ymmärtämään?
Kommentit (476)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei VOI tuntea rakkautta moneen samaan aikaan. Jos tuntee niin kyse on valheesta. En itse koskaan voisi tuntea noin... Sen sijaan mustasukkaisuus on terve tunne ja kertoo välittämisestä (kunhan sillä ei oikeuta väkivaltaa yms). Sitä turhaan demonisoidaan, pidetään "red flägina".. Miksi? Onko tässä jotain taustalla?
Ihminen EI VOI tuntea rakkautta ja himoa samaa ihmistä kohtaan koko loppuelämänsä ajan. Sen takia tapahtuu pettämisiä ja avioeroja. Jotkut luonnonoikut sitten pystyvät olemaan yhdessä, mutta moni fantasioi työkavereista tms. salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että monisuhteiset voivat hakeutua omiin kuppikuntiin ja yksiavioiset omiin. Ja näin ei kukaan tule huijatuksi, eli yksiavoinen voi hakea yhtä. Eri asia on sitten pelaajat ja huijarit.
Yksiavioisissa suhteissa n. 50% pettää.
En hirveästi lähtisi leuhkimaan monogamian paremmuudella.
Mihin tuo luku 50 prosenttia perustuu suomessa?
Ja nyt ei siis käy mitkään iltapäivälehtien tai somehöyrypäiden omaa pettämistään tukevat heitot vaan pitkän aikavälin tieteellisiin metodeihin perustuvat kotimaiset tutkimustulokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä ettei montaa voi rakastaa, niin sattuuko teillä olemaan useampi kuin yksi lapsi? Miten voitte niitä rakastaa, kun ei ole kerran mahdollista rakastaa kuin yhtä?
Tottakai voit rakastua ja rakastaa vaikka joka päivä.
Joskus suurinta rakkautta lapsia kohtaan, on pitää se perhe koossa, "me olemme me", eikä lähteä fantasioidensa perään ja säkällä hajoittaa myös jonkun toisen lapsen turvallinen ydinperhe.Ydinperheitä hajottavat sarjamonogaamikot, eivät eettiset monisuhteilijat.
Ei sillä, ero on parempi kuin huono suhde.
Niin. Mikään ei ole kuvottavampi ilmestys kuin narsistinen tai epävakaa sarjasuhteilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei VOI tuntea rakkautta moneen samaan aikaan. Jos tuntee niin kyse on valheesta. En itse koskaan voisi tuntea noin... Sen sijaan mustasukkaisuus on terve tunne ja kertoo välittämisestä (kunhan sillä ei oikeuta väkivaltaa yms). Sitä turhaan demonisoidaan, pidetään "red flägina".. Miksi? Onko tässä jotain taustalla?
Näin se juurikin on kun kyse on intohimoisesta rakkaudesta.
Polyamoriassa on vahvasti pohjimmiltansa kyse vasemmistolaisen woke-kulttuurisodan ilmentymästä, jonka tarkoituksena on turmella ja tuhota valkoisen länsimaalaisen heteronormatiivisuus, parisuhteet ja ydinperheet.
Potaskaa!
Polyamoria ei voisi vähempää olla sidottu mihinkään puolue tai kollektiivi ajatteluun.
Täysin voi olla puoluetaustasta riippumatta polyamorinen.
Polyamoria merkitsee kohdallani että rakastan 1-3 naista, heidän päälukujensa suhteessa. En toisin sanoen syrji, heistä ketään toisen kustannuksella. Ja jokaiselle annan suun vuoron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni avoimet suhteet ovat rehellisempiä, kuin suljetut. Polyamoriasta ei ole kokemusta, mutta miksi ei.
Tällainen suhde toimiessaan vaatii todella paljon keskustelua ja avoimuutta ja luottamusta, siinä keskustellaan molempien oikeista tunteista ja haluista raato rehellisesti. Hienoa tuo on. Sitä aitoa rakkautta, ei toisen omistamista.Miten suljetussa suhteessa (ja nyt etukäteen rajaan väkivaltaa missä tahansa muodossa sisältävät suhteet pois tästä kaikenlaisten vänkääjien vuoksi) ei ole paljon keskustelua, avöimuutta, luottamusta sekä raatorehellisestä keskustelua oikeista tunteista ja haluista.
Eivät normaalit ihmiset ajattele omistavansa kumppaniaan. Tuota lausetta käyttävät yleisimmin suhteesta toiseen hyppivät ihmiset.
Vain valehteleva pelkuri kykene puhumaan kumppanilleen tunteistaan ja tarpeistaan. Surullisinta on että tuollaiset pelkurit ovat usein niitä kaikista epärehellisimpiä pettäjiä monessakin suhteessa peräjälkeen.
Mikä valehteleva pelkuri? Tuossa suhdemallissa ei ole tarpeen valehdella yhtään mistään. Toki monosuhteissakin voidaan puhua, mutta harva puhuu ihastuksistaan ja syvimmistä mielihaluistaan kumppanilleen, siihen käytetään av:n kaipausketjua ;D
Avoimessa suhteessa ei ole tarvetta valehdella ja kaunistella tunteitaan.
Toki tällaisia monosuhteita voi olla, en sitä kiellä tietenkään, mutta kokemukset viittaavat siihen että ihan kaikesta ei kuitenkaan olla rehellisiä tai ainakaan ei kerrota, ettei pahoiteta puolison mieltä, tämäkin on ok. Mikä suhdemuoto nyt kenellekkin sattuu sopimaan on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni avoimet suhteet ovat rehellisempiä, kuin suljetut. Polyamoriasta ei ole kokemusta, mutta miksi ei.
Tällainen suhde toimiessaan vaatii todella paljon keskustelua ja avoimuutta ja luottamusta, siinä keskustellaan molempien oikeista tunteista ja haluista raato rehellisesti. Hienoa tuo on. Sitä aitoa rakkautta, ei toisen omistamista.Miten suljetussa suhteessa (ja nyt etukäteen rajaan väkivaltaa missä tahansa muodossa sisältävät suhteet pois tästä kaikenlaisten vänkääjien vuoksi) ei ole paljon keskustelua, avöimuutta, luottamusta sekä raatorehellisestä keskustelua oikeista tunteista ja haluista.
Eivät normaalit ihmiset ajattele omistavansa kumppaniaan. Tuota lausetta käyttävät yleisimmin suhteesta toiseen hyppivät ihmiset.
Vain valehteleva pelkuri kykene puhumaan kumppanilleen tunteistaan ja tarpeistaan. Surullisinta on että tuollaiset pelkurit ovat usein niitä kaikista epärehellisimpiä pettäjiä monessakin suhteessa peräjälkeen.
Mikä valehteleva pelkuri? Tuossa suhdemallissa ei ole tarpeen valehdella yhtään mistään. Toki monosuhteissakin voidaan puhua, mutta harva puhuu ihastuksistaan ja syvimmistä mielihaluistaan kumppanilleen, siihen käytetään av:n kaipausketjua ;D
Avoimessa suhteessa ei ole tarvetta valehdella ja kaunistella tunteitaan.
Toki tällaisia monosuhteita voi olla, en sitä kiellä tietenkään, mutta kokemukset viittaavat siihen että ihan kaikesta ei kuitenkaan olla rehellisiä tai ainakaan ei kerrota, ettei pahoiteta puolison mieltä, tämäkin on ok. Mikä suhdemuoto nyt kenellekkin sattuu sopimaan on ok.
Miksi suljetussa suhteessa olisi tarvetta valehdella tai kaunistella tunteitaan?
Tuo argumentaatio on aika paljastavaa ja samalla surullista. Kertoo pelosta sitoutua aidosti ja kokea syvää läheisyyttä (intimacy) usealla eri tasolla. Minä en tuomitse eettisiä monisuhteita lainkaan mutta ärsyttää jatkuva monogaamisten suhteiden dissaus.
Mä en koskaan ymmärrä monogamiasuhteiden pettämisistä puhumista tässä yhteydessä. 99% pettämistä tapahtuu, kun suhde ei ole täysin kunnossa eikä se kumppani ole jossain asiassa riittävä. Avoimiin suhteisiin lähdetään, koska se kumppani ei ole riittävä. (eikä näille ihmisille ilmeisesti voikaan koskaan olla, koska eivät kestä pienintäkään puutetta millään saralla). Eli sänky-hyppijät ovat aina jotain vailla. Oli suhdemuoto mikä tahansa.
Minä olen tehnyt sellaisen kumppanivalinnan, että me riitämme toisille joka asiassa. Kummallakaan ei ole mitään tarvetta katsella ympärilleen, koska molemmilla on se paras jo siinä omassa suhteessa. Ja näin elämää nähneenä sen tietää, että tässä tyypissä on kaikki ellei enemmänkin kuin mitä olisi koskaan voinut toivoa. Jos näin ei olisi, niin eroaisin sitten kokonaan mieluummin kuin roikkuisin jossain puolittaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan ymmärrä monogamiasuhteiden pettämisistä puhumista tässä yhteydessä. 99% pettämistä tapahtuu, kun suhde ei ole täysin kunnossa eikä se kumppani ole jossain asiassa riittävä. Avoimiin suhteisiin lähdetään, koska se kumppani ei ole riittävä. (eikä näille ihmisille ilmeisesti voikaan koskaan olla, koska eivät kestä pienintäkään puutetta millään saralla). Eli sänky-hyppijät ovat aina jotain vailla. Oli suhdemuoto mikä tahansa.
Minä olen tehnyt sellaisen kumppanivalinnan, että me riitämme toisille joka asiassa. Kummallakaan ei ole mitään tarvetta katsella ympärilleen, koska molemmilla on se paras jo siinä omassa suhteessa. Ja näin elämää nähneenä sen tietää, että tässä tyypissä on kaikki ellei enemmänkin kuin mitä olisi koskaan voinut toivoa. Jos näin ei olisi, niin eroaisin sitten kokonaan mieluummin kuin roikkuisin jossain puolittaisessa suhteessa.
Ei hyvänenaika.. Luulisi elämää nähneen ihmisen ymmärtävän, että tarpeet voivat muuttua missä vaiheessa elämää tahansa, jolloin siinä nykyisessä kumppanissa ei olekaan juuri niitä asioita, joita kaipaisit. Kukaan ei muutenkaan voi täyttää toisen kaikkia tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan ymmärrä monogamiasuhteiden pettämisistä puhumista tässä yhteydessä. 99% pettämistä tapahtuu, kun suhde ei ole täysin kunnossa eikä se kumppani ole jossain asiassa riittävä. Avoimiin suhteisiin lähdetään, koska se kumppani ei ole riittävä. (eikä näille ihmisille ilmeisesti voikaan koskaan olla, koska eivät kestä pienintäkään puutetta millään saralla). Eli sänky-hyppijät ovat aina jotain vailla. Oli suhdemuoto mikä tahansa.
Minä olen tehnyt sellaisen kumppanivalinnan, että me riitämme toisille joka asiassa. Kummallakaan ei ole mitään tarvetta katsella ympärilleen, koska molemmilla on se paras jo siinä omassa suhteessa. Ja näin elämää nähneenä sen tietää, että tässä tyypissä on kaikki ellei enemmänkin kuin mitä olisi koskaan voinut toivoa. Jos näin ei olisi, niin eroaisin sitten kokonaan mieluummin kuin roikkuisin jossain puolittaisessa suhteessa.
Ei hyvänenaika.. Luulisi elämää nähneen ihmisen ymmärtävän, että tarpeet voivat muuttua missä vaiheessa elämää tahansa, jolloin siinä nykyisessä kumppanissa ei olekaan juuri niitä asioita, joita kaipaisit. Kukaan ei muutenkaan voi täyttää toisen kaikkia tarpeita.
No tässähän tämä tuli kattaen sarjapettäjät, sarjamonogamisitit ja avoimet/polysuhteilijat. Koko ajan katse on vain ja ainoastaan itsessä.
Muut ihmiset siis ovat olemassa vain välineinä/objekteina omien tarpeiden täyttämistä varten. Tuohan kuuluu jo ihan perussettiin narsitisessa ajattelussa. Ei ihme että lapset ja teinit voivat nykyään niin pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan ymmärrä monogamiasuhteiden pettämisistä puhumista tässä yhteydessä. 99% pettämistä tapahtuu, kun suhde ei ole täysin kunnossa eikä se kumppani ole jossain asiassa riittävä. Avoimiin suhteisiin lähdetään, koska se kumppani ei ole riittävä. (eikä näille ihmisille ilmeisesti voikaan koskaan olla, koska eivät kestä pienintäkään puutetta millään saralla). Eli sänky-hyppijät ovat aina jotain vailla. Oli suhdemuoto mikä tahansa.
Minä olen tehnyt sellaisen kumppanivalinnan, että me riitämme toisille joka asiassa. Kummallakaan ei ole mitään tarvetta katsella ympärilleen, koska molemmilla on se paras jo siinä omassa suhteessa. Ja näin elämää nähneenä sen tietää, että tässä tyypissä on kaikki ellei enemmänkin kuin mitä olisi koskaan voinut toivoa. Jos näin ei olisi, niin eroaisin sitten kokonaan mieluummin kuin roikkuisin jossain puolittaisessa suhteessa.
Ei hyvänenaika.. Luulisi elämää nähneen ihmisen ymmärtävän, että tarpeet voivat muuttua missä vaiheessa elämää tahansa, jolloin siinä nykyisessä kumppanissa ei olekaan juuri niitä asioita, joita kaipaisit. Kukaan ei muutenkaan voi täyttää toisen kaikkia tarpeita.
No tässähän tämä tuli kattaen sarjapettäjät, sarjamonogamisitit ja avoimet/polysuhteilijat. Koko ajan katse on vain ja ainoastaan itsessä.
Muut ihmiset siis ovat olemassa vain välineinä/objekteina omien tarpeiden täyttämistä varten. Tuohan kuuluu jo ihan perussettiin narsitisessa ajattelussa. Ei ihme että lapset ja teinit voivat nykyään niin pahoin.
Todella mustavalkoinen ja yksinkertaistettu argumentti.
Tuota mustavalkoisuus-termiä käyttävät kaikista usein salasuhteissa olevat tai olleet sekä sarjapettäjät. Sillä peitellään käytännössä aina vastuunottamista omista tekemisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täällä saa oikeaa keskustelua aikaan. Ne jotka ei ymmärrä, ei vaan ymmärrä, tuomitsee vaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ihan sama mitä muut tekevät mutta sitä en ymmärrä miten kellään on aikaa polysuhteisiin. Itselläni on nyt jo aivan liian vähän aikaa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä. Mulla on täysipäiväinen duuni, lapsi, puoliso, harrastuksia, ystäviä ja perhe ja joskus on kiva olla yksinkin.
En tiedä milloin mä muka ehtisin käydä treffeillä ja suhteilemessa jonkun extrarakastetun kanssa. Jos puolisollakin olisi sellainen, ja kummankin extrarakastetuilla vielä omat puolisot/sivusuhteen, miten ihmeessa aikataulut ikinä saataisiin sopimaan?
Tätä olen myös miettinyt, aikamoinen vaiva. Mutta aika moni silti myös pettää kumppaniaan selän takana, että kyllä heilläkin sitä aika sitten vaan jostain riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkauttakin on niin monenlaista, ja vaikka minulla on primäärisuhde, ihana avomies, en ymmärrä miksi se on keneltäkään pois, että vietän aikaa tyttöystäväni kanssa toisinaan, tai toisten miesten. Mies käy toisinaan kylässä, tai meillekin voi tulla. Tai jos yhdessä harrastamme erilaisia aktiviteetteja muiden kanssa, oli heidän suhdemuotonsa mikä vaan. Olemme monessa mielessä hyvin tavallisia, mutta onnellisia ihmisiä, eikä meille kuulu miten muut elävät omaa elämäänsä, enkä oikein ymmärrä miksi meidän tapamme elää risoo toisia. Ei tämä ole mikään uskonto, johon koitamme toisia käännyttää? Vaikka internet, media ja älypuhelimet tuovat meille valtavasti ja nopeasti tietoa uusista asioista, erilaisista ihmisistä, ei kaikkea tarvitse pitää uhkana. Eikä väittää, ettei enää saisi olla tietynlainen. Höps. Eläkää oma elämänne omille arvoillenne sopivana. Ei tarvitse olla monisuhteinen, ei tarvitse haluta bdsmjuttuja, ei jakaa nudekuvia ekoissa viesteissä. Kunnioittakaa itseänne, ja toisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan ymmärrä monogamiasuhteiden pettämisistä puhumista tässä yhteydessä. 99% pettämistä tapahtuu, kun suhde ei ole täysin kunnossa eikä se kumppani ole jossain asiassa riittävä. Avoimiin suhteisiin lähdetään, koska se kumppani ei ole riittävä. (eikä näille ihmisille ilmeisesti voikaan koskaan olla, koska eivät kestä pienintäkään puutetta millään saralla). Eli sänky-hyppijät ovat aina jotain vailla. Oli suhdemuoto mikä tahansa.
Minä olen tehnyt sellaisen kumppanivalinnan, että me riitämme toisille joka asiassa. Kummallakaan ei ole mitään tarvetta katsella ympärilleen, koska molemmilla on se paras jo siinä omassa suhteessa. Ja näin elämää nähneenä sen tietää, että tässä tyypissä on kaikki ellei enemmänkin kuin mitä olisi koskaan voinut toivoa. Jos näin ei olisi, niin eroaisin sitten kokonaan mieluummin kuin roikkuisin jossain puolittaisessa suhteessa.
Ei hyvänenaika.. Luulisi elämää nähneen ihmisen ymmärtävän, että tarpeet voivat muuttua missä vaiheessa elämää tahansa, jolloin siinä nykyisessä kumppanissa ei olekaan juuri niitä asioita, joita kaipaisit. Kukaan ei muutenkaan voi täyttää toisen kaikkia tarpeita.
Kyllä minun mieheni täyttää kaikki tarpeeni. Tai jos jotain pientä jää puuttumaan (esim. ei tuuppaa mua kakkoseen, vaikka se vois olla musta ihan kivaa), niin miksi tekisin siitä suuren ongelman ja se pitäisi ehdottomasti hakea muualta, koska kaikki täytyy saada? Se on ihan täysin ok mulle. Kuten hänelle vaikka se, että en pysty menemään mukaan hänen yhteen harrastukseen tai hän ei aikataulujen takia ehdi minun harrastukseen mukaan. Ei ole mitään PAKKO SAADA NYT VAAN KAIKKI -oloa. Ja jos joskus tulisi jokin aivan ylitsepääsemätön ongelma (esim.seksiä ei enää koskaan voisi hänen kanssaan harrastaa), niin se olisi sitten ero ja uusi kumppani, jonka kanssa olisi taas kokonainen parisuhde. Koska edelleenkään se puolittainen ei kiinnostaisi. Sellaisessa roikkuminen on läheisriippuvuutta.
Läheisriippuvaisella, narsistilla tai epävakaalla on kaikilla pohjalla sama tarve eli aina pitää varmistella ettei vain tule tilannetta että jää yksin. Avoimet suhteet on aika usein piilotettuja valtasuhteita jossa aitous puuttuu.
Eli pyöritetään useita kumppaneita joko salaa tai avoimesti. Nämä ihmiset puhuvat kovaan ääneen riippumattomuudesta ja haukkuvat perinteisiä parisuhteita aikansa eläneiksi.
Miksi näin? Siksi, että he eivät itse kykene sitoutumaan eivätkä kykene rakkauteen. He tavoittelevat rakastumisen tunteen dopamiinin aiheuttamaa huumaa kerta toisensa jälkeen.
Ei nuo polyamoriasuhteet ole mitään parisuhteita, se on sinkkuna olemista. Jostain syystä halutaan kuitenkin kuvitella että ollaan suhteessa, koska se on muka jotenkin hienompaa. Vähän sama kuin mun nuoruudessa kun jotkut 16-vuotiaat meni kihloihin. Ei niitä kukaan ottanut tosissaan.
🇺🇦🇮🇱
Tervehdys ap, keskusteluun osallistujat ja lukijat,
Kiitos kiinnostavasta aloituksesta sekä monipuolisista kommenteista. Aloittaja kirjoittaa haluavansa ymmärtää polyamoriaa ja avoimia suhteita. Kannan korteni kekoon selittääkseni asioita omasta näkökulmastani.
Ensimmäisenä oleellisenä näkökulmana nostaisin esiin sen, että me ihmiset koemme asioita hyvin eri tavoin. Asioita yrittää tietenkin ymmärtää oman kokemus- ja arvomaailman kautta, kun se on ainoa, josta on omakohtaista kokemusta. Mutta sitä kautta ei välttämättä löydy ymmärrettävyyttä.
Minä koen tällä tavalla, toinen ihminen kokee toisella tavalla.
Lisäksi on hyvä tiedostaa kaikkeen uuteen yleisenä ilmiönä liittyvä muutosvastarinta. Uudet, vieraat asiat herättävät vastustusta. Se on luonnollista ja ok.
Aloituksessa nostetaan ensimmäisenä kysymyksenä esiin itsensä ja kumppanin kunnioitus ja arvostus. Siinä on variaatiota, mitä nämä tarkoittavat kullekin ihmiselle. Minulle itseni kunnioittaminen tarkoittaa mm. sitä, että olen itselleni rehellinen, ja elän sellaista elämää joka sallii minun olla sellainen kuin koen olevani.
Puolison kunnioitus tarkoittaa minulle mm. sitä, että olen hänelle rehellinen ja avoin toiveistani, tarpeistani, minulle tärkeistä asioista. Lisäksi olen kiinnostunut hänen tärkeäksi kokemista asioista ja arvoista. Molemminpuolinen kunnioitus tarkoittaa mm. sitä, että olemme molemmat halukkaita löytämään kompromisseja niissä kohdin, missä näkemyksemme ovat ristiriidassa.
Kun kahdella keskenään suhteessa olevalla ihmisellä on pääpiirteittäin yhtenevä käsitys kunnioituksesta ja arvostuksesta, tässä ei mielestäni ole ongelmaa. Jos kunnioitus tarkoittaa suhteen osapuolille selvästi eri asioita, tai käsitykset muuttuvat ajan kuluessa, näistä voi muodostua ongelmia.
On täysin ok haluta suhde jossa kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven, kuten aloittaja kirjoittaa. Ja ihan yhtä ok on haluta erilainen suhde. Erilaista suhdetta haluavat todennäköisesti mieltävät itsensä ja kumppanin kunnioituksen ja arvostuksen eri tavalla kuin aloittaja.
Yksi itselleni oleellinen näkökulma on se, että minä en yritä käännyttää ketään polyamoriseksi tai avointa suhdetta haluavaksi. Enkä ajattele, että tämä olisi kaikille sopiva elämäntapa. Tämä on se, mikä sopii minulle, minun puolisolleni sekä muille kumppaneilleni. Muut ihmiset saavat elää kuten parhaaksi katsovat. Minulle on täysin ok, että monogamia on monen valinta.
Jatkuu myöhemmin.
Kaffebulla kirjoitti:
Ei nuo polyamoriasuhteet ole mitään parisuhteita, se on sinkkuna olemista. Jostain syystä halutaan kuitenkin kuvitella että ollaan suhteessa, koska se on muka jotenkin hienompaa. Vähän sama kuin mun nuoruudessa kun jotkut 16-vuotiaat meni kihloihin. Ei niitä kukaan ottanut tosissaan.
Mitä oikein sössötät? Olen siis sinkku, laittelen huvikseni sinkkuystäväni lapsille ruokaa ja autan heitä läksyissä. Olen tavannut vanhemmat ja ystäväni minun vanhempani. Nukumme sinkkuhenkisesti sylikkäin samassa vuoteessa vuodesta toiseen ja suunnittelemme tulevaisuuden yhdessä. Tapaan myös toista sinkkututtavaani fyysisen rakkauden merkeissä, toki myös tuen sairauden sattuessa tai esim. leikkauksen jälkeen.
Jos tällainen retoriikka auttaa sinua jotenkin, ei se kai ole minulta pois :)
Aika erilaista elämäni kuitenkin on verrattuna siihen, kun olin oikeasti sinkku.
Yksiavioisissa suhteissa n. 50% pettää.
En hirveästi lähtisi leuhkimaan monogamian paremmuudella.