Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Polyamoria, avoin suhde... En ymmärrä

Vierailija
16.11.2022 |

Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..? Minä haluan suhteen jossa raskausarvet ovat ok, puoliso voi vaikka sairastua ja silti kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Ei lähdetä k*ksimaan muita.

Ennemmin tulen petetyksi tietämättäni tai kerran pari, sitoutuneessa suhteessa. Sentään silloin piilotetaan asia tai edes pyydetään anteeksi. Sitoudutaan jatkamaan yhdessä, pitämään huolta jos tarvitsee. En hyväksy pettämistä mutta ymmärrän sitä paremmin.

Mutta en alistu tuohon että mieheni rakastelee toisten naisten kanssa jatkuvasti suhteen aikana ja etsii aina vaan parempaa. Miten ihmiset kestävät sellaista? Laittavat itsensä sen tuskan läpi, että oma mies/nainen ei olekaan oma? Eivätkö he rakasta, ja miksi haluavat olla kylmissä suhteissa... Ja miksi sellaista sanotaan suhteeksi eikä puhuta oikeilla nimillä? En vain ymmärrä. Voiko joku auttaa ymmärtämään?

Kommentit (474)

Vierailija
281/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että polyamoriaan kykenevillä on vaikeuksia syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa. Seksikontakti on sen verran pinnallisempaa, että pystyy pitämään useampaa partneria. Siihenhän joidenkin miestenkin viljelemät satunnaiset seksisuhteen perustuvat.

Polysuhteissa seksi on toissijainen asia. Tärkeämpää on henkinen yhteys. Montaa voi rakastaa saman aikaisesti. 

Vierailija
282/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.

On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.

Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.

Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen

Olen ollut puolisoni kanssa 18 vuotta. Olin 20 kun laitettiin lusikat samaan laatikkoon. Siinä vaiheessako minun olisi pitänyt olla valmis, tietää kaikki mitä haluan ja kaikki mistä pidän? Muuttuako ei saa kasvaessaan? 

On aivan pöljää ajatella, että yksi ihminen voi täyttää toisen kaikki tarpeet, toiveet ja halut. Se on kohtuutonta kaikkia kohtaan. Kompromisseja voi tehdä vain tiettyyn rajaan asti muuttumatta onnettomaksi. 

Kyllä terveellä tuon ikäisellä turvallisen kiintymyssuhdemallin omaavalla on tunteidensääntelykyky, kommunikaatiotaidot ja tarpeiden tunnistamistaidot jo hallussa. Selityksiähän aina riittää ettei tarvitsisi katsoa syvälle itseensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
283/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on polygaamisessa suhteessa  miehen kanssa, jolla siis on toinen seksikumppani,  naiset jakavat saman bakteeriflooran vaginassaan, miehen elimen kautta kulkeneen. Se tuntuu hieman ällöttävältä.

Mieluummin monogaaminen suhde ilman kondomia kuin polyamorinen suhde kondomilla.

Oma valinta. Meillä sopimus, että genitaali-limakalvokontaktit ilman suojaa vain tuoreiden, kattavien seksitautitestien tsekkaamisen jälkeen luotettavien kumppanien kanssa. Jos jollakulla on vieraampi satunnaiskumppani, seksi on aina turvaseksiä.

Minulla on vain naispuolisia ja -kehoista kumppaneita, heistä joillakin myös miehiä. Kondomi ei kuulu omaan rakkauselämääni mitenkään. Oman kumppanin bakteerifloorasta en osaa ällöttyä.

Vierailija
284/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?

Vierailija
285/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?

Sellaisia jotka ovat epärehellisiä ei tarvitse arvostaa millään tavalla.

Vierailija
286/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?

Mitäs tämä nyt taas on? Ihmiset arvostavat jotain tiettyä asiaa, jonka näkevät hienona, kadehdittavana yms. Miksi pitäisi arvostaa jotain, jonka kokee ällöttävänä, valheellisena ja omituisena? Onko tämä samaa kuin se iänikuinen "kunnioituksen vaatiminen" milloin ketäkin sattumanvaraista tyyppiä kohtaan, joka uhriutuu mediassa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
287/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?

Mitäs tämä nyt taas on? Ihmiset arvostavat jotain tiettyä asiaa, jonka näkevät hienona, kadehdittavana yms. Miksi pitäisi arvostaa jotain, jonka kokee ällöttävänä, valheellisena ja omituisena? Onko tämä samaa kuin se iänikuinen "kunnioituksen vaatiminen" milloin ketäkin sattumanvaraista tyyppiä kohtaan, joka uhriutuu mediassa?

Aloituksessa vaaditaan sitä että ihmiset kunnioittaisivat toisiaan. Aloituksessa ei edes puhuta siitä että ihmisten pitäisi arvostaa vain yksiavioisuutta.

Vierailija
288/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?

Mitäs tämä nyt taas on? Ihmiset arvostavat jotain tiettyä asiaa, jonka näkevät hienona, kadehdittavana yms. Miksi pitäisi arvostaa jotain, jonka kokee ällöttävänä, valheellisena ja omituisena? Onko tämä samaa kuin se iänikuinen "kunnioituksen vaatiminen" milloin ketäkin sattumanvaraista tyyppiä kohtaan, joka uhriutuu mediassa?

Aloituksessa vaaditaan sitä että ihmiset kunnioittaisivat toisiaan. Aloituksessa ei edes puhuta siitä että ihmisten pitäisi arvostaa vain yksiavioisuutta.

Vastasin tuohon: "Miksi aloittaja ei arvosta..." juttuun. Ihmettelin sitä, miksi kenenkään pitää "arvostaa" jotain, jota eivät koe arvokkaaksi. Mitä tässä et ymmärtänyt?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
289/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.

On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.

Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.

Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen

Olen ollut puolisoni kanssa 18 vuotta. Olin 20 kun laitettiin lusikat samaan laatikkoon. Siinä vaiheessako minun olisi pitänyt olla valmis, tietää kaikki mitä haluan ja kaikki mistä pidän? Muuttuako ei saa kasvaessaan? 

On aivan pöljää ajatella, että yksi ihminen voi täyttää toisen kaikki tarpeet, toiveet ja halut. Se on kohtuutonta kaikkia kohtaan. Kompromisseja voi tehdä vain tiettyyn rajaan asti muuttumatta onnettomaksi. 

Kyllä terveellä tuon ikäisellä turvallisen kiintymyssuhdemallin omaavalla on tunteidensääntelykyky, kommunikaatiotaidot ja tarpeiden tunnistamistaidot jo hallussa. Selityksiähän aina riittää ettei tarvitsisi katsoa syvälle itseensä.

Sitä jotenkin ilmeisesti kuvitellaan että polysuhteeseen lähdetään ihan kahta kättä heilutellen. Itse mietin 5 vuotta ennen kuin otin asian puheeksi ja asiasta keskusteltiin vuosi ennen kuin mitään tapahtui. Sitten minulla oli vuoden mittainen suhde toisen miehen kanssa, ja se on ollut ainoa avioliiton ulkopuolinen sutina ikinä, 20 vuoden aikana.

Siinä on katsottu sisimpään ja peiliin ja itketty monet itkut, ilosta ja pelosta ja surusta. Mitään tästä en kadu ja parisuhdekin voi paremmin kuin koskaan.

Vierailija
290/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?

Mitäs tämä nyt taas on? Ihmiset arvostavat jotain tiettyä asiaa, jonka näkevät hienona, kadehdittavana yms. Miksi pitäisi arvostaa jotain, jonka kokee ällöttävänä, valheellisena ja omituisena? Onko tämä samaa kuin se iänikuinen "kunnioituksen vaatiminen" milloin ketäkin sattumanvaraista tyyppiä kohtaan, joka uhriutuu mediassa?

Aloituksessa vaaditaan sitä että ihmiset kunnioittaisivat toisiaan. Aloituksessa ei edes puhuta siitä että ihmisten pitäisi arvostaa vain yksiavioisuutta.

Vastasin tuohon: "Miksi aloittaja ei arvosta..." juttuun. Ihmettelin sitä, miksi kenenkään pitää "arvostaa" jotain, jota eivät koe arvokkaaksi. Mitä tässä et ymmärtänyt?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
291/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että polyamoriaan kykenevillä on vaikeuksia syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa. Seksikontakti on sen verran pinnallisempaa, että pystyy pitämään useampaa partneria. Siihenhän joidenkin miestenkin viljelemät satunnaiset seksisuhteen perustuvat.

Polysuhteissa seksi on toissijainen asia. Tärkeämpää on henkinen yhteys. Montaa voi rakastaa saman aikaisesti. 

Sääliksi käy niiden ihmisten lapsia joiden mielestä vain yhtä voi rakastaa. Toivottavasti tällaisilla henkilöillä on vain yksi lapsi.

Vierailija
292/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että polyamoriaan kykenevillä on vaikeuksia syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa. Seksikontakti on sen verran pinnallisempaa, että pystyy pitämään useampaa partneria. Siihenhän joidenkin miestenkin viljelemät satunnaiset seksisuhteen perustuvat.

Polysuhteissa seksi on toissijainen asia. Tärkeämpää on henkinen yhteys. Montaa voi rakastaa saman aikaisesti. 

Sääliksi käy niiden ihmisten lapsia joiden mielestä vain yhtä voi rakastaa. Toivottavasti tällaisilla henkilöillä on vain yksi lapsi.

No voi hellanlettas. Eli vain sellainen ihminen, joka on seksisuhteessa (mutta ah, niin henkisellä tasolla, ei ollenkaan silleen niinku likaisella tavalla) monen eri ihmisen kanssa, kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä lasta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
293/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?

Sellaisia jotka ovat epärehellisiä ei tarvitse arvostaa millään tavalla.

Mikä siis tarkoittaa n. 50 % monogamisteista, sillä Väestöliiton tutkimuksen mukaan puolet sovitusti yksiavioisessa suhteessa olijoista pettää :)

Vierailija
294/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että polyamoriaan kykenevillä on vaikeuksia syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa. Seksikontakti on sen verran pinnallisempaa, että pystyy pitämään useampaa partneria. Siihenhän joidenkin miestenkin viljelemät satunnaiset seksisuhteen perustuvat.

Polysuhteissa seksi on toissijainen asia. Tärkeämpää on henkinen yhteys. Montaa voi rakastaa saman aikaisesti. 

Sääliksi käy niiden ihmisten lapsia joiden mielestä vain yhtä voi rakastaa. Toivottavasti tällaisilla henkilöillä on vain yksi lapsi.

No voi hellanlettas. Eli vain sellainen ihminen, joka on seksisuhteessa (mutta ah, niin henkisellä tasolla, ei ollenkaan silleen niinku likaisella tavalla) monen eri ihmisen kanssa, kykenee rakastamaan enemmän kuin yhtä lasta?

No niinhän tässä nyt tunnutaan ajattelevan. Love is love. 

Tai sitten toisaalta, vaanko kerran elämässään rakastaa jotain toista? Että sitä on joku mystinen kiintiö, josta riittää vain yhdelle. Miksi sitten ihmisellä on monta peräkkäistä kumppania. 

Jospa jokainen pitäisi vaan huolen omasta rakkauselämästään. Jos ei polysuhteet kiinnosta niin älä osallistu sellaiseen. Minua ei kiinnosta jääkiekko, en osallistu siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
295/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehdys ap, keskusteluun osallistujat ja lukijat,

Kiitos kiinnostavasta aloituksesta sekä monipuolisista kommenteista. Aloittaja kirjoittaa haluavansa ymmärtää polyamoriaa ja avoimia suhteita. Kannan korteni kekoon selittääkseni asioita omasta näkökulmastani.

Ensimmäisenä oleellisenä näkökulmana nostaisin esiin sen, että me ihmiset koemme asioita hyvin eri tavoin. Asioita yrittää tietenkin ymmärtää oman kokemus- ja arvomaailman kautta, kun se on ainoa, josta on omakohtaista kokemusta. Mutta sitä kautta ei välttämättä löydy ymmärrettävyyttä.

Minä koen tällä tavalla, toinen ihminen kokee toisella tavalla.

Lisäksi on hyvä tiedostaa kaikkeen uuteen yleisenä ilmiönä liittyvä muutosvastarinta. Uudet, vieraat asiat herättävät vastustusta. Se on luonnollista ja ok.

Aloituksessa nostetaan ensimmäisenä kysymyksenä esiin itsensä ja kumppanin kunnioitus ja arvostus. Siinä on variaatiota, mitä nämä tarkoittavat kullekin ihmiselle. Minulle itseni kunnioittaminen tarkoittaa mm. sitä, että olen itselleni rehellinen, ja elän sellaista elämää joka sallii minun olla sellainen kuin koen olevani.

Puolison kunnioitus tarkoittaa minulle mm. sitä, että olen hänelle rehellinen ja avoin toiveistani, tarpeistani, minulle tärkeistä asioista. Lisäksi olen kiinnostunut hänen tärkeäksi kokemista asioista ja arvoista. Molemminpuolinen kunnioitus tarkoittaa mm. sitä, että olemme molemmat halukkaita löytämään kompromisseja niissä kohdin, missä näkemyksemme ovat ristiriidassa.

Kun kahdella keskenään suhteessa olevalla ihmisellä on pääpiirteittäin yhtenevä käsitys kunnioituksesta ja arvostuksesta, tässä ei mielestäni ole ongelmaa. Jos kunnioitus tarkoittaa suhteen osapuolille selvästi eri asioita, tai käsitykset muuttuvat ajan kuluessa, näistä voi muodostua ongelmia.

On täysin ok haluta suhde jossa kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven, kuten aloittaja kirjoittaa. Ja ihan yhtä ok on haluta erilainen suhde. Erilaista suhdetta haluavat todennäköisesti mieltävät itsensä ja kumppanin kunnioituksen ja arvostuksen eri tavalla kuin aloittaja.

Yksi itselleni oleellinen näkökulma on se, että minä en yritä käännyttää ketään polyamoriseksi tai avointa suhdetta haluavaksi. Enkä ajattele, että tämä olisi kaikille sopiva elämäntapa. Tämä on se, mikä sopii minulle, minun puolisolleni sekä muille kumppaneilleni. Muut ihmiset saavat elää kuten parhaaksi katsovat. Minulle on täysin ok, että monogamia on monen valinta.

Jatkuu myöhemmin.

No nyt on asiallinen kirjoitus. Juuri tuo että ollaan rehellisiä ja että ei ajatella monogamian olevan millään tavalla kriisissä taikka vanhentunut tapa ihmisten elää on hyvä tapa ajatella.

Keskustelua monogamiasta poikkeavista suhdemuodoista vaivaa se, että jotkut vaihtoehtoisista suhdemuodoista puhuvat ihmiset eivät osoita minkäänlaista kunnioitusta monogamisissa suhteissa eläville ja niitä haluaville vaan he hyökkäävät äärimmäisellä agressiolla tämän suhdemuodon kimppuun. Ehkä omista traumoistaan ja epäonnistumisistaa johtuen kenties.

He siis yrittävät leimata monogamian ja perinteiset normaalit parisuhteet äärimmäisen huonoksi tavaksi ja jopa ihmisten hyvinvointia yleisesti vaarantavaksi tavaksi elää.

Oletko lukenut tätä keskusteluketjua ollenkaan? Minä olen monta sivua, enkä ole nähnyt yhtäkään polyamorista, joka kritisoisi monogamiaa tai hyökkäisi sitä vastaan. Sen sijaan olen lukenut loputtomasti viestejä, joissa monogamiset kirjoittavat todella epäkunnioittavasti avoimista suhdemuodoista ja ihmisistä niissä. Ja usein lähes samaan hengenvetoon tuovat esille, miten ärsyttävää on, kun polyamoriset ovat niin aggressiivisia. Aivan kuten sinäkin siis teit tuossa viestissä.

Ylipäänsä tuntuu kummalliselta, että ihmisiltä puuttuu niin totaalisesti kyky ymmärtää omasta kokemusmaailmasta poikkeavaa elämäntapaa. Että ei kyetä lainkaan käsittämään sitä, että jollekulle rakkaus tai toisen kunnioittaminen voi tarkoittaa jotain muuta kuin itselle, mutta sille voi olla ihan pätevät perusteet. Lisäksi ihmettelen usein, millaisella asiantuntemuksella näitä mielipiteitä lauotaan - kuinka moni on edes koskaan tavannut tai keskustellut esim. polyamorisen ihmisen kanssa? Lähes kaikki polyamoriset ovat olleet myös monogamisissa suhteissa, ja heillä on siten tietoa ja ymmärrystä myös niistä, mutta useimmat monogamiset eivät ole olleet avoimissa suhteissa, joten heidän tietonsa asiasta on paljon vajavaisempi. Siksi olisi ehkä hyvä vähän pohtia mitä mielipiteitään julistaa totuutena netissä ja mihin sen perustaa. Joku iltalehden haastattelu tai kaksi kun ei vielä ihan hirveästi kerro tästä ilmiöstä.

Minkä ihmeen takia polyamoriset tai avoimen suhteen tyypit ovat ylipäätään olleet monogamisissa suhteissa? Ovatko he kertoneet heti näiden suhteiden alussa noista taipumuksistaan kumppanilleen? Jos eivät niin kyseessä on ollut valehtelu.

Varmaan kirjoittaja viittasi ihan siihen, että aika harva päättää tai tiedostaa jo ennen ensimmäistä seurustelusuhdettaan olevansa polyamorinen, vaan lähes kaikilla vähintäänkin ensimmäiset seurustelusuhteet ovat ihan tavan monogamisia. Voi mennä paljonkin aikaa ja useita parisuhteita, ennen kuin ihminen tajuaa millaisen suhteen haluaa, varsinkin kun joku polyamoria on edelleen niin marginaalinen ilmiö, ettei siitä kaikki edes tiedä, paitsi ehkä nyt aivan viime vuosina kun se on ollut enemmän esillä mediassa.

Vierailija
296/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan ymmärrä monogamiasuhteiden pettämisistä puhumista tässä yhteydessä. 99% pettämistä tapahtuu, kun suhde ei ole täysin kunnossa eikä se kumppani ole jossain asiassa riittävä. Avoimiin suhteisiin lähdetään, koska se kumppani ei ole riittävä. (eikä näille ihmisille ilmeisesti voikaan koskaan olla, koska eivät kestä pienintäkään puutetta millään saralla). Eli sänky-hyppijät ovat aina jotain vailla. Oli suhdemuoto mikä tahansa.

Minä olen tehnyt sellaisen kumppanivalinnan, että me riitämme toisille joka asiassa. Kummallakaan ei ole mitään tarvetta katsella ympärilleen, koska molemmilla on se paras jo siinä omassa suhteessa. Ja näin elämää nähneenä sen tietää, että tässä tyypissä on kaikki ellei enemmänkin kuin mitä olisi koskaan voinut toivoa. Jos näin ei olisi, niin eroaisin sitten kokonaan mieluummin kuin roikkuisin jossain puolittaisessa suhteessa.

Ei hyvänenaika.. Luulisi elämää nähneen ihmisen ymmärtävän, että tarpeet voivat muuttua missä vaiheessa elämää tahansa, jolloin siinä nykyisessä kumppanissa ei olekaan juuri niitä asioita, joita kaipaisit. Kukaan ei muutenkaan voi täyttää toisen kaikkia tarpeita.

Kyllä minun mieheni täyttää kaikki tarpeeni. Tai jos jotain pientä jää puuttumaan (esim. ei tuuppaa mua kakkoseen, vaikka se vois olla musta ihan kivaa), niin miksi tekisin siitä suuren ongelman ja se pitäisi ehdottomasti hakea muualta, koska kaikki täytyy saada? Se on ihan täysin ok mulle. Kuten hänelle vaikka se, että en pysty menemään mukaan hänen yhteen harrastukseen tai hän ei aikataulujen takia ehdi minun harrastukseen mukaan. Ei ole mitään PAKKO SAADA NYT VAAN KAIKKI -oloa. Ja jos joskus tulisi jokin aivan ylitsepääsemätön ongelma (esim.seksiä ei enää koskaan voisi hänen kanssaan harrastaa), niin se olisi sitten ero ja uusi kumppani, jonka kanssa olisi taas kokonainen parisuhde. Koska edelleenkään se puolittainen ei kiinnostaisi. Sellaisessa roikkuminen on läheisriippuvuutta.

Joku voisi sanoa, että kuulostaa aika julmalta ajatukselta, että olisit valmis jättämään tuon upean kumppanin, joka täyttää kaikki tarpeesi, jos ette voisi enää koskaan harrastaa seksiä. Ei kuulosta niin täydelliseltä suhteelta mun korviin ainakaan. Itse ajattelisin, että aitoa kumppanuutta on myös sen hyväksyminen, että sairastuminen tai vanheneminen ovat osa elämänkaarta ja parisuhdetta, ja joku seksi on oikeasti aika pieni osa sitä kokonaisuutta. Minulle tärkeämpää olisi säilyttää se kumppanuus, vaikka se tarkoittaisi sitä, että jompikumpi harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, esim. tilanteessa, jossa meidän ei enää olisi mahdollista harrastaa seksiä. Kauhea ajatuskin, että ensimmäinen reaktio olisi sitten heivata se elämänkumppani, koska suhde olisi "puolittainen". Mutta näin me ihmiset ollaan erilaisia.

Vierailija
297/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että polyamoriaan kykenevillä on vaikeuksia syvemmän seksuaalisen läheisyyden kokemisessa. Seksikontakti on sen verran pinnallisempaa, että pystyy pitämään useampaa partneria. Siihenhän joidenkin miestenkin viljelemät satunnaiset seksisuhteen perustuvat.

Polysuhteissa seksi on toissijainen asia. Tärkeämpää on henkinen yhteys. Montaa voi rakastaa saman aikaisesti. 

Sääliksi käy niiden ihmisten lapsia joiden mielestä vain yhtä voi rakastaa. Toivottavasti tällaisilla henkilöillä on vain yksi lapsi.

Rakkaus ja suhde lapseen on erilaista, kuin puolisoon. Puoliso voi myös vaihtua ja suhde päättyä. Lapset on ja pysyy.

Vierailija
298/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?

Mitäs tämä nyt taas on? Ihmiset arvostavat jotain tiettyä asiaa, jonka näkevät hienona, kadehdittavana yms. Miksi pitäisi arvostaa jotain, jonka kokee ällöttävänä, valheellisena ja omituisena? Onko tämä samaa kuin se iänikuinen "kunnioituksen vaatiminen" milloin ketäkin sattumanvaraista tyyppiä kohtaan, joka uhriutuu mediassa?

Aloituksessa vaaditaan sitä että ihmiset kunnioittaisivat toisiaan. Aloituksessa ei edes puhuta siitä että ihmisten pitäisi arvostaa vain yksiavioisuutta.

Aloituksessa kyllä varsin selkeästi tuodaan esille, että muu kuin yksiavioisuus on sama asioa kuin olla kunnioittamatta toisia. Suora lainaus: "Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..? Minä haluan suhteen jossa raskausarvet ovat ok, puoliso voi vaikka sairastua ja silti kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Ei lähdetä k*ksimaan muita."

Kyllä tuosta normaalilla sisälukutaidolla on aika selkeästi nähtävillä, että yksiavioisuus on tässä se mitä pitää arvostaa, ja muunlaisissa suhteissa ei aloittajan mukaan toisia kunnioiteta.

Vierailija
299/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloittaja ei arvosta niitä ihmisiä jotka haluavat toimia parisuhteessaan eritavalla kuin hän itse? Onko se arvostusta jos arvostaa vain jos ihminen toimii samalla tavalla kuin itse tai hän toimii kuten minä sanon että hänen tulee toimia?

Mitäs tämä nyt taas on? Ihmiset arvostavat jotain tiettyä asiaa, jonka näkevät hienona, kadehdittavana yms. Miksi pitäisi arvostaa jotain, jonka kokee ällöttävänä, valheellisena ja omituisena? Onko tämä samaa kuin se iänikuinen "kunnioituksen vaatiminen" milloin ketäkin sattumanvaraista tyyppiä kohtaan, joka uhriutuu mediassa?

Aloituksessa vaaditaan sitä että ihmiset kunnioittaisivat toisiaan. Aloituksessa ei edes puhuta siitä että ihmisten pitäisi arvostaa vain yksiavioisuutta.

Aloituksessa kyllä varsin selkeästi tuodaan esille, että muu kuin yksiavioisuus on sama asioa kuin olla kunnioittamatta toisia. Suora lainaus: "Missä kunnioitus ja toisen arvostaminen? Miksi tuota on alettu toitottaa joka paikassa. Halutaan että ihmiset ei enää arvosta muita tai itseään..? Minä haluan suhteen jossa raskausarvet ovat ok, puoliso voi vaikka sairastua ja silti kuljetaan yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Ei lähdetä k*ksimaan muita."

Kyllä tuosta normaalilla sisälukutaidolla on aika selkeästi nähtävillä, että yksiavioisuus on tässä se mitä pitää arvostaa, ja muunlaisissa suhteissa ei aloittajan mukaan toisia kunnioiteta.

Miksi minun pitäisi kunnioittaa aloittajaa ja hänen mielipidettään. Tuskin hänkään kunnioitaa sitä että minä ajattelen kaikkien parisuhteiden ja ihmisten olevan yhtä arvokkaita.

Vierailija
300/474 |
18.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä puolivillaista selittelyä jolla oikeutetaan oma toiminta.

On todella alhaista olla kertomatta kumppanilleen mieltymyksistään tarpeistaan ja toiveistaan kumppanilleen heti suhteen alussa. Tämä kertomatta jättäminen kuvaa hyvin polyjen/avoimien ajatusmaailmaa.

Eli muut ihmiset ovat vain välineitä omien fantasioiden toteuttamiseen.

Todellista vastavuoroisuutta ja toisten ihmisten aitoa huomioonottamista ei näiltä ihmisiltä löydy. Ja sitten kun tätä kritisoidaan niin alkaa jäätävä uhriutuminen

Ihminen kuitenkin kasvaa läpi elämän. Kiinnostuksen kohteet ja mielihalut muuttuvat ja muokkautuvat ajan kanssa. Ei sitä välttämättä suhteen alussa osaa vielä sanoa miltä tuntuu 5, 10, tai 20 vuoden päästä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän kahdeksan