Lue keskustelun säännöt.
Näennäisen normaali ihminen jolla elämänhallinta hukassa
15.11.2022 |
Olen törmännyt useampaan ihmiseen, jotka ovat koulutettuja ja työuraakin löytyy. Silti elämänhallinta täysin hukassa; koti kuin kaatopaikka, laskut maksamatta - jopa ulosotossa, lapsista huolehtiminen vaikeaa. Jopa oman hygienian laiminlyöntiä. Alla ei ole mt-ongelmia tai päihdeongelmaa, jotenkin touhu ei vain luonnistu. Esimerkkeinä psykologi ja lakimies. Mikä näillä ihmisillä *on*?
Kommentit (100)
Mä olen tällainen. Olen vaan ollut sen luontoinen lapsesta asti, huolellisuusnumero oli 6 vaikka parhaani yritin, oma huone aina sotkuinen ja palasi samaan tilaan pian jos äiti sen siivosi. Aikuisena sama, ilman mitään mt- tai päihdeongelmia. Asun yksin, joten en myös juuri välitä siisteydestä paitsi silloin harvoin, jos joku tulee kylään. Sitä ennen aina siivoan kunnolla, mutta muutaman päivän päästä näyttää samalta kuin ennenkin: lattioilla sukkia ja muita vaatekappaleita, kyniä, lehtiä, jotain suklaapatukan roskia pöydillä, pyyhkeitä tuolien selkänojalla, energiajuomatölkkejä etätyöpisteessä ja vessassakin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tällainen. Olen vaan ollut sen luontoinen lapsesta asti, huolellisuusnumero oli 6 vaikka parhaani yritin, oma huone aina sotkuinen ja palasi samaan tilaan pian jos äiti sen siivosi. Aikuisena sama, ilman mitään mt- tai päihdeongelmia. Asun yksin, joten en myös juuri välitä siisteydestä paitsi silloin harvoin, jos joku tulee kylään. Sitä ennen aina siivoan kunnolla, mutta muutaman päivän päästä näyttää samalta kuin ennenkin: lattioilla sukkia ja muita vaatekappaleita, kyniä, lehtiä, jotain suklaapatukan roskia pöydillä, pyyhkeitä tuolien selkänojalla, energiajuomatölkkejä etätyöpisteessä ja vessassakin jne.
Minkä ikäinen olet? Aikuinen? Taannuit välittömästi takaisin lapseksi kun äiti ei enää siivonnutkaan?
Uupumus. Sen ei välttämättä tarvitse olla työuupumusta, sillä ihminen uupuu ylipäätään liian stressaavasta tai hektisestä elämästä. Ihminen jaksaa juuri ja juuri hoitaa työnsä, mutta työpäivän jälkeen energiatasot on nollan lähellä.
Töissä saa olla vastuullinen ja järkevä ihan liiankin kanssa, jossain pitää saada olla vapaa. Itse olen perheellinen, mikä asettaa jotain rajoja, mutta yksityishenkilönä vihaan kotitöitä ja asioiden hoitamista ajallaan. Minussa kai elää pieni teini.
Minä siivoan sitten, kun on aikaa ja inspiraatiota, eli kun olen ehtinyt kunnolla palautua töistä ja muusta rasituksesta. Oma jaksaminen ensin, kuten joku hyvin sanoikin.
Viimeksi koronakaranteenissa siivosin viimeisen päälle. Mutta normaaliarjessa en yleensä esim. imuroi kuukausiin, koska aika menee palautumiseen ja voimien keräilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät jaksa tehdä itselleen vaan muille tai rahaa vastaan. Nettiaddiktio toinen syy
Työt on prioriteetti ennen siisteyttä ja omaa hygieniaa? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työt on prioriteetti ennen siisteyttä ja omaa hygieniaa? 🤔
Nykyisin aika monellekin. Haistaan ja eletään paskassa, mutta töissä käydään lemuamassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Täällä kuvaillaan tyyliin narkkikämppiä täysin työkykyisillä ja vakavaraisilla ihmisillä? 🤔
Siivousfiksoituneet liioittelevat.
En ota kotiini kuin oikeasti läheisiä juuri tämän takia. On ns. cluttercore-meno meikäläisellä. Pesen lattiat ja kylppärin säännöllisesti ja pyykkiä jatkuvasti. Tiskikonetta ei ole ja usein on tiskinalku syntymässä, ei kuitenkaan vanhenemassa.
Olen menestynyt ammatissa, jossa on vaikea menestyä (taideala) ja kyllä, teen liikaa töitä.
Huvittavaa kyllä, työhuoneestani on tehty useampi juttu sisustuslehtiin. Minusta kotonanikin on ihan viihtyisää, mutta toimittajaa en ottaisi tänne ikinä. Enkä siivousnalkuttajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työt on prioriteetti ennen siisteyttä ja omaa hygieniaa? 🤔
Mielestäni hyvä henkilökohtainen hygienia ja puhtaat vaatteet kuuluvat työn hoitamiseen hyvin. Kotona saa sitten olla vaikka kanoja orrella olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Puhdas laiskuus ja saamattomuus. Ei se oikeasti muuta ole. Välinpitämättömyys.
Ammatti tai työnkuva ei kerro yhtään ihmisestä oikeasti. Sä voit olla ihan mikä vaa ja silti olla kaikkea näitä kolmee. Ihmisen ei tarvi aina olla työtön.
Työttömänä ehtikin siivota. Rakastan ammattiani, mutta yksinyrittäjä tekee töitä silloin kun niitä on, niin paljon kuin niitä on. Usein on paljon ja se on hyvä asia.
Jos jotakuta häiritsee pyyhe tuolinkarmilla tai katkaisuvaroituksen alla maksettu sähkölasku, niin voi hengailla muiden kanssa. Itsepä laskuni maksan, ei yhteiskunta. Joskus myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkoon niinkuin ovat, ei kaikkea tarvitse diagnosoida.
Miten ihmiset ehtii täyspäiväisesti käymään töissä ja opiskelemaan? Ilman matkoja tulee jo 16h/pvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kulissit pitää olla kunnossa. Moni ihminen ei tunnista omia voimavarojaan ja laittaa kaiken uraan. Mikään ei tietenkään tarkoita etteikö kodissa saisiolla juuri sellaista kun on, kunhan ei aiheuta muille vahinkoa. Onko se kodin siisteys sitten jonkinlainen mittari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tällainen. Olen vaan ollut sen luontoinen lapsesta asti, huolellisuusnumero oli 6 vaikka parhaani yritin, oma huone aina sotkuinen ja palasi samaan tilaan pian jos äiti sen siivosi. Aikuisena sama, ilman mitään mt- tai päihdeongelmia. Asun yksin, joten en myös juuri välitä siisteydestä paitsi silloin harvoin, jos joku tulee kylään. Sitä ennen aina siivoan kunnolla, mutta muutaman päivän päästä näyttää samalta kuin ennenkin: lattioilla sukkia ja muita vaatekappaleita, kyniä, lehtiä, jotain suklaapatukan roskia pöydillä, pyyhkeitä tuolien selkänojalla, energiajuomatölkkejä etätyöpisteessä ja vessassakin jne.
Minkä ikäinen olet? Aikuinen? Taannuit välittömästi takaisin lapseksi kun äiti ei enää siivonnutkaan?
48-vuotias. En välitä kovin paljoa sotkusta, se ei häiriste itseäni. Kovin likaita mulla ei ole, kun käy siivouspalvelusta siivooja kerran kuussa joka imuroi, pesee lattiat, pyyhkii kaapinovet yms. Mutta kyllä se aina jo muutaman päivän päästä siivoojan käynnistä on vähän vaatekappaleita lattioilla, petiä ei viitsi tehdä kun yksikseen on kotona, pepsi- ja energiajuomatölkkejä löytyy joka puolelta ja roskia.
Leimataan hei hulluiksi kaikki, jotka ei seuraa jotain mystistä täydellisen suorittajan mallia.
Jos nukkuu tosi vähän, niin arki on raskasta. Kaikki valveillaoloaika voi mennä johonkin hommiin. Sitten esimerkiksi mun isäni oli henkilö, jolle järjestyksen ylläpito ei vain onnistunut. Hänellä oli epäilemättä diagnosoimaton ADHD. Hän siivosi näppärästi, jos joku toinen organisoi homman. Häneltä oli koko elämän joka päivä kaikki hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Obsessice hoardereissa todettiin että usealla hamstraajalla joku kirjaindiagnoosi. Taikka autismia. Selittää mielestäni hyvin ongelman.
Minulla on Asperger, ja olen aivan hirvittävän tarkka ja hygieeninen.
Mä taas olen keskitason siisti, ei saasta kaadu niskaan ja ei ole super puhdastakaan. Olen melkein kirjolla, tosi tarkka kaikesta, ulkonäkö tiptop jne.
Ei meitä voi pelkän ulkonäön avulla arvioida. Itse arvioisin kaikki muut terveiksi kun oma sähellysvaikuttaa normaalilta. Eikä minulla ole mitään häiriötä...mutta me ihmiset ollaan yleensäkin ihan sekoja!
Mikä on se standardi kuinka usein pitää siivota, että on normaali? Pitääkö kodin aina olla putipuhdas?
Jos et ole ammatiltasi mt-alalla et osaa aavistakaan miten mt-ongelmat näyttäytyy. Minua on aina ihmetyttänyt naiset joille tulee täytenä yllätyksenä raskaus ja tietenkin abortti koska " ei nyt vauva sovi kuvioon". Öö, ehkäisy on keksitty.