Näennäisen normaali ihminen jolla elämänhallinta hukassa
Olen törmännyt useampaan ihmiseen, jotka ovat koulutettuja ja työuraakin löytyy. Silti elämänhallinta täysin hukassa; koti kuin kaatopaikka, laskut maksamatta - jopa ulosotossa, lapsista huolehtiminen vaikeaa. Jopa oman hygienian laiminlyöntiä. Alla ei ole mt-ongelmia tai päihdeongelmaa, jotenkin touhu ei vain luonnistu. Esimerkkeinä psykologi ja lakimies. Mikä näillä ihmisillä *on*?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ulosotossa, mutta koen arjen pyörittämisen todella tylsäksi.
Jos kiireisen työpäivän jälkeen vaihtoehtoina on lukea kirjaa tai siivota, valitsen kirjan.
Eikö sinua häiritse sotku/lika/saastaisuus/haju?
No haju jo haittaisi ja muutkin haittaa vähän. Mutta vielä enemmän haittaisi, jos tietyt kirjat jäisivät lukematta enkä olisi enää niin ajan tasalla kaikissa niissä asioissa, missä haluan olla.
Adhd, masennus ja burn out sekä lievä alkoholiongelma.
Kotini on ihan hirveä läävä, mutta minkäs teet kun töiden jälkeen virtaa riittää vain syömään jonkun einesaterian ja ehkä käymään suihkussa. Välillä tsemppaan, mutta sitten uupumus vie taas mennessään pitkiksi ajoiksi kerrallaan.
- Korkeastikoulutettu asiantuntijatyössä
Mitä mä juuri luin! Onko tämä likaelämä joku uusi normaali? Minä olen aina elänyt luulossa, että puhtaus (oma ja ympäristön/kodin) on se lähtökohta josta laajetaan ympäristöön.
Voin osittain tunnistaa itseni otsikosta.
Olen normaali, työssäkäyvä perheellinen kolmekymppinen nainen. Likaista meillä ei ole, mutta varsin kaoottista ajoittain. En osaa pitää esimerkiksi tärkeitä papereita tallessa, en osaa käyttää kalenteria vaikka se kolmilapsisessa perheessä olisi ehkä hyvä, asiat jää aina viime tippaan. Mulla on päässä aina 746353 asiaa ja yritän niistä aina muistaa ne tärkeimmät. En tiedä, ehkä mulla on jonkinsortin keskittymisongelma.
Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että aina on puhtaat vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Voin osittain tunnistaa itseni otsikosta.
Olen normaali, työssäkäyvä perheellinen kolmekymppinen nainen. Likaista meillä ei ole, mutta varsin kaoottista ajoittain. En osaa pitää esimerkiksi tärkeitä papereita tallessa, en osaa käyttää kalenteria vaikka se kolmilapsisessa perheessä olisi ehkä hyvä, asiat jää aina viime tippaan. Mulla on päässä aina 746353 asiaa ja yritän niistä aina muistaa ne tärkeimmät. En tiedä, ehkä mulla on jonkinsortin keskittymisongelma.
Hygieniasta huolehditaan, samoin siitä, että aina on puhtaat vaatteet.
Lisään tähän vielä, että laskut on aina maksettu ja ulosottoon ei ole ikinä mennyt mitään.
Mä siivoan erittäin harvoin. Yleensä vain, jos joku on tulossa käymään, joku taloyhtiön tarkastaja käy tms. Mutta henkilökohtainen hygienia tiptop, aina varmasti puhtaat vaatteet, laskut maksettu jo mielellään vähän etuajassa. Minua ei vain häiritse asua kaatopaikalla. Roskia pyrin viemään, ettei asunto ala haista ja haju tartu vaatteisiin.
Minä oon toimeentulotuella jo vuosia ollu ja asunto pysyy siistinä ja asiat hoidetaan ajallaan. Että ap:n asenne, että korkeammin koulutettu hyvin tienaava automaattisesti on parempi elämänhallinnaltaan kuin vaikkapa minä, perustunee vain asenteelisuuteen?
Kaikenlaiset mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet eri ikäryhmissä. Meillä esimerkiksi nuorella on suuria haasteita (masennus ja ahdistus, joiden taustasyynä autismi) ja näissä haasteissa tukeminen vie aika tehokkaasti molempien vanhempien voimavarat. Lisäksi on muita lapsia ja heillä omat tarpeensa.
Olemme hyvätuloisia ja sinänsä vaativissa, mutta ei kuitenkaan stressaavissa töissä. Pystymme maksamaan siivouspalveluista, mutta koti ehti aika pahaan kuntoon nuoren haasteiden ilmettyä ennen kuin edes saimme aikaiseksi tilata palveluita. Voin vain kuvitella millaiseen kierteeseen joutuvat ne, joiden on selvitettävä kasaantunut sotku itse.
Mulla oli nuorempana masennusta ja työuupumusta ja en ollut kotoa oppinut tavallista elämänhallintaa. Erityisesti siivoukseen liittyi traumoja. Sain itseni kasaan noin kolmekymppisenä ja opin huolehtimaan myös itsestäni ja kodista. Nyt 4-kymppisenä lasten ja sotkuisen miehen kanssa on siisteystaso on taas laskenut, mutta on hallitulla tasolla, eikä ahdista. Kai sitä jotain vikaa päässä on edelleen, kun olen alkanut palstalla. T: tohtori koulutusta vastaavissa töissä
Vierailija kirjoitti:
Minä oon toimeentulotuella jo vuosia ollu ja asunto pysyy siistinä ja asiat hoidetaan ajallaan. Että ap:n asenne, että korkeammin koulutettu hyvin tienaava automaattisesti on parempi elämänhallinnaltaan kuin vaikkapa minä, perustunee vain asenteelisuuteen?
Harva uskoo sitäkään, kun sanon olevani mt-ongelman takia eläkkeellä (ongelma, joka on myös vienyt fysiikkani nollapisteeseen). Pyykkään, siivoan, tiskaan ja huolehdin kotini ylläpidosta sekä omasta hygieniastani. Silti en lääkärin mielestä ole tarpeeksi järjissäni työelämään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Obsessice hoardereissa todettiin että usealla hamstraajalla joku kirjaindiagnoosi. Taikka autismia. Selittää mielestäni hyvin ongelman.
Minulla on Asperger, ja olen aivan hirvittävän tarkka ja hygieeninen.
Ei se tarkoita etteikö jollakin toisella sama diagnoosi voisi olla taustalla tuommoisessa sotkuisuudessa.
Tunnistan itseni hyvin. Mä opiskelen korkeakoulussa ja käyn töissä 4pv viikossa, mutta ajanpuute ei varsinaisesti silti ole syynä tuohon, koska tilanne oli aivan sama pelkästään töissä käydessä. Ei vaan jaksa kiinnostaa kotityöt, paljon mieluummin leikin ja touhuan lasten kanssa, ja sitten kun lapset menevät nukkumaan, vietän aikaa vaimon kanssa ja vähän pelailen jne.
Mä oon meidän perheen pyykkivastaava, ja usein on tilanne että pyykkikorit on aivan täynnä ja kaapit tyhjiä ennen kuin saan aikaiseksi taas pyörittää raivolla monta koneellista putkeen, ja sit ne pyykkitelineet lojuukin olkkarin nurkassa, koska en jaksa purkaa niitä vaan niistä sitten seuraavina päivinä taas otetaan aamuisin suoraan vaatteita päälle.
Vierailija kirjoitti:
Minä oon toimeentulotuella jo vuosia ollu ja asunto pysyy siistinä ja asiat hoidetaan ajallaan. Että ap:n asenne, että korkeammin koulutettu hyvin tienaava automaattisesti on parempi elämänhallinnaltaan kuin vaikkapa minä, perustunee vain asenteelisuuteen?
Eihän ap väittänyt että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti parempi elämänhallinnaltaan. Ihmetteli vain, miten ihminen voi selvitä vaativasta työstä jos ei selviä tuommoisista perusasioista.
Olen vähän tuollainen. Erityisesti jos töissä on kuormittava vaihe niin kotona en jaksa tehdä mitään. Asetan oman jaksamisen aina siistin kodin edelle. Järjestys ei ylipäätään ole minulle hirveän tärkeää enkä oikein osaa ylläpitää sitä. Mutta tylsäähän se siivoaminen on kuten joku sanoi; jos on jo tehnyt pitkän päivän tylsiä asioita töissä niin tarvitsee jotain mielekästä palautumiseen eikä se ole siivoaminen.
Mulla on skitsofrenia ja pidän kodin siistinä, pyykit pestynä, peseydyn päivittäin, laitan ruuan tiettyyn aikaan jne. Juuri pesin talon katosta lattiaan kaappeja unohtamatta. Ei mt-ongelma tarkoita automaattisesti sotkuista kotia. Työkyvyttömyyseläkkeellä on aikaa puunata paikkoja.
Mutta... aina ei ole ollut näin. Kun ei ollut diagnoosia ja yritin opiskella lasten ollessa pieniä, oli koti ja hygieniakin retuperällä. En saanut oikein otetta mistään. Nyt kun tilanne on hallinnassa, on lapset melkein aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon toimeentulotuella jo vuosia ollu ja asunto pysyy siistinä ja asiat hoidetaan ajallaan. Että ap:n asenne, että korkeammin koulutettu hyvin tienaava automaattisesti on parempi elämänhallinnaltaan kuin vaikkapa minä, perustunee vain asenteelisuuteen?
Eihän ap väittänyt että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti parempi elämänhallinnaltaan. Ihmetteli vain, miten ihminen voi selvitä vaativasta työstä jos ei selviä tuommoisista perusasioista.
Minä vaan jotenki käsitin tuon, että kun on koulutusta ja uraakin ja SILTI on elämänhallinta hukassa, että jos ei olis koulutusta ja uraa niin ei olis niin kummallista että on se elämänhallinta hukassa. Ehkä tajusin väärin?
Likainen psykologi tai sossu olisi aika karu ammattilainen kohdattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä oon toimeentulotuella jo vuosia ollu ja asunto pysyy siistinä ja asiat hoidetaan ajallaan. Että ap:n asenne, että korkeammin koulutettu hyvin tienaava automaattisesti on parempi elämänhallinnaltaan kuin vaikkapa minä, perustunee vain asenteelisuuteen?
Eihän ap väittänyt että korkeammin koulutettu olisi automaattisesti parempi elämänhallinnaltaan. Ihmetteli vain, miten ihminen voi selvitä vaativasta työstä jos ei selviä tuommoisista perusasioista.
Minä vaan jotenki käsitin tuon, että kun on koulutusta ja uraakin ja SILTI on elämänhallinta hukassa, että jos ei olis koulutusta ja uraa niin ei olis niin kummallista että on se elämänhallinta hukassa. Ehkä tajusin väärin?
Joo, tajusit väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on masennus. Se ei näy päällepäin muille kuin perheenjäsenilleni.
Onko touhusi kuvatun kaltaista? Minä tiedän sossun, jonka koti on kuin kaatopaikka, ja siis ihan oikeasti likainen. Pesemättömät tiskit, lemmikkien jätöksiä ajoittan siellä täällä, lapset kuin pellossa. En tiedä eikö hän näe kaikkea ympäröivää paskaa, vai eikö vain välitä/asia ei häiritse häntä. On myös itse ns haisuli, eli hygieniapuutteita ainakin ajoittain ilmenee.
Apua! Tää törkypesä sitten tekee ehkä kotikäyntejä ja arvioi muiden arkea. Ties mitä ötököitä vie tuliaisiksi. Eikö ne siellä työpaikalla puutu pazkaiseen kollegaan. Mutta toisaalta sossu, ei pidä yllättyä.
Minä olen tuollainen. Teen vaativaa asiantuntijatyötä ja pärjään työssäni erinomaisesti. Mutta kotini on kuin nistillä: roskia ympäriinsä, tiskit tiskaamatta, likaa, pölyä, sotkua. Laskut maksan myöhässä, kirjaston kirjat jää palauttamatta. Henkilökohtainen hygienia on myös retuperällä.
Päihteitä en käytä, mutta taustalta löytyy vaikeaa masennusta, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä ja työuupumusta.