Lue keskustelun säännöt.
Kotirouva, kerro tarinasi
14.11.2022 |
Oletko kotiorja ja kävikö huonosti? Vai onko kaikki mennyt hyvin tähän asti?
Meillä on mennyt todella hyvin ja pidän tätä ratkaisua meille parhaana. Yhdessä on oltu pian 35 vuotta ja rakkautta riittää. Elämä on ollut hyvin tavanomaista tai ehkä hiukan tavanomaista helpompaa, kun molempien kiireinen työelämä puuttuu eli sellainen on ollut vain toisella.
Kotirouvat eivät Suomessa ole kovin tavallisia. Tunnen itseni lisäksi kaksi, mutta toiseen heistä kadotin kontaktin noin 10 vuotta sitten, entinen naapuri. Meillä kaikilla on yllättäen sama ammatti.
Kommentit (321)
141/321
|
15.11.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minä tunnen yhden oikean kotirouvan.
Taitaa tämä rouvuus olla aika harvinaista nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja.
Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.
Meillä on lapset pian tuossa ikähaarukassa, ja samaa teen silloin kuin nytkin. Aamupalan, välipalan, kuskaan kavereille ja muihin lasten omiin juttuihin. Siivoan, pyykkään. Ulkoillaan, lenkitetään koiria, tehdään läksyjä yhdessä jonkun verran varmasti vielä tuossakin iässä, esim kokeisiin lukeminen.
Mutta kun kotirouva ei voi auttaa lasta läksyissä kuin ehkä pari ekaa vuotta, koska on niin tyhmä😒
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja.
Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.
Meillä on lapset pian tuossa ikähaarukassa, ja samaa teen silloin kuin nytkin. Aamupalan, välipalan, kuskaan kavereille ja muihin lasten omiin juttuihin. Siivoan, pyykkään. Ulkoillaan, lenkitetään koiria, tehdään läksyjä yhdessä jonkun verran varmasti vielä tuossakin iässä, esim kokeisiin lukeminen.
Mutta kun kotirouva ei voi auttaa lasta läksyissä kuin ehkä pari ekaa vuotta, koska on niin tyhmä😒
Onko sulle peruskoulussa ja toisella asteella opinnot olleet täynnä jotain ylitsepääsemättömiä pinnistelyjä vaativia sisältöjä kun luulet, että menee muillakin yli hilseen vielä aikuisenakin?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja.
Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.
Meillä on lapset pian tuossa ikähaarukassa, ja samaa teen silloin kuin nytkin. Aamupalan, välipalan, kuskaan kavereille ja muihin lasten omiin juttuihin. Siivoan, pyykkään. Ulkoillaan, lenkitetään koiria, tehdään läksyjä yhdessä jonkun verran varmasti vielä tuossakin iässä, esim kokeisiin lukeminen.
Mutta kun kotirouva ei voi auttaa lasta läksyissä kuin ehkä pari ekaa vuotta, koska on niin tyhmä😒
Onko sulle peruskoulussa ja toisella asteella opinnot olleet täynnä jotain ylitsepääsemättömiä pinnistelyjä vaativia sisältöjä kun luulet, että menee muillakin yli hilseen vielä aikuisenakin?
eri
Ja sarkasmin taju aina jää joiltain oppimatta...
Peruskoulua en ole käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja.
Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.
Meillä on lapset pian tuossa ikähaarukassa, ja samaa teen silloin kuin nytkin. Aamupalan, välipalan, kuskaan kavereille ja muihin lasten omiin juttuihin. Siivoan, pyykkään. Ulkoillaan, lenkitetään koiria, tehdään läksyjä yhdessä jonkun verran varmasti vielä tuossakin iässä, esim kokeisiin lukeminen.
Mutta kun kotirouva ei voi auttaa lasta läksyissä kuin ehkä pari ekaa vuotta, koska on niin tyhmä😒
Onko sulle peruskoulussa ja toisella asteella opinnot olleet täynnä jotain ylitsepääsemättömiä pinnistelyjä vaativia sisältöjä kun luulet, että menee muillakin yli hilseen vielä aikuisenakin?
eri
Ja sarkasmin taju aina jää joiltain oppimatta...
Peruskoulua en ole käynyt.
Ei sarkasmi oikein toimi näillä foorumeilla kun ei tunne keskustelijoita yleensä yhden-kahden kommentin perusteella. Voisi olla hyvä käyttää esim /s -merkintää mut ei taida olla suomessa suosiossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja.
Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.
Meillä on lapset pian tuossa ikähaarukassa, ja samaa teen silloin kuin nytkin. Aamupalan, välipalan, kuskaan kavereille ja muihin lasten omiin juttuihin. Siivoan, pyykkään. Ulkoillaan, lenkitetään koiria, tehdään läksyjä yhdessä jonkun verran varmasti vielä tuossakin iässä, esim kokeisiin lukeminen.
Mutta kun kotirouva ei voi auttaa lasta läksyissä kuin ehkä pari ekaa vuotta, koska on niin tyhmä😒
Onko sulle peruskoulussa ja toisella asteella opinnot olleet täynnä jotain ylitsepääsemättömiä pinnistelyjä vaativia sisältöjä kun luulet, että menee muillakin yli hilseen vielä aikuisenakin?
eri
Ja sarkasmin taju aina jää joiltain oppimatta...
Peruskoulua en ole käynyt.
Aika heikkoa sarkasmia tuo oli, siitä puuttui kaikki sen elementit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä vihaisia ja kotirouvia väheksyviä kommentteja.
Mitä teit ne vuodet, kun lapsesi oli 13-18 vuotias? Sen ikäinen ei paljon äitiä enää tarvitse.
Meillä on lapset pian tuossa ikähaarukassa, ja samaa teen silloin kuin nytkin. Aamupalan, välipalan, kuskaan kavereille ja muihin lasten omiin juttuihin. Siivoan, pyykkään. Ulkoillaan, lenkitetään koiria, tehdään läksyjä yhdessä jonkun verran varmasti vielä tuossakin iässä, esim kokeisiin lukeminen.
Mutta kun kotirouva ei voi auttaa lasta läksyissä kuin ehkä pari ekaa vuotta, koska on niin tyhmä😒
Onko sulle peruskoulussa ja toisella asteella opinnot olleet täynnä jotain ylitsepääsemättömiä pinnistelyjä vaativia sisältöjä kun luulet, että menee muillakin yli hilseen vielä aikuisenakin?
eri
Ja sarkasmin taju aina jää joiltain oppimatta...
Peruskoulua en ole käynyt.
Ei sarkasmi oikein toimi näillä foorumeilla kun ei tunne keskustelijoita yleensä yhden-kahden kommentin perusteella. Voisi olla hyvä käyttää esim /s -merkintää mut ei taida olla suomessa suosiossa
Kyllä sen sarkasmiksi olisi huomannut, jos on lukenut koko ketjun. Tässä aina välillä on noussut esiin miten tyhmä on kotirouva. Aivot näivettyy, ei osaa keskustella mistään.
Joten ihan loogista on sarkastisesti kommentoida, että eihän se rouva voi läksyissäkään auttaa kun on niin tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kotirouva, lapset teini-ikäisiä. Olen aina viihtynyt kotona ja olen kaikessa kotikeskeinen, suurin piirtein lukemissani romaaneissakin pidän eniten kotielämän kuvauksesta. Olen vain aina ollut tällainen! Opiskelin kuitenkin maisteriksi asti, jotenkin "ajauduin", enkä ole ikinä tehnyt alani töitä. Siitä tunnen aina häpeää. Toisaalta elättelen haaveita kotoa käsin tehtävästä työstä, jossa voisin hyödyntää opintojanikin. Siis olen kyllä aloittanutkin kirjoitushommia jne., mutta se on hidas prosessi.
Suurin ongelma kotirouvuudessa on kieltämättä riippuvaisuus parisuhteesta. Kyse on paljolti rahasta, mutta myös muusta. Suomessa ei ole sellaista kotirouvakulttuuria, että kovin herkästi voisi luoda itselleen vakaan, tyydyttävän kotirouvaidentiteetin, tavata muita kotirouvia jne. Todella helposti tuntee itsensä vähempiarvoiseksi ihmiseksi. Monesti kotirouva mahdollistaa miehen uran kehittymisen, tämän harrastukset ym., mutta kun aikaa vietetään riittävän monta vuotta/vuosikymmentä ihan eri maailmoissa, lopulta ei ole paljon yhteistä. Siinähän sitten olet enemmän tai vähemmän riippuvainen ihmisestä, jota tapaat vain silloin tällöin ja tajuat, että hänelle työ- ja harrastuskaverit ovat käytännössä paljon tärkeämpiä. Tietysti kotirouva voi kohteliaasti kysellä mieheltä miten töissä meni ja mies ihastella, että onpa kotona siistiä, mutta kovin syvällistä keskustelua tästä ei saa. Olisi todella tärkeää pitää yllä yhteisiä ystävyyssuhteita ja yhteisiä harrastuksia. Toki ongelma voi olla sekin, että jos mies voi paahtaa menoissaan aamusta iltaan ja kotirouva (tai -äiti tässä tapauksessa) huolehtii lapset, miehen suhde lapsiinsa jää auttamattoman etäiseksi.
Tilanne on eri, jos pariskunnan kumpikin osapuoli OIKEASTI arvostaa kotirouvuutta ja pitäisi voida myös ennustaa, että arvostaa vielä vuosikymmenienkin kuluttua. Tällainen on Suomessa harvinaista, kun naisen mitta on ollut, että on hyvä työihminen. Jos naapurin Maikki tekee kokopäivätyötä ja siivoaa kodin, tekee ihanat ruoat, kasvattaa lapset ja on vielä niin timmi, niin kyllä mies jossain vaiheessa alkaa miettiä mikä laiskimus oma vaimo on. Suomessa naisen kunnia on tehdä itse kaikki, monessa muussa maassa ei ehkä ole.
Todella kiinnostava kommentti. Juuri tuo maailmojen erilaisuus minuakin, työssäkäyvää naisihmistä, huolestuttaisi. Miten voi henkisellä tasolla kohdata, jos toinen luo uraa, näkee paljon ihmisiä ja jatkuvasti kehittää itseään? Toinen taas on neljän seinän sisällä ja pitää kodin puhtaana. Mistä silloin keskustellaan? Siitä miehen urasta (josta nainen ei ymmärrä) vai uusista kylppärinpesunesteistä (jotka miestä eivät kiinnosta)? Naapurin Maikki taitaa olla kotirouvan suurin uhka.
Suoraan sanottuna en usko, että olet itse työuralla saati uranainen. Muuten tietäisit, että melkoinen osa töistä on sellaista mistä ei voi puhua kenellekään (salassapitosopimukset). Näkökulmasi ihmisiin on muutenkin sen verran ahdas, että arvelen sinun olevan kunnon tuuletuksen tarpeessa. Tai sitten olet vain trolli.
Eihän tästä oikein muuta päätelmää voi tehdä kuin sen, että kotirouva herättää kateutta. Ja kateushan supistaa näköaloja, kun se kateuden kohde on välttämättä nähtävä ihan maan matosena. Vähempi ei riitä. Ja se jaksaa palstalla huvittaa, kun teeskennellään jotakin muuta mitä ollaan silloin kun se selvästi on todella kaukana siitä mitä elämä oikeasti on. Kun ei ole pienintäkään aavistusta siitä mitä tuo itselle loihdittu elämä oikeasti pitää sisällään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
No silti sä et ole kotirouva/-äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
Tuo on kyllä todella hankala tilanne. Eikö kuitenkin kannata hakeutua työttömäksi ja pysyä siinä ruletissa, niin jossain vaiheessa on pakko tehdä lisää tutkimuksia ja päätelmä siitä, että olet työkyvytön? Kun olet vain kotona, sinulle ei kerry eläkettä ja tilanne rasittaa perheen taloutta ja avioliittoasi, kun kumpikin kärsii. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
No silti sä et ole kotirouva/-äiti.
Miten niin en ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
Tuo on kyllä todella hankala tilanne. Eikö kuitenkin kannata hakeutua työttömäksi ja pysyä siinä ruletissa, niin jossain vaiheessa on pakko tehdä lisää tutkimuksia ja päätelmä siitä, että olet työkyvytön? Kun olet vain kotona, sinulle ei kerry eläkettä ja tilanne rasittaa perheen taloutta ja avioliittoasi, kun kumpikin kärsii. Ap
Olen kyllä eläkkeelle useamman kerran hakenut. Täytyy taas vuoden lopussa miettiä näitä asioita,että miten ne saisi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
No silti sä et ole kotirouva/-äiti.
Miten niin en ole?
Olet kotona ihan muusta syystä ja sen lisäksi sulla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
No silti sä et ole kotirouva/-äiti.
Miten niin en ole?
Olet kotona ihan muusta syystä ja sen lisäksi sulla on lapsia.
Kotiäiti sitten?Vai tarvitseeko kaikkien kotiäitien olla menestyviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
No silti sä et ole kotirouva/-äiti.
Miten niin en ole?
Olet kotona ihan muusta syystä ja sen lisäksi sulla on lapsia.
Sama kuin työtön sanoisi olevansa kotirouva. Kotiäiti on kotona päättäessään olevansa lasten vuoksi kotona, kotirouva päättäessään olevansa kotona kotia hoitaakseen ja miehen työnteon tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan nykynainen enää heittäydy kotirouvaksi? Omat rahat pitää tienata, koska muuten oot puilla paljailla eläkepäivillä ja mahdollisesti jo ennenkin. Aivotoimintakin surkastuu, jos tekeminen koostuu lähinnä pyykkäämisestä ja ruoanlaitosta. Kotirouvat, ryhdistäytykää! Enää ei olla 50-luvulla.
Taidat olla kateellinen? Nykyään kotirouvana/kotiäitinä ollaan omasta halusta ja yhteisestä päätöksestä. Olen ollut kotiäitinä nyt 10 vuotta ja hyvin onnellisena sellaisena. En tee kotitöitä yhtään enempää kuin töissä käydessänikään, sitä varten on siivoojat. Käytän aivojani tehokkaasti, kiitos kysymästä. Mieheni maksaa minulle eläkettä, minulla on sijoitussalkku ja kaksi sijoitusasuntoa, jotka ihan omilla säästöilläni olen hankkinut. Teen töitä asiantuntijana silloin kun pyyntö on minusta fiksu ja haluan duunin tehdä. Sulla on kyllä todella outo käsitys kotona olevasta naisesta.
En ole tämä kelle vastasit mutta meitä kotirouvia/kotiäitejä on erilaisia. Itse olen sairauksien ja vammani takia ns pakolla kotona ja pienituloinen mieheni on vuosikymmenet inhonnut tätä tilannetta. En myöskään itse pidä yhtään tästä tilanteesta mutta en ole mitään muutakaan keksinyt.
Et sä silloin ole kotiäiti/kotirouva vaan sairauden vuoksi kotona (työtön/sairaseläkkeellä).
En ole päässyt eläkkeelle enkä töihin pysty,joten mies elättää.
No silti sä et ole kotirouva/-äiti.
Miten niin en ole?
Olet kotona ihan muusta syystä ja sen lisäksi sulla on lapsia.
Kotiäiti sitten?Vai tarvitseeko kaikkien kotiäitien olla menestyviä?
Ei tietenkään, mutta et sä ole lasten vuoksi kotona.