Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa

Siskon poika on "isätön". Fiksu kaveri, ei edes pienenä pahoittanut mieltään kun selitettiin. Teki isänpäiväkortin äidille, joka on huolehtinut hänestä. Ukille yleensä antoi äitinsä kanssa kaupasta ostetun kortin. Eihän niitä kortteja yleensä askartele kuin pienet lapset ja heille kyllä menee luontevasti läpi opettajan evästys että kortin voi tehdä isän sijaan muullekin henkilölle. Ei isänpäivää pidä "pimittää" päiväkodissa tai koulussa. Siitä on tullut tärkeä perinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen melkein joka perheestä kaatui isä tai joku sukulaismies. Perheet ponnistelivat eteenpäin yhdessä  ruikuttamatta, tätä maata rakentaen. Moni nuori leski jäi miestään kaipaamaan ja moni äiti itkemään poikieaan. Kaikki eivät suinkaan lähteneet Norjasta siittiöitä hakemaan.

Mitä yrität tällä sanoa? Että lapsettoman pysykööt lapsettomina, koska sodan jälkeen ei ollut hedelmöityshoitoja?

Kuka täällä nyt oikein pahoittaa mieltään?

Entä saako käyttää ehkäisyä? Suuret ikäluokat syntyivät paljolti ehkäisyn puutteen vuoksi, ei siksi että vanhemmat olisivat halunneet lapsen vuoden välein miehityksen uhan alla ja monin paikoin nälästä kärsien.

Niinhän sitä puutteellisella historiantuntemuksella voisi herkästi luulla, totuus on kuitenkin monitahoisempi.

Kun yhteiskunnassa ei ollut eläkejärjestelmiä niin lapset olivat vanhuuden turva ja korvaamaton apu maataloudelle. Työt olivat raskaita ja ei ollut kotihoitoa tai jos oli niin se oli tavallisen kansan ulottumattomissa eli siinä vaiheessa, kun oma kunto ei enää riittänyt niin toimeentulosi ja elämässä selviämisesi oli omien lastesi varassa. Oli olemassa vaivaistaloja ja ne eivät olleet mukavia paikkoja. Oma 1909 syntynyt mummoni uskoi loppuun asti, että nykyiset vanhainkodit olivat samanlaisia paikkoja kuin ne mitä hän oli omassa lapsuudessaan nähnyt/kuullut.

Lapsia tehtiin paljon myös siksi, että lapsikuolleisuus oli suurta. Menneisyydessä oli hyvin normaalia, että perheestä kuoli lapsia, esim. kurkkumätään. Esim. Oma tätini oli lähellä menehtyä siihen, kun kielloista huolimatta oli mennyt katsomaan kurkkumätään kuollutta koulukaveriaan.

Suuret ikäluokat saivat jo joitakin rokotuksia, joten tilanne lapsikuolleisuuden suhteen ei niin kauhean lohduton ollut. Onnettomuuksissa heitä kyllä meni todella paljon, kun lapset vahtivat lapsia.

Varsin naiivia ajatella, että koko tuo lapsipaljous olisi ollut toivottu. Enemmänkin elämä oli sinnittelyä ja selviytymistä, ja ehkä seksi oli jonkinlainen vastavoima sodan arkipäiväistämälle kuolemalle. Monihan meni naimisiin sota-aikana lähes hetken mielijohteesta, kun oli sellainen maailmanlopun meininki.

Minä sanoin, että totuus on monitahoisempi, mutta sinä tulkitsit sen niin, että väitän jotain ihan muuta? Suuret ikäluokat alkoivat vuodesta 1945. Esim. oman äitini perheestä kuoli yksi lapsi pienenä ja tätini sairastui siis vakavasti. Toinen tätini oli myös toisen sairauden vuoksi sairaana hyvin vakavasti eikä toipumisesta ollut varmuutta joten terveysnäkökulmasta elämä oli vielä hyvin eri tyyppistä tuona aikana nykypäivän näkökulmasta.

Ehkä se turha ehkutus vois jättää pois kun jos kotona lapsen isä voi olla just se paha,ilkeä häijy narsisti, lapsi joutuu vain nyökkäilemään muiden mukana et Jee kiva askarrellaan rakkaalle isälle kortti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus osalle isänpäivä on stressaava ja saa vihastumaan kaikkien isät eivät ole kivoja,huolehtivia,rakastavia yms.

Niin, se on surullista. On surullista, että kaikilla ei ole hyvää isää, joillakin ei isää elämässään ollenkaan. Mutta se on ikävä kyllä todellisuutta ja elämää, eikä se kieltämällä muuksi muutu. Olisi lapselle karhunpalvelus kasvattaa hänet pumpulissa ja kieltää kaiken ikävän olemassaolo. Sellaisesta vain kasvaa ihminen, joka ei kestä pienintäkään pettymystä elämässä.

Siis hetkinen? Lapsi, jolla ei ole hyvää isähahmoa elämässä, kasvaa mielestäsi pumpulissa?

Sulla on kyllä ymmärryksessä vikaa.

Lapsi, jolla ei ole elämässä (hyvää) isähahmoa ja sen asian myöntäminen kielletään, kasvaa pumpulissa. Lapsi, jolta rajataan pois kaikki pienintäkin pettymystä aiheuttavat asiat, kasvaa pumpulissa. Pettymykset, surut ja alamäet kuuluvat elämään. Sen kieltämällä lapsi kasvaa pumpulissa, eikä opi kestämään ikäviä asioita joita väkisinkin tulee kaikille joskus elämässä eteen.

Isäinpäivä ja Äitienpäivä ovat kumpikin vain kauppiaiden keino saada lahjatavaraa myydyksi. Äitienpäivä oli jossain vaiheessa kristinuskoon perustuva juhlapäivä, mutta nyt sekin on vain pelkkää markkinatouhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi kuin ihmetellä, miten osa teistä kuvittelee lastenne selviävän elämästä, jos kaksikymmentä vuottaon ensin pedattu kuvitelmaa siitä että kaikki on samanlaisia ja siivottu silmistä joka ikinen asia, josta voi tulla lievästi paha mieli? Miten tasapainoton pitää olla, jos toisen kortin askartelu tai sanat "isä" ja "äiti" järkyttää?

Aiempi vankkumaton avarakatseisuuteni alkaa olla todella kortilla. Kas kun itse olen naiivisti kuvitellut, että kun annan muiden elää haluamallaan tavalla, niin hekin jättävät minut omilleni. Ehei. Olen saamassa pukuhuoneeseeni miehiä ja juhlapyhieni juhlintaan vähemmistöohjeita.

Pointti ei ole sulkea ketään pois, siis ei myöskään isää ja äitiä, vaan tuoda mukaan muita vaihtoehtoja ja tietoa lapselle, että arvokasta elämää eletään monenlaisilla perhemuodoilla. Sinun ehdotuksesi tarjoaa käsitystä, että on tietynlaisia perheitä, joiden jäseniä juhlitaan ja sinä onneton lapsi et näihin juhliin kuulu. 

On olemassa sekä isänpäivä että äitienpäivä. Eiköhän lapsella ole jompaankumpaan vähintään jonkinlainen side. Ja joo, jokainen onneton lapsi kokee hetkiä joihin juuri hän ei kuulu. Jonkun synttäreille ei tule kutsua, joku kaveri saa hienomman matkan, jollakin on serkkujaja itsellä ei. Terve ihminen sietää pettymyksiä.

Luuletko että yksinhuoltajaperheen lapset ei koe ulkopuolisuuden hetkiä? Ei olla silti kieltämässä avioliittoja. Ehkä pitäisi nekin samalla! Muistuttavat omasta erosta ja lapsia myös, eihän sellainen käy!

Milloin yh-lapsille hierotaan naamaan pkssa tai koulussa että hän on yh-lapsi? Mikä olikaan koulun/okn tehtävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus osalle isänpäivä on stressaava ja saa vihastumaan kaikkien isät eivät ole kivoja,huolehtivia,rakastavia yms.

Niin, se on surullista. On surullista, että kaikilla ei ole hyvää isää, joillakin ei isää elämässään ollenkaan. Mutta se on ikävä kyllä todellisuutta ja elämää, eikä se kieltämällä muuksi muutu. Olisi lapselle karhunpalvelus kasvattaa hänet pumpulissa ja kieltää kaiken ikävän olemassaolo. Sellaisesta vain kasvaa ihminen, joka ei kestä pienintäkään pettymystä elämässä.

Siis hetkinen? Lapsi, jolla ei ole hyvää isähahmoa elämässä, kasvaa mielestäsi pumpulissa?

Sulla on kyllä ymmärryksessä vikaa.

Lapsi, jolla ei ole elämässä (hyvää) isähahmoa ja sen asian myöntäminen kielletään, kasvaa pumpulissa. Lapsi, jolta rajataan pois kaikki pienintäkin pettymystä aiheuttavat asiat, kasvaa pumpulissa. Pettymykset, surut ja alamäet kuuluvat elämään. Sen kieltämällä lapsi kasvaa pumpulissa, eikä opi kestämään ikäviä asioita joita väkisinkin tulee kaikille joskus elämässä eteen.

Sä luulet ettei lapsi tiedä ettei hänellä ole isähahmoa? Miksi koulussa tätä asiaa pitäisi lapselle opettaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut traumoja lapsena, vaikka olinkin ainoa luokallani, jolla ei ollut isää. 

Tein kortin äidille tai vaarille. Kummallista, miten herkkiä lapsia nykyään on...

Minä sain koulussa jonkin luokan traumat, kun en saanut tehdä äidille äitienpäiväksi pientä lahjaa ja kaikki muut tekivät. Elettiin vuotta 1968 ja olin ekaluokalle. Samassa luokassa oli myös toista luokkaa käyvä vuotta vanhempi sisareni(luokat oli yhdistetty).

Kun alettiin tekemään niitä lahjoja niin opettaja sanoi, että minä en saa tehdä, koska muuten äiti saisi kaksi samanlaista lahjaa. Niinpä istuin pulpetissani ja katsoin särkynein mielin, kun muut tekivät äideilleen sellaisen tuunatun version henkarista. Puisen henkarin ympärille käärittiin jotakin superlonin tapaista "nauhaa" tai jotakin muuta sen tyyppistä(en enää tarkkaan muista)ja henkarista tuli pehmeä, paksu ja kaunis.

Olen jo yli 60v, mutta vieläkin muistan, miten kamalaa oli, kun sisko ylpeänä antoi lahjansa äidille ja minulle ei ollut mitään annettavaa :D

Siinä varmaan itkusilmässä selitin, että opettaja ei antanut minun tehdä mitään.

Kyllähän nämä isän/äitienpäivä ovat  varmaan tärkeämpiä lapsille, kuin aikuisille.

Vierailija kirjoitti:

Siskon poika on "isätön". Fiksu kaveri, ei edes pienenä pahoittanut mieltään kun selitettiin. Teki isänpäiväkortin äidille, joka on huolehtinut hänestä. Ukille yleensä antoi äitinsä kanssa kaupasta ostetun kortin. Eihän niitä kortteja yleensä askartele kuin pienet lapset ja heille kyllä menee luontevasti läpi opettajan evästys että kortin voi tehdä isän sijaan muullekin henkilölle. Ei isänpäivää pidä "pimittää" päiväkodissa tai koulussa. Siitä on tullut tärkeä perinne.

Se on tärkeä perheen perinne, koulussa tai päiväkodissa sitä on ihan turha juhlistaa. Sama kun töissä askarreltaisiin isänpäiväkortit ja keskusteltaisiin siitä miten kiva on kun isät sitä ja tätä.

Olihan ne vuoden inhottavammat päivät, kun koulussa tehtiin isänpäiväkortit. Ei minulla ollut ketään, jolle olisin voinut tehdä.

Isä ei halunnut minua tavata. Tiesin hänen nimensä ja ammatin, en oikeastaan muuta. Hän oli eronnut äidistäni jo raskausaikana toisen naisen takia ja sanonut, että ei ala isäksi. Isän vanhemmat ei kai edes tienneet minun olemassaolosta. Äitini isä oli kuollut syöpään, kun olin 4 vuotta enkä muistanut edes hänestä mitään, vaikka äidin kanssa joka isänpäivä vientiinkin kynttilä haudalle.

Tein silti sen pakollisen kortin joka vuosi ja heitin roskikseen heti kun koululta lähdin. Kaikkein inhottavimpia oli, jos piti kuvailla isäänsä jotenkin. Kirjoita korttiin, millainen sinun isäsi on ja miksi pidät hänestä. No kun en tiedä muuta kuin nimen ja ammatin enkö todellakaan pidä hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus osalle isänpäivä on stressaava ja saa vihastumaan kaikkien isät eivät ole kivoja,huolehtivia,rakastavia yms.

Niin, se on surullista. On surullista, että kaikilla ei ole hyvää isää, joillakin ei isää elämässään ollenkaan. Mutta se on ikävä kyllä todellisuutta ja elämää, eikä se kieltämällä muuksi muutu. Olisi lapselle karhunpalvelus kasvattaa hänet pumpulissa ja kieltää kaiken ikävän olemassaolo. Sellaisesta vain kasvaa ihminen, joka ei kestä pienintäkään pettymystä elämässä.

Miten se että koulussa ei pakoteta kortin tekoon, on asian kieltämistä?

Meidän lapset on aina vihanneet isänpäivä- ja äitienpäiväkorttien tekoa vaikka olemme ydinperhe eikä meillä ole ongelmia tai pahoinvointia tms. He tekevät väkisin sen mitä koulussa käsketään ja sit heittävät ne kauheudet roskiin. Tekevät itse lahjansa ja korttinsa kotona. Ketä tuo pakkoaskartelu todellisuudessa palvelee?

oikeassahan nuo ovat, isänpäivä on jäänne patriarkaalin vallasta. Sen nimi tulee muuttaa vanhempainpäiväksi jolla huomioidaan myös ei-synnyttäneet naiset joilla on lapsia.

Tulevaisuudessa yhä harvemmalla lapsella on miestä "isänä" joten eikö ole asianmukaista huomioida myös sellaiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset on aina vihanneet isänpäivä- ja äitienpäiväkorttien tekoa vaikka olemme ydinperhe eikä meillä ole ongelmia tai pahoinvointia tms. He tekevät väkisin sen mitä koulussa käsketään ja sit heittävät ne kauheudet roskiin. Tekevät itse lahjansa ja korttinsa kotona. Ketä tuo pakkoaskartelu todellisuudessa palvelee?

No outoa on tuokin, että koulussa tehdyt kortit(?) pitää heittää roskiin ja tehdä kotona paremmat. Ei ne koulussa tehdytkään niin kamalia voi olla. 

Meillä ainakin ovat tuoneet koulusta ihan kelpo kortit/lahjat , mitä ovat tehneet.

Isälle kyllä aina paremmat, kun ne oli jotain "teknisiä"lahjoja, jotka liikkuivat/niihin tuli valot  jne :D

Olisin suuresti ihmetellyt, jos lapset olisivat ylimielisinä heittäneet koulussa tehdyt kortit/lahjat roskiin ja väsänneet kotona "paremmat".

Saattoivat kyllä tehdä kotonakin jotakin, mutta kyllä ne koulussa tehdytkin on annettu, eikä roskiin heitetty.

Vierailija kirjoitti:

Meidän päiväkodissa luovuttiin myös äitienpäivän muistamisesta tasapuolisuuden nimissä.

Joskus voisi tässä myös miettiä niitä yksinäisiä pienten lasten isiä ja äitejä, joille lapsen päiväkodissa tekemä kortti on ainoa muistaminen näinä päivinä. Yksinhuoltaja äidille tai isälle ei kukaan tuo aamiaista sänkyyn tai osta kukkia tai kakkua. Joskus se lapsen päiväkodissa askartelema kortti voi olla todella merkityksellinen.

Itse asiassa tasapainoiselle aikuiselle ihmiselle eivät nämä markkinatalouden tuputuspäivät merkitse yhtään mitään.

Meillä ei vietetä äitienpäivää, koska minä, äiti, en tahdo. Olen lapsillekin selittänyt, että se on alunperin kommunistista hapatusta, jonka jälkeen ko. päivällä yritetään vaan saada myytyä kukkia ja suklaata. Samahan isänpäivässä ja ystävänpäivässä on, ei niissä mistään välittämisestä ole kyse, vaan krääsän myymisestä.

Ja se itse askarreltu kortti on krääsää sekin. Se, että kyseessä on lapsen tekele, ei tee siitä yhtään vähemmän krääsää. Hyödytöntä ja tarpeetonta materiaa.

Toki lasten on hyvä kehittää hienomotoriikkaansa, mutta ne pitäisi opettaa ilmaisemaan välittämistään jollain rojua kypsemmällä tavalla.

Parrakas naispappi vie homman seuraavalle tasolle:

"Hyvää isänpäivää! Tänään onnittelen erityisesti niitä isiä, jotka eivät ole miehiä."

https://mobile.twitter.com/latemantyla/status/1591735856473460737

Ensi keväänä sitten onnitellaan äitejä, jotka eivät ole naisia. Nykyäänhän mies voi synnyttää ja menstruoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset on aina vihanneet isänpäivä- ja äitienpäiväkorttien tekoa vaikka olemme ydinperhe eikä meillä ole ongelmia tai pahoinvointia tms. He tekevät väkisin sen mitä koulussa käsketään ja sit heittävät ne kauheudet roskiin. Tekevät itse lahjansa ja korttinsa kotona. Ketä tuo pakkoaskartelu todellisuudessa palvelee?

No outoa on tuokin, että koulussa tehdyt kortit(?) pitää heittää roskiin ja tehdä kotona paremmat. Ei ne koulussa tehdytkään niin kamalia voi olla. 

Meillä ainakin ovat tuoneet koulusta ihan kelpo kortit/lahjat , mitä ovat tehneet.

Isälle kyllä aina paremmat, kun ne oli jotain "teknisiä"lahjoja, jotka liikkuivat/niihin tuli valot  jne :D

Olisin suuresti ihmetellyt, jos lapset olisivat ylimielisinä heittäneet koulussa tehdyt kortit/lahjat roskiin ja väsänneet kotona "paremmat".

Saattoivat kyllä tehdä kotonakin jotakin, mutta kyllä ne koulussa tehdytkin on annettu, eikä roskiin heitetty.

Ei se ole ymimielisyyttä vaan sitä ettei he halua sellaisia antaa. Isyys ja äitiys on yksilöllistä, olen ylpeä lapsista että he haluavat kiittää meistä, ei tuottaa jotain opettajan näkemystä vanhemmuudesta.

Mun isä kuoli kun olin viiden. Voin sanoa, että se fakta ei jäänyt huomaamatta minään muunakaan päivänä. Ei ollut mitään merkitystä, jos yhtenä päivänä ei sitten tehtäisi isänpäiväkorttia, kun kuitenkin muiden isät hakivat heitä koulusta ja treenistä, ja avasivat oven kun menin heille käymään, ja tekivät meille voileipiä ja kaakaota.

Isänpäivä on yks lysti sellaiselle, jolla ei ole isää muinakaan päivinä.

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuudessa yhä harvemmalla lapsella on miestä "isänä" joten eikö ole asianmukaista huomioida myös sellaiset lapset.

No kyllä se varmaan tulevaisuudessakin suurimmalla osalla eli lähes kaikilla on se mies isänä. 

Mutta kaikki lapset voidaan silti huomioida, se on selvää. Kortti voidaan tehdä isä/äitienpäivänä, mutta jokainen saa tehdä sen kenelle haluaa, eikä siitä tarvitse numeroa tehdä, että meneekö se nyt vaarille tai sedälle vai kelle. Kuhan jollekin korttinsa tuhertavat.