Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa
13.11.2022 |
Kannatan monimuotoisuutta mutta ottaa aivoon se, että pitäisi toimia vähemmistön diktatuurin mukaan joka asiassa! Jos luokalla kahdella ei ole isää tai neljällä on isäpuoli, on kaikkien muiden luovuttava kortin teosta. Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne.
Kommentit (817)
Kaikki penikat jo synnytysosastolta valtion hyvään huomaan ja laitoksiin kasvamaan niin ei yhdenkään vanhemman ura ja eläke vaarannu. Kaikki lapset on samalla viivalla ja tämä laadukas varhaiskasvatus valtion puolesta tulee takaamaan että ei ole syrjäytymisiä, ei eriarvoisuutta eikä yksilöllisyyttä. Eikä yksikään isätön tahi äiditön joudu selittelemään koskaan kellekään yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ala-asteella sai valita, askarteleeko isänpäiväkortin isälle, papalle tai muulle valitsemalleen henkilölle, vai tekeekö joulukortin. Eikä meillä kukaan ihmetellyt kenenkään kortteja.
Enemmistön edustaja voi minä päivänä tahansa olla vähemmistössä. Elämä on arvaamatonta meille ihan kaikille. Oman lapsen vanhempi voi kuolla ja väistämättä kuoleekin jossain perheissä, tulee ero, tms. Se on itse asiassa aika todennäköistä. Siksi perinneenemmistönkin kannattaa tarkastella kokonaisuutta omaa napaa laajemmalla otannalla.
Vierailija kirjoitti:
On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?
On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?
Vierailija kirjoitti:
Kaius Niemi julistaa Hesarin sananvapautta mutta se tarkoittaa heidän määrittämäänsä vapautta! Se on irvokasta jo. Jopa tulee Erkkoa ikävä.
Sä taidat kyllä olla hiton vanha, jos on Erkkoa ikävä. Eikös sen kuolemastakin ole jo jotain 60 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmistön edustaja voi minä päivänä tahansa olla vähemmistössä. Elämä on arvaamatonta meille ihan kaikille. Oman lapsen vanhempi voi kuolla ja väistämättä kuoleekin jossain perheissä, tulee ero, tms. Se on itse asiassa aika todennäköistä. Siksi perinneenemmistönkin kannattaa tarkastella kokonaisuutta omaa napaa laajemmalla otannalla.
Olisi traagista jos lasten isä kuolisi. En kyllä mitenkään päin ymmärrä miksi sen pitäisi vaikuttaa kaikkien muiden isänpäivään.
Vierailija kirjoitti:
Enemmistön edustaja voi minä päivänä tahansa olla vähemmistössä. Elämä on arvaamatonta meille ihan kaikille. Oman lapsen vanhempi voi kuolla ja väistämättä kuoleekin jossain perheissä, tulee ero, tms. Se on itse asiassa aika todennäköistä. Siksi perinneenemmistönkin kannattaa tarkastella kokonaisuutta omaa napaa laajemmalla otannalla.
Älä viitsi niputtaa kaikkia vähemmistön edustajia samaan porukkaan. Joillakin meistä säilyy järki päässä menetysten jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?
On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?
Täällä on kyllä väärinymmärtämisen kokoontumisajot. Kuka on mielestäsi ollut kieltämässä, ettei kukaan saisi tehdä isälleen korttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?
On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?
Tässä yhteydessä voisi vielä miettiä sitäkin, että jos lapsella on synttärit ja isä viemässä lapsensa ja synttärivieraat vaikkapa pelaamaan paintballia, onko silloin ihan ok jättää kutsumatta isättömät lapset synttäreille? Tai sellaiset, joilla on oman isänsä suhteen jokin traumaattinen kokemus? Tai jos isä lähtee lapsensa kanssa viikonlopuksi mökille, lienee "empaattisempaa" kutsua lapsen kaveriksi sellainen, jolla on hyvä isä, eikä sellaista, jolla on huono isä tai ei isää lainkaan? Vaikka päiväkodeissa ja kouluissa ei enää askarreltaisikaan isänpäiväkortteja ja äitienpäiväkortteja, isättömät ja äidittömät lapset törmäävät silti siihen, että muilla lapsilla on isä tai äiti tai jopa molemmat. Jos lapset opetetaan "empaattisiksi" siten, että he joutuvat piilottamaan oman elämänsä hyviä asioita, se johtaa vääjäämättä entistä enemmän polarisoitumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on taas Viljo-Inaria alkanut surettamaan kun ei ole kuin äitejä tai muunsukupuolisia perheessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?
On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?
Täällä on kyllä väärinymmärtämisen kokoontumisajot. Kuka on mielestäsi ollut kieltämässä, ettei kukaan saisi tehdä isälleen korttia?
Tässä keskustelussa on todella moni ollut sitä mieltä, että isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu pitäisi lopettaa päiväkodeissa ja kouluissa kokonaan, koska kaikilla ei ole isää tai äitiä, tai isää tai äitiä, jolle lapsi haluaisi sen kortin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?
On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?
Täällä on kyllä väärinymmärtämisen kokoontumisajot. Kuka on mielestäsi ollut kieltämässä, ettei kukaan saisi tehdä isälleen korttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?
On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?
Täällä on kyllä väärinymmärtämisen kokoontumisajot. Kuka on mielestäsi ollut kieltämässä, ettei kukaan saisi tehdä isälleen korttia?
Tässä keskustelussa on todella moni ollut sitä mieltä, että isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu pitäisi lopettaa päiväkodeissa ja kouluissa kokonaan, koska kaikilla ei ole isää tai äitiä, tai isää tai äitiä, jolle lapsi haluaisi sen kortin tehdä.
Jos vaikka kerrot jonkin sellaisen viestin numeron, jossa sanotaan ettei kouluissa saisi enää askarrella kortteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppakeskuksessa kuultua: lahja isähahmolle, ja se oli kyllä kiva.
Muistakaa ettei kaikki huoltajat, valmentajat ym ole pahiksia.
Hesaria ei kannata kenenkään lukea, on jumalanpilkkoineen tehnyt tilaa muulle, pääasiana länsimaisten arvojen romuttaminen.
Eihän se kivaa ollut korttipäivänä..muistan vieläkin kun kysyin opettajalta, että kenelle minä teen.. ei ollut läheistä isoisääkään. Ei korttien tekemistä lopettaa tarvitse, mutta opettajan pitää ottaa huomioon jos on joku, jolla ei äitiä tai isää ole, voi sanoa jo valmiiksi, että voi tehdä myös sen joulukortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?
On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?
Täällä on kyllä väärinymmärtämisen kokoontumisajot. Kuka on mielestäsi ollut kieltämässä, ettei kukaan saisi tehdä isälleen korttia?
Tässä keskustelussa on todella moni ollut sitä mieltä, että isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu pitäisi lopettaa päiväkodeissa ja kouluissa kokonaan, koska kaikilla ei ole isää tai äitiä, tai isää tai äitiä, jolle lapsi haluaisi sen kortin tehdä.
Jos vaikka kerrot jonkin sellaisen viestin numeron, jossa sanotaan ettei kouluissa saisi enää askarrella kortteja.
Tässä keskustelussa on nyt 26 sivua. Ole hyvä ja etsi itse.
Vierailija kirjoitti:
Siellä on taas Viljo-Inaria alkanut surettamaan kun ei ole kuin äitejä tai muunsukupuolisia perheessä
Olen 42-vuotias Mekko-Einari jolla on sama kohtalo kuin Viljo-Inarilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?
On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?
Täällä on kyllä väärinymmärtämisen kokoontumisajot. Kuka on mielestäsi ollut kieltämässä, ettei kukaan saisi tehdä isälleen korttia?
Tässä keskustelussa on todella moni ollut sitä mieltä, että isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu pitäisi lopettaa päiväkodeissa ja kouluissa kokonaan, koska kaikilla ei ole isää tai äitiä, tai isää tai äitiä, jolle lapsi haluaisi sen kortin tehdä.
Niin mikä pakko niitä on siellä askarrella? Miksi ei kotona voi askarrella?
Vierailija kirjoitti:
Kauppakeskuksessa kuultua: lahja isähahmolle, ja se oli kyllä kiva.
Muistakaa ettei kaikki huoltajat, valmentajat ym ole pahiksia.Hesaria ei kannata kenenkään lukea, on jumalanpilkkoineen tehnyt tilaa muulle, pääasiana länsimaisten arvojen romuttaminen.
Vieläkö se ilmestyy suomenkielisenä vai pelkästään arabiaksi?
Alue: Aihe vapaa
Eikö täällä ole jo pitkään ollut vähemmistöillä oikeuksia? ????????????????? ;Mikä juttu tää woke-ideologia edes on? Kuulostaa aika rajotteelliselta. Keksikää wokettajat nyt ihan oikeasti järjellistä tekemistä. Sitä piisaisi tässä yhteiskunnassa.