Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus osalle isänpäivä on stressaava ja saa vihastumaan kaikkien isät eivät ole kivoja,huolehtivia,rakastavia yms.

Niin, se on surullista. On surullista, että kaikilla ei ole hyvää isää, joillakin ei isää elämässään ollenkaan. Mutta se on ikävä kyllä todellisuutta ja elämää, eikä se kieltämällä muuksi muutu. Olisi lapselle karhunpalvelus kasvattaa hänet pumpulissa ja kieltää kaiken ikävän olemassaolo. Sellaisesta vain kasvaa ihminen, joka ei kestä pienintäkään pettymystä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se kivaa ollut korttipäivänä..muistan vieläkin kun kysyin opettajalta, että kenelle minä teen.. ei ollut läheistä isoisääkään. Ei korttien tekemistä lopettaa tarvitse, mutta opettajan pitää ottaa huomioon jos on joku, jolla ei äitiä tai isää ole, voi sanoa jo valmiiksi, että voi tehdä myös sen joulukortin.

Luulen, että nykyisin on ihan normina, että opettaja antaa valita vapaasti. Sen takia ei pitäisikään tehdä ongelmaa isänpäiväkorteista.

Mä heitin askarteluni roskiin ja pyysin äitiä ostamaan kunnollisen. Vihasin askartelua. Yksi tapa tämäkin, tekee kortin ja sitten ei anna sitä kellekään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se kivaa ollut korttipäivänä..muistan vieläkin kun kysyin opettajalta, että kenelle minä teen.. ei ollut läheistä isoisääkään. Ei korttien tekemistä lopettaa tarvitse, mutta opettajan pitää ottaa huomioon jos on joku, jolla ei äitiä tai isää ole, voi sanoa jo valmiiksi, että voi tehdä myös sen joulukortin.

Luulen, että nykyisin on ihan normina, että opettaja antaa valita vapaasti. Sen takia ei pitäisikään tehdä ongelmaa isänpäiväkorteista.

Tuntuu olevan iso ongelma Hesarin Anu Silfverbergille, kun teki kolumnin maan keskeiseen päivälehteen Hesariin tänään.

Tulkaa estämään jos uskallatte. Verikoirien kanssa vaikka, juuri nyt korttien askartelu on oikea teko.

Minusta on oikeasti karmeaa, jos luovutaan kaikista perinteistä sen vuoksi, että mielensäpahoittajat vaativat niin! Ja minä sentään olen vihervassari kulkahattutäti oikeasti mutta nyt ajetaan pahasti seinään näissä asioissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?

On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?

Täällä on kyllä väärinymmärtämisen kokoontumisajot. Kuka on mielestäsi ollut kieltämässä, ettei kukaan saisi tehdä isälleen korttia?

Tässä keskustelussa on todella moni ollut sitä mieltä, että isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu pitäisi lopettaa päiväkodeissa ja kouluissa kokonaan, koska kaikilla ei ole isää tai äitiä, tai isää tai äitiä, jolle lapsi haluaisi sen kortin tehdä.

Niin mikä pakko niitä on siellä askarrella? Miksi ei kotona voi askarrella?

Selitetty moneen kertaan.

Tämä ketju kertoo siitä, että lapsia kääritään pumpuliin. Ei kerrota, että elämä voi olla joskus raakaa. Kaikista pidetään huolta ja kaikki ovat tärkeitä sellaisena kuin ovat. Voihan sen korin tehdä tärkeimmälle aikuiselle, joka lapsella on. Ehkä myös koiralle tai kilpikonnalle.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kertoo siitä, että lapsia kääritään pumpuliin. Ei kerrota, että elämä voi olla joskus raakaa. Kaikista pidetään huolta ja kaikki ovat tärkeitä sellaisena kuin ovat. Voihan sen korin tehdä tärkeimmälle aikuiselle, joka lapsella on. Ehkä myös koiralle tai kilpikonnalle.

tai askartelee ihan mitä vaan! Mielensäpahoittajat tekevät kaikesta vaikeaa ja raskasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se kivaa ollut korttipäivänä..muistan vieläkin kun kysyin opettajalta, että kenelle minä teen.. ei ollut läheistä isoisääkään. Ei korttien tekemistä lopettaa tarvitse, mutta opettajan pitää ottaa huomioon jos on joku, jolla ei äitiä tai isää ole, voi sanoa jo valmiiksi, että voi tehdä myös sen joulukortin.

Luulen, että nykyisin on ihan normina, että opettaja antaa valita vapaasti. Sen takia ei pitäisikään tehdä ongelmaa isänpäiväkorteista.

Tuntuu olevan iso ongelma Hesarin Anu Silfverbergille, kun teki kolumnin maan keskeiseen päivälehteen Hesariin tänään.

Hesarin toimittajilla on taipumus yrittää ohjailla muita ja yleistää omat harminaiheensa kaikkien harmeiksi. Hesarissa on nähty myös mm. useampikin kolumni ja uutinen etätyön kielteisistä piirteistä. Ilmeisesti kaikkien pitäisi elää ja toimia niin kuin Hesarin toimittajat haluavat.

" No, äiskä tilasi ensin siemenet Mirkun kandsa tuolta Whateverspermbankista ja siellä oli tosi kivoja vaihtoehtoja. Sitten ne tuli ja ihan itse muumimukilla laitettiin ne äidin sisään ja sitten sinä aloit kasvaa. "

Vierailija kirjoitti:

Enemmistön edustaja voi minä päivänä tahansa olla vähemmistössä. Elämä on arvaamatonta meille ihan kaikille. Oman lapsen vanhempi voi kuolla ja väistämättä kuoleekin jossain perheissä, tulee ero, tms. Se on itse asiassa aika todennäköistä. Siksi perinneenemmistönkin kannattaa tarkastella kokonaisuutta omaa napaa laajemmalla otannalla.

Aivan. Meidän isämme kuoli 1,5 viikkoa ennen isänpäivää. Asia käsiteltiin kotona, kuten kuuluukin ja koulussa kysyttiin haluammeko tehdä isänpäiväkortin isällemme muistoksi ja näin me teimme. Joka vuosi lapsuudessa veimme haudalle isänpäiväkortit.

Jokainen käsittelee tavallaan, toisille opetetaan, että maailma menee sinun napasi mukaan ja toisille, ettei muiden tarvitse luopua jostain pelkästään siksi, ettei sinulle tule paha mieli. Valitettavasti nykymaailmassa mennään mielensäpahoittajien mukaan.

Hesari on suomen woke roskamedia joten en ihmettele että sieltä pulppuaa taas ripulia 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ehdotus osalle isänpäivä on stressaava ja saa vihastumaan kaikkien isät eivät ole kivoja,huolehtivia,rakastavia yms.

Niin, se on surullista. On surullista, että kaikilla ei ole hyvää isää, joillakin ei isää elämässään ollenkaan. Mutta se on ikävä kyllä todellisuutta ja elämää, eikä se kieltämällä muuksi muutu. Olisi lapselle karhunpalvelus kasvattaa hänet pumpulissa ja kieltää kaiken ikävän olemassaolo. Sellaisesta vain kasvaa ihminen, joka ei kestä pienintäkään pettymystä elämässä.

Siis hetkinen? Lapsi, jolla ei ole hyvää isähahmoa elämässä, kasvaa mielestäsi pumpulissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan hankalaa niille lapsille, joiden isä vaikka hylännyt heidät. Tällaisilla sinänsä mukavilla jutuilla lyödään lyötyä. Opettajilta pitäisi löytyä tunnetajua ja kykyä tehdä päätöksiä lapsiryhmän mukaan. Sama juttu ystävänpäiväkortit, joita tehdään ja jaetaan luokan kesken. Lapseni luokalla on vielä käytössä todella sadistisen tapa, jossa jokainen käy kirjoittamassa nimensä jonkun luokkakaverinsa sydämeen, jotka on asetettu kaikkien näkyville. Siellä on sitten aina ne pari, joiden sydämissä ei ole juurikaan nimiä ja muutama, joiden sydämissä on kaikkien nimet. Tässäkin vain vahvistetaan suosikkijärjestelmiä ja syrjimistä koulun taholta. Näitä kaikkia käytäntöjä tulisi arvioida kriittisesti. Usein opettajat ovat sellaisista taustoista, että heillä harvemmin on itsellä mitään traumaattista isäkokemusta tai syrjäytymistä taustalla, eivätkä he voi tai osaa ottaa huomion, että tällaistakin voi olla. Onko se isänpäiväkortin tekemisen oikeus sitten sen arvoista, että jollekin aiheutetaan todella paha olo siellä luokassa. Tilanne voi aiheuttaa häpeää ja surua muutenkin ikävään asiaan liittyen. Entä jos tällainen lapsi on vielä kiusattu ja syrjitty?

On ihan ok ja reilua ettei yhden takia kukaan saa tehdä isälleen korttia? Miksi muiden pitää joustaa yhden takia mutta yhden ei pidä joustaa muiden takia?

Täällä on kyllä väärinymmärtämisen kokoontumisajot. Kuka on mielestäsi ollut kieltämässä, ettei kukaan saisi tehdä isälleen korttia?

Tässä keskustelussa on todella moni ollut sitä mieltä, että isän- ja äitienpäiväkorttien askartelu pitäisi lopettaa päiväkodeissa ja kouluissa kokonaan, koska kaikilla ei ole isää tai äitiä, tai isää tai äitiä, jolle lapsi haluaisi sen kortin tehdä.

Niin mikä pakko niitä on siellä askarrella? Miksi ei kotona voi askarrella?

Selitetty moneen kertaan.

Kerrataan nyt vielä. Joillakin ei ole kotona saksia eikä liimaa eikä kiinnostusta sellaisten ostamiseen, ja lisäksi ovat kaksivuotiaat totaaliyhäri-isien lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen melkein joka perheestä kaatui isä tai joku sukulaismies. Perheet ponnistelivat eteenpäin yhdessä  ruikuttamatta, tätä maata rakentaen. Moni nuori leski jäi miestään kaipaamaan ja moni äiti itkemään poikieaan. Kaikki eivät suinkaan lähteneet Norjasta siittiöitä hakemaan.

Mitä yrität tällä sanoa? Että lapsettoman pysykööt lapsettomina, koska sodan jälkeen ei ollut hedelmöityshoitoja?

Kuka täällä nyt oikein pahoittaa mieltään?

Entä saako käyttää ehkäisyä? Suuret ikäluokat syntyivät paljolti ehkäisyn puutteen vuoksi, ei siksi että vanhemmat olisivat halunneet lapsen vuoden välein miehityksen uhan alla ja monin paikoin nälästä kärsien.

Niinhän sitä puutteellisella historiantuntemuksella voisi herkästi luulla, totuus on kuitenkin monitahoisempi.

Kun yhteiskunnassa ei ollut eläkejärjestelmiä niin lapset olivat vanhuuden turva ja korvaamaton apu maataloudelle. Työt olivat raskaita ja ei ollut kotihoitoa tai jos oli niin se oli tavallisen kansan ulottumattomissa eli siinä vaiheessa, kun oma kunto ei enää riittänyt niin toimeentulosi ja elämässä selviämisesi oli omien lastesi varassa. Oli olemassa vaivaistaloja ja ne eivät olleet mukavia paikkoja. Oma 1909 syntynyt mummoni uskoi loppuun asti, että nykyiset vanhainkodit olivat samanlaisia paikkoja kuin ne mitä hän oli omassa lapsuudessaan nähnyt/kuullut.

Lapsia tehtiin paljon myös siksi, että lapsikuolleisuus oli suurta. Menneisyydessä oli hyvin normaalia, että perheestä kuoli lapsia, esim. kurkkumätään. Esim. Oma tätini oli lähellä menehtyä siihen, kun kielloista huolimatta oli mennyt katsomaan kurkkumätään kuollutta koulukaveriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kertoo siitä, että lapsia kääritään pumpuliin. Ei kerrota, että elämä voi olla joskus raakaa. Kaikista pidetään huolta ja kaikki ovat tärkeitä sellaisena kuin ovat. Voihan sen korin tehdä tärkeimmälle aikuiselle, joka lapsella on. Ehkä myös koiralle tai kilpikonnalle.

tai askartelee ihan mitä vaan! Mielensäpahoittajat tekevät kaikesta vaikeaa ja raskasta!

Niin. Meidän lastemme opettaja sanoi, että kortin voi tehdä isälle tai kenelle tahansa, ja toi vielä muutaman erilaisen mallikortin antamaan ideoita. Mutta tätäkin alapeukutettiin. Ilmeisesti sitä kenelle tahansa tehtyä korttia täytyy kutsua isänpäiväkortiksi, tai muuten taas heteromiestä sorretaan.

Meitä on niin paljon jotka eivät saaneet minttujäätelöä pienenä ja varmasti heitä on nykyäänkin. 

Mielestäni tasa-arvon vuoksi ko jäätelömaku on poistettava valikoimasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan jälkeen melkein joka perheestä kaatui isä tai joku sukulaismies. Perheet ponnistelivat eteenpäin yhdessä  ruikuttamatta, tätä maata rakentaen. Moni nuori leski jäi miestään kaipaamaan ja moni äiti itkemään poikieaan. Kaikki eivät suinkaan lähteneet Norjasta siittiöitä hakemaan.

Mitä yrität tällä sanoa? Että lapsettoman pysykööt lapsettomina, koska sodan jälkeen ei ollut hedelmöityshoitoja?

Kuka täällä nyt oikein pahoittaa mieltään?

Entä saako käyttää ehkäisyä? Suuret ikäluokat syntyivät paljolti ehkäisyn puutteen vuoksi, ei siksi että vanhemmat olisivat halunneet lapsen vuoden välein miehityksen uhan alla ja monin paikoin nälästä kärsien.

Niinhän sitä puutteellisella historiantuntemuksella voisi herkästi luulla, totuus on kuitenkin monitahoisempi.

Kun yhteiskunnassa ei ollut eläkejärjestelmiä niin lapset olivat vanhuuden turva ja korvaamaton apu maataloudelle. Työt olivat raskaita ja ei ollut kotihoitoa tai jos oli niin se oli tavallisen kansan ulottumattomissa eli siinä vaiheessa, kun oma kunto ei enää riittänyt niin toimeentulosi ja elämässä selviämisesi oli omien lastesi varassa. Oli olemassa vaivaistaloja ja ne eivät olleet mukavia paikkoja. Oma 1909 syntynyt mummoni uskoi loppuun asti, että nykyiset vanhainkodit olivat samanlaisia paikkoja kuin ne mitä hän oli omassa lapsuudessaan nähnyt/kuullut.

Lapsia tehtiin paljon myös siksi, että lapsikuolleisuus oli suurta. Menneisyydessä oli hyvin normaalia, että perheestä kuoli lapsia, esim. kurkkumätään. Esim. Oma tätini oli lähellä menehtyä siihen, kun kielloista huolimatta oli mennyt katsomaan kurkkumätään kuollutta koulukaveriaan.

Suuret ikäluokat saivat jo joitakin rokotuksia, joten tilanne lapsikuolleisuuden suhteen ei niin kauhean lohduton ollut. Onnettomuuksissa heitä kyllä meni todella paljon, kun lapset vahtivat lapsia.

Varsin naiivia ajatella, että koko tuo lapsipaljous olisi ollut toivottu. Enemmänkin elämä oli sinnittelyä ja selviytymistä, ja ehkä seksi oli jonkinlainen vastavoima sodan arkipäiväistämälle kuolemalle. Monihan meni naimisiin sota-aikana lähes hetken mielijohteesta, kun oli sellainen maailmanlopun meininki.

Ihme pohjois-korea meininkiä alkaa olemaan tarhoissakin. Kaikki kiva ja värikäs tekeminen kielletään, kohta kaikille pakotetaan varmaan joku samanlainen univormukin.