Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa
Kannatan monimuotoisuutta mutta ottaa aivoon se, että pitäisi toimia vähemmistön diktatuurin mukaan joka asiassa! Jos luokalla kahdella ei ole isää tai neljällä on isäpuoli, on kaikkien muiden luovuttava kortin teosta. Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne.
Kommentit (817)
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissa luovuttiin myös äitienpäivän muistamisesta tasapuolisuuden nimissä.
Joskus voisi tässä myös miettiä niitä yksinäisiä pienten lasten isiä ja äitejä, joille lapsen päiväkodissa tekemä kortti on ainoa muistaminen näinä päivinä. Yksinhuoltaja äidille tai isälle ei kukaan tuo aamiaista sänkyyn tai osta kukkia tai kakkua. Joskus se lapsen päiväkodissa askartelema kortti voi olla todella merkityksellinen.
Tämä on minusta tärkeä näkökulma. Meilläkin, vaikka perheessä on kaksi aikuista, on ruuhkavuosiarki aika kuormittavaa. Kyllä siinä se, että joku kolmas hyväntahtoinen aikuinen on jo askarrellut sen kortin, merkitsee paljon. Lapset ovat lisäksi päiväkodissa jossa puhutaan muuta kieltä kuin heidän äidinkieltään, niin on hienoa että he oppivat paikallista tapakulttuuria myös tämän korttiaskartelun myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarista pitää sitten myös lopettaa kaikki jouluun liittyvät jutut ja mainokset kokonaan. Miksikö? No, sehän on kristinuskoon kuuluvaa hapatusta ja kaikki muunuskoiset loukkaantuvat siitä Suomessa.
Stokka on jo ehtinyt.
Enää ei ole jouluikkunaa, nykyään on satuikkuna.
Sana joulu voi loukata joitakuita😆
No Stockalla on kyllä joulupuodit, joten ei ne joulu-sanasta ole luopuneet.
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolitettu ja biologinen vanhemmuuden korostaminen ja normittaminen on ihan pelletouhua, eiköhän yksi yhteinen läheisen päivä riitä, niin loppuu tämä lasten turha satuttaminen.
Happy kwanzaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarista pitää sitten myös lopettaa kaikki jouluun liittyvät jutut ja mainokset kokonaan. Miksikö? No, sehän on kristinuskoon kuuluvaa hapatusta ja kaikki muunuskoiset loukkaantuvat siitä Suomessa.
Stokka on jo ehtinyt.
Enää ei ole jouluikkunaa, nykyään on satuikkuna.
Sana joulu voi loukata joitakuita😆
Minua on loukannut aina lumen väri joka sortaa päivettyneitä. Miksi ei ole mustaa ja ruskeaa lunta. Onneksi on sentää mustaa jäätä.
Vierailija kirjoitti:
Tasan ei mee nallekarkit, ei edes niiden osalta, jotka kuuluvat päällisin puolin valtavirtaan / enemmistöön. Kaikesta voi tehdä ongelman tai olla tekemättä.
On hyvä, että lapsi tiedostaa alusta asti, että suurimmalla osalla on isä perheessä/elämässä/elossa/kuvioissa, vaikka itseltä vastaava puuttuisikin. Tai äiti, isovanhemmat tms.
Ei isänpäivän vieton pitäisi olla keneltäkään pois. Isättömät tai miehettömät taloudet voivat keksiä oman perinteensä tälle hyvin epämiellyttävälle ja vaikealle päivälle.
Lasteni mielestä nämä kortintekohetket koulussa ja omatoimisesti myös kotona ovat tärkeitä ja kivoja.
Tottahan toki se lapsen mielestä on tärkeää ja kivaa, hänellä on se isä, jolle kortti tehdä, näin oletan. Tämä lapsi tuskin osaa ajatella asiaa kaverinsa näkökulmasta, jolla ei ehkä isää ole tai suhde vaikea (esim. väkivaltaa, jne.). Eikä ole lapsen tehtävä asiaa miettiäkään, samalla on aikuisen tehtävä estää tuottamasta turhaa tuskaa ja ulkopuolisuutta lapselle. Mutta kun itsekkäät ydinperhe-vanhemmat haluavat tämän korttiperinteen pitää. Kyllä sun lapsesi olisi varmaan yhtä onnellinen, jos kortin tekisi esim. läheisen päivänä, jolloin se isätönkin tarhakaveri olisi täysimääräisesti mukana.
Mielestäni pitäisi niille keksiä kouluissa korvaavaa päivä jotka ei halua juhlia isän/äitienpäivää joillekin aiheuttaa vaan pahaa mieltä ja surua jos vaikka isä/äiti kuollut tai ei kuvioissa mukana tai sit kuten mullakin isä ei ole koskaan ollut niinkuin isän olisi kuulunut olla välittävä, huolehtiva ja rakastava, kidutusta tuo on joillekin aikuisille saatikka lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Omasta päiväkotiajasta on jo tovi, mutta silloin sai ainakin askarrella millaisen kortin halusi ja isänpäiväkortti vain yksi vaihtoehdoista. Jotkut isällisetkin teki muun kuin isänpäiväkortin. Ei se ollut mikään iso juttu, jos joku ei tehnyt isänpäiväkorttia.
Näin toimitaan järkipaikoissa. Kauniita kortteja voi askarrella vaikka kenelle ja kyse on silloin täysin vaka- toiminnasta eli käden taidot jne. Jotkut aikuiset ei tässäkään asiassa osaa olla aikuisia vaan tekevät itse ongelman. Lapsille asia ei ole ongelma, jos siitä ei väkisin tehdä sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Tasan ei mee nallekarkit, ei edes niiden osalta, jotka kuuluvat päällisin puolin valtavirtaan / enemmistöön. Kaikesta voi tehdä ongelman tai olla tekemättä.
On hyvä, että lapsi tiedostaa alusta asti, että suurimmalla osalla on isä perheessä/elämässä/elossa/kuvioissa, vaikka itseltä vastaava puuttuisikin. Tai äiti, isovanhemmat tms.
Ei isänpäivän vieton pitäisi olla keneltäkään pois. Isättömät tai miehettömät taloudet voivat keksiä oman perinteensä tälle hyvin epämiellyttävälle ja vaikealle päivälle.
Lasteni mielestä nämä kortintekohetket koulussa ja omatoimisesti myös kotona ovat tärkeitä ja kivoja.
Joo vähän sama kun kyselyt koulussa kesän jälkeen, mitäs olet tehnyt. Joskus kirjoiteltiin, että ei saisi muut puhua matkoista kun muille voi tulla paha mieli. Mielestäni naurettavaa, vaikka lapsenikin aina välillä kuuluivat tuohon joukkoon, joilla ei ollut kerrottavana ulkomaanmatkasta.
Silloin kun oli oltu jossain muistutin kyllä: muista sit sanoa et oltiin xxx paikassa. Kerran lapsi sekoitti maiden nimet ja sanoi että olimme olleet Japanissa. Vielä hienompaa.
Mietin, voisiko ne kortit olla sellaisia, että voi tehdä jollekin läheiselle ja etsiä/miettiä siihen jonkin kivan ja sopivan sanoman henkilölle. Tämä ei nyt koske vain itsellisten äitien lapsia, vaan on myös nuoria leskiä joiden lapsilla ei ole isää. Lapsille tuo haava on monesti tuore ja kirvelevä. Aamupalalle täytyisi saada tulla kenen tahansa läheisen.
Jep. Kyllä yhteiskunnan on huomioitava mämä kaikki uniikit lumihiutaleet jälkikasvuineen, jotka yksin tai same sex -suhteessa muumimukeilevat lapsia. "Se on jokaisen oma asia. Ja oikeus. Mut kun MÄ haluuuun lapsen". Sitten pahoitetaan mieli, kun perinteitä ja kulttuuria ei noin vain hävitetäkään heidän mielitekojensa mukaan.
On ihan 100% FAKTA, että kaikilla kuitenkin on isä. Tai sukusolun lähde what ever. Vastuu on ensisijassa vanhemmilla kuinka mahdollinen "isättömyys" käsitellään. Älkööt syyllistäkö yhteiskuntaa omista valinnoistaan.
Lapsi oli saanut alkunsa lahjoitetusta sukusolusta ja isäänpäivänä tuli paha mieli. Syypää: ne muut, jotka juhlivat isää. Ei suinkaan vanhemmat, joiden asia olisi käydä tämä lapselle läpi.
Ja meilläkään ei ole ydinperhettä. Moni asia koulukulttuurissa rakentuu edelleen klassisen ydinperheen ideaalille. Niin mitä siitä? Oma osani on kasvattajana kertoa, miksi ihmiset tekevät monenlaisia ratkaisuja.
olenkin odottanut, koska yle ja hesari kieltävät koko isänpäivän valkoisilta heteromiehiltä
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolitettu ja biologinen vanhemmuuden korostaminen ja normittaminen on ihan pelletouhua, eiköhän yksi yhteinen läheisen päivä riitä, niin loppuu tämä lasten turha satuttaminen.
Mitä jos on orpo ja lastenkodissa?
Eikö muka ääripäiden välillä ole vaihtoehtoja? Mielestäni lasten äidit voisi pyytää opettajalta, ettei luokassa tehdä isänpäiväkortteja, jos siihen on joku erityinen syy (esim. lapsen isä on kuollutt hiljattain tai katkaissut välit lapseensa, joka ottaa asian todella raskaasti). Muussa tapauksessa isättömät lapset voi askarrella muita kortteja.
Ihan turhaa pahoittaa mielensä tuollaisesta etenkin kun enemmistö lapsista varmaan haluaa niitä isänpäiväkortteja tehdä. Jos isää ei ole niin sen voi tehdä jollekin muulle läheiselle miehelle tai vaikka äidille. Ala-asteella luokallani oli lastenkodissa asuva poika, joka teki äitienpäivänä kortin tämän lastenkodin työntekijälle eikä sitä kukaan sen kummemmin ihmetellyt.
Seiska on nykyään ihan yhtä laadukas julkaisu kuin Hesarikin. Wokea ja vihervasemmiston unelmahöttöä tarjoaa noista onneksi vain toinen.
Onneksi lapseni koulussa tehtiin ne isäinpäivälahjat. Näytti tytölle olevan varsin tärkeä asia. Tämä tämän päivän öyhötys ei paljoa taistolaisuudesta eroa. Toivottavasti kohtalo sillä on täysin sama.
ps. hauskaa isäinpäivää!
Tämähän se naurettavuus on, että aina on ollut isättömiä ja jopa äidittömiä lapsia. Kortti on tehty mummolle, papalle, enolle, kummille tai kenelle on halunnut. Nykyaikana se on jotenkin ongelmallista ja paha mieli. Ongelma siksi, että aikuiset ovat päättäneet tehdä siitä ongelman.
Ymmärrän miksi isänpäivä on monille tärkeä mut mua ei ois henkilökohtaisesti haitannut.
Nää tilanteet oli mulle lapsena vaikeita kun isä hylkäsi meidät kun olin pieni ja ainoa isoisä kuoli kun olin vasta täyttänyt 4. Isän isäni kuoli ennen syntymääni.
Muistan ala-asteella myös miten ystävälle oli vaikeaa äitienpäiväjutut kun hänen äitinsä kuoli yllättäen ja isovanhempiakaan ei ollut. Halusi vieläpä pitää salassa muilta kuin parhailta kavereiltaan äitinsä kuoleman joten teki sitten kortteja ei-kellekään.