Puoliso ei halua mitään lemmikkiä taloon
Minulla on joskus ollut koira. Olen aina ajatellut, että hankkisin uudelleen koiran tai kissan. Nyt 7 vuotta uusperhe-elämää ja muutamana vuotena olen puhunut josko tulisi lemmikki taloon. Miehen sana on ehdoton Ei. Niin onko se nyt vaan niin, että hautaan toiveeni loppuelämäksi. Sanoin kyllä miehelle, että onhan meitä 4 hlöä perheessä, niin yksikö sen asian päättää.. mies kyllä tykkää eläimistä, ainakin sanoo niin. Kai olisi pitänyt tällaisetkin toiveet keskustella etukäteen.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiranaiset ovat pahimmasta päästä. Never again.
Samoin. Kyllä koira on selvä red flag mihinkään seurusteluun, niin en enää viitsi edes tavata ensimmäistäkään kertaa.
Mulle taas on red flag, jos suhtautuu eläimiin noin vihamielisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sille koiralle parempi, että kaikki tykkäisivät siitä.
Taidat inhimillistää. Koiran luontaiseen käyttäytymiseen ei kuulu että kaikki lauman jäsenet tykkäisivät toisistaan. Koiralaumassa on selvä hierarkia, jossa hierarkiassa ylemmät eivät mielistele alempia. Pieni koira jota kaikki mieliskelevät joutuu ahdistavaan tilanteeseen koska mielistelyn myötä se luontaisesti kokee olevansa myös vastuussa lauman turvallisuudesta. Tämä on yleisin syy rajattomasti hemmoteltujen pikkukoirien häiriökäyttäytymiseen ja räksyttämiseen. Koira joka kokee olonsa turvalliseksi laumansa johtajien suojassa ei koe tarvetta räksyttämiseen, eivätkä koiralauman johtajakoirat sitä hyväksykään.
Ei kai se, että tykkää koirasta, tarkoita sitä, että sitä mitenkään mielistelisi. Voi samanaikaisesti tykätä koirasta ja osata kouluttaa sen asianmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillekään mies ei halua koiraa tai mitään muutakaan lemmikkiä, koska hän ei kestäisi sitä kun rakas lemmikki vanhenee ja kuolee. Sanoi, että voisi ottaa sellaisen lemmikin, joka varmuudella eläisi pidempään kuin hän.
Kuulostaa vähän oudolta tai ehkä tekosyyltä. Miten sitten pystyy mihinkään kiintymyssuhteeseen, jos menettäminen on noin iso asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillekään mies ei halua koiraa tai mitään muutakaan lemmikkiä, koska hän ei kestäisi sitä kun rakas lemmikki vanhenee ja kuolee. Sanoi, että voisi ottaa sellaisen lemmikin, joka varmuudella eläisi pidempään kuin hän.
Kuulostaa vähän oudolta tai ehkä tekosyyltä. Miten sitten pystyy mihinkään kiintymyssuhteeseen, jos menettäminen on noin iso asia?
Ei minustakaan ole normaalia, että haluaisi kuolla ennen rakasta lemmikkiään.
Meillä sama tilanne. Kun lapset muuttivat pois kotoa, aloin puhua ukolle koiran hankkimisesta. Ukko keksi aina tekosyitä, miksei nyt tässä vaiheessa voi hankkia koiraa. Lopulta sitten sanoi, että hän ei halua koskaan koiraa, ja syy on kuulemma niin henkilökohtainen ettei hän voi kertoa sitä edes minulle koskaan. Asiasta ei voida siis edes keskustella.
Jos katsotte kuka räntäpaskassa sen koiran kanssa ulkoilee, niin tajuatte miksi mies ei halua koiraa.
Nimimerkillä: kokemusta on.
Perskärpästen kaipuuta esiintyy vain narsisteilla. Mies ei ole narsisti, mutta joku toinen on.
Lemmikin hankkimisen pitää olla yhteinen päätös. Minkäänlainen painostus, kiristys ja uhkailu tai sääli ja syyllistäminen, uhriutuminen ym ei kuulu normaaliin parisuhteeseen edes siksi, että saisi puolison mielipiteen muutettua.
Minulla on ollut koiria. Ne olivat ihan kivoja. Minulle ei enää koskaan tule mitään lemmikkiä. Onneksi puolisoni on samaa mieltä. Jos hän muuttaisi mielensä, voisi valita minut tai koiran.
Ja mikä on syy, etten halua koiraa: se, että en halua koiraa.
Ei jaksa kuunnella sitä itkua kun on kiire, stressi ja karvoja joka paikassa.
Mitä ottaa itselleen työmaata jos ei jaksa. Aikuinen ihminen kantaa itse vastuunsa.
AP:llä viisas mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse puhuin miestä ympäri viisi vuotta ennen kuin suostui. Nyt mies ja koira ovat parhaita kavereita ja mies tekee koiran kanssa vaikka mitä. Tuttavapiirissä on useampikin näitä miehiä, jotka ovat vastustaneet koiraa pitkään, mutta sen tullessa taloon ovat olleet enemmän innoissaan kuin ne koiraa alunperin halunneet.
Tuttavapiirissäni on perhe, jossa ei mennyt yhtä hyvin. Nainen halusi koiran, joku spanieli eli ei ihan pieni ja mies suhtautuu siihen kuin sitä ei olisi. Etäpäivinä ei päästä koiraa ulos pissalle, naisen on tultava ruokatunnillaan käymään kotona tätä varten, jos tietää, että työpäivän jälkeen on menoja. Mies ei siivoa mitään koiran sotkuja, kerran koira söi eteisestä kolmet kengät eikä mies edes yrittänyt estää, kunhan totesi, että ei ole hänen koiransa. Mies ei halua koiraa mökille mukaan, joten jos vaimo haluaa mukaan (koirineen), pitää heidän tulla toisella autolla.
Kauhea mies. En kyllä tiedä miksi tuo mies on edes suostunut koiraan millään tasolla, jos on noin vihamielinen sitä kohtaan. Harkitsisin omaa parisuhdettakin tuollaisen kanssa, koska vaikuttaa siltä, että joku empatiakyky puuttuu kokonaan.
Vaikka meillä mies ja koira ovat hyvät kaverit, on minulla silti päävastuu edelleen ja herään viikonloppuisin aikaisin pissattamaan koiraa ja pidän huolen rokotuksista ja madotuksesta jne.. Mutta kyllä mies hoitaa koiraa silloin, kun minä olen jossain (todella harvoin).
Avioliitossa tehdään kompromisseja. Kai se nyt on itsestään selvää että mies on sulle tärkeämpi kuin lemmikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sille koiralle parempi, että kaikki tykkäisivät siitä.
Taidat inhimillistää. Koiran luontaiseen käyttäytymiseen ei kuulu että kaikki lauman jäsenet tykkäisivät toisistaan. Koiralaumassa on selvä hierarkia, jossa hierarkiassa ylemmät eivät mielistele alempia. Pieni koira jota kaikki mieliskelevät joutuu ahdistavaan tilanteeseen koska mielistelyn myötä se luontaisesti kokee olevansa myös vastuussa lauman turvallisuudesta. Tämä on yleisin syy rajattomasti hemmoteltujen pikkukoirien häiriökäyttäytymiseen ja räksyttämiseen. Koira joka kokee olonsa turvalliseksi laumansa johtajien suojassa ei koe tarvetta räksyttämiseen, eivätkä koiralauman johtajakoirat sitä hyväksykään.
Sudetkaan eivät elä luonnossa laumoina, vaan ydinperheinä. Eläintarhassa tai vastaavassa sudet voivat elää laumassa olosuhteiden pakosta.
No aika itsekäs. Minä taas toivon, että lemmikki kuolisi ennen minua varsinkin, jos on minuun syvästi kiintynyt kuin nykyinen koirani. En missään nimessä haluaisi kuolla koiraani ennen, jotta sille pitäisi etsiä uusi koti. Jos en kuole ennenaikojaan johonkin sairauteen, niin näin ei pitäisi käydä.