Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei halua mitään lemmikkiä taloon
12.11.2022 |
Minulla on joskus ollut koira. Olen aina ajatellut, että hankkisin uudelleen koiran tai kissan. Nyt 7 vuotta uusperhe-elämää ja muutamana vuotena olen puhunut josko tulisi lemmikki taloon. Miehen sana on ehdoton Ei. Niin onko se nyt vaan niin, että hautaan toiveeni loppuelämäksi. Sanoin kyllä miehelle, että onhan meitä 4 hlöä perheessä, niin yksikö sen asian päättää.. mies kyllä tykkää eläimistä, ainakin sanoo niin. Kai olisi pitänyt tällaisetkin toiveet keskustella etukäteen.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Koiranaiset ovat pahimmasta päästä. Never again.
Samoin. Kyllä koira on selvä red flag mihinkään seurusteluun, niin en enää viitsi edes tavata ensimmäistäkään kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse puhuin miestä ympäri viisi vuotta ennen kuin suostui. Nyt mies ja koira ovat parhaita kavereita ja mies tekee koiran kanssa vaikka mitä. Tuttavapiirissä on useampikin näitä miehiä, jotka ovat vastustaneet koiraa pitkään, mutta sen tullessa taloon ovat olleet enemmän innoissaan kuin ne koiraa alunperin halunneet.
Perheen yhteinen koira on melko eri asia kuin ns koiranaisen elämänsisältökoira.
Osta hevonen, poni, alpakka, pari lammasta tai kanoja, niin ei tarvitse tuoda lemmikkiä kotiin vaan voit hoitaa ne toisaalla.
Samallailla mun vanhemmat sanoivat että, "tähän taloon ei tule koiraa" ja "meille ei tule koiraa jne... ennestään meillä on kaksi kissaa (paitsi toinen kuoli tänä kesänä...) Mutta neljä vuotta sitten vanhempani myöntyivät yhteen koiraan, jonka päätin, että se olisi sekarotuinen ja keskikokoinen poika koira, ja nykyään vanhempani ovat ihan kiinni meidän perheen koirassa, lässyttävät sille, ostavat herkkuja (välillä mun pitää kieltää niitä ettei koira liho...), lellivät, leikkivät, eivätkä ole katuneet koiran ostoa ollenkaan. xD
Vierailija kirjoitti:
Onko hällä perusteita kannalleen?
Varmaan joutuisi olemaan pääasiallinen ulkoiluttaja ja koiran hoitaja, siksi ei halua koiraa. Koirasta tulee heti yhteinen ja. miehen vastuu koirasta tuppaa kasvamaan, vaikka hankittaessa koiran ostaja kertoo huolehtivansa yksin koirasta. Nimimerkillä kokemus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hällä perusteita kannalleen?
Millainen perustelu kelpaisi. Allergiat pois lukien?
En tiedä millainen kelpaisi, mutta tottakai kiinnostaisi kuulla ja ottaa huomioon siinä millainen kuva miehestä tulee
Älä heitä haaveitasi pois. Ota (rodultaan) sellainen koira, johon miehesikin ihastuu, ja josta lapsetkin (niin ymmärsin) pitävät. Yleensä pienikokoiset koirat on helpompia.
Jos on esim. allegia, niin sitten se pitää huomioida.
Kissojen kanssa on vielä helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sille koiralle parempi, että kaikki tykkäisivät siitä.
Taidat inhimillistää. Koiran luontaiseen käyttäytymiseen ei kuulu että kaikki lauman jäsenet tykkäisivät toisistaan. Koiralaumassa on selvä hierarkia, jossa hierarkiassa ylemmät eivät mielistele alempia. Pieni koira jota kaikki mieliskelevät joutuu ahdistavaan tilanteeseen koska mielistelyn myötä se luontaisesti kokee olevansa myös vastuussa lauman turvallisuudesta. Tämä on yleisin syy rajattomasti hemmoteltujen pikkukoirien häiriökäyttäytymiseen ja räksyttämiseen. Koira joka kokee olonsa turvalliseksi laumansa johtajien suojassa ei koe tarvetta räksyttämiseen, eivätkä koiralauman johtajakoirat sitä hyväksykään.
Vierailija kirjoitti:
Itse puhuin miestä ympäri viisi vuotta ennen kuin suostui. Nyt mies ja koira ovat parhaita kavereita ja mies tekee koiran kanssa vaikka mitä. Tuttavapiirissä on useampikin näitä miehiä, jotka ovat vastustaneet koiraa pitkään, mutta sen tullessa taloon ovat olleet enemmän innoissaan kuin ne koiraa alunperin halunneet.
Meilläkin mies sanoi, että koirat elävät sitten tarhassa, jos niitä otetaan. Kissat pääsivät sisälle. No, eipä ole koirat yöpyneet koskaan ulkona. Tarha löytyy, mutta ovat siellä vaan ne hetket, jos teemme ulkona jotain niille vaarallista (hitsaus/maalaus tmv.). Muuten ovat mukana joka hommassa ja aina sisällä, kun olemme itsekin...
Ja on karvaa ja hiekkaa. Enemmän mies kuitenkin sotkee, kuin koirat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiranaiset ovat pahimmasta päästä. Never again.
Pitikö päästä tännekin ulisemaan? Älä ota koiranaista thats that. En minäkään halua mitään salilla pullistelevaa Markkua vaivoikseni tai juoppoa hoidettavakseni. Tai metsämiestä verisine kamppeineen sotkemaan kotiani suolenpätkät kaulasta roikkuen.
Vierailija kirjoitti:
Älä heitä haaveitasi pois. Ota (rodultaan) sellainen koira, johon miehesikin ihastuu, ja josta lapsetkin (niin ymmärsin) pitävät. Yleensä pienikokoiset koirat on helpompia.
Jos on esim. allegia, niin sitten se pitää huomioida.
Kissojen kanssa on vielä helpompaa.
Kyllä etenkin sisäkissan kanssa pitää aktiivisesti leikkiä ja seurustella useampaan otteeseen päivän mittaan, jotta se pysyy tasapainoisena ja sosiaalisena. Sisäkissan opettaminen ulkoiluun valjaissa ja sen ulkoiluttaminen niin ettei se mourua ulos vie paljon aikaa. Työkissan eli navettakissan elämänkulku on toinen, niistä ei niin sosiaalisia tule eivätkä elä vanhoiksi kuten ulkokissat yleensäkään. Kissan itsenäinen ulkoilu on melko kyseenalaista nykyään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottais vaivoikseni miestä, joka sanoisi ehdottomasti ei lemmikkiasiaan. Mulla on aina ollut kissoja ja koiria. Koirien kanssa harrastan kaikenlaista, tänäänkin olin Jyväskylässä näyttelyssä. Mies ei juurikaan ole kiinnostunut koirista ja koirakisoista, mutta antaa mun harrastaa ja pitää eläimiä.
On hyvä, että puolisoilla on myös omia harrastuksia eikä ihan joka hetkeä tarvitse viettää toisen kanssa yhdessä. Ahdistaisi, jos mies saisi päättää, miten vapaani vietän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiranaiset ovat pahimmasta päästä. Never again.
Pitikö päästä tännekin ulisemaan? Älä ota koiranaista thats that. En minäkään halua mitään salilla pullistelevaa Markkua vaivoikseni tai juoppoa hoidettavakseni. Tai metsämiestä verisine kamppeineen sotkemaan kotiani suolenpätkät kaulasta roikkuen.
Tämän piti olla vauvapalsta, ennen vauvalla tarkoitettiin ihmisvauvaa. Yleensä vauvantekoon oli sekä isi että äiti. Koiraa siihen vauvapuuhaan ei ennen kaivattu lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jatkaisi suhdetta. Onneksi oma mies on oikea Cat Dad, yksi hänen hyvistä puolistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sille koiralle parempi, että kaikki tykkäisivät siitä.
Taidat inhimillistää. Koiran luontaiseen käyttäytymiseen ei kuulu että kaikki lauman jäsenet tykkäisivät toisistaan. Koiralaumassa on selvä hierarkia, jossa hierarkiassa ylemmät eivät mielistele alempia. Pieni koira jota kaikki mieliskelevät joutuu ahdistavaan tilanteeseen koska mielistelyn myötä se luontaisesti kokee olevansa myös vastuussa lauman turvallisuudesta. Tämä on yleisin syy rajattomasti hemmoteltujen pikkukoirien häiriökäyttäytymiseen ja räksyttämiseen. Koira joka kokee olonsa turvalliseksi laumansa johtajien suojassa ei koe tarvetta räksyttämiseen, eivätkä koiralauman johtajakoirat sitä hyväksykään.
No ei tarvitse mielistellä, mutta kyllä koira aistii tykätäänkö siitä vai ei. Tutun koira selvästi pelkää tutun tapailukumppania, kun vaistoaa ettei tämä välitä siitä. Onneksi eivät ole muuttamassa yhteen.
Huh, onneksi oma mies on yhtä mieltä kanssani, että meidän perheessä kuuluu olla koiria ja kissoja. Mieluiten vielä näin monikossa. Sen hän on kyllä sanonut, että hevosta ei meille oteta, mutta siitä olenkin suunnilleen yhtä mieltä hänen kanssaan. Liian kallis ja aikaa vievä lemmikki sellainen olisi. Lampaita sun muita en itsekään halua, kun aiemmin olen kahteen otteeseen asunut karjatilalla, joen tiedän hyvin, miten sitovaa eläinten pito olisi, on niitä sitten paljon tai vähän.
Itse en tykkää kissoista ja olisi kyllä kova paikka, jos puoliso sellaisen nyt haluaisi. Ensinnäkin en haluaisi, että kissa joutuu olemaan sisäkissa ja toisekseen niistä lähtee karvaa ja muutenkaan ne ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en tykkää kissoista ja olisi kyllä kova paikka, jos puoliso sellaisen nyt haluaisi. Ensinnäkin en haluaisi, että kissa joutuu olemaan sisäkissa ja toisekseen niistä lähtee karvaa ja muutenkaan ne ei miellytä.
Kissat ei miellytä, se on aivan totta.
Meillekään mies ei halua koiraa tai mitään muutakaan lemmikkiä, koska hän ei kestäisi sitä kun rakas lemmikki vanhenee ja kuolee. Sanoi, että voisi ottaa sellaisen lemmikin, joka varmuudella eläisi pidempään kuin hän.
Mun mies ei ole eläinihmisiä. Sille on aina pienen kriisin paikka kun mulla on joku elukka suunnitteilla. Itse ne lemmikkini hoidan ja niiden kulut maksan, mieheltä en odota minkäänlaista osallistumista. Mutta kuinka ollakaan, mies löhöää nytkin toisella sohvalla koira sylissään ja kissa käsinojalla siinä vieressä, eikä tunnu haittaavan yhtään.