Seksuaalinen halukkuus ja haluttomuus

Pohdintani on enemmän retoriikkaa kuin kysymys. Toiveissa olisi hyvää keskustelua. Jos koet, ettet kykene antamaan keskusteluaiheelle lisäarvoa, ole kiltti ja jätä kommentoimatta.

Olen 36-vuotias perheellinen mies. Teen kahta hyvin erinlaista työtä, mutten silti ole paljoa pois kotoa. Osallistun tasapuolisesti kodin-ja lastenhoitoon, asia joka on hyvä mainita tässä yhteydessä. Edelle mainittujen lisäksi huomioin ja arvostan avopuolisoani ihan luontaisena asiana. En ole koskaan haukkunut tai arvostellut häntä mistään. Riitelemme harvoin joistain asioista, koska molemmat myös haluavat pitää päänsä tietyissä asioissa, mutta päädymme hyvin useasti molempia miellyttävään kompromissiin. Riidoissa koen olevani kehittyneempi joissain asioissa, koska en hauku avopuolisoani, mutta minä olen välillä saanut nieleskellä haukkumasanoja ja kieltämättä ne on tuntunut pahalle. Kehun ja tuen avopuolisoani vilpittömästi ja kysyn häneltä usein törkeän kysymyksen "mitä sinulle kuuluu tänään." Jos mieltä painaa jokin, kuuntelen ja yritän ymmärtää, enkä vähättele hänen tunteitaan.

Harrastan urheilua aktiivisesti ja pidän itsestäni huolta, koen että olen tyytyväinen itseeni ja itsetuntoni on hyvä. Pidän hygieniastani huolta.

Kaiken edellä mainitun lisäksi olen kiinnostunut seksistä paljon ja olen todella seksuaalinen ihminen. Avopuolisoni ei enää ole. Hän oli ennen mutta lasten syntymisen jälkeen se muuttui, Klassikko. Ymmärrän, että elämä ja ihmiset muuttuu, enkä painosta avopuolisoani. Enemmän silti tuntuu, että ymmärrystäni käytetään hyväksi. Yritän silti aika ajoin tunnustella avopuolison kiinnostusta mutten vonkaamalla tai halventavilla fraaseilla, vaan kunnioittavasti. Jos pitäisin lukua, olisi pakkien määrä isoissa lukemissa, mutta en pidä. Olen siis lakannut yrittämästä, sammuttanut haluni ja vaatinut itseltäni haluttomuutta. Olen yrittänyt asiasta hänen kanssaan puhua, ei tuota tulosta. Silti tuntuu ettei todellista syytä kerrota, vaan sarja lukuisia selityksiä tulvahtaa päin kasvojani, jotka ovat joka kerta erejä.

Tuntuu pahalta, arvottomalta.

Mietin, että Näinkö tämä elämäni kuuluu mennä. Ymmärtää toisen haluttomuutta ja sammuttaa omat haluni. Tilaisuuksia pettämiselle on ollut lukuisia, mutten voisi tehdä toiselle niin.

Sanoin pariviikkoa sitten avopuolisolleni suoraan, etten voi elää näin. Tämä ei ole oikein. Sain hirveän huutoryöpyn, että olen helvetin itsekäs ja eikö elämässä ole muutakuin seksi. Onhan sitä, mutta seksi kuuluu myös elämääni. Hän osaa käyttää sanojaan kuin miekkaa. Vetoaa kilttiin puoleeni ja syyllistää haluistani. Välillä tunnen olevani kuin joku kiimoissaan kieriskelevä eläin, koska haluan. Tiedän, että en sitä ole, mutta ajoittain tälläinen tunne tulee.

Voimani ovat ehtyneet ja elämän ilo mennyt. Tunnen paljon halua, mutta olen tottunut sen sammuttamaan. Itkettää, tuntuu järkyttävän pahalta. Tässäkö elämäni nyt on. Muuten hyvää, mutta yksi tärkeä seikka puuttuu kokonaan. Onko minun tehtäväni elää vastoin tahtoani seksittömänä, jotta avopuolisoni saa elää kuten haluaa. Missä raja kulkee. Toisen kehosta ei voi päättää, tiedän sen, mutta omastani voin. Onko ero, enää ainoa ratkaisu. Vapaaseen suhdemuotoon avopuolisoni ei halua, enkä siihen voisi ketään pakottaa. Avopuolisoni on myös minun arvoihin seksi asioissa se oikea henkilö, en ole kenenkään kanssa kokenut niin suurta tunne yhteyttä seksissä ja kuinka se voimistaa hyvän olon tunnetta. Haluan seksissä tunneyhteyden ja toivon, että seksikumppanillani olisi se myös minuun. Ennen meillä oli näin. Enää ei ole mitään.