Lue keskustelun säännöt.
Seksuaalinen halukkuus ja haluttomuus
Lucas
11.11.2022 |
Pohdintani on enemmän retoriikkaa kuin kysymys. Toiveissa olisi hyvää keskustelua. Jos koet, ettet kykene antamaan keskusteluaiheelle lisäarvoa, ole kiltti ja jätä kommentoimatta.
Olen 36-vuotias perheellinen mies. Teen kahta hyvin erinlaista työtä, mutten silti ole paljoa pois kotoa. Osallistun tasapuolisesti kodin-ja lastenhoitoon, asia joka on hyvä mainita tässä yhteydessä. Edelle mainittujen lisäksi huomioin ja arvostan avopuolisoani ihan luontaisena asiana. En ole koskaan haukkunut tai arvostellut häntä mistään. Riitelemme harvoin joistain asioista, koska molemmat myös haluavat pitää päänsä tietyissä asioissa, mutta päädymme hyvin useasti molempia miellyttävään kompromissiin. Riidoissa koen olevani kehittyneempi joissain asioissa, koska en hauku avopuolisoani, mutta minä olen välillä saanut nieleskellä haukkumasanoja ja kieltämättä ne on tuntunut pahalle. Kehun ja tuen avopuolisoani vilpittömästi ja kysyn häneltä usein törkeän kysymyksen "mitä sinulle kuuluu tänään." Jos mieltä painaa jokin, kuuntelen ja yritän ymmärtää, enkä vähättele hänen tunteitaan.
Harrastan urheilua aktiivisesti ja pidän itsestäni huolta, koen että olen tyytyväinen itseeni ja itsetuntoni on hyvä. Pidän hygieniastani huolta.
Kaiken edellä mainitun lisäksi olen kiinnostunut seksistä paljon ja olen todella seksuaalinen ihminen. Avopuolisoni ei enää ole. Hän oli ennen mutta lasten syntymisen jälkeen se muuttui, Klassikko. Ymmärrän, että elämä ja ihmiset muuttuu, enkä painosta avopuolisoani. Enemmän silti tuntuu, että ymmärrystäni käytetään hyväksi. Yritän silti aika ajoin tunnustella avopuolison kiinnostusta mutten vonkaamalla tai halventavilla fraaseilla, vaan kunnioittavasti. Jos pitäisin lukua, olisi pakkien määrä isoissa lukemissa, mutta en pidä. Olen siis lakannut yrittämästä, sammuttanut haluni ja vaatinut itseltäni haluttomuutta. Olen yrittänyt asiasta hänen kanssaan puhua, ei tuota tulosta. Silti tuntuu ettei todellista syytä kerrota, vaan sarja lukuisia selityksiä tulvahtaa päin kasvojani, jotka ovat joka kerta erejä.
Tuntuu pahalta, arvottomalta.
Mietin, että Näinkö tämä elämäni kuuluu mennä. Ymmärtää toisen haluttomuutta ja sammuttaa omat haluni. Tilaisuuksia pettämiselle on ollut lukuisia, mutten voisi tehdä toiselle niin.
Sanoin pariviikkoa sitten avopuolisolleni suoraan, etten voi elää näin. Tämä ei ole oikein. Sain hirveän huutoryöpyn, että olen helvetin itsekäs ja eikö elämässä ole muutakuin seksi. Onhan sitä, mutta seksi kuuluu myös elämääni. Hän osaa käyttää sanojaan kuin miekkaa. Vetoaa kilttiin puoleeni ja syyllistää haluistani. Välillä tunnen olevani kuin joku kiimoissaan kieriskelevä eläin, koska haluan. Tiedän, että en sitä ole, mutta ajoittain tälläinen tunne tulee.
Voimani ovat ehtyneet ja elämän ilo mennyt. Tunnen paljon halua, mutta olen tottunut sen sammuttamaan. Itkettää, tuntuu järkyttävän pahalta. Tässäkö elämäni nyt on. Muuten hyvää, mutta yksi tärkeä seikka puuttuu kokonaan. Onko minun tehtäväni elää vastoin tahtoani seksittömänä, jotta avopuolisoni saa elää kuten haluaa. Missä raja kulkee. Toisen kehosta ei voi päättää, tiedän sen, mutta omastani voin. Onko ero, enää ainoa ratkaisu. Vapaaseen suhdemuotoon avopuolisoni ei halua, enkä siihen voisi ketään pakottaa. Avopuolisoni on myös minun arvoihin seksi asioissa se oikea henkilö, en ole kenenkään kanssa kokenut niin suurta tunne yhteyttä seksissä ja kuinka se voimistaa hyvän olon tunnetta. Haluan seksissä tunneyhteyden ja toivon, että seksikumppanillani olisi se myös minuun. Ennen meillä oli näin. Enää ei ole mitään.
Kommentit (63)
Lucas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lucas kirjoitti:
Kiitos muillekin vastauksista ja keskusteluun osallistumisesta. Vertaistuki asiassa kuin asiassa on tehokasta, antaa toivoa ja luo perspektiiviä.
Ihmissuhteet voi olla kimurantteja ja sellaisissa jotka muuttuu yksipuoleisiksi, alkaa väistämättä ajatella omaa parastaan. Minun mielestäni se on tervettä itsekkyyttä ja itsesuojeluvaistoa toimia näin. Toinen osapuoli voi juurikin tarttua tähän ja alkaa syyttämään vääränlaiseksi itsekkyydeksi.
Kunpa me ihmiset oppisimme keskustelemaan reilusti, mutta ajoittaiseen epätoivoon tässäkin luisuu väistämättä.
Kun on varhaisessa iässä nähnyt myrkyllisen parisuhteen mallin, niin kieltämättä tässä on itsekkin sellaisiin ajautunut. Niistä irti päässyt viime hetkellä, ennenkuin hukkuu. Tässä suhteessa ei niitä asioita esille noussut aluksi, vaan vasta kun lapset oli tehty, talot hommattu ja muutenkin elämä piti olla kondiksessa.
Muutama vuosi tässä on jo menty näin ja pisin jakso ilman seksiä on ollut yli vuoden, vaikka ajan laskeminen on vain itsensä kiusaamista. Sinäkin aikana keskusteltiin ja kysyin,että "kerro rakas ihminen minulle mistä sinä pidät läheisyydessä johon myös seksi kuuluu." Kertoi, että haluaisi olla alasti, ihot vastakkain ilman, että johtaisi seksiin. Tilaisuus tämän ehdottamiselle tuli ja siirryimme vuoteeseen. Silitin käsivartta ja kylkikaarta, mutta siitä sain huomautuksen,"ei tarvitse sivellä." Selvä, ei sivelyä. Sitten olimme pitkän tovin vain paikoillaan. Lopuksi yritin antaa suukon, johon sain vastauksen, että "etkö saatana osaa olla tekemättä mitään ja pitikö tämäkin pilata." Olen pahoillani, en tiennyt, että tälle on näin tiukat säännöt. Sen jälkeen ei sitäkään ole tehty. Tämä esimerkki oli vain yksi, niistä lukuisista miten tilanteet menee. Olen nyt kohta vuoden nukkunut sohvalla, koska saatan unissaan alkaa haluamaan ja hän ei sitä kestä.
Sitten kun on taustalla täysin vihkoon menneitä parisuhteita, niin jotenkin tuntuu tämän suhteen eteen taistelevan entistä enemmän vaikka samalla meinaan hukata seksuaalisuuteni kokonaan. Miettikää, kerran mietin jopa sellaista, että jos käyn vieraissa niin harrastan seksiä miehen tai shemalen kanssa, ettei se olisi varmaan niin paha pettämisasia, vaikka kyllähän minä sen tiiän, että ei sillä sukupuolella ole mitään väliä kuinka pahalta se voisi toisesta tuntua jos paljastuisi. Edellä mainittu kertoo vain, kuinka hemmetin epätoivoiseksi ihminen voi mennä. En ole koskaan aiemmin tuntenut vetoa samaan sukupuoleen, tai muun sukupuolisiin (tässä tapauksessa shemale).
Tiedän, kuinka yksinkertaista asioista tässä on lopulta kysymys. Tulla nähdyksi, huomioiduksi, saada läheisyyttä ja hellyyttä, harrastaa tunneyhteydellistä seksiä, olla lähekkäin ja antaa edellä mainittuja toiselle kenestä välittää.
Tsemppiä muillekin jotka kenties painii samojen asioiden äärellä!
Paljon samoja asioita ja tuntemuksia kuin vuosia sitten oman parisuhteeni loppumetreillä. Loppumetreillä on myöskin tuo AP:n suhde, kysymys kuuluu vain että koska hän tohtii sen selvän asian itselleen tunnustaa.
Ei tuossa auta minkään valtakunnan terapiat enää,kun on tuohon tilanteeseen asti mennyt.
Eropaperit taipaleelle. Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä.
Olen minä sen jo osittain tunnustanutkin, mutta jotain hemmettiä tässä vielä epäröi ja se on todella ärsyttävä tunne. Kiitos viestistäsi! Menikö elämäsi parempaan suuntaan kun piinaava suhde päättyi? Epäilisin, että tilanne parani.
Kyllä elämä parani. Parisuhde oli varsin pitkä, hyvän matkaa yli kaksikymmentä vuotta joista hieman vajaat kaksikymmentä naimisissa. Taloudellisessa mielessä ero oli huono ratkaisu, meillä ei ollut avioehtoa, ja sen kyllä tunsin nahoissani ja lompakossa. Vieläkin ositus-lainoja makselen. Sen sijaan elämisen laatu parani, suhteessa ollessa ei itse tajuakaan kuinka henkisesti alamaissa oikeastaan onkaan. Naimisissaoloni loppuvuosina tunsin kertakaikkista yksinäisyyttä vaikka silloin oli ns. ydinperhe, vastaavaa yksinäisyyttä ei enää ole ollut vaikka elän nyt sinkkuna.
Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt erota jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lucas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lucas kirjoitti:
Kiitos muillekin vastauksista ja keskusteluun osallistumisesta. Vertaistuki asiassa kuin asiassa on tehokasta, antaa toivoa ja luo perspektiiviä.
Ihmissuhteet voi olla kimurantteja ja sellaisissa jotka muuttuu yksipuoleisiksi, alkaa väistämättä ajatella omaa parastaan. Minun mielestäni se on tervettä itsekkyyttä ja itsesuojeluvaistoa toimia näin. Toinen osapuoli voi juurikin tarttua tähän ja alkaa syyttämään vääränlaiseksi itsekkyydeksi.
Kunpa me ihmiset oppisimme keskustelemaan reilusti, mutta ajoittaiseen epätoivoon tässäkin luisuu väistämättä.
Kun on varhaisessa iässä nähnyt myrkyllisen parisuhteen mallin, niin kieltämättä tässä on itsekkin sellaisiin ajautunut. Niistä irti päässyt viime hetkellä, ennenkuin hukkuu. Tässä suhteessa ei niitä asioita esille noussut aluksi, vaan vasta kun lapset oli tehty, talot hommattu ja muutenkin elämä piti olla kondiksessa.
Muutama vuosi tässä on jo menty näin ja pisin jakso ilman seksiä on ollut yli vuoden, vaikka ajan laskeminen on vain itsensä kiusaamista. Sinäkin aikana keskusteltiin ja kysyin,että "kerro rakas ihminen minulle mistä sinä pidät läheisyydessä johon myös seksi kuuluu." Kertoi, että haluaisi olla alasti, ihot vastakkain ilman, että johtaisi seksiin. Tilaisuus tämän ehdottamiselle tuli ja siirryimme vuoteeseen. Silitin käsivartta ja kylkikaarta, mutta siitä sain huomautuksen,"ei tarvitse sivellä." Selvä, ei sivelyä. Sitten olimme pitkän tovin vain paikoillaan. Lopuksi yritin antaa suukon, johon sain vastauksen, että "etkö saatana osaa olla tekemättä mitään ja pitikö tämäkin pilata." Olen pahoillani, en tiennyt, että tälle on näin tiukat säännöt. Sen jälkeen ei sitäkään ole tehty. Tämä esimerkki oli vain yksi, niistä lukuisista miten tilanteet menee. Olen nyt kohta vuoden nukkunut sohvalla, koska saatan unissaan alkaa haluamaan ja hän ei sitä kestä.
Sitten kun on taustalla täysin vihkoon menneitä parisuhteita, niin jotenkin tuntuu tämän suhteen eteen taistelevan entistä enemmän vaikka samalla meinaan hukata seksuaalisuuteni kokonaan. Miettikää, kerran mietin jopa sellaista, että jos käyn vieraissa niin harrastan seksiä miehen tai shemalen kanssa, ettei se olisi varmaan niin paha pettämisasia, vaikka kyllähän minä sen tiiän, että ei sillä sukupuolella ole mitään väliä kuinka pahalta se voisi toisesta tuntua jos paljastuisi. Edellä mainittu kertoo vain, kuinka hemmetin epätoivoiseksi ihminen voi mennä. En ole koskaan aiemmin tuntenut vetoa samaan sukupuoleen, tai muun sukupuolisiin (tässä tapauksessa shemale).
Tiedän, kuinka yksinkertaista asioista tässä on lopulta kysymys. Tulla nähdyksi, huomioiduksi, saada läheisyyttä ja hellyyttä, harrastaa tunneyhteydellistä seksiä, olla lähekkäin ja antaa edellä mainittuja toiselle kenestä välittää.
Tsemppiä muillekin jotka kenties painii samojen asioiden äärellä!
Paljon samoja asioita ja tuntemuksia kuin vuosia sitten oman parisuhteeni loppumetreillä. Loppumetreillä on myöskin tuo AP:n suhde, kysymys kuuluu vain että koska hän tohtii sen selvän asian itselleen tunnustaa.
Ei tuossa auta minkään valtakunnan terapiat enää,kun on tuohon tilanteeseen asti mennyt.
Eropaperit taipaleelle. Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä.
Olen minä sen jo osittain tunnustanutkin, mutta jotain hemmettiä tässä vielä epäröi ja se on todella ärsyttävä tunne. Kiitos viestistäsi! Menikö elämäsi parempaan suuntaan kun piinaava suhde päättyi? Epäilisin, että tilanne parani.
Kyllä elämä parani. Parisuhde oli varsin pitkä, hyvän matkaa yli kaksikymmentä vuotta joista hieman vajaat kaksikymmentä naimisissa. Taloudellisessa mielessä ero oli huono ratkaisu, meillä ei ollut avioehtoa, ja sen kyllä tunsin nahoissani ja lompakossa. Vieläkin ositus-lainoja makselen. Sen sijaan elämisen laatu parani, suhteessa ollessa ei itse tajuakaan kuinka henkisesti alamaissa oikeastaan onkaan. Naimisissaoloni loppuvuosina tunsin kertakaikkista yksinäisyyttä vaikka silloin oli ns. ydinperhe, vastaavaa yksinäisyyttä ei enää ole ollut vaikka elän nyt sinkkuna.
Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt erota jo aiemmin.
Mahtava homma, vaikka taitaa enemmän olla sääntö kuin poikkeus, että jostain joutuu maksamaan eikä täydellistä ratkaisua saa. Mutta olen iloinen puolestasi ja nykyisestä tilanteestasi! :)
happily ever after kirjoitti:
Meillä hiipui läheisyys ja seksi minimiin mun kipujen ja helvetillisten menkkojen vuoksi. Asia ratkesi kirurgisesti, jonka jälkeen aloin taas haluta miestäni. Melkoinen täyskäännös. Tässä nyt yhdessä ihmetellään mitä oikein tapahtui, mutta kumpikaan ei valita enää mistään.
Huhhuh, ompas teilläkin ollut paha tilanne, mutta ihan hemmetin hienoa, että tilanne myös ratkesi! Olen vilpittömästi iloinen teidän puolesta! :)
Lucas kirjoitti:
happily ever after kirjoitti:
Meillä hiipui läheisyys ja seksi minimiin mun kipujen ja helvetillisten menkkojen vuoksi. Asia ratkesi kirurgisesti, jonka jälkeen aloin taas haluta miestäni. Melkoinen täyskäännös. Tässä nyt yhdessä ihmetellään mitä oikein tapahtui, mutta kumpikaan ei valita enää mistään.
Huhhuh, ompas teilläkin ollut paha tilanne, mutta ihan hemmetin hienoa, että tilanne myös ratkesi! Olen vilpittömästi iloinen teidän puolesta! :)
Kiitos! Meillä oli tosiaan melkein kymmenen vuoden jakso heikkoa tai olematonta seksiä. Välillä annoin säälistä ja itkin yön pimeinä tunteina sitä kuin paljon sattui sekä fyysisesti että henkisesti. Ihan älyttömän rankkaa. Mutta nyt kun on fysiikka kunnossa, niin henkinen puoli seurasi kuin olisi napista painanut. Varmaan jotain hormonaalista juttua taustalla.
Jotenkin AP:n kirjoituksista tulee tunne että hän on klassinen k i l t- t i m i e s (sori, pitää sen-suuri eksyttää) , joka on valmis ymmärtämään, ymmärtämään ja vielä kerran ymmärtämään. Mitä saa palkakseen, tiuskimista ja niskojen nakkelua.
Tulee mieleen ajatus että AP:n vaimon mielestä j ä n - n ä m i e s (sori) olisi huomattavasti sopivampi kumppani. Jotenkin vaikuttaa draama-hakuiselta naiselta. Jos sitä draamaa ei suhteessa (miehen toimesta) tule, niin vaimo alkaa semmoista järjestämään omatoimisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
happily ever after kirjoitti:
Lucas kirjoitti:
happily ever after kirjoitti:
Meillä hiipui läheisyys ja seksi minimiin mun kipujen ja helvetillisten menkkojen vuoksi. Asia ratkesi kirurgisesti, jonka jälkeen aloin taas haluta miestäni. Melkoinen täyskäännös. Tässä nyt yhdessä ihmetellään mitä oikein tapahtui, mutta kumpikaan ei valita enää mistään.
Huhhuh, ompas teilläkin ollut paha tilanne, mutta ihan hemmetin hienoa, että tilanne myös ratkesi! Olen vilpittömästi iloinen teidän puolesta! :)
Kiitos! Meillä oli tosiaan melkein kymmenen vuoden jakso heikkoa tai olematonta seksiä. Välillä annoin säälistä ja itkin yön pimeinä tunteina sitä kuin paljon sattui sekä fyysisesti että henkisesti. Ihan älyttömän rankkaa. Mutta nyt kun on fysiikka kunnossa, niin henkinen puoli seurasi kuin olisi napista painanut. Varmaan jotain hormonaalista juttua taustalla.
Tuo on aivan kauhea tilanne, mikä sinulla on ollut. :( toivottavasti ei jättänyt mitään pahempia traumoja ja jos jätti, niin olet saanut niihin tukea. Tässä juurikin ollaan asian ytimessä siltäkin osin, etten koskaan haluaisi tilanteeseen jossa joutuu tekemään jotain ilman omaa halua. Loistavaa, että tilanne on korjaantunut. Kyllähän me olemme sellainen psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, että kaikki linkittyy toisiinsa, joko välittömästi tai viiveellä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin AP:n kirjoituksista tulee tunne että hän on klassinen k i l t- t i m i e s (sori, pitää sen-suuri eksyttää) , joka on valmis ymmärtämään, ymmärtämään ja vielä kerran ymmärtämään. Mitä saa palkakseen, tiuskimista ja niskojen nakkelua.
Tulee mieleen ajatus että AP:n vaimon mielestä j ä n - n ä m i e s (sori) olisi huomattavasti sopivampi kumppani. Jotenkin vaikuttaa draama-hakuiselta naiselta. Jos sitä draamaa ei suhteessa (miehen toimesta) tule, niin vaimo alkaa semmoista järjestämään omatoimisesti.
Monissa asioissa olet ihan jäljillä ja allekirjoitan osan näkemyksestäsi. Kyllä, tavallaan kiltti mies, mutta osaan myös pitää puolenini (ainakin muissa asioissa) ja vetää rajani. Draamanhakuinen kyllä ja välillä tuntuu, että kun draamavaihde puskee päälle, niin elän jossain saippuasarjassa mukana.
Olisi joskus kivaa, kun olisi kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitustyylissäsi on jotakin tuttua....
Oletkos sinä se sama kaveri joka taannoin kirjoitti pitkät sepustukset eukostaan joka koki etärakastumisen johonkin amerikkalaiseen tyyppiin. Samantyyppistä syvä-analyysiä, pitkiä kirjoituksia joissa ruodittiin parisuhdetta ja kuinka vaimo teki sitä ja kuinka teki tätä.
Tässä taitaa olla Porvoolainen koira haudattuna....
Olen ollut samassa tilanteessa kuin AP. Ja valitettavasti minulla ei ole kovin hyviä uutisia kerrottavana, miten meidän suhteessa lukot lopulta aukesivat.
Kyllä se oli ensin ero, isot riidat sen jälkeen ja uusien kokemusten hakeminen, mistä löytyi oma seksuaalinen itsetunto. Ja nyt itsellä menee aivan upeasti niin uudessa suhteessa kuin seksissäkin.
Itseä siti harmittaa että edelleenkään ei voida noita hetkiä käydä läpi, vaikka erosta jo vuosia. Itsellä olisi monta kysymystä vailla vastausta, jotka jopa tulee vieläkin uniin. Tiedän faktana, että kolmas osapuoli liittyi asiaan, mutta eksä ei halua asiaa avata mitenkään. Inttää vaan, ettei koskaan pettänyt ja asia ei kuulu minulle.
OK, voin elää tämän kanssa, mutta silti totuus olisi kiva joskus kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitustyylissäsi on jotakin tuttua....
Oletkos sinä se sama kaveri joka taannoin kirjoitti pitkät sepustukset eukostaan joka koki etärakastumisen johonkin amerikkalaiseen tyyppiin. Samantyyppistä syvä-analyysiä, pitkiä kirjoituksia joissa ruodittiin parisuhdetta ja kuinka vaimo teki sitä ja kuinka teki tätä.
Tässä taitaa olla Porvoolainen koira haudattuna....
Tämä arvaus meni kertarysäyksellä ajoradalta metsähallituksen puolelle. :D En ole.
Olen ollut samassa tilanteessa. Oli elämä kunnossa, ihanat lapset ja velaton talo yms. Vaimo ei halunnut mitenkään parantaa tilannetta, kun hänellä oli hyvä olla. Yritin keskustella, mutta viimeinen viesti oli, että ota tai jätä. Jälkimäinen toteutui. Talo myytiin ja lapset jäi mulle. Exä eli tyytyväisenä itsekseen. Tästä jo vuosia.
Itse olen löytänyt ihanan naisen, joka myös haluaa minua ja seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää kommentointia edelleen, mutta näissä ero asioissa on riskitekijänsä. Minäkin aiemmista suhteista lähtenyt ja uuden kohdalla seksiasiat ja läheisyys on toiminut tiettyyn pisteeseen asti. Niin nykyisessäkin tapauksessa, mutta hiipui viimeisimmän lapsen jälkeen. Asiaa helpottaisi kummasti, jos kumppani (oli se mitä sukupuolta tahansa) suostuisi asiasta keskustelemaan, mutta kun ei niin asia ei edisty. Tiedän sen, että jos nyt eroaisimme niin jossain vaiheessa voisin löytää seksiseuraa ja jos johtaisi ihmissuhteeseen, niin tilanteella on oma riskinsä uusiutua. Aluksihan kaikki on mahtavaa, mutta kun asiat arkiintuu niin tilann voi olla sama, mutta eri ihmisen kanssa. Siksi tässäkin asiassa on myös peiliin katsomisen paikka, eli mitä minä voisin itse tehdä toisin.
Lucas kirjoitti:
Hyvää kommentointia edelleen, mutta näissä ero asioissa on riskitekijänsä. Minäkin aiemmista suhteista lähtenyt ja uuden kohdalla seksiasiat ja läheisyys on toiminut tiettyyn pisteeseen asti. Niin nykyisessäkin tapauksessa, mutta hiipui viimeisimmän lapsen jälkeen. Asiaa helpottaisi kummasti, jos kumppani (oli se mitä sukupuolta tahansa) suostuisi asiasta keskustelemaan, mutta kun ei niin asia ei edisty. Tiedän sen, että jos nyt eroaisimme niin jossain vaiheessa voisin löytää seksiseuraa ja jos johtaisi ihmissuhteeseen, niin tilanteella on oma riskinsä uusiutua. Aluksihan kaikki on mahtavaa, mutta kun asiat arkiintuu niin tilann voi olla sama, mutta eri ihmisen kanssa. Siksi tässäkin asiassa on myös peiliin katsomisen paikka, eli mitä minä voisin itse tehdä toisin.
Täällä muutamat vakiokirjoittajat yrittävät todistella kuinka se seksin määrä senkun lisääntyy sitä mukaa kun puolisoille ja parisuhteelle tulee lisää ikää mittariin. Voihan se ehkä heidän omalla kohdallaan näin ollakin, mutta ei se mikään yleinen totuus todellakaan ole, mieluummin päinvastoin.
Kyllähän se käytännössä niin menee että alkuhuuman jälkeen seksin määrä vähenee. Se on kylmä tosiasia. Sitten on oma lukunsa että kuinka vähäiseksi se menee, vai loppuuko totaalisen kokonaan.
Joskus harvoin voi käydä niin että kun seksi on suhteessa loppunut, niin elpyy uudestaan. Yleisimmin kuitenkin on niin että kun kerran loppuu, niin eipä siitään enää tokene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lucas kirjoitti:
Hyvää kommentointia edelleen, mutta näissä ero asioissa on riskitekijänsä. Minäkin aiemmista suhteista lähtenyt ja uuden kohdalla seksiasiat ja läheisyys on toiminut tiettyyn pisteeseen asti. Niin nykyisessäkin tapauksessa, mutta hiipui viimeisimmän lapsen jälkeen. Asiaa helpottaisi kummasti, jos kumppani (oli se mitä sukupuolta tahansa) suostuisi asiasta keskustelemaan, mutta kun ei niin asia ei edisty. Tiedän sen, että jos nyt eroaisimme niin jossain vaiheessa voisin löytää seksiseuraa ja jos johtaisi ihmissuhteeseen, niin tilanteella on oma riskinsä uusiutua. Aluksihan kaikki on mahtavaa, mutta kun asiat arkiintuu niin tilann voi olla sama, mutta eri ihmisen kanssa. Siksi tässäkin asiassa on myös peiliin katsomisen paikka, eli mitä minä voisin itse tehdä toisin.
Ihan varmasti monilla tilanne paranee vaihtamalla (ainakin väliaikaisesti). Ymmärrän kyllä senkin, sillä kyllähän se seksi hyvään parisuhteeseen kuuluu. Seksi pitää sitä muutakin läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta yllä. Sitten se kuuluisa mutta, kun jakaa elämänsä toisen kanssa niin, että halu pitkään parisuhteeseen on niin niitä erilaisia vaiheita tulee väkisten vastaan. Se on jännä miten suhteen vaikeatkin asiat voi vahvistaa suhdetta. Missä sitten menee se raja, että kannattaa luovuttaa niin sitä ei pysty toisen puolesta kukaan sanomaan. Olen se nainen jolla 30 vuotta suhdetta takana ja miehen halujen kanssa ongelmia. Keskustelin asiasta (jälleen) mieheni kanssa perjantaina ja sanoin suoraan, että taukoa jälleen 5 viikkoa ja minulla on todella paha olla asian kanssa. Eilen aamulla rakasteltiin mieheni aloituksesta, seksi ei ollut täydellistä (orgasmi ei minulla lähelläkään), mutta kaikki muu oli täydellistä. Pitkään piti muo aamulla ensin kainalossa, josta alkoi hyväily ja läheisyys ja koko seksi tapahtui todellakin lähekkäin/lähiesyydellä/kosketellen yms. Se on itselleni se tärkeämpi juttu, sen orgasmin hoitaa itse, mutta se toisen iho ja lämpö oli se paras juttu. Haaveilin samaa toki tänäkin aamuna, mutta turhaan. Tämä on vaan niin outoa itselleni kun rinnalla on ollut mies joka on aina ollut valmis seksiin. Vaikka välillä mietinkin, että meneekö mun seksuaaliset halukkaat viimeiset vuodet hukkaan nyt, niin kyllä rakastan miestäni edelleen niin paljon, että en ole valmis vielä luovuttamaan. Kun on ollut yhdessä 30 vuotta niin puoli vuotta on lyhyt aika.
Meillä on sovittu että mies voi käydä vieraissa. Kotonakin seksiä, mutta hänellä on suuret halut. Suosittelen että sinäkin käyt vieraissa, mutta pidä huoli ettei vaimo saa tietää jos hän ei sitä sulata.
Siis kuinka pienet lapset teillä on? Naisella hormonaalinen haluttomuus on ihan normaalia vuoden synnytyksenkin jälkeen. Kyllä se tilanne korjaantuu ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lucas kirjoitti:
Hyvää kommentointia edelleen, mutta näissä ero asioissa on riskitekijänsä. Minäkin aiemmista suhteista lähtenyt ja uuden kohdalla seksiasiat ja läheisyys on toiminut tiettyyn pisteeseen asti. Niin nykyisessäkin tapauksessa, mutta hiipui viimeisimmän lapsen jälkeen. Asiaa helpottaisi kummasti, jos kumppani (oli se mitä sukupuolta tahansa) suostuisi asiasta keskustelemaan, mutta kun ei niin asia ei edisty. Tiedän sen, että jos nyt eroaisimme niin jossain vaiheessa voisin löytää seksiseuraa ja jos johtaisi ihmissuhteeseen, niin tilanteella on oma riskinsä uusiutua. Aluksihan kaikki on mahtavaa, mutta kun asiat arkiintuu niin tilann voi olla sama, mutta eri ihmisen kanssa. Siksi tässäkin asiassa on myös peiliin katsomisen paikka, eli mitä minä voisin itse tehdä toisin.
Ihan varmasti monilla tilanne paranee vaihtamalla (ainakin väliaikaisesti). Ymmärrän kyllä senkin, sillä kyllähän se seksi hyvään parisuhteeseen kuuluu. Seksi pitää sitä muutakin läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta yllä. Sitten se kuuluisa mutta, kun jakaa elämänsä toisen kanssa niin, että halu pitkään parisuhteeseen on niin niitä erilaisia vaiheita tulee väkisten vastaan. Se on jännä miten suhteen vaikeatkin asiat voi vahvistaa suhdetta. Missä sitten menee se raja, että kannattaa luovuttaa niin sitä ei pysty toisen puolesta kukaan sanomaan. Olen se nainen jolla 30 vuotta suhdetta takana ja miehen halujen kanssa ongelmia. Keskustelin asiasta (jälleen) mieheni kanssa perjantaina ja sanoin suoraan, että taukoa jälleen 5 viikkoa ja minulla on todella paha olla asian kanssa. Eilen aamulla rakasteltiin mieheni aloituksesta, seksi ei ollut täydellistä (orgasmi ei minulla lähelläkään), mutta kaikki muu oli täydellistä. Pitkään piti muo aamulla ensin kainalossa, josta alkoi hyväily ja läheisyys ja koko seksi tapahtui todellakin lähekkäin/lähiesyydellä/kosketellen yms. Se on itselleni se tärkeämpi juttu, sen orgasmin hoitaa itse, mutta se toisen iho ja lämpö oli se paras juttu. Haaveilin samaa toki tänäkin aamuna, mutta turhaan. Tämä on vaan niin outoa itselleni kun rinnalla on ollut mies joka on aina ollut valmis seksiin. Vaikka välillä mietinkin, että meneekö mun seksuaaliset halukkaat viimeiset vuodet hukkaan nyt, niin kyllä rakastan miestäni edelleen niin paljon, että en ole valmis vielä luovuttamaan. Kun on ollut yhdessä 30 vuotta niin puoli vuotta on lyhyt aika.
Sori,pakko kysyä, miksi et sitä orgasmia saanut. Onko eilläsiis seksi vain yhdyntää vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lucas kirjoitti:
Hyvää kommentointia edelleen, mutta näissä ero asioissa on riskitekijänsä. Minäkin aiemmista suhteista lähtenyt ja uuden kohdalla seksiasiat ja läheisyys on toiminut tiettyyn pisteeseen asti. Niin nykyisessäkin tapauksessa, mutta hiipui viimeisimmän lapsen jälkeen. Asiaa helpottaisi kummasti, jos kumppani (oli se mitä sukupuolta tahansa) suostuisi asiasta keskustelemaan, mutta kun ei niin asia ei edisty. Tiedän sen, että jos nyt eroaisimme niin jossain vaiheessa voisin löytää seksiseuraa ja jos johtaisi ihmissuhteeseen, niin tilanteella on oma riskinsä uusiutua. Aluksihan kaikki on mahtavaa, mutta kun asiat arkiintuu niin tilann voi olla sama, mutta eri ihmisen kanssa. Siksi tässäkin asiassa on myös peiliin katsomisen paikka, eli mitä minä voisin itse tehdä toisin.
Ihan varmasti monilla tilanne paranee vaihtamalla (ainakin väliaikaisesti). Ymmärrän kyllä senkin, sillä kyllähän se seksi hyvään parisuhteeseen kuuluu. Seksi pitää sitä muutakin läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta yllä. Sitten se kuuluisa mutta, kun jakaa elämänsä toisen kanssa niin, että halu pitkään parisuhteeseen on niin niitä erilaisia vaiheita tulee väkisten vastaan. Se on jännä miten suhteen vaikeatkin asiat voi vahvistaa suhdetta. Missä sitten menee se raja, että kannattaa luovuttaa niin sitä ei pysty toisen puolesta kukaan sanomaan. Olen se nainen jolla 30 vuotta suhdetta takana ja miehen halujen kanssa ongelmia. Keskustelin asiasta (jälleen) mieheni kanssa perjantaina ja sanoin suoraan, että taukoa jälleen 5 viikkoa ja minulla on todella paha olla asian kanssa. Eilen aamulla rakasteltiin mieheni aloituksesta, seksi ei ollut täydellistä (orgasmi ei minulla lähelläkään), mutta kaikki muu oli täydellistä. Pitkään piti muo aamulla ensin kainalossa, josta alkoi hyväily ja läheisyys ja koko seksi tapahtui todellakin lähekkäin/lähiesyydellä/kosketellen yms. Se on itselleni se tärkeämpi juttu, sen orgasmin hoitaa itse, mutta se toisen iho ja lämpö oli se paras juttu. Haaveilin samaa toki tänäkin aamuna, mutta turhaan. Tämä on vaan niin outoa itselleni kun rinnalla on ollut mies joka on aina ollut valmis seksiin. Vaikka välillä mietinkin, että meneekö mun seksuaaliset halukkaat viimeiset vuodet hukkaan nyt, niin kyllä rakastan miestäni edelleen niin paljon, että en ole valmis vielä luovuttamaan. Kun on ollut yhdessä 30 vuotta niin puoli vuotta on lyhyt aika.
Sori,pakko kysyä, miksi et sitä orgasmia saanut. Onko eilläsiis seksi vain yhdyntää vai mitä?
Saa kysyä ja jos rehellisiä ollaan niin en ole ikinä kovin helposti orgasmia saanut ja jos olen todella rehellinen niin minulla meni lähes 20 vuotta yleensäkin saada orgasmia mieheni kanssa. Eikä sitä edelleenkään tapahdu usein. Ei meidän seksi pelkkää yhdyntää ole, mutta totuus on se, että seksi loppuu siihen kun mieheni saa ja läheskään aina en vaan kerkeä mukaan. Niin ja ehkä siihen on vaan tottunut, että näin on ....... Ja silti hölmöä sanoa, että nautin ja kaipaan seksiä mieheni kanssa. Saman miehen kanssa kun on ollut pettämättä 30 vuotta niin ei minulla ole hirmuisesti vertauskohteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lucas kirjoitti:
Hyvää kommentointia edelleen, mutta näissä ero asioissa on riskitekijänsä. Minäkin aiemmista suhteista lähtenyt ja uuden kohdalla seksiasiat ja läheisyys on toiminut tiettyyn pisteeseen asti. Niin nykyisessäkin tapauksessa, mutta hiipui viimeisimmän lapsen jälkeen. Asiaa helpottaisi kummasti, jos kumppani (oli se mitä sukupuolta tahansa) suostuisi asiasta keskustelemaan, mutta kun ei niin asia ei edisty. Tiedän sen, että jos nyt eroaisimme niin jossain vaiheessa voisin löytää seksiseuraa ja jos johtaisi ihmissuhteeseen, niin tilanteella on oma riskinsä uusiutua. Aluksihan kaikki on mahtavaa, mutta kun asiat arkiintuu niin tilann voi olla sama, mutta eri ihmisen kanssa. Siksi tässäkin asiassa on myös peiliin katsomisen paikka, eli mitä minä voisin itse tehdä toisin.
Ihan varmasti monilla tilanne paranee vaihtamalla (ainakin väliaikaisesti). Ymmärrän kyllä senkin, sillä kyllähän se seksi hyvään parisuhteeseen kuuluu. Seksi pitää sitä muutakin läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta yllä. Sitten se kuuluisa mutta, kun jakaa elämänsä toisen kanssa niin, että halu pitkään parisuhteeseen on niin niitä erilaisia vaiheita tulee väkisten vastaan. Se on jännä miten suhteen vaikeatkin asiat voi vahvistaa suhdetta. Missä sitten menee se raja, että kannattaa luovuttaa niin sitä ei pysty toisen puolesta kukaan sanomaan. Olen se nainen jolla 30 vuotta suhdetta takana ja miehen halujen kanssa ongelmia. Keskustelin asiasta (jälleen) mieheni kanssa perjantaina ja sanoin suoraan, että taukoa jälleen 5 viikkoa ja minulla on todella paha olla asian kanssa. Eilen aamulla rakasteltiin mieheni aloituksesta, seksi ei ollut täydellistä (orgasmi ei minulla lähelläkään), mutta kaikki muu oli täydellistä. Pitkään piti muo aamulla ensin kainalossa, josta alkoi hyväily ja läheisyys ja koko seksi tapahtui todellakin lähekkäin/lähiesyydellä/kosketellen yms. Se on itselleni se tärkeämpi juttu, sen orgasmin hoitaa itse, mutta se toisen iho ja lämpö oli se paras juttu. Haaveilin samaa toki tänäkin aamuna, mutta turhaan. Tämä on vaan niin outoa itselleni kun rinnalla on ollut mies joka on aina ollut valmis seksiin. Vaikka välillä mietinkin, että meneekö mun seksuaaliset halukkaat viimeiset vuodet hukkaan nyt, niin kyllä rakastan miestäni edelleen niin paljon, että en ole valmis vielä luovuttamaan. Kun on ollut yhdessä 30 vuotta niin puoli vuotta on lyhyt aika.
Etkö voi miestäsi ohjeistaa antamman kösin tai nuolemalla, enne tai jälkeen kun hän on orgasminsa saanut? En kyllä kestäisi tuollaisa, valitettavan yleistä kylläkin. Naisten pitäisi vaatia enemmän..
Meillä mies hoitaa ihan aina minut, monasttikkin. Koitas tehdä muutos- zemppiä!
Sori,pakko kysyä, miksi et sitä orgasmia saanut. Onko eilläsiis seksi vain yhdyntää vai mitä?
Saa kysyä ja jos rehellisiä ollaan niin en ole ikinä kovin helposti orgasmia saanut ja jos olen todella rehellinen niin minulla meni lähes 20 vuotta yleensäkin saada orgasmia mieheni kanssa. Eikä sitä edelleenkään tapahdu usein. Ei meidän seksi pelkkää yhdyntää ole, mutta totuus on se, että seksi loppuu siihen kun mieheni saa ja läheskään aina en vaan kerkeä mukaan. Niin ja ehkä siihen on vaan tottunut, että näin on ....... Ja silti hölmöä sanoa, että nautin ja kaipaan seksiä mieheni kanssa. Saman miehen kanssa kun on ollut pettämättä 30 vuotta niin ei minulla ole hirmuisesti vertauskohteita.
Meillä hiipui läheisyys ja seksi minimiin mun kipujen ja helvetillisten menkkojen vuoksi. Asia ratkesi kirurgisesti, jonka jälkeen aloin taas haluta miestäni. Melkoinen täyskäännös. Tässä nyt yhdessä ihmetellään mitä oikein tapahtui, mutta kumpikaan ei valita enää mistään.